Nenä kirjassa

Tälle postaukselle oli vaikeaa keksiä otsikkoa, lopulta lainasin sen eräältä kirjallisuusblogilta. Otsikon keksimisen vaikeus kuvastanee koko päivää. En ole saanut mitään aikaiseksi enkä ole tehnyt mitään raportoimisen arvoista. Miksi tällainen päivä saa tuntemaan itsensä niin syylliseksi? Eikös loman kuuluisi olla tällaista päämäärätöntä harhailua? Ihminen on kummallinen eläin. Viimeisiä viedään kuitenkin tämän vuoden lomasta, joten oli se jo aikakin vain levätä, pientä työhönpaluustressiä on ilmassa, sekä minulla että miehellä.

Postaus sai kuitenkin innoituksensa kirjastoreissusta, jolla palautin lukemani kirjan "Petite Anglaise". Kirja kertoo Catherine Sandersonista, brittiläisestä bloggaajasta, joka bloggailee elämästään Pariisissa. Kirja ei ole mikään syvällinen eepos tai maailmanhistoriaa ravisuttava merkkiteos, mutta mukavaa viihdettä lomapäiviksi. Oli hauskaa lukea bloggaamisesta, en itse ole ainakaan törmännyt vastaaviin kirjoihin aiemmin. Saa vinkata, jos tiedätte muita saman aiheen opuksia.

Lomalukemisina minulla ei ole koskaan Dostojevskia tai Milleriä, tykkään lukea jotakin hyvin kevyttä ja helppoa, siis naistelehtiä ja chicklittiä tai dekkareita. Talvisin taas voin rauhoittua ja haastaa aivojani syvällisemmillä teoksilla. Talven varalle jää muun muassa eilen aloittamani Hytti nro 6, joka tempasi heti mukaansa, mutta joka tarvitsee rauhan ympärilleen, kesällä en jaksa keskittyä. Tai jaksan, mutta kärpäset ja öttiäiset, tuuli, vesisade tai illalla (yöllä) valot sammuttava siippa keskeyttävät aina lukupuuhat parhaimmilleen. Liksomin sijaan olen siis lukenut kaikki viime talven sisustuslehdet sekä uusimman osan lempparidekkarisarjastani Mma Ramotswesta, joka puolestaan kertoo botswanalaisesta ykstyisetsivästä. Sarja on aivan kerta kaikkisen hurmaava ja kuvaa afrikkalaista joutilaisuutta ihanasti, ollapa elämä täälläkin yhtä hidasta ja aistirikasta ja voidappa länsimainenkin ihminen sellaisesta hitaudesta nauttia ilman syyllisyyttä.