Kesäisiä peruspilareita

Vaatekaapin peruspilarit on saanut minut huvittumaan moneen kertaan, ärsyyntymäänkin..äh, peruspilarit. Noh, jospa sille keksittäisiin joskus parempi termi, minulle tulee pilareista mieleen Ateena ja menneisyys. Siellä näin monia peruspilareita, muun muassa demokratiamme alkukehdon. Satuin myöskin keskelle rajua mielenosoitusta, sillä vuosi oli 2011. Suosittelen Ateenaa pilareineen lämpimästi, se oli kiehtova ja jotenkin mystinen kohde kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Vaatekaapin peruspilareista sen sijaan suosittelen valkeaa paitista ja nahkaista laukkua. Niillä pääsee pitkälle. Valkea hihaton paitis on kesällä ollut yksi käytetyimpiä vaatteitani, sillä sen voi yhdistää mihin vain:  lyhyeen että pitkään alaosaan, housuihin tai hameeseen, kirjavaan tai yksiväriseen. Nahkainen laukku puolestaan on ehdoton hankinta. Itse olen karsinut valikoimista lähes kaikki tekonahkaiset kirppikselle, suurin osa tosin on karsinut itse itsensä hajoamalla lopulta käsiin.

Oma nahkainen laukkuni on talvialesta hankittu Guessin mustaruskea käsilaukku. Se on pieni tilaihme, joka
nielee sisäänsä paljon tavaraa. En koskaan ajatellut hankkivani Guessin laukkua, sillä en pidä niiden tavasta huutaa nimeään isolla. Tämän laukun kätevä väritys kuitenkin ajoi merkkinäkyvyyden yli ja kaikessa kätenyydessään se on tosi näppärä arkilaukku. Minulla on laukun ja kenkien yhdistelyssä pakkomielle siihen, että ruskea on yhdistettävä ruskeaan ja musta mustaan, muiden värien suhteen olen vapaampi. Lisäksi nahka on yhdistettävä nahkaa ja mokka mokkaan. Tämän laukun kaksivärisyys tuottaa paljon vähemmän päänvaivaa.

Kuvat on napattu Venetsian kaduilta, siellä oli paljon hyviä kuvauspaikkoja, ja jopa miehenikin innostui asukuvailusta. Erityisesti haaremihousukuvat olivat niin hyviä, että päätin joustaa periaatteestani olla näyttämättä naamaani. Jos joku nyt minut tunnistaa, niin terve vaan tutuille :) Tuskinpa kuitenkaan. Haaremihousut olivat ainoa reissussa tehty vaatehankinta. Olen niitä katsellut jo monena vuonna, ja ajatellut, että thaimaalaisista kolmen euron housuista en ole valmis maksamaan viittätoista. Nyt joustin periaatteestani, sillä niin monena vuonna olen harmitellut, etten housuja saanut. Ne ovatkin todella rakkaat, vaikkakin reissun jälkeen ne ovat olleet vähällä käytöllä, koiranpentu rakastaa kaikkea liehuvaa, en halua ottaa sitä riskiä, että pienet naskalit tuhoavat nämä housut.

Kukkashortsit puolestaan ovat niin ikään talvialelöytö, ne ovat Sisters Pointin, ja kaikessa tiukkuudessaan todellakin vaativat väljän yläosan. Valkea paita siis sopii sekä löysän että tiukan alaosan pariksi. Aiemmin olen pyrkinyt välttämään löysän yhdistämistä löysään, mutta se on itseasiassa ihan kivan näköinen yhdistelmä sekin. Lisäksi se on kesällä äärimmäisen kätevä. Kukapa ei olisi näillä helteillä hiukan pöhöttynyt! Mutta, nautitaan tästä niin kauan kuin se kestää, talvella näitä kelejä jo kaivataan. Itse palailen taas saareen muutamaksi päiväksi paistattelemaan, itse saan olla laiturilla auringossa ja pentu voi nauttia viileästä metsän varjossa, kätevää ;) Mukavia hellepäiviä! :)

Viikonloppu Venetsiassa

Toivoin kolmekymppislahjaksi matkaa Venetsiaan ja sain sen. Mies lähti pitkin hampain katsomaan "haisevia kanaaleja ja ihmisiä, joita on kuin meren mutaa". Yllätys oli suuri ja iloinen, kun löysimme kauniin kaupungin, jonka kapeilla kujilla käppäilimme ajoittain lähes yksin, kuten kuvasta näkyy.

Venetsia on yksi kauneimmista kohteista, joissa olen käynyt. Rakennukset ovat vanhoja ja valo värjää ne aamuin illoin todella komeasti. Kanaaleja on kaikkialla, ja ihania kuvia kertyin satoja. Todellisen Venetsian näkeminen ei kuitenkaan tapahdu päivässä, kuten useat ajattelevat. Kaupungista ei myöskään saa mitään käsitystä, jos jää pyörimään Rialtoon ja San Marcon aukiolle koko vierailun ajaksi. Itse välttelimme näitä päiväsaikaan viimeiseen asti, tungos oli aivan jäätävä, kun kerran vahingossa Rialton reunalle eksyimme.





Majoituimme Locanda Ca San Marcuolassa, joka oli viehättävä pieni hotelli vesibussipysäkin vieressä. Hotellimme sijainti oli täydellinen. Pääsimme vesibussilla helposti mihin tahansa, ja paljon vesibussia kulutimmekin. Itse asiassa parasta Venetsiassa oli juurikin ajella bussin kyydissä eri reittejä ja ihailla taloja. Hyppäsimme bussista ajoittain ulos, ja kävimme kävelemässä eri kaupunginosissa, sitten matka taas jatkui näppärästi seuraavalta pysäkiltä.





















Kiertelimme enimmäkseen hiukan päättömästi katuja ja ihailimme miljöötä. Ennalta olimme oppasta katsoneet, mitkä kaupunginosat kiinnostavat meitä. Kävimme myös Muranon saarella, mikä oli myös hauska elämys. Sen sijaan Buranoon emme sieltä suosittele matkaamaan, mikäli ei tykkää matkustaa ylikuormitetussa vesibussissa miljoonan muun turistin kanssa.











Kohteista näimme Peggy Guggenheimin taidekokoelman, Muranon lasinpuhalluksen ja toki San Marcon torin Hiljaisine siltoineen. Tuohon viimeiseen menimme eräänä iltana kymmenen jälkeen. Silloin tori oli hiljainen, ihmiset istuivat syömässä ja kuuntelivat klassisten ammattimuusikoiden muodostamia trioja, jotka soittivat eri puolilla toria. Se oli oikein oivallinen aika nähdä tuo paikka. Tori oli tyhjänä aivan julmetun suuri. Niin ikään kirkon kello oli hauska, kuinkahan moni tungoksessa ehtii huomata, että kelloon hakkaa kaksi "oikeaa" kellonsoittajaa.

Hintataso Venetsiassa oli yllättävän alhainen. Majoituksemme oli halvempi kuin Oulun Eden, mikä huvitti suuresti, kun tajusimme sen. Ruokakaupassa oli halvempaa, niin ikään ravintoloissa. Tosin, jos ruokailee Rialtossa tai San Marcon aukiolla, saa taatusti pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Itse etsimme ravintolaa juutalaiskaupunginosasta, jossa hotellimmekin oli ja olimme todella tyytyväisiä löytöihimme. Söimme enimmäkseen pastaa ja pizzaa. Liharuokia Venetsiassa ei harrasteta, ne eivät toisin sanoen ole hyviä. Myös kalojen tuoreus kannattaa varmistaa, se mainitaan Menun takaosassa. Usein ravintolat tarjoavat pakastettuja kaloja ja äyriäisiä. Tällä matkallamme huomasimme, että ero tuoreen ja pakastetun välillä hinnassa on lähes nolla, mutta maussa sata. Niin ikään huomasimme, että erityisesti Berlitzin oppaiden ravintolasuositukset ovat ihan osuvia, vaikka aiemmin olimme skeptisiä oppaiden suositusten suhteen.

Kuvituksena tässä rakennuksia Grande Canalin varrelta. Suuri osa on otettu hotellimme läheltä ja sen edustan laiturilta. Viihdyimmekin siinä usean tovin. Asuna monena iltana toimi Zaran vanha jumpsuit, joka huivin ja neuleen kera oli sopiva valinta viileisiin ja hiukan sateisiinkin iltoihin. Kesäistä fiilistä koleudessa toivat Ted Bakerin ihanat sandaalit. Pahoittelut varmaankynsistäni, maraton on tuhoisa harrastus.

 Vaikka iltaisin oli hiukan kylmä, päivisin 20 asteen lämpötila ja pilvisyys oli erinomainen sää Venetsian tutkimiseen. Kun aurinko hetkittäin paistoi täydellä terällä, kaduilla oli todella kuuma. En siis suosittelisi matkustamaan kaupunkiin heinä-elokuussa. Silloin Venetsiassa on paitsi julmetusti ihmisiä, myös tukahduttavan kuuma. Aiomme ehdottamasti mennä sinne uudestaan, mahdollisesti jonakin vuonna kevätlomalla helmi-maaliskuussa, jolloin kaupungissa on vähiten turisteja. Olisi hauskaa nähdä Venetsia talvellakin.

Ajatuksia tekstiprinteistä

Olen tosi kranttu printtien kanssa, vaikka pidänkin niistä paljon muiden kodeissa ja vaatteissa. Ehkä kranttuuteni johtuu siitä, että työssäni työskentelen kielien ja hyvän ilmaisun kanssa päivittäin. Silloin "do what love, love what you do" ja muut vastaavat tuntuvat aika ironisilta ilmaisuilta ;)

Noh, annapas olla, kun kehitin itselleni viime keväänä pakkomielteen printteihin, oli löydyttävä oman seulani läpäisevä lausahdus ja kieli. Ranskan kieltä en ole opiskellut puolta vuotta kauempaa, vaikka se kuulostaa omaan korvaan tosi kauniilta. Aiemmin toivoin, että osaisin sitä paremmin, mutta mitä printteihin tulee, on vain hyvä, että lausahdukset eivät ole liian kuluneita omassa mielessäni. Ce la vie on yksi lempilausahduksistani, se voisi olla oikeastaan vaikkapa mottoni. Elämä on potkinut päähän ajoittain tosi rankasti, mutta silti, se on vain elämää. Elämä jatkuu, alamäen jälkeen tulee ylämäki. Enpä siis olisi voinut olla innostuneempi, kun silmiini sattui Nellyltä tämä ihanan pehmeä puuvillapaita kera lausahduksen.











Ennustin eilen oikein. Syyskuvasto Ellokselta todella kolahti luukkuun. Olkoon netti ja nopeus, mutta joistakin asioista pidän old school -tyylisinä, ja yksi niistä asioista on kuvastojen selailu. Odottelenkin tällä viikolla saapuvaksi muitakin lehteiltäviä. Ilokseni huomasin, että printtien voittokulku jatkuu syksylläkin. Ranskaa en löytänyt, mutta sen sijaan bongailin muutamia tunnistamattomaksi muotoiltuja tekstejä, sellaisia, joita täytyy tuijottaa hetki ennen kuin ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan. Taidanpa klikkailla yhden sellaisen kotiin. Tosin odottelen muidenkin mallistojen saapumista ennen tilailua. Pihamme autotalliprojekti hidastaa ostohaluja kummasti ;)

Kuvat räpsin reissulla Barin lentokentällä. Kun odotteluaikaa on puoli päivää, luovuus on huipussaan. Täytyypä tuosta Barista todeta, että on hyvä, kun näimme sen ohikulkumatkalla. Joskus aioimme lentää sinne ja alkaa sieltä käsin kiertää eteläistä Italiaa. Bari näytti kuitenkin niin tylsältä teollisuuskaupungilta, että sinne emme taida eksyä enää toiste. Huomatkaa kuvissa myös herran säpäkät housut Zarasta. Itse pidän niistä jopa enemmän kuin herra itse. Harmi, että olen niin paljon pienempi, muutoin saattaisin lainata housuja ;)

On the Top of Dubrovnik

Kerran vielä Dubrovnik! Yksi kaupungin kohokohtia oli sen viereiselle kukkulalle nouseminen. Huipulle mentiin kaapelivaunulla, jossa korkeanpaikankammoinenkaan ei ehtinyt kerätä paniikkia, sillä vauhti oli sen verran hurja. Huipulla oli ennen kuin ehti kissaa sanoa, jos näin kulunut sanonta sallitaan. Huipulta näki paitsi koko kaupungin myös ympäröivän saariston, johon ehdottomasti kannattaa tutustua Dubrovnikissa käydessä. Kuten todettua, itse kaupunki on niin pieni, että kaksi kolme päivää riittää sen näkemiseen. Sen jälkeen kannattaa siirtyä ihailemaan kaupunkia mereltä päin tai ottaa lauttayhteys seuraavaan kohteeseen, lähisaareen tai kauemmas aina Kreikkaan asti.

Harmaan ja mustan yhdistäminen viehätti minua tuonakin päivänä jona huipulle menimme. Ylipäänsä tykkään kauheasti tuosta harmaasta perusteepparista. Se sopi hyvin Conssien ja Vilan nahkashortsien kaveriksi. Siihen olisin ehkä mielelläni nakannut vielä jonkun statement-korun elävöittämään menoa, mutta niitä en matkalle raahannut, sillä laukku painoi jo ilmankin ihan riittämiin. Tosin tällä kertaa ahdoimme kaikki kamat lentolaukkuihin, jotka kulkevat näppärästi pyörillä. Olipa muuten vapauttava tunne olla lentokentällä pelkän käsilaukun kanssa!

Onneksi helteet rantatuivat viimein tännekin eikä matkaa tarvi enää niin kaiholla muistella. Tuo harmaa neuletakkikin pyöri kylmään aikaan niin tiheään pesukoneessa, että se on jo aivan hiutunut. Se on jo vanha löytö henkalta, ja on kyllä pysynyt hyvänä pitkään. Samaa ei voi sanoa noista Vilan tekonahkashortseista, ne näyttävät jo tuon yhden reissun jälkeen hyvin käytetyiltä. Tehtiinkö ennen ns. halpaketjujenkin vaatteet paremmin? Olin mieltänyt Vilan nuorison halpaketjuja laadukkaammaksi vaatemyymäläksi, mutta usean pettymyksen jälkeen en enää oikein mielelläni tee sieltä hankintoja. Henkan uskollinen neuletakki oli joka tapauksessa juuri passeli valinta illan viileyteen matkalla ja jäätäviin viileisiin kesäpäiviin kotosalla. Shortsejahan ei voi kylmälläkään hylätä, eihän? Kesävaatetus katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista ainakin näillä leveyksillä tuntuu siltä ;) Näitä kuvia katsellessa täytyy kehaista miekkosta, hän on kehittynyt asukuvien ottajana. Kuinka pitkin hampain hän aina käykään puuhaan, kotipihalla ei kirveelläkään, mutta matkoilla jo nurisematta. Tosin edelleen on onnistuttava kerrasta, ei sitä nyt monia kuvia yhdestä...huooh, kuulostaako tutulta? :)

Wrapped Shirt

Ne kuuluisat vanhan kaupungin pyykit... :)

Hiukan lisää kuvia Dubrovnikista olisi luvassa tähän harmauteen. Kesä ikään kuin kävi kiusaamassa meitä; pari päivää oli lämmintä ja sitten taas saamme nauttia sateesta. Onneksi on tuo koiranpoikanen meitä ilahduttamassa, sateessa ei haittaa silloin mikään muu kuin ulos vieminen. Nyt olemmekin saaneet ravata siellä tiehään, sillä pienellä meni maha sekaisin. Aivan kuin lapsen tautia katsoisi, sielua korventaa, kun toinen kärsii :( Onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. Oli tarkoitus jo eilen tulla päivittämään, mutta tuo mahan reistailu laittoi illan suunnitelmat uusiksi. Todella nostan hattua niille usean lapsen äideille, jotka silti bloggaavat päivittäin. Respect :)

Sitten itse asiaan! Sain mieheni ottamaan muutamia asukuvia kotikadullamme Dubrovnikissa. Asuimme tosiaan jonkun kodin yläkerrassa, mikä oli tosi toimiva vaihtoehto majoitukseksi. Asuimme kaupungin yläpäässä, josta pääsi kätevästi niin vanhaan kuin uuteenkin kaupunkiin. Illalla söimme enimmäkseen muualla kuin vanhassa kaupungissa, sillä siellä hinnat olivat korkeita ja ravintolat eivät näyttäneet kovin kummoisilta. Tiedätte varmaan sen säännön, jonka mukaan kannattaa vältellä rafloja, joissa on annosten kuvat ikkunassa. Noh, niitä riitti. Läheltä kaupungin uimarantaa sen sijaan löysimme viehättävän ravintolan, jossa kävimme useampaan otteeseen. Eräänä iltana sinne kanssamme sattui myös Kauko Röyhkä, jonka matkaa aloimme sitten seuraamaan Facessa. Hän on matkalla edelleen. Hänellekin suotakoon tässä välissä hatunnosto; matkustaminen on kivaa, mutta muu maa mustikka ja sitä rataa ;)













Lempiravintolamme vaati jonkin verran apostolin kyytiä, joten Converset osoittautuivat parhaaksi kenkävalinnaksi. Minulla ei ennen tätä kesää ole ollut tuollaisia tavallisia yksivärisiä Converseja, mutta olen niihin kyllä tosi tyytyväinen. Ne ovat sitä paitsi todella hyvät kengät jalassa ja yhdisteltävissä vaikka mihin. Mietin vain, miksi en ole hankkinut niitä aiemmin...

Aika monena iltana oli viileää, joten H&M:n wrapped shirt tuli todella tarpeeseen. Bongasin sen loppukeväästä nettimyymästä, ja sain odotella aika kauan, että sain napattua oman kokoni. Pitkään aikaan en ole tarkistellut mitään nettimyymälää oikean koon toivossa niin usein kuin tuolloin, mutta kyllä kannatti. Materiaali on jo valmiiksi nyppyistä, joten uskon, että pusero on pitkäikäinen -ei ainakaan nyppyynny ;) Olen fiksoitunut selässä oleviin yksityiskohtiin, ja erinäisiä selästä avaria tai aukinaisia paitoja on kertynyt jo aikamoinen määrä. Tämä on kuitenkin ehdoton kesäsuosikki. Yhdistin siihen nyt nuo talvella Vilan alesta bongatut tekonahkashortsit, nekin ovat mainio valinta viileään kesäiltaan. Näitä mainiota tässä nyt on täytynyt keksiäkin...huooh, ehkä se kesä sieltä vielä tulee :)

Roosaa ja beigeä

Tutkimussuunnitelma meni eilen tutkittavaksi tiedekuntaan. Se valmistui jo viikonloppuna, ja olenkin siivoillut aivan raivona talvea pois nurkista. Olen saanut aika paljon aikaiseksi! Tosin kaikki makaa vielä tuossa eteisessä, en ole vielä saanut kerättyä voimaa viedä niitä varastoon.... kaikki kerralla sitten ;) Myös kirppiskasa on kasvanut. Ensi tiistaista alkaen löydätte meikäläisen muotiluomuksia Varastotien pöydästä 21.

Koska aikaa on enemmän, olen ehtinyt myös ajatella hiukan enemmän sitä, mitä laitan päälle. Tänään minulla oli palaveri uudessa työpaikassani, ja pukeutumiseen teki mieli panostaa hiukan enemmän. Illalla unta odotellessani näin vision beigestä ja korallisesta roosasta. Kaikki päällä olleet vaatekappaleet ovat jo tovin odotelleet parempaa huomista kaapissani, ja nyt ne kohtasivat ainakin itselleni tosi mieluisessa yhdistelmässä. Tähän yhdistin vielä viiime hetkessä viime viikolla lahjaksi saamani Michael Korsin ruusukultaisen kellon. Siitä kuvia sitten vaikkapa seuraavassa postauksessa, se on niin kaunis ja täydellinen, että ansaitsee muttaman linen ihan itsekseen ;)

Kello tipahti minulle ennakkolahjaksi tulevaa kolmekymmentävuotissyntymäpäivääni varten, joka todella on 27 päivän päästä. En ole ehtinyt suunnitella vielä mitään juhlia tai mitään muutakaan. Yllättävä työpaikanvaihdos toi aika paljon lisää ajateltavaa. Myös se seikka tuottaa harmaita hiuksia, että palkkani putoaa...aloin heti etsiä sivutyötä, ehkä sellaisen löydänkin. Yrittäjän lapsena en masennu ihan pienistä ;)

Huomisen jälkeen on onneksi jälleen tiedossa pieni hengähdystauko vapun muodossa. Oikein hauskaa ja railakasta vappua kaikille. Itse taidan ihan vaan maata äksänä lattialla tai iinä sohvalla. Sen verran railakkaita ovat viimeiset viikot olleet... :) Toivottavasti muuten sää tuosta paranee, huomatkaa järkky lumikuuro Lapin päällä...kääk, nyt sitä parhaillaan tuolta tipahtelee niskaan tuota räntähöttöä...

Jos sit Yosit... :)

Koko viikon olen miettinyt sanojen merkitystä ja verbien paikkaa, tutkimussuunnitelman viimeinen hionta on siis ollut kyseessä. En voinut olla leikkimättä sanoilla vielä tässä otsikossakin. Ei ole muita kesäkenkiä ehtinyt hakea yhtään mistään, ja nyt täälläkin päässä Suomea on päivällä jo yli kymmenen astetta lämmintä. Jos sit Yosit laittaa maanantaina, kun ei nyt enää saappaissakaan viitsi hikoilla....huooh, toivottavasti huomenna ehdin tehdä jotain tälle kaaokselle.

Tänään oli tarkoitus siivota ja viedä talvivaatteita varastoon sen jälkeen, kun olen pikaisesti tehnyt hakemuspaperit valmiiksi ja tulostanut sekä kansittanut tutkimussuunnitelman. No arvaatte, varmaan, miten tuon pikaisen kanssa meni. Kaikki menee pieleen, kun on kiire. Word alkoi viisastella, tulostimesta loppui muste, isän koneessa ei ollut koko wordia, kun menin tikun kanssa sinne tulostamaan..... Noh, end of story, nyt nippu papereita odottelee laukussa, ja maanantaina menen niiden kanssa tiedekuntaan. Toukokuun lopussa tämän pitäisi olla virallista -myös miehelleni. Päätin, että hauskin tapa kertoa on näyttää hyväksymiskirje.

Elämä on nyt yhtä isoa projektia kummallakin. Mieheni pääsi mukaan erääseen suureen valtakunnalliseen projektiin. Olemme hyvin innoissamme asiasta. Perheen perustaminen näyttää nyt taas vähintäänkin haastavalta nämä kaikki kuviot yhdistäen. Lisäten siihen vielä sen, että kennelimme emokoira ei ilmeisesti olekaan tiineytynyt... Pentua ei siis ole odotettavissa ainakaan samalta paikkakunnalta. Odotamme kuitenkin vielä ensi viikon kontrolliultraan. Pessimismiin taipuvainen mieheni alkoi toki heti toitottaa, että näin kävi, koka minä intoilin liikaa ja kerroin kaikille, heh...plääh. En osta tuota selitystä.

Onneksi elämän haastavilla hetkillä voi repiä hiukan riemua pienistä materialisista asioista, kuten ballerinoista, joista olen haaveillut jo pari vuotta. Uskomatonta, että ne ovat jalassani. Päädyin siis ottamaan nämä harmaat käärmekuvioiset, joihin ihastuin heti alunperin. Niille tulee varmasti käyttöä. Koska en ole laukkuihmisiä, ei sitäkään tarvitse pohtia, minkä ihmeen laukun kanssa näitä voi pitää. Toki perusmusta käy aina. Mukavaa viikonloppua kaikille -haravoikaa, kunnes kätenne hajoavat ja sydämenne pakahtuu. Minä odottelen vielä ;)

Ballerinas for the Summer from Yosi Samra -really!

Sairastelu käy kalliiksi. Olen pysynyt ihan mukavasti poissa kaikkien houkutusten ääreltä, kun nyt kuukauden verran olen ollut terve. Annappas kuitenkin, kun taas sain tämmöisen perus old school -lenssun mieheltäni, niin johan alkoi taas nettikauppojen tarjonta kiinnostaa. Tänäänkin olen selaillut pari tuntia, välissä niistänyt nessuvarastoja tyhjemmäksi.

Tämän päivän täsmäiskua ei kuitenkaan voi sanoa aivan turhaksi. Oikeastaan voisi sanoa, että tein pitkästä aikaa aivan täydellisiä löytöjä. Sain Booztille erään lahjakortin, mutta sieltä en löytänyt mitään himottavaa, myöskään Brandosin -50% -otsikon alta ei tarttunut mitään silmiin. Niin ikään H&M:n uusi Conscious Collection oli ihan kiva, mutta ei mitään erityistä. Zalandolta sain mieltä lämmittävän -10% -alennuksen ja ajattelin jo, että noilla prosenteilla en liikahdan mihinkään. Kävin kuitenkin tsekkaammaassa ballerinatajonnan ja olin pudottaa silmät päästäni. Vuoden takaista himotustani Yosi Samraa oli saapunut Zalandoon. voitteko uskoa! Suunnittelin jo reittejä Yosi Samran liikkeeseen tulevalle matkalle kälyn luo Isoon Omenaan. Eipä onneksi tarvinnut siihen asti (noin vuoden päähän?) odottaa.

Tilailin useampaa eri mallia sovitukseen, vaikka aikomukseni on nyt hankkia vain yhdet alkuun. En kuitenkaan millään osannut päättää, mikä olisi paras malli. Onneksi kaikista oli vielä kokoja jäljellä. Matkaan lähtivät myös kauan aikaa sitten bongaamani Michale Korsin sandaalit. Olen kyllästynyt nakkelemaan ballerinoja ja sandaaleja roskikseen joka kesä, en aio enää sortua huonoihin kenkiin kesällä enkä talvella. Seitsemän halvan parin hinnalla saa jo yhden hyvä. Viime kesän jälkeen roskiin meni neljä paria, joten sievoisen summan laitoin kankkulan kaivoon. lisättäköön vielä, että minä en todellakaan heitä hyviä kenkiä pois. Yhdet sandaalit kirjaimellisesti hajosivat jalkaani, kun olin kävelemässä rannalta hotelliin.









Nyt odotan mielenkiinnolla, sopivatko koot. Zalandolla perinteisesti toimitusajat eivät ole ihan olleet sitä neljää päivää, mitä parhaimmillaan luvataan. Oletan kuitenkin, että saan kengät ennen kesäkuun alun lomalle lähtöä. Ja tämä ei ole vitsi. Yhtä kälyni väitötilaisuutta varten tilaamaani laukkua en ehtinyt kolmessa viikossa saada. Onneksi oli suunnitelma B.

Sellaisia shoppailujuttuja vaihteeksi täältä sairatuvalta. Viimeisiä keväisiä kuvia pohjoisesta on luvassa vielä tällä viikolla. Kävimme nimittäin nauttimassa kemijärven keväästä viikonloppuna. Ilma oli mahtava! jotenkin uskomatonta, että se oli vasta toissapäivänä. Nyt katson ulos, sataa kaatamalla ja lumipeite on vajonnut varmaan kolmekymmentä senttiä kiitos öisen kaatosateen. Biss Später!

Coccinelle Betty

Tässäpä tämä pitkään harkittu laukkukaunokaiseni nyt on. Taistelin pitkään merkkilaukkutrendiä vastaan. Sitten totesin tekonahkalaukkuni jäädyttyä pakkasessa ja haljettua, että miksipä tuota laatua vastaan taistelisi. Mieluimmin olisin hankkinut suomalaisen veskan, mutta niiden tarjontaa reilun vuoden päivät seurattuani totesin, että eipä tuolla minun käyttööni sopivaa ole. Työkamat raahaan Marimekossa, olkoon se panokseni suomalaiselle työlle. Marimekko kestää laajan kirjallisuuden raahamisen edestakaisin. Olkoon tämä laukku niihin juhlahetkiin, kun kassiin tarvitsee sujauttaa vain muutama paperi, kuten vaikka parin viikon päässä häämöttävälle työmatkalle.

 
Tulevaisuuteni alkaa nyt hahmottua sen verran, etten malta olla raottamatta sitä täälläkin. Alan kirjoittaa väitöskirjaa :) Whii! Se on ollut haaveeni todella kauan, ja nyt tunnen olevani kokemuksen ja järjen suhteen siinä pisteessä, että tutkimuksen aloittaminen on mahdollista. Ohjaajakseni sain kuuluisan rakkausprofessorin. Tapaan hänet torstaina, ja ensimmäinen seminaari on jo parin viikon päästä. Pyörät pyörähtivät tosi nopeasti, ilmeisesti yliopisto uskoo siihen, että saan kirjan joskus valmiiksi ja väitöksestä napsahtaa Lapille bonuksia, hehheh ;)

Aihettani en voi paljastaa täällä, sillä se paljastaisi myös työpaikkani, mitä en voi kertoa. Työpaikkani vuoksi myös pääni pysyy piilossa. Toki minut varmaan tästä tutut jo tunnistaisi, jos eksyisivät blogiini, mutta tuskinpa kukaan eksyy. Olkoon tämä minun oma hömppämaailmani, pakopaikka vakavasta arjesta :) Kukaan tutuistani miestäni lukuun ottamatta ei tiedä bloggailustani mitään. Olkoon tämä testi sille, lukeeko miehenikään blogiani. En nimittäin ole kertonut hänelle tuosta tutkimushankkeesta vielä. Sehän mullistaa elämämme tavallaan. Toisaalta, olenhan opiskellut tähänkin asti, joten eipä tuo nyt varsinaisesti mitään muuta. Se on kuitenkin koiran ja autotalliprojektin lisäksi aika paljon tähän kevääseen, mutta.... minä innostun niin helposti. Innostavaa viikkoa teillekin!

Random life

Jei, succes, projekti on valmis ja voin rentoutua kuvaamalla uusia arkojani. Hah :D

Tämä viikko on ollut kyllä touhua täynnä. Eilen havahduin sydämen tykytyksiin ja aloin pohtia, mistä moiset johtuvat, enkö ole jo paranemassa tästä mokomasta mykoplasmasta. Sitten aloin miettiä, mitä tällä viikolla olen tehnyt, ja maanantai tuntui olleen kolme viikkoa sitten...

Uudet kengät -70% alesta. Siinä, missä etelässä kaivetaan baltsut esiin, täällä alkaa välikausi. 

Tällä viikolla olen ehtinyt lautailla (ja kaatuilla nuoskaan), hiihdellä jäällä (jes, vihdoinkin!), hankkia uusia urheiluvaatteita, jännittää koiran astutusta, innostua peililinsseistä, saada tutkintotodistuksen Jyväskylästä ja miettiä, mitä tein väärin, kun niin kauniit narsissini harottavat kuin heinähaasio. Touhua on riittänyt siis. Tänään viimeistelin erään pitkään työn alla olleen projektin. Jos kaikki meneee hyvin, elämäni saattaa muuttua aika tavalla ensi syksynä. Noh, never say never, mutta nyt olen huojentunut, sillä iso työ on tehty.

Tulevan koiravauvamme lempeä isä. Ihana! Nyt jännitämme kolmen viikon päässä olevaa ultraa.

Aurinko paistaa ja virtaa tuntuisi riittävän vaikka millä mitalla. Liikunta on maistunut joka päivä, vähintään työmatkapyöräilyn muodossa. Myös punttiksella olen päässyt vauhtiin, kesäkunto häämöttää jo silmissä. Parin kuukauden lepäilyn jälkeen työtä riittää niin kunnon kuin kropankin suhteen. Tällä hetkellä olen oikeastaan iloinen, että käyn salilla, jonka konseptiin peilit eivät kuulu, heh.

Uudet peililinssin Lindexiltä. Hetken harkitsin Ray Baneja, mutta testataan näillä ensin, tuleeko käyttöä tälle villitykselle.

Olen myös miettinyt, mitä tekisin, jos voisin nyt tehdä mitä vain. Jos olisin vastuista ja velvollisuuksista vapaa opiskelija, lähtisin ehdottomasti toukokuussa juurilleni Venäjän Karjalaan Karelian Summer School -koulutukseen tekemään opintoja. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin olla kolme viikkoa siellä, mistä isäni lähti evakkona 75 vuotta sitten pakoon? Nähdä kaikki tähän mennessä vain kartoista katsotut paikat omin silmin. Vaan... olen aikuinen ja aikuisella on velvollisuutensa. Ehkä vielä joskus teen irtioton.

Positiivinen ongelma: hiukset kasvavat liian nopeasti. Mihin katosi syksyllä leikattu long pop -malli?

Kuvitus tässä jutussa on yhtä random kuin koko postaus. Pahoittelen pääni ajatusten tulvaa. Ymmärrän, että mieheni on joskus hiukan vaikeaa pysyä perässä. Toivotan hienoa viikonloppua kaikille! Eteläläiset nauttikaatte keväästänne, pohjoisen ihmiset pakkasen suomasta mahdollisuudesta seikkailla jäillä. Itse aion ainakin suksia joella nyt päivittäin niin kauan kuin se on mahdollista. Sillä tosin on se harmillinen mutta positiivinen sivuvaikutus, että meikkivoide täytyy vaihtaa, jos rusketusta tulee lisää samaa tahtia kuin tällä viikolla :)