Mitä puuhaa neljä kuukautta vanha koiranpentu?

Koiramaisia juttuja olisi taas luvassa. He, joita jylmääminen kultaisennoutajan kansa ei kiinnosta, voivat siis lopettaa lukemisen tähän. Sisustusinspiraationi on nyt just valtava, mutta niin on myös pennun hajottamisinspiraatio. Sisustuksen kuvaaminen on toisin sanoen hyvin hankalaa, kun se on nanosekunnissa laitettu uusiksi. Heh. Nyt naurattaa, mutta sillä hetkellä kun kakkapökäle pötkähtää silmien eteen ei ihan just hymy irtoa. Onneksi tosin noita löytyy tosi harvakseltaan nykyään (kop,kop), mutta paperi- ja pahvisilippua sen sijaan on.

Pentu silppuaa kaikkea luvallista sen, minkä ehtii. Siinä lieneekin syy siihen, että mitään luvatonta ei ole silppuriin uponnut. Hyppimällä ja näykkimällä se on saanut reikiä vaatteisiin, mutta olemme todenneet, että sekin ärsyttävä tapa vähenee. Odottakoon arvokkaammat vaatekerrat muutaman kuukauden kaapissa, ehtiipä noita vielä pitää.

Tämä hyppinen kuitenkin lienee oiretta myös uhmaiästä. Emme tienneet sellaista olevankaan, koiraopas ei sitä ainakaan maininnut, mutta 4kk neuvolassa siitä kysyttiin ja totesimme, että saattaapa hyvinkin olla myös meidän pennulla pientä uhmaa. Parhaiten sen huomaa ulkoa sisään tullessa, pentu saattaa jumittaa ihan täysin hihnassa, lyödä maate niin kuin lapsi karkkihyllyn edessä. Vapaana ollessa korvia ei taas tunnu olevan ollenkaan, joskus luokse tuleminen onnistuu vain nappulapurkkia ravitamalla. Älkää edes kertoko, että tämä ei ole hyvä tapa kutsua, tiedämme sen jo, mutta joskus hätä sallii heinot. Parempi tapa saada uhmakas pentu luokse on sulkea ovi. Silloin pennun uhma laimenee ja yleensä heti oven avattuamme se tulee seuraavasta kutsusta. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa.

Kaikenlaisia temppuja tällainen koira rakastaa opetella. Niitä olemmekin sille nyt opettaneet sekä sisällä että ulkona. Leikit puolestaan ovat parasta sen mielestä! Erityisesti piiloon meneminen ja erilaiset haasteet, joissa herkku on kätketty johonkin purkkiin tai rasiaan, ovat tosi mieluisia ja nenätehtävinä rauhoittavia. Myös metsän nuuhkiminen rauhoittaa. Sinne pyrimmekin viemään pentua ainakin hetkeksi päivittäin. Onneksi metsä on lähellä.

Kaiken kaikkiaan koira alkaa aikuistua. Se on rauhoittunut tosi paljon pahimmasta pentuvillistä ja siitä on tulossa kiva kävelykaveri. Se on samaan aikaan lapsi, nuori ja hiukan aikuinenkin. Oikeastaan pentu on aika rakastettava juuri nyt. On ihanaa, kun se on vielä pieni, söpö ja pörröinen mutta ei kuitenkaan niin kauhean menevä ja sottainen kuin pienen pieni pentu. Erityisesti orastava sisäsiisteys saa meillä juhlat aikaan. Tilasimme jo uudet matot eteiseen...ja se ei ollut heräteostos, vaikka sen eilen teinkin ;)

Puppy in the House

Onpas ollut pitkä bloggailutauko. Tahto päivitellä reissun päältä oli kova, mutta laitteisto ja Blogger eivät suostuneet yhteistyöhön. Ilmeisesti Samsungin tablettimme on ajalta ennen somea.... Olin jotenkin tosi pettynyt laitteeseen. Tosin wifi-yhteydetkään eivät olleet nopeimmasta päästä.

Nyt olemme kuitenkin kotosalla ja ihmetelleet kolmen päivän ajan pikku riiviötä, joka on vallannut talomme ja sydämemme. Eilen yritin kuvailla häntä teillekin, mutta voi pojat, siinäpä olikin haastetta. Tunnin kuvailun jälkeen muutama melkein onnistunut otos löytyy ;)

Elämä pennun kanssa on ollut ehkä rankempaa kuin oletin, mutta erityisesti isovanhemmat ovat onnellisia. Lapsenlapsi on tullut ja siitä riemuitaan. Pentu on kyllä valloittava tapaus. Poikakoirana hänellä kuitenkin on omaa tahtoa ja kasvatus oli kyllä aloitettava heti ensimmäisenä päivänä. Nyt hän osaa jo löytää omalle paikalle, irrottaa otteen pyydettäessä ja mennä ovelle, kun pissattaa. Tämä kaikki kolmessa päivässä, ajatelkaas, meille sattui fiksu yksilö :) Yhtään itkua ei ole itketty äidin perään ja ruoka maistuu, kyllä omistajina olemme olleet mellevinä. Huomisen säätiedotuskin vetää suuta hymyyn, tämän +5c ja vesisateen jälkeen seitsemnätoista astetta ja aurinko kuulostaa ihan kesältä. Pääsemme kunnolla peuhaamaan ulos.

Mukavaa tulla takaisin myös bloggailemaan. Huomaan, että edelleen blogini luetuin juttu on "How to Wear Leggins" ja muistin taas reissussa, miksi kirjoitin sen...huooh, kalsarit on kalsarit ja that's it ;) Onneksi Suomessa muoti alkaa jättää kalsarikauden taakseen, ehkä siirrymme Euroopan perässä sporttiseen katumuotiin ja vaihdamme legginsit juoksutrikoisiin, mene ja tiedä. Omia kesäasujani ja reissuvinkkejä Kroatiaan ja Venetsiaan on nyt kuitenkin luvassa tasaiseen tahtiin. Hyvää juhannusta!

Random life

Jei, succes, projekti on valmis ja voin rentoutua kuvaamalla uusia arkojani. Hah :D

Tämä viikko on ollut kyllä touhua täynnä. Eilen havahduin sydämen tykytyksiin ja aloin pohtia, mistä moiset johtuvat, enkö ole jo paranemassa tästä mokomasta mykoplasmasta. Sitten aloin miettiä, mitä tällä viikolla olen tehnyt, ja maanantai tuntui olleen kolme viikkoa sitten...

Uudet kengät -70% alesta. Siinä, missä etelässä kaivetaan baltsut esiin, täällä alkaa välikausi. 

Tällä viikolla olen ehtinyt lautailla (ja kaatuilla nuoskaan), hiihdellä jäällä (jes, vihdoinkin!), hankkia uusia urheiluvaatteita, jännittää koiran astutusta, innostua peililinsseistä, saada tutkintotodistuksen Jyväskylästä ja miettiä, mitä tein väärin, kun niin kauniit narsissini harottavat kuin heinähaasio. Touhua on riittänyt siis. Tänään viimeistelin erään pitkään työn alla olleen projektin. Jos kaikki meneee hyvin, elämäni saattaa muuttua aika tavalla ensi syksynä. Noh, never say never, mutta nyt olen huojentunut, sillä iso työ on tehty.

Tulevan koiravauvamme lempeä isä. Ihana! Nyt jännitämme kolmen viikon päässä olevaa ultraa.

Aurinko paistaa ja virtaa tuntuisi riittävän vaikka millä mitalla. Liikunta on maistunut joka päivä, vähintään työmatkapyöräilyn muodossa. Myös punttiksella olen päässyt vauhtiin, kesäkunto häämöttää jo silmissä. Parin kuukauden lepäilyn jälkeen työtä riittää niin kunnon kuin kropankin suhteen. Tällä hetkellä olen oikeastaan iloinen, että käyn salilla, jonka konseptiin peilit eivät kuulu, heh.

Uudet peililinssin Lindexiltä. Hetken harkitsin Ray Baneja, mutta testataan näillä ensin, tuleeko käyttöä tälle villitykselle.

Olen myös miettinyt, mitä tekisin, jos voisin nyt tehdä mitä vain. Jos olisin vastuista ja velvollisuuksista vapaa opiskelija, lähtisin ehdottomasti toukokuussa juurilleni Venäjän Karjalaan Karelian Summer School -koulutukseen tekemään opintoja. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin olla kolme viikkoa siellä, mistä isäni lähti evakkona 75 vuotta sitten pakoon? Nähdä kaikki tähän mennessä vain kartoista katsotut paikat omin silmin. Vaan... olen aikuinen ja aikuisella on velvollisuutensa. Ehkä vielä joskus teen irtioton.

Positiivinen ongelma: hiukset kasvavat liian nopeasti. Mihin katosi syksyllä leikattu long pop -malli?

Kuvitus tässä jutussa on yhtä random kuin koko postaus. Pahoittelen pääni ajatusten tulvaa. Ymmärrän, että mieheni on joskus hiukan vaikeaa pysyä perässä. Toivotan hienoa viikonloppua kaikille! Eteläläiset nauttikaatte keväästänne, pohjoisen ihmiset pakkasen suomasta mahdollisuudesta seikkailla jäillä. Itse aion ainakin suksia joella nyt päivittäin niin kauan kuin se on mahdollista. Sillä tosin on se harmillinen mutta positiivinen sivuvaikutus, että meikkivoide täytyy vaihtaa, jos rusketusta tulee lisää samaa tahtia kuin tällä viikolla :)

Meille syntyy vauva...

Kuva: https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images

..huhtikuussa :) Puhutaan siis koiravauvasta, mutta en kyllästy tuohon vitsiin ollenkaan. Hauskaa saada katseita liikkumattomuudesta turvahtaneeseen alavatsaan ja laittaa ihmiset pohtimaan, onko kyse vitsistä vai ei ;)

Heh, noh, ei siis synny oikeaa vauvaa, mutta toivottavasti saamme pienen poikapuolisen koiravauvan. Kai tosin koirienkin raskaudessa on niin kuin ihmisillä, että koskaan ei tiedä, miten käy. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin ja poika syntyy, se on meille varattu :) Olen jotenkin ihan innoissani, en ole pitkään aikaan ollut näin innoissani. Ajatus perheestä saa minut tosi iloiseksi. Koirien raskausaika on tosin niin lyhyt, että parempi innostua, jos meinaa ehtiä enne syntymää.

Olemme harkinneet koiraa jonkun aikaa, mutta mieheni ei ole oikein lämmennyt, koska ajoitus ja rotu eivät ole natsanneet. Nyt syntyvät kultaisennoutajan pennut kuitenkin syntyvät tänne Rovaniemelle ja ovat luovutusikäisiä kesäkuussa juuri sopivasti lomamme aikana. Tämä on hiukan samanmoinen onnenkantamoinen kuin talon ostommekin. Silloinkin kävimme katsomassa taloa, jonka omistaja halusi talosta niin kovasti eroon, että osti asunnon altamme. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa silloin -eikä nyt :) Uskon kohtaloon, ja hyviin tilaisuuksiin on tartuttava.

kuva: www.mrwallpaper.com

Paljon on tapahtunut sisustuksen osalta, mutta en ole jotenkin nyt malttanut pysähtyä kuvailemaan sinänsä tosi hienoja muutoksia. Olen roikkunut päivät netissä lukemassa koirista. Aiomme nimittäin kohta soittaa kasvattajalle, ja hän odottaa, että meillä on kysymyksiä. Tokihan niitä keksimmekin, mutta jotenkin en tiedä mistä aloittaa. Onneksi miehellä on ollut koira aiemmin, hän on hiukan tyynempi. Nyt kuitenkin totean, jotta Biss später, jatkan koiratiedon opiskelua. Täytyy sanoa, että kielitieteen ja arktisen politiikan jälkeen se on todella mielenkiintoista. Taidan todella olla se "elinikäinen opiskelija", jota mainostettiin tulevaisuuden ihmisenä omana opiskeluaikana. Silloin tuntui siltä, jotta never again, kun tutkintopaperi oli kourassa. Pidin vain vuoden tauon lopulta. Maailmassa on liian paljon mielenkiintoisia asioita. Tiesittekö esimerkiksi, että on olemassa koiratanssia? Minä en, mutta se saattaisi olla seuraava hurahduksen kohde, heh ;)

kuva: pictures.4ever.eu

My boots are made for walking

Olipas se vain järkytys nähdä, mikä kasa kenkiä eteisen kaapissa todella onkaan. Miehelleni siis. Hän halusi sen oikein ikuistaa, tässäpä teillekin kuvat nähtäville. Luulen, että tilanne ei ole kovinkaan paha. Tosin nilkkureita alkaa nyt olla joka lähtöön, biker-bootsejakin kahdet ja saappaita kaikissa väreissä. Tarvitsisin lämpimät katu-uskottavat kengät eli vaikkapa nahkakengät lammasvuorella. Sellaisia ei vain oikein ole olemassa, kaikki alet on koluttu. Luulisi olevan kysyntää näillä leveysasteilla, mutta ei.

Tälle talvelle en kuitenkaan kenkiä enää hanki, jos ei mitään täydellisen ihanan mahtavaa tule vastaan. Voit ukko-kulta hengittää. Näihinkään ei ole sievoista summaa laitettu, ja kirppiksellä on myyty kaikki, mikä ei enää miellytä. Tosin tässä on vain toinen kenkäkaappi, toisessa on urheilukengät ja vapaa-ajan kengät. Roskiin päätyy tämän talven jälkeen varmasti muutama pari, jotka on loppuun käytetty. Olenkin päättänyt tosin, etten enää koskaan osta huonoa talvi- tai syyskenkää, vaikka se olisi kuinka kaunis. Tekonahka on armottomasti huonompaa kuin oikea, kuluminen on rumaa ja hoito vaikeaa. Kylmiäkin nuo tekonahkakengät ovat.

Suuren osan kengistäni olen löytänyt super-halvalla loppualeista, kuten Guessin kahdet saappaat viime keväänä -70%. Onni on se, että jalkaa menee 35/36 kengät, talvikengistä joskus 37. Ne tuppaavat jäämään myymättä monessa paikassa. Nyt seuraan, jos tulisi jotkut sopivat mustat ylipolvensaappaat alennukseen. Tähän mennessä kaikissa on ollut liian leveä varsi. Tosin, tuskinpa tulee, ja silloin ostolakkoni pitää pääsiäiseen asti ;)

Kun ei katsele vaatteita ja kenkiä koko ajan sillä silmällä, tulee ajateltua sisustamista. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa verhot vaihtoon. Tyynynpäälliset on jo vaihdettu. Tunnelmaksi haetaan mustaharmaata yleisilmettä, jota raikastaa valkoinen ja koivu, väripilkkuna keltainen. Niin, tiedän, sanoin kyllästyneeni, mutta kuukausi ilman keltaista on ollut, noh, harmaa. Welcome back keltainen sohva ja keltaiset tyynynpäälliset. Kuvia tästä, mikäli tulos on onnistunut ;) Kuvitelkaa, nyt on jo helmikuu. Se tarkoittaa, että minulla on 27 päivää aikaa suorittaa kolme kurssia, sitten tämä opiskeluhel*****i on hetkeksi tauolla. Rise and shine, kyllä se siitä, se on vain elämää ja muita ihania toteamuksia. Hyvää viikonloppua :)