Missä olet kevät?

Uskotteko, että täällä pohjoisessa vedetään vielä saappaissa? Ja auton ikkuna oli aamulla tuhannen umpijäässä? Ja sisälläkin palaelee? Missä ihmeessä se kevät nyt on.... alkaa riittää nämä yöpakkaset. Viime vuonna näihin aikoihin alettiin tuskaillan helteiden kanssa. Meninkin sanomaan jotakin kylmästä toukokuusta silloin... sitä saa, mitä tilaa.

Oukku on suljettu jo pääsiäisenä, vaikka lunta olisi edelleenkin ihan riittämiin. Aika aikaansa kutakin kuitenkin. Kävimme fiilistelemässä rinteillä kevättä. Noh, upposimme ajoittain polvia myöten sohjoon, joten se siitä keväästä. Jotkut vetivät vielä omia puolilaittomia treenejä rinteessä. Olo oli tosi surrealistinen, toukokuu voi olla näemmä tällainenkin. Sama fiilis oli vuonna 2007, jolloin olin pitkän tauon jälkeen toukokuun Suomessa. Ihmettelin äitienpäivän räntäsadetta muutaman helteisen kevään jälkeen. Silti.. tykkään Suomesta, en vaihtaisi tätä pois.

Kurjalla kelillä on aikaa temmeltää sisällä. Talvitamineiden pois vieminen on ollut jotenkin ihan loputon projekti tänä vuonna. Vieläkin muutama laatikko lojuu kodinhoitohuoneessa. Tästä kaaoksesta voisi tehdä jonkun reality week -pläjäyksen. Sellaista kuulemma suunnitellaan tässä puhtoisessa blogimaailmassa. Se olisikin hauska idea, itse voin ihan vapaaehtoisesti ilmoittautua eturivissä mukaan. Täältä löytyy tämän kevään jälkeen paljon realityä... ;)

Tämä viikko on taas ollut blogirintamalla hiljaista. Olen nimittäin tutustunut uuteen työpaikkaani. Tänään vedimme tiimipalaveria, ja täytyy sanoa, että kun lähes kaikkien ikä alkaa kolmosella, hommat vaan sujuvat paremmin. Sukupolvien välinen kuilu ja lähestyvä eläkeikä vähentävät innovaatioiden määrää...näin se on. Edessä on mahtava vuosi hyvän tiimin kanssa! Tällainen kahden työpaikan välissä oleminen on kuitenkin aika raskasta. Siihen vielä päälle kesäkuntoon projekti (juu juu, kaiken sen kehopohdinnan jälkeen, pieni ryhdistys...), niin päiviin ei paljoa muuta tarvita. Olemme illan istuneet sohvalla pökkyrässä ja tuijottaneet tv:stä ties mitä. Näitäkin päiviä tarvitaan... jospa aurinko sulattaa meidät tästä kohmeesta ensi viikolla. Kevättä on nimittäin luvattu viimein saapuvaksi. Uskon, kun näen.

Moods of Spring

Viime pyhänä taisivat olla viimeiset hienot hiihtokelit. Yöpakkaset loppuivat, joten hiihtämään täytyisi lähteä jo aamulla seitsemältä, jotta ehtisi ei-upottavalle baanalle. Eipä sillä, on sekin tehty. Silloin liikkeellä ovat vain tosi HC niilot...hehheh ;)

Kävimme katsastelemassa mökkimme kunnon -perinteinen kevätretki, jolla paistetaan makkaraa ja ihaillaan talven väistymistä. Ilma oli mahtava, mutta tuuli aikamoinen. Tosin tuollaisella lyhyellä sinne ja takaisin -reissulla tuntuu aina, ettei sielu oikein pysy mukana. Illalla, kun tulee takaisin, ei tiedä, onko ollut matkalla viikon vai pari tuntia. Tuleeko teille koskaan samanlainen tunne? :)

Yksi muotikommenttikin reissun osalta täytyy tehdä. Siellä nimittäin Sorelini olivat toista kertaa kunnon kyydissä. Olen niillä käynyt pieniä reissuja siellä täällä kurakelillä ja hyvin toimivat, mutta annappas, kun pitäisi todella toimia niin ei toimi. En enää ihmettele, miksi niitä sanotaan juppien kengiksi. Niillä ei todella taida pärjätä muualla kuin viiden minuutin kurajuoksulla ratikasta toiseen. Joulun aikaan päivän mittaisella pakkasreissulla varpaani jäsähtivät jäähän alta tunnissa. Noh, laitoin sen sen piikkiin, että oli liian kylmä (-10), mutta annapas olla nytkin muutammalla plussa-asteella varpaani olivat ihan kohmeessä, kunnes vedin kolmet (!) villasukat päällekäin. Kehotan siis vakavasti harkitsemaan jotain muitakenkiä, jos oikeasti aiotte liikkua niiden kanssa luonnossa, jätetään nämä trendipopot Etelä-Suomen kurakeleille.

Noh, se kengistä. Hauskaa oli ajatella, että ensi keväänä meillä on mukana myös koiruus tällä retkellä. Viimeiset viikot ollaankin mietitty nimeä tosi kovasti. Koiran nimeäminen on varmaan yhtä vaikeaa kuin ihmisenkin, onneksi olemme kuitenkin samoilla linjoilla ja koirasta ei tehdä Jeppeä tai Stefania, vaan jotain siltä väliltä -koiramainen ihmisnimi.

Sellainen kevään fiilistelypostaus tähän päivään. Hyvää pääsiäistä kaikille! Olemme ainakin päässeet ruokakaupasta ulos tähän mennessä...se oli saavutus, huh. Myös pä-ä-ä-ä-ssin poika sai äsken kyytiä eli lammasateria vol1 on syöty. Huomenna lisää ja ylihuomenna ja sitä seuravana....mä-ä-ä-äää taidan muuttua lampaaksi itsekin tämän pääsiäisen aikana ;)

Fans of Tanja on ice

Tänään oli ihan täydellinen päivä! Harvoin voi näin sanoa, mutta tämän päivän osalta se pätee. Elämä tuntui tosi mukavalta koko päivän, mikään ei ahdistanut, ja viikonloppu tuntui pitkältä, vaikka se typistyikin tähän sunnuntaihin eilisen koulutuksen vuoksi.

Aamulla heräsin yhtä aikaa auringon kanssa -eli tasan kuusi. Tämä aika pohjoisessa on vähän raskasta, kellon siirron jälkeen rytmi muuttuu aika äkkiä. Onneksi onnistuin saamaan unen päästä kiinni uudestaan. Heräilimme kasin paikkeilla pitkien ihanien unien jälkeen.

Ohjelma rovaniemeläisenä oli selvä. Tänään oli nimittäin Tanja Poutiaisen viimeinen laskupäivä, sitä aioimme katsomaan, mutta välineet olivat hiukan mietinnässä. Ensin ajattelimme lähteä liikenteeseen lautojen kera, mutta samaan aikaa sattunut lapsiperheiden massatapahtuma rinteessä ei oikein houkuttanut. Autoakaan täällä ei kannata ottaa mukaan, jos liikenteessä on enemmän kuin 50 ihmistä. Autoilijat eivät oikein osaa käyttäytyä noissa tilanteissa.... :D

Siispä vaihtoehdoksi jäivät sukset. Lähdimme hiljakseen hiihtelemään jäätä pitkin kohti Ounasvaaraa. Aurinko paistoi tosi lämpimästi, ja pieni myötätuuli kuljetti meitä ihanasti eteenpäin. Päivä tarttui tosi tehokkaasti, nyt on kiva tulitikkurusketus ;) Jäältä pääsimme näppärästi lähelle rinteitä jonkun pellon poikki, ja satuimme löytämään hauskan privaattikatsomon, josta oli suora näkö- ja kuuloyhteys laskupaikalle. Olimme ilmeisesti jonkun kaalitarhan mailla, se selittää nuo kottarit, heh :)


Saimme katsella ihan rauhassa, kuinka miehet ja naiset tulivat toisen kerroksen alas. Aika nopeita nuo alppihiihtokisat, toiseen kierrokseen meni vain parikymmentä minuuttia per sukupuoli. En ollutkaan aikaisemmin nähnyt livenä alppihiihtoa, joten se oli elämys sekin. Harmi vain, että Tanja ei nyt saanut jäähyväiskisastaan mitalia. Henkilökohtaisesti se ei harmittanut ihan kovin kauheasti, sillä manttelinperijä on sukulainen, kylläkin hiukan kaukainen. Tosin, kaikkihan näillä leveysasteilla ovat jotain sukua keskenään ;)





Mukavaa viikkoa kaikille, ja pahoittelut niille, joita urheilu ja Lappin eivät kiinnosta. Kyllä tästä taas palataan normaaliin sisustus- ja muotiarkeen, kelit näyttävät muuttuvat puolen viikon paikkeilla. Jäälle ei pian ole asiaa, ja on keksittävä muita aktiviteetteja. Huomenna tosin on paluu arkeen ja kirjaston ihmeelliseen maailmaan. Dead line tutkimussuunnitelmalle on kahden viikon päästä. Ja juu... en ole edelleenkään kertonut... :D

I see yellow

Niin se loma hurahti, että huomenna on perjantai. Perjantai?!? Voi vitsi. Ilmat olivat hanurista, mutta sehän tiesi sitä, että olemme sisustaneet ahkerasti. Mies on maalannut seiniä ja minä olen ommellut verhoja, alkaa olla valmista, kuvia tulee heti, kun saamme huonekalut paikoilleen. Itsekin maalasin ensin, mutta jälki ei tyydyttänyt kriittistä osapuolta, joten sain siirtyä siistijän rooliin. Saimme aikaiseksi sellaisen sanasodan, että jouduin rytmihäiriöiden vuoksi pyörähtämään päivystyksessä. Se jälkeen onkin oltu hissukseen ;)

Ottaa kovasti kupoliin tämä sairastaminen. Anteeksi vuodatukseni, mutta tämä on oikeasti aika raskasta. Tänään sain kilpirauhasarvoni, ja ne olivat alarajoilla. Voiko moinen aiheuttaa tällaista kauheaa huonovointisuutta? Mykoplasmahan minulta diagnosoitiin ja olen parin viikon ajan vetänyt antibiootteja. En yhtään ihmettele huippu-urheilijoiden ongelmia, jos tämä todella on näin kauhea sairaus. Väsyttää ihan koko ajan ja palelee kaiken tämän sydämen kuuntelun lisäksi.

Olen kuitenkin sissi ja taistelen mökkiytymistä vastaan. Eilen menimme rinteeseen, ja voi että se olikin hubaa. Laskimme pari tuntia, sen jälkeen molempien jalat olivat niin muusina, että totesimme vain hyväksi sen, ettei otettu koko päivän lippuja. Suttuinen ilma oli saanut monet jäämään kotiin, mikä oli äärimmäisen hieno juttu. Monessakohan hiihtokeskuksessa saa laskea tyhjässä mäessä näillä viikoilla? Noh, mäeksi tuo ei ole kummoinen, mutta riittää aloittelijoille. Tosin oli siellä aloittelijoiden lisäksi Jussi Takakin, pikku nyppylä riittää näemmä kevyeksi treeniksi.

Meille aurinko paistoin, vaikka taivas oli pilvinen. Mieheni uusi Riden turkoosi laskutakki oli tosi hieno ja niin olivat kuulemma minunkin laskukamppeeni. Olemme aina aloittaneet uuden harrastuksen kunnon varusteiden hankkimisella, ja se kyllä kannattaa. Hyvät asiaankuuluvat vermeet ovat tosi tärkeät lajissa kuin lajissa. Itselleni hankin jouluna aleista Burtonin takin ja O'Neilin housut, maksoivat yhteensä satasen. Voitteko kuvitella? On mukavaa olla pieni, pienet koot jäävät aina myymättä, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tein moisia löytöjä.  Muun muassa nuo Burtonin lautailukengät kokoa 36 löysin syksyllä 40 eurolla. Kaiken kaikkiaan koko laskusetti maksoi alle kolmensadan vaatteineen kypärineen lautoineen päivineen. Myös mieheni teki löytöjä, miesten puolella varsinkin pienet koot jäävät myymättä. Joskus harmittelin, kun mies on vain 170 cm sulka päässä ja painaakin vähemmän kuin isokokoinen koira, mutta urheiluvarusteita hankkiessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Toki, olisihan tuolla kolmella sadalla saanut muutakin, mutta säästämme mieluummin vaikka ruoassa kuin urheilussa.

Huomiselle on luvassa jumalatonta räntäsadetta ja kaupunkipäivä. Mieheni menee kampaajalle. Tilauksessa on yksi Mika Lehkosuo ;) Itse käyn kampaajalla kerran vuodessa, mutta mieheni tykkää trimmata paitsi tukkaansa myös partaansa vähän väliä. Tunnen itseni aika miesmäiseksi siinä rinnalla joskus, mutta onhan se mukava, kun parempi puoliskokin on kiinnostunut muodista ja ulkonäöstään. Kaikki aiemmat mieskokelaat olivatkin toista maata. Luulin silloin kauniita miehiä pinnallisiksi, mutta onneksi sain todistaa olleeni väärässä. Tuosta hetkestä tuleekin pian kuluneeksi seitsemän vuotta. Viime maanantaina, 3.3.14, juhlimme hääpäiväämme, se oli toinen ja nimeltään pumpulihäät, pumpulia tämä elämä vielä onkin onneksi -tai pitäisikö sanoa puuteria ;)

Something new

On onni, että on löytänyt kumppanin, joka katselee maailmaa yhtä avoimin silmin kuin itse. Tai no ei onneksi aivan yhtä avoimin, realismin ääni tulee kyllä sieltä suunnasta, jos jostakin innostun yks kaks liikaa... Nyt on kuitenkin hurahdettu yhdessä. Aiemmin postailinkin tämän talven uudesta harrastuksesta, lautailusta. Mies on ollut nyt viitisen kertaa laudalla pikku höntsämäissä, mutta viime maanantaina ensimmäisen kerran ihan oikeassa mäessä.

Harkkailimme ensin tasapainoa pienillä kukkulailla ja Ounasvaaran yläpäässä siten, että laskimme vähän matkaa ja kävelimme ylös. Olimme siis hissienkin yläpuolella, joten emme olleet kenenkään tiellä. Se oli mainio tapa aloittaa, ja aika nopeasti miekkonen löysi tasapainon. Onneksi olen itse käynyt lautailukoulut pariin kertaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten tiesin, että ensimmäisen kerran jälkeen epätoivo voi iskeä. Siitä noustiin onneksi nopeasti, ja maanantaina ihka oikealla lautailutunnilla ei nähty montakaan pannua. Siinä oli lautailuopettaja ymmällään, kun "ensikertalainen" veti lumi pöllyten. Kuvassa hän kurvailee etualalla.

Hauskaa sitä oli katsellakin. Alunperin minun piti olla mukana, mutta pitkittynyt kuumeilu esti rinteeseen menon. Olin myös maanantain kytkettynä Holter-mittariin, joka seuraili sydänääniäni.  Siltä rintamalta kuuluu sellaista, että olen hylännyt Buranan, se on mitä todennäköisimmin kaiken pahan alku ja juuri. Nappailin pari tablettia päivässä parin viikon ajan pieneen flunssaan ja kuumeeseen. Siitä seurasi rytmihäiriöitä ja närästystä. Ottakaatte tämä siis huomioon, mikäli olette yhtä fiksoituneita Buranaan kuin minä. Pidemmästä käytöstä voi seurata myös aivoverenkierron häiriöitä.

Kipulääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen kuumeet humpsahtivat asteella ylös ja tämän viikon olen kirjaimellisesti viettänyt sohvalla. Kauheat omantunnontuskat on toki siitä, mitä töissä mahtaa tapahtua ja kuinka kollegat jaksavat hoitaa minun työni omansa ohella. Sellainen stressiä lievittävät tekijän kuitenkin on tämän viikon aikana saatu aikaiseksi, että lähetin viimeisen esseeni.
Onko mitään hienompaa tunnetta kuin laittaa kirjaston kirjat kassiin
ja mapittaa paperit kaappiin? Hiphei :)

Koska olen valmistunut taas kerran (cum laude) ja hienosti pätevämmäksi pätevöitynyt, itseni mieliksi annoin luvan itselleni hankkia tuon alesta löytyneen lasten pörröisen fleecen. Se tuli tarpeeseen, kuten näkyy. Kengät ovat jo vanhempi löytö, mutta niitä ei ole vielä täällä näkynyt. Olen haaveillut neule-Uggeista jo kauan, mutta en ole sulattanut suolaista kahden ja puolen sadan euron hintaa arkikengistä. Nyt ne irtosivat alle satkun, joten ei jäänyt yhtään syytä olla klikkaamatta, eikä kaduta. Pohja on samaa valkoista lampaankarvajäljitelmää kuin fleecekin. Tykkään tunkea toppahousun lahkeet kengän sisään, tulee ulkoilulookistakin vähän katu-uskottavampi. Eipä sillä..kyllä näillä leveysasteilla kehtaa käydä muuallakin kuin rinteessä näissä vermeissä :P Tosin tällä kasiviikolla paikallisessa Revontulikeskuksessa hiihteli poikkeuksellisen suuri määrä Neverfulleja.. epäilen, että yksikään monikaan niistä ei ole paikallisia ;) Videolla pikkaisen multitalenttimieheni laskua 20 minuutin harjoittelun jälkeen. Uskomatonta, eikö totta? Mitähän sitä seuraavaksi... Golfia? Curlingia? Paippia? Parisprinttiä? Heh, ehkä ei, mutta onneksi joku osaa, ja Rovaniemi juhlii tänään kultapoika Samia! Mie olen niiiiin onnellinen Samin puolesta, tätä on odottanut kokon kaupunki jo kymmenen vuotta :) Onnea Sami ja Iivo! Onnea Suomen hiihto, kyllä tästä taas noustaan.