Syksy

Otsikko on todella laimea. Syksy, sehän se kai on, vaikka ulkona tarkenee edelleen t-paidassa. Olo on kuin katselisin omaa elämääni televisiosta. Tapahtumat vilistävät silmien editse hurjaa vauhtia eikä puoliakaan ehdi tajuamaan. Tuleeko teille kodkaan sellainen olo? Ilmeisesti nämä ovat nyt ne ruuhkavuodet.

Ympärillä tapahtuu vähintään yhtä paljon. Tässä iässä näyttävät ihmiset lähtevän jo toiselle kierrokselle, erobuumi on valtava. Niin kai se aina on kesän jälkeen, mutta jotenkin se ei ole minua koskettanut aiemmin. On jaksettava olla myötätuntoinen je keksiä hyviä ratkaisuja, vaikka oikeastaan siitä ei ole hajuakaan, mitä nuo hyvät ratkaisut ovat.

Työssä ja väitöksessä tulee koko ajan yllättäviä tapahtumia, jotka laittavat koko pakan aina uusiksi juuri, kun luuli tajuavansa jostakin jotakin. Se tosin aiheuttaa sen, että päivät ja viikot tosiaan tuntuvat vilistelevän ohi valtaisaa ravia. Kohta on jo lokakuu, ajatelkaas.

Pysähtymisen paikka tulee aina tällaisessa myllerryksessä, niin nytkin. Pieni pentumme joutui onnettomuuteen eilen. Sen hädän katseleminen oli aivan riipaisevaa. Siinä kaikki muu kuitenkin unohtui ja prioriteetit löytyivät saman tien. Perhe on tärkein. Sen moni unohtaa mennessään houkutusten ja velvollisuuksien perässä kieli vyön alla, siitä kai kaikki erotkin johtuvat, kilpajuoksusta ajan kanssa. Tämän viikonlopun olemme olleet yhdessä ja pysähtyneet vähän väliä miettimään sitä, että meillä on meidän oma perhe ja se voi taas hyvin. Arkipäivinä se unohtuu, haluaisin pyrkiä siihen, ettei se unohtuisi, mutta vaikeaa se on. Kuten Miina Maasolan leski totesi eräässä haastattelussa: vastoinkäymiset jalostavat ihmistä hetkellisesti, mutta ellei todellisen muutoksen eteen tee töitä, on pian jälleen sama mulkvisti kuin aina ennenkin.

Kuvituksena on muutama otos metsäretkestä viime viikolla. Tuntui niin mahtavalta pystyä kävelemään taas useampi kilometri pitkän flunssan jälkeen. En malta odottaa, että saan pentuni kasvamaan niin isoksi, että voimme käydä saman ihanan lenkin yhdessä sen ja mieheni kanssa.

Mihin mun elämä meni?

Kauheata. Ihan hirvittävän kamalaa. Loma meni. Kesä meni. Vapaus meni. Elämä meni. tai siltä ainakin tuntuu. Liian pitkät lomat on näköjään ihan vaan liian pitkiä. Tuntuu, etten enää ehdi kuin herätä ja nukahtaa -ja siinä välissä väsyttää ihan pirusti. Kakki hommat laahaavat koko ajan jäljessä. Varmaan viikon ajan olen ajatellut kuvaavani tätä sisustuspuuskan tulosta talossa, mutta aina vain huomaan, että kello on jo kymmenen ja kaikki pakolliset hommat vielä tekemättä. Niin tänäänkin. Nyt kuitenkin päätin kaiken uhallakin tulla hiukan päivittelemään. Eihän tämä blogi nyt voi tähän hetkelliseen kolmikymppisen oravanpyörässä pyörimiseen kuolla kupsahtaa ;)

Syksy tulee oikein rytinällä, mutta tänä vuonna minulta puuttuu se innostus ja energia, mikä aiempina vuosina on ollut. Olen aina puhkunut intoa kaikesta hienosta ja uudesta jännityksestä, mitä syys tuo tullessaan. Kenties se johtuu siitä, että aloitin uudessa työpaikassa nyt oikein toden teolla. Kaikkien uusien ihmissuhteiden luominen vie vain niin paljon energiaa, että haluaisin vain kotoilla.

Viikonloppuna sain kuitenkin hiukan pihajuttujakin tehtyä. Havahduin siihenkin, että nyt jos koskaan pitäisi laittaa syyslannoitteet maahan. Taidan olla jo myöhässä. Myös pihlajien leikkaamisen aika hurahti ohi...no huhtikuussa sitten. Piha alkaa muutoin näyttää aika kivalta. Mitä nyt koira repii istutuksia irti sitä mukaa, kun niitä saa maahan.

Viikonloppuna otimme hetken rennosti, mutta jotenkin olin niin stressaantunut, että melkein itketti, kun well spend. Kävimme Rovaniemen markkinoilla, niillä wanhoilla siis. Siellä oli paljon vanhaa ja paljon hippejä, mutta tunnelma auringon paistaessa oli oikein hauska. Mukavaa, että tässäkin kaupungissa tapahtuu nykyään harva se viikonloppu jotakin hauskaa. Asuni oli amerikkalaisittain tosi pop, nimittäin juoksuleggarit, värikkäät lenkkarit ja parka. No...aina ei vaan irtoa. Hauskaa loppuviikkoa ;)

Rannalla pennun kanssa

Huomenna kesä näyttää heittävän viimeiset paahtavat helteet näillä leveysasteilla ennen ensi kesää. Iltapäivisin tämä on ihanaa, mutta täytyy tunnustaa, että päivisin kärsin kyllä tosin paljon. Töissä hiki valuu noroina selkää pitkin ja kainalot haisevat kaalipellolle ennen puolta päivää. Aargh.... Kaikki hokivat, kuinka ihanaa tämä on. Joku totesi, että mahtavaa olla töissä tällaisella ilmalla. Silloin oli kyllä pakko puuskahtaa, että ihan berberistähän tämä on, parempi olisi työskennellä pilvipoudassa +15. Yllättäen sain puoltavia ääniä. Miksiköhän se on tabu sanoa, että helle voi olla aika hitonmoisen tuskallista välillä, vaikka olen varma, että tosiaan moni muukin niin ajattelee?

Viikonloppuisin ottaisin toki ihan mielelläni vaikka kuinka paahtavia kelejä. Silloin helteestä voi nauttia rannalla, ja viilentyä vedessä, joka on vieläkin aivan ihanan lämmintä, mutta kuitenkin virkistävää. Viime viikonloppuna vietimme monta ihanaa tuntia Kälkäjä Beachilla Kemijärvellä. Kun suljin silmäni, olin Välimerellä. Aallot tyrkskähtelivät rantaan ja aurinko paahtoi, tuuli pyyhki paahteen pois. Aivan täydellistä! Harmillista, että ensi viikonlopulle luvataan sateita.

Koiranpentu nautti sekin aivan sydämensä kyllyydestä. Se ui, mutta pelkäsi hiukan aaltoja. Olemme opettaneet sitä uimaan siten, että kannamme veteen ja se ui rantaan lyhyen matkan. Ajattelimme, ettei se oikein pidä vedestä, kun se ei ole omaehtoisesti aiemmin mennyt uimaan, kahlaillut vain. Yllättäen eilettäin se alkoi pelastamaan meitä oikein urakalla, kun menimme vesijuoksemaan läheiseen rantaan. Viimeisillä voimillaan se ponnisteli hakemaan meitä kerta toisensa perään vedestä. Lopulta luovutimme itse uimisen suhteen, eihän toista voi näännyttää.












Pennun aikuistuminenon ollut aivan huomattavaa 3 kk synttäreiden jälkeen. Se on rauhoittunut ja järkiintynyt aivan toden teolla. Se on myös oppinut monia uusia temppuja, ja alkanut jotenkin vuorostaan huolehtia meistä. Toki se myös alkaa kokeilla, ketä kannattaa uskoa ja ketä ei. Alamme olla luottavaisia siihen, että voimme jättää sen yksin kotiin eikä se täällä tee tuhoja. Toki se on lyhyempiä aikoja ollutkin yksin ilman suurempia vahinkoja. Pitkiä kahdeksan tunnin työpäiviä se ei ole kuitenkaan vielä joutunut viettämään yksin, vaan on ollut hoidossa mummolassa. Ehkäpä ensi viikolla uskallamme kuitenkin jo jättää sen siten, että käymme lounastunnilla vuoroin kurkkaamassa, mitä se touhuilee.

Tässäpä hieman kuva-aineistoa rannalta koirajuttujen kera. Aiemmin lupailin näyttää todisteita siitä, kuin 30 Day Ab Challenge toimii. Tässäpä niitä, itse havaitsen häämöttävät vatsalihakset, mikä ilahduttaa kovasti. Ryhtikin pysyy suorempana, kun pakki on kunnossa. Kotijumppa oli hauskaa, mutta aika aikaansa kutakin, nyt olen valmis palaamaan salille. Saapas nähdä, mikä ruuhka siellä koittaa, kun ilmat viilenevät....

On kevät, kuljen Hakaniemen rantaa...

... tai oikeastaan kuljin eilen :) Oli aika uskomatonta, että maanantaina aamulla hiihdimme ja iltapäivällä olimme rinteessä ihanassa auringonpaisteessa ja tiistaina kävelin Hakaniemessä +21 asteen lämmössä. En tiennyt, kummasta olisin tykännyt enemmän. Tai no... talvitakissa tuli aika kuuma ;) Laitoin ohuimman H&M:ltä aika vasta haetun bleiseritakin, mutta sekin oli liikaa.

 Työpäivät Helsingissä ovat hauskoja, mutta tosi raskaita. Rovaniemen kone lähtee jo 5.45, mikä tietää, että kentällä on oltava ennen viittä...huooh, herätys puoli neljä. Illalla puolestaan olin kotona vasta kymmeneltä. Sanomattakin selvää, että nukahdin samassa silmänräpäyksessä.

Pääsiäisenä blogissa soi hiljainen valssi. Urheilimme rinteessä joka päivä pari tuntia, ja sää oli aivan uskomaton! Hetken luulin, että minut on kruunattu Sansibarin prinssiksi ja prinsessaksi, kun laskimme tyhjässä rinteessä ja nousimme omalla hissillä ylös. Ei yhtään harmita, ettemme lähtenee tunturiin jonottelemaan ;)

Huomenna on jännä päivä edessä. En nyt ehtinyt kuvata pääsiäisen juttuja tänne blogiin. Koristeita oli, mutta keräilin jo pois. Olen ollut niin kiireinen tutkimusasioiden kanssa, sillä huomenna hakemus on ohjaajan allekirjoitettavana. Tänään lähetin paperit hänelle katsottavaksi. Sormet ristiin, että ne menevät läpi, vapaa viikonloppu kuulostaisi aika mahtavalta. Palan halusta siivota ja viedä talvivaatteet varastoon.... hullulla on halvat huvit ;) Tai no halvat ja halvat.... Yosi Samrat saapuivat ja ne ovat ihanat, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Fans of Tanja on ice

Tänään oli ihan täydellinen päivä! Harvoin voi näin sanoa, mutta tämän päivän osalta se pätee. Elämä tuntui tosi mukavalta koko päivän, mikään ei ahdistanut, ja viikonloppu tuntui pitkältä, vaikka se typistyikin tähän sunnuntaihin eilisen koulutuksen vuoksi.

Aamulla heräsin yhtä aikaa auringon kanssa -eli tasan kuusi. Tämä aika pohjoisessa on vähän raskasta, kellon siirron jälkeen rytmi muuttuu aika äkkiä. Onneksi onnistuin saamaan unen päästä kiinni uudestaan. Heräilimme kasin paikkeilla pitkien ihanien unien jälkeen.

Ohjelma rovaniemeläisenä oli selvä. Tänään oli nimittäin Tanja Poutiaisen viimeinen laskupäivä, sitä aioimme katsomaan, mutta välineet olivat hiukan mietinnässä. Ensin ajattelimme lähteä liikenteeseen lautojen kera, mutta samaan aikaa sattunut lapsiperheiden massatapahtuma rinteessä ei oikein houkuttanut. Autoakaan täällä ei kannata ottaa mukaan, jos liikenteessä on enemmän kuin 50 ihmistä. Autoilijat eivät oikein osaa käyttäytyä noissa tilanteissa.... :D

Siispä vaihtoehdoksi jäivät sukset. Lähdimme hiljakseen hiihtelemään jäätä pitkin kohti Ounasvaaraa. Aurinko paistoi tosi lämpimästi, ja pieni myötätuuli kuljetti meitä ihanasti eteenpäin. Päivä tarttui tosi tehokkaasti, nyt on kiva tulitikkurusketus ;) Jäältä pääsimme näppärästi lähelle rinteitä jonkun pellon poikki, ja satuimme löytämään hauskan privaattikatsomon, josta oli suora näkö- ja kuuloyhteys laskupaikalle. Olimme ilmeisesti jonkun kaalitarhan mailla, se selittää nuo kottarit, heh :)


Saimme katsella ihan rauhassa, kuinka miehet ja naiset tulivat toisen kerroksen alas. Aika nopeita nuo alppihiihtokisat, toiseen kierrokseen meni vain parikymmentä minuuttia per sukupuoli. En ollutkaan aikaisemmin nähnyt livenä alppihiihtoa, joten se oli elämys sekin. Harmi vain, että Tanja ei nyt saanut jäähyväiskisastaan mitalia. Henkilökohtaisesti se ei harmittanut ihan kovin kauheasti, sillä manttelinperijä on sukulainen, kylläkin hiukan kaukainen. Tosin, kaikkihan näillä leveysasteilla ovat jotain sukua keskenään ;)





Mukavaa viikkoa kaikille, ja pahoittelut niille, joita urheilu ja Lappin eivät kiinnosta. Kyllä tästä taas palataan normaaliin sisustus- ja muotiarkeen, kelit näyttävät muuttuvat puolen viikon paikkeilla. Jäälle ei pian ole asiaa, ja on keksittävä muita aktiviteetteja. Huomenna tosin on paluu arkeen ja kirjaston ihmeelliseen maailmaan. Dead line tutkimussuunnitelmalle on kahden viikon päästä. Ja juu... en ole edelleenkään kertonut... :D

Random life

Jei, succes, projekti on valmis ja voin rentoutua kuvaamalla uusia arkojani. Hah :D

Tämä viikko on ollut kyllä touhua täynnä. Eilen havahduin sydämen tykytyksiin ja aloin pohtia, mistä moiset johtuvat, enkö ole jo paranemassa tästä mokomasta mykoplasmasta. Sitten aloin miettiä, mitä tällä viikolla olen tehnyt, ja maanantai tuntui olleen kolme viikkoa sitten...

Uudet kengät -70% alesta. Siinä, missä etelässä kaivetaan baltsut esiin, täällä alkaa välikausi. 

Tällä viikolla olen ehtinyt lautailla (ja kaatuilla nuoskaan), hiihdellä jäällä (jes, vihdoinkin!), hankkia uusia urheiluvaatteita, jännittää koiran astutusta, innostua peililinsseistä, saada tutkintotodistuksen Jyväskylästä ja miettiä, mitä tein väärin, kun niin kauniit narsissini harottavat kuin heinähaasio. Touhua on riittänyt siis. Tänään viimeistelin erään pitkään työn alla olleen projektin. Jos kaikki meneee hyvin, elämäni saattaa muuttua aika tavalla ensi syksynä. Noh, never say never, mutta nyt olen huojentunut, sillä iso työ on tehty.

Tulevan koiravauvamme lempeä isä. Ihana! Nyt jännitämme kolmen viikon päässä olevaa ultraa.

Aurinko paistaa ja virtaa tuntuisi riittävän vaikka millä mitalla. Liikunta on maistunut joka päivä, vähintään työmatkapyöräilyn muodossa. Myös punttiksella olen päässyt vauhtiin, kesäkunto häämöttää jo silmissä. Parin kuukauden lepäilyn jälkeen työtä riittää niin kunnon kuin kropankin suhteen. Tällä hetkellä olen oikeastaan iloinen, että käyn salilla, jonka konseptiin peilit eivät kuulu, heh.

Uudet peililinssin Lindexiltä. Hetken harkitsin Ray Baneja, mutta testataan näillä ensin, tuleeko käyttöä tälle villitykselle.

Olen myös miettinyt, mitä tekisin, jos voisin nyt tehdä mitä vain. Jos olisin vastuista ja velvollisuuksista vapaa opiskelija, lähtisin ehdottomasti toukokuussa juurilleni Venäjän Karjalaan Karelian Summer School -koulutukseen tekemään opintoja. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin olla kolme viikkoa siellä, mistä isäni lähti evakkona 75 vuotta sitten pakoon? Nähdä kaikki tähän mennessä vain kartoista katsotut paikat omin silmin. Vaan... olen aikuinen ja aikuisella on velvollisuutensa. Ehkä vielä joskus teen irtioton.

Positiivinen ongelma: hiukset kasvavat liian nopeasti. Mihin katosi syksyllä leikattu long pop -malli?

Kuvitus tässä jutussa on yhtä random kuin koko postaus. Pahoittelen pääni ajatusten tulvaa. Ymmärrän, että mieheni on joskus hiukan vaikeaa pysyä perässä. Toivotan hienoa viikonloppua kaikille! Eteläläiset nauttikaatte keväästänne, pohjoisen ihmiset pakkasen suomasta mahdollisuudesta seikkailla jäillä. Itse aion ainakin suksia joella nyt päivittäin niin kauan kuin se on mahdollista. Sillä tosin on se harmillinen mutta positiivinen sivuvaikutus, että meikkivoide täytyy vaihtaa, jos rusketusta tulee lisää samaa tahtia kuin tällä viikolla :)

I see yellow

Niin se loma hurahti, että huomenna on perjantai. Perjantai?!? Voi vitsi. Ilmat olivat hanurista, mutta sehän tiesi sitä, että olemme sisustaneet ahkerasti. Mies on maalannut seiniä ja minä olen ommellut verhoja, alkaa olla valmista, kuvia tulee heti, kun saamme huonekalut paikoilleen. Itsekin maalasin ensin, mutta jälki ei tyydyttänyt kriittistä osapuolta, joten sain siirtyä siistijän rooliin. Saimme aikaiseksi sellaisen sanasodan, että jouduin rytmihäiriöiden vuoksi pyörähtämään päivystyksessä. Se jälkeen onkin oltu hissukseen ;)

Ottaa kovasti kupoliin tämä sairastaminen. Anteeksi vuodatukseni, mutta tämä on oikeasti aika raskasta. Tänään sain kilpirauhasarvoni, ja ne olivat alarajoilla. Voiko moinen aiheuttaa tällaista kauheaa huonovointisuutta? Mykoplasmahan minulta diagnosoitiin ja olen parin viikon ajan vetänyt antibiootteja. En yhtään ihmettele huippu-urheilijoiden ongelmia, jos tämä todella on näin kauhea sairaus. Väsyttää ihan koko ajan ja palelee kaiken tämän sydämen kuuntelun lisäksi.

Olen kuitenkin sissi ja taistelen mökkiytymistä vastaan. Eilen menimme rinteeseen, ja voi että se olikin hubaa. Laskimme pari tuntia, sen jälkeen molempien jalat olivat niin muusina, että totesimme vain hyväksi sen, ettei otettu koko päivän lippuja. Suttuinen ilma oli saanut monet jäämään kotiin, mikä oli äärimmäisen hieno juttu. Monessakohan hiihtokeskuksessa saa laskea tyhjässä mäessä näillä viikoilla? Noh, mäeksi tuo ei ole kummoinen, mutta riittää aloittelijoille. Tosin oli siellä aloittelijoiden lisäksi Jussi Takakin, pikku nyppylä riittää näemmä kevyeksi treeniksi.

Meille aurinko paistoin, vaikka taivas oli pilvinen. Mieheni uusi Riden turkoosi laskutakki oli tosi hieno ja niin olivat kuulemma minunkin laskukamppeeni. Olemme aina aloittaneet uuden harrastuksen kunnon varusteiden hankkimisella, ja se kyllä kannattaa. Hyvät asiaankuuluvat vermeet ovat tosi tärkeät lajissa kuin lajissa. Itselleni hankin jouluna aleista Burtonin takin ja O'Neilin housut, maksoivat yhteensä satasen. Voitteko kuvitella? On mukavaa olla pieni, pienet koot jäävät aina myymättä, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tein moisia löytöjä.  Muun muassa nuo Burtonin lautailukengät kokoa 36 löysin syksyllä 40 eurolla. Kaiken kaikkiaan koko laskusetti maksoi alle kolmensadan vaatteineen kypärineen lautoineen päivineen. Myös mieheni teki löytöjä, miesten puolella varsinkin pienet koot jäävät myymättä. Joskus harmittelin, kun mies on vain 170 cm sulka päässä ja painaakin vähemmän kuin isokokoinen koira, mutta urheiluvarusteita hankkiessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Toki, olisihan tuolla kolmella sadalla saanut muutakin, mutta säästämme mieluummin vaikka ruoassa kuin urheilussa.

Huomiselle on luvassa jumalatonta räntäsadetta ja kaupunkipäivä. Mieheni menee kampaajalle. Tilauksessa on yksi Mika Lehkosuo ;) Itse käyn kampaajalla kerran vuodessa, mutta mieheni tykkää trimmata paitsi tukkaansa myös partaansa vähän väliä. Tunnen itseni aika miesmäiseksi siinä rinnalla joskus, mutta onhan se mukava, kun parempi puoliskokin on kiinnostunut muodista ja ulkonäöstään. Kaikki aiemmat mieskokelaat olivatkin toista maata. Luulin silloin kauniita miehiä pinnallisiksi, mutta onneksi sain todistaa olleeni väärässä. Tuosta hetkestä tuleekin pian kuluneeksi seitsemän vuotta. Viime maanantaina, 3.3.14, juhlimme hääpäiväämme, se oli toinen ja nimeltään pumpulihäät, pumpulia tämä elämä vielä onkin onneksi -tai pitäisikö sanoa puuteria ;)

Lamour -j'aime la vie

Olen tehnyt totaalisen takinkääntötempun. Olen elänyt nuoruuttani 90-luvulla ja todennut, että never ever, sinne ei palata, ei muodissa eikä hiustyylissä. Paitsi että nyt palasin. En varsinaisesti inhonnut bodyja (tai jumppapuvuiksi niitä silloin kutsuttiin) lapsenakaan, joten... Noh, kaikki se naureskelu Jane Fondalle on turhaa. Sorruin harmaaseen bodyyn ja jouduin vieläpä toteamaan, että se on ihana. Näinä korkeiden farkkuvyötäröiden aikana body näyttää hyvältä töissä kera muhkean villatakin ja näin vapaalla se sujahtaa ihanasti kollareiden ja Uggien pariksi.

Teksteissä olen hurahtanut ranskankieleen. Viime viikolla kaikki oli ca mest egal ja tämä viikko on ollut yhtä lamouria. Koskapa ostoslakko ei taas kerran ottanut tuulta purjeisiin, olkoon ensi viikko ce la vie, ehkä siitä kuvia sitten joskus. Kaikki ovat ihania trikoopaitoja, joten en laske sortumustani kovin paheelliseksi. Suuria hankintoja ei ole tehty kuitenkaan. Vihdoin löysin tieni ihanaan printtien maailmaan, jonka ovea en avannut amerikkalaisten life is good -hömpötysten kohdalla ollenkaan. Life is good ranskaksi on ihan eri juttu sitten. Totaalisesti.

Tällä hetkellä elämä todella on ihanaa, on loma. Tänään jopa pääsimme suksille, kun vesisade lakkasi. Vesisade tuntuu äärimmäisen absurdilta tähän aikaan vuodesta, mutta näin on nähtävä. Vieläkö joku väittää, että ilmastonmuutos ei ole totta? Räpsin muutaman kuvan suksiessani, sillä jouduin pysähtelemään vähän väliä, etteivät sykkeet nouse liian korkealle. Kyllä ottaa koville hissutella jo toinen talvi putkeen. Viime vuonna akilles ja nyt tämä rytmihäiriöjuttu. Tiistaina saan lisäkonsultointia lääkäriltä, toivottavasti jatkotutkimuksia. Luettuani artikkelin "urheilijan rytmihäiriöt ja äkkikuolema" en todellakaan uskalla urheilla ihan miten vain tämän jälkeen. Tänäänkin olo oli aika hutera, mutta laitan sen osittain mykoplasma-lääkityksen piikkiin.

O'ou... aika tehdä jotain latvoille?

Kaikki tämä laittaa miettimään, minkälaista elämäni mahtaa olla 10 vuoden kuluttua. Mieheni lähentelee neljääkymppiä ja tuntuu olevan elämänsä kunnossa pienistä jumeista huolimatta. Tavatessamme vajaa 10 vuotta sitten hän oli tosin vieläkin paremmassa kunnossa. Miksi oi miksi... kaikella on varmaan tarkoituksensa, mutta silti säälin itseäni hiukan. Olisi niin hienoa urheilla vapautuneesti. Huomenna menemme juhlistamaan kaksivuotishääpäiväämme rinteeseen, se ei onneksi ole sydämelle niin vaativa laji. Kai on todettava vain, jotta ce la vie, ehkä tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Hyvää hiihtolomaa lomalaisille ja pääsiäisen odotusta niille, joiden loma meni jo :)

Arktista mykoplasmaa

Tänä vuonna meni Arctic Design Week ohi sairastelun vuoksi. Sehän siis päättyy tänään, ja tapahtumaa on ollut monenlaista. Tänä vuonna olisi päässyt hienojen näytösten lisäksi vierailemaan taiteilijoiden työpajoilla, mutta enpäs nyt päässyt mukaan. Kylläpä harmittaa. En yhtään epäile, etteikö se olisi vieläkin mielenkiintoisempi kuin viime vuonna. Kiinnostuneet, oikaiskaapas tänne katsomaan, mitä hienoa näinkin pohjoisessa saadaan aikaan dissainin saralla.

Sairastelulle saatiin onneksi kuitenkin lopulta nimikin: mykoplasma. Sitä mukaa löytyi lääkitys, joka vei lämmöt ja tykytykset hiiteen. Toivottavasti antibiooteilla saadaan tämä onneton pöpö pois. Palan todellakin halusta jo päästä liikkumaan. Toisaalta nyt on ollut aikaa katsella seiniä ja pohtia sisustusta. Lomalle on suunnitelmissa maalausta ja tapetointia. Tosin, jos sää on hieno, hiihto menee kaiken edelle. Myös olympialaiset on tullut toipilaana vahdattua paremmin kuin koskaan. En tiennytkään mitä kaikkia ihmeen lajeja on olemassa, heh... :D

Viime viikolla saikkupäivänä paistoi ihanasti aurinko, ja kuvailin muutamia yksityiskohtia lisää. Alkaa näyttää todella mustavalkoiselta, mikä miellyttää tällä hetkellä todella paljon. Valkoinen on jotenkin raikas ja musta tuo särmää. Ehkä kaipaan tämän hektisen elämän rinnalle jotakin tosi simppeliä ;) Tosin eiköhän tämä tästä nyt pikkuhiljaa rauhoitu. Alamme jo siirtää ajatukset kesään ja pihaan töiden ja opiskeluiden sijaan.


Tässäpä näitä kuvia nyt kuitenkin. Verhot ovat uudet. Koivuprintit päätyivät olohuoneeseen, vaikka tarkoitin ne ihan muualle. Keittiön paneeliverhot puolestaan pyörähtivät kapoiksi, sillä paneelit eivät sopineet ollenkaan tunnelmaan. Tyynynpäälliset ovat kaikki tekstipäällisiä ja paksua raitaa lukuun ottamatta H&M Homesta. Paksu raita on Pentikiltä ja saamenkielinen teksti on löytynyt joskus jostain jo paikkakunnalta lähteneestä sisustusliikkeestä. Pidän noista saamelaispäällisistä kyllä tosi paljon, kerrankin tekstissä on jotakin oikeaa symboliikkaa eikä vain latteita toteamuksia elämän ihanuuksista. Tai itse asiassa, mistäpä minä tiedän, mitä niissä sanotaan.... mieheni mummo oli suvun viimeinen saamenkielinen, mutta hän meni mullan alle jo kuutisen vuotta sitten. Saa paljastaa, jos joku ruudun takana hallitsee kielen ;)

Huomenna toivon, että viimeisetkin lämmöt ovat laskeneet ja jaksan iloitella mäessä. Olemme varanneet 90 min opetusta lautailuun Oukulla. Tarkoituksena olisi oppia hiukan lisää laudan hallintaa, jotta voimme viikon päästä lomien koitettua käydä vaikkapa Pyhällä, Luostolla tai Suomulla (Kemijärvellä) laskemassa jonakin päivänä. Sormet ristiin, että kukaan ei sairastu tai satu mitään muutakaan yllättävää. Mukavaa viikkoa!