Mitä puuhaa neljä kuukautta vanha koiranpentu?

Koiramaisia juttuja olisi taas luvassa. He, joita jylmääminen kultaisennoutajan kansa ei kiinnosta, voivat siis lopettaa lukemisen tähän. Sisustusinspiraationi on nyt just valtava, mutta niin on myös pennun hajottamisinspiraatio. Sisustuksen kuvaaminen on toisin sanoen hyvin hankalaa, kun se on nanosekunnissa laitettu uusiksi. Heh. Nyt naurattaa, mutta sillä hetkellä kun kakkapökäle pötkähtää silmien eteen ei ihan just hymy irtoa. Onneksi tosin noita löytyy tosi harvakseltaan nykyään (kop,kop), mutta paperi- ja pahvisilippua sen sijaan on.

Pentu silppuaa kaikkea luvallista sen, minkä ehtii. Siinä lieneekin syy siihen, että mitään luvatonta ei ole silppuriin uponnut. Hyppimällä ja näykkimällä se on saanut reikiä vaatteisiin, mutta olemme todenneet, että sekin ärsyttävä tapa vähenee. Odottakoon arvokkaammat vaatekerrat muutaman kuukauden kaapissa, ehtiipä noita vielä pitää.

Tämä hyppinen kuitenkin lienee oiretta myös uhmaiästä. Emme tienneet sellaista olevankaan, koiraopas ei sitä ainakaan maininnut, mutta 4kk neuvolassa siitä kysyttiin ja totesimme, että saattaapa hyvinkin olla myös meidän pennulla pientä uhmaa. Parhaiten sen huomaa ulkoa sisään tullessa, pentu saattaa jumittaa ihan täysin hihnassa, lyödä maate niin kuin lapsi karkkihyllyn edessä. Vapaana ollessa korvia ei taas tunnu olevan ollenkaan, joskus luokse tuleminen onnistuu vain nappulapurkkia ravitamalla. Älkää edes kertoko, että tämä ei ole hyvä tapa kutsua, tiedämme sen jo, mutta joskus hätä sallii heinot. Parempi tapa saada uhmakas pentu luokse on sulkea ovi. Silloin pennun uhma laimenee ja yleensä heti oven avattuamme se tulee seuraavasta kutsusta. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa.

Kaikenlaisia temppuja tällainen koira rakastaa opetella. Niitä olemmekin sille nyt opettaneet sekä sisällä että ulkona. Leikit puolestaan ovat parasta sen mielestä! Erityisesti piiloon meneminen ja erilaiset haasteet, joissa herkku on kätketty johonkin purkkiin tai rasiaan, ovat tosi mieluisia ja nenätehtävinä rauhoittavia. Myös metsän nuuhkiminen rauhoittaa. Sinne pyrimmekin viemään pentua ainakin hetkeksi päivittäin. Onneksi metsä on lähellä.

Kaiken kaikkiaan koira alkaa aikuistua. Se on rauhoittunut tosi paljon pahimmasta pentuvillistä ja siitä on tulossa kiva kävelykaveri. Se on samaan aikaan lapsi, nuori ja hiukan aikuinenkin. Oikeastaan pentu on aika rakastettava juuri nyt. On ihanaa, kun se on vielä pieni, söpö ja pörröinen mutta ei kuitenkaan niin kauhean menevä ja sottainen kuin pienen pieni pentu. Erityisesti orastava sisäsiisteys saa meillä juhlat aikaan. Tilasimme jo uudet matot eteiseen...ja se ei ollut heräteostos, vaikka sen eilen teinkin ;)

How to Find Your Perfect Colour?

Jotenkin automaattisesti tuo otsikko muotoutui englanniksi...sitä kieltä olen nimittäin muistellut taas tänä päivän. Täytyy sanoa, että kyllä tää suomen genetiivi on näppärä. Alapas kääntää lausetta, jossa on kolme genetiivimuotoa englanniksi...of,of...eh, of. No, jotain sieltä syntyi, suuntana ensimmäinen teemaryhmäesitelmä Oulussa marraskuussa. Sitäpä varten olenkin tämän viikon saikkupäivät käyttänyt aika lahjakkaasti väitöskirjahommiin. Se on tosi koukuttavaa puuhaa muuten! Huono puoli vain on, että innostuessa kuume nousee...

kuva: fashioninsiders.com

Aina, kun tulee pattitilanne, tuuletan aivojani katselemalla nettikauppoja ja blogeja. Täytyy tunnustaa, että aika monta "löytöä" olen tehnyt kuluneen kolmen päivän aikana. Varmaan aika moni näistä ihan täydellisistä heräteostoksista lähtee kuitenkin takaisinpäin. Jotain onnistumisiakin koin tehneeni, esimerkiksi aurinkolaseja saa nyt hulvattoman halvalla, tsekatkaapas Sunglasses shop ja tämä ei ole mainos, vaan hyväntahtoinen vinkki niille, joiden mielestä 200 euroa on liikaa jopa RayBaneista. Ainoa huono aurinkolasien ostossa tähän aikaan on, että pahimmassa tapauksessa niiden käyttöä saa syyskuun jälkeen odotella aina sinne helmikuulle asti...kaamos my dear friends, sieltä se taas tulee...

kuva: fashioninsiders.com

Ainoa asia, mikä harmittaa on se, että löysin tämän sivun vasta heräteostokset tehtyäni. Siinä nimittäin listataan ne värit, jotka minulle parhaiten sopivat. Olen kyllä aiemminkin pistänyt, merkille, että vaikkapa sellaiset erikoiset värit kuin laventeli ja sinivihreä, sopivat minulle hyvin. Nyt löytyi siis selitys. Tämän pikavärianalyysin mukaan olen ehkä jotain light summer ja soft summer -määritelmien väliltä, enemmän jälkimmäistä. Siispä minulle sopivat tämän analyysin mukaan alla näkyvät värit. Näistä olenkin mieltynyt vaaleaan harmaaseen ja navyyn sekä tummaan fuksiaan jo aiemmin. Noita vihreitä en oikeastaan ole kokeillut, mutta odotellaanpa, että ne taas tulevat sesonkiväreiksi. Tällä hetkellä ei taitaisi löytyä paljoa mitään noissa väreissä. Sen sijaan kaikki nuo punaisen eri sävyt houkuttelisivat kovasti näin syksyn alla. Tuokin harmaan ja vaaleanpunaisen tai vaaleanpunaisen ja harmaanruskean väriyhdistelmä näyttäisivät mielettömiltä ihan yhdessäkin. Kuvituksena nyt näitä tämän sesongin punaisia, kylläpäs houkuttaa. Toivottavasti ei tule tehtyä lisää heräteostoksia huomenna....

kuva: collegefashion.net

kuva: fashioninsider.com

Mihin mun elämä meni?

Kauheata. Ihan hirvittävän kamalaa. Loma meni. Kesä meni. Vapaus meni. Elämä meni. tai siltä ainakin tuntuu. Liian pitkät lomat on näköjään ihan vaan liian pitkiä. Tuntuu, etten enää ehdi kuin herätä ja nukahtaa -ja siinä välissä väsyttää ihan pirusti. Kakki hommat laahaavat koko ajan jäljessä. Varmaan viikon ajan olen ajatellut kuvaavani tätä sisustuspuuskan tulosta talossa, mutta aina vain huomaan, että kello on jo kymmenen ja kaikki pakolliset hommat vielä tekemättä. Niin tänäänkin. Nyt kuitenkin päätin kaiken uhallakin tulla hiukan päivittelemään. Eihän tämä blogi nyt voi tähän hetkelliseen kolmikymppisen oravanpyörässä pyörimiseen kuolla kupsahtaa ;)

Syksy tulee oikein rytinällä, mutta tänä vuonna minulta puuttuu se innostus ja energia, mikä aiempina vuosina on ollut. Olen aina puhkunut intoa kaikesta hienosta ja uudesta jännityksestä, mitä syys tuo tullessaan. Kenties se johtuu siitä, että aloitin uudessa työpaikassa nyt oikein toden teolla. Kaikkien uusien ihmissuhteiden luominen vie vain niin paljon energiaa, että haluaisin vain kotoilla.

Viikonloppuna sain kuitenkin hiukan pihajuttujakin tehtyä. Havahduin siihenkin, että nyt jos koskaan pitäisi laittaa syyslannoitteet maahan. Taidan olla jo myöhässä. Myös pihlajien leikkaamisen aika hurahti ohi...no huhtikuussa sitten. Piha alkaa muutoin näyttää aika kivalta. Mitä nyt koira repii istutuksia irti sitä mukaa, kun niitä saa maahan.

Viikonloppuna otimme hetken rennosti, mutta jotenkin olin niin stressaantunut, että melkein itketti, kun well spend. Kävimme Rovaniemen markkinoilla, niillä wanhoilla siis. Siellä oli paljon vanhaa ja paljon hippejä, mutta tunnelma auringon paistaessa oli oikein hauska. Mukavaa, että tässäkin kaupungissa tapahtuu nykyään harva se viikonloppu jotakin hauskaa. Asuni oli amerikkalaisittain tosi pop, nimittäin juoksuleggarit, värikkäät lenkkarit ja parka. No...aina ei vaan irtoa. Hauskaa loppuviikkoa ;)

Rannalla pennun kanssa

Huomenna kesä näyttää heittävän viimeiset paahtavat helteet näillä leveysasteilla ennen ensi kesää. Iltapäivisin tämä on ihanaa, mutta täytyy tunnustaa, että päivisin kärsin kyllä tosin paljon. Töissä hiki valuu noroina selkää pitkin ja kainalot haisevat kaalipellolle ennen puolta päivää. Aargh.... Kaikki hokivat, kuinka ihanaa tämä on. Joku totesi, että mahtavaa olla töissä tällaisella ilmalla. Silloin oli kyllä pakko puuskahtaa, että ihan berberistähän tämä on, parempi olisi työskennellä pilvipoudassa +15. Yllättäen sain puoltavia ääniä. Miksiköhän se on tabu sanoa, että helle voi olla aika hitonmoisen tuskallista välillä, vaikka olen varma, että tosiaan moni muukin niin ajattelee?

Viikonloppuisin ottaisin toki ihan mielelläni vaikka kuinka paahtavia kelejä. Silloin helteestä voi nauttia rannalla, ja viilentyä vedessä, joka on vieläkin aivan ihanan lämmintä, mutta kuitenkin virkistävää. Viime viikonloppuna vietimme monta ihanaa tuntia Kälkäjä Beachilla Kemijärvellä. Kun suljin silmäni, olin Välimerellä. Aallot tyrkskähtelivät rantaan ja aurinko paahtoi, tuuli pyyhki paahteen pois. Aivan täydellistä! Harmillista, että ensi viikonlopulle luvataan sateita.

Koiranpentu nautti sekin aivan sydämensä kyllyydestä. Se ui, mutta pelkäsi hiukan aaltoja. Olemme opettaneet sitä uimaan siten, että kannamme veteen ja se ui rantaan lyhyen matkan. Ajattelimme, ettei se oikein pidä vedestä, kun se ei ole omaehtoisesti aiemmin mennyt uimaan, kahlaillut vain. Yllättäen eilettäin se alkoi pelastamaan meitä oikein urakalla, kun menimme vesijuoksemaan läheiseen rantaan. Viimeisillä voimillaan se ponnisteli hakemaan meitä kerta toisensa perään vedestä. Lopulta luovutimme itse uimisen suhteen, eihän toista voi näännyttää.












Pennun aikuistuminenon ollut aivan huomattavaa 3 kk synttäreiden jälkeen. Se on rauhoittunut ja järkiintynyt aivan toden teolla. Se on myös oppinut monia uusia temppuja, ja alkanut jotenkin vuorostaan huolehtia meistä. Toki se myös alkaa kokeilla, ketä kannattaa uskoa ja ketä ei. Alamme olla luottavaisia siihen, että voimme jättää sen yksin kotiin eikä se täällä tee tuhoja. Toki se on lyhyempiä aikoja ollutkin yksin ilman suurempia vahinkoja. Pitkiä kahdeksan tunnin työpäiviä se ei ole kuitenkaan vielä joutunut viettämään yksin, vaan on ollut hoidossa mummolassa. Ehkäpä ensi viikolla uskallamme kuitenkin jo jättää sen siten, että käymme lounastunnilla vuoroin kurkkaamassa, mitä se touhuilee.

Tässäpä hieman kuva-aineistoa rannalta koirajuttujen kera. Aiemmin lupailin näyttää todisteita siitä, kuin 30 Day Ab Challenge toimii. Tässäpä niitä, itse havaitsen häämöttävät vatsalihakset, mikä ilahduttaa kovasti. Ryhtikin pysyy suorempana, kun pakki on kunnossa. Kotijumppa oli hauskaa, mutta aika aikaansa kutakin, nyt olen valmis palaamaan salille. Saapas nähdä, mikä ruuhka siellä koittaa, kun ilmat viilenevät....

Long Bob wit Side Bangs

Huomenna se taas koittaa, se hetki, jota odottaa jännityksellä ja innolla, jota varten valmistautuu viikkoja.... Voisin puhua arjesta. Sekin alkaa huomenna. Mutta, mitä todella odotan, on kampaajakäynti. Wihii! Vihdoin! Olen todella kyllästynyt nykyiseen pitkään kauhtuneeseen reuhkaani. Mieheni tosin itkee jo valmiiksi pituuden menetystä. Mikä siinä onkin, että miehet ihannoivat epäkäytännöllisen pitkää tukkaa....

Kuva: http://hairswomen.com/wp-content/uploads/2014/01/Long-Bob-Hairstyles-1568.jpg

Etsin kuvia kampaajaa varten viikko sitten maalta kaupunkiin asioimaan tullessamme. Käytin varmaan kolme tuntia, että löysin sopivat kuvat. Talletin ne huolellisesti tabletille ja olin tyytyväinen ja valmis. Samana iltana siivosin työhuoneen kaappeja ja löysin viime vuoden kampaajakuvat. Kappas vain, samat emännät olivat niissäkin malleina. Ei näemmä ole maku muuttunut ;) En muistanut kyllä ollenkaan käyttäneeni tuolloin hakusanaa "long bob with side bangs" eli pitkä polkka sivuetuhiuksilla. Myös "long bob wit fringe" eli pitkä polkka etuhiuksilla tuotti joitain mieleisiä tuloksia. Vuosi sitten 'long bob' -ilmiö ei vielä ollut syntynyt. Nyt polkkamitta tuntuu miellyttävät kaikkia muitakin, inspiraatiokuvia löytyi siis rutkasti.

Tässä muutamia malliksi teillekin, jotka haaveilette samanlaisesta leikkauksesta. Kenties joku säästää ansioistani sen kolme tuntia elämästään, jonka minä tuhrasin näiden löytämiseen (toistamiseen). Toivon toki, että joskus taas löytäisin kampaajan, joka leikkaisi tukkani juuri minulle sopivaksi ja minulle mieleiseksi ilman inspiskuvia. Sellaisen löysin kerran, mutta valitettavasti hän muutti Ranualle. Ranualle! Mikä menetys....ymmärtävätköhän ne siellä, mikä helmi heillä on käsissään. Nyt valmistautumaan arkeen, biss später.

Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

30 päivän kesähaaste

Kesäkuntoon jumpattiin hiki hatussa saleilla aina toukokuun loppuun asti, ja tuoksuista päätellen nyt sitä kuntoa häivytetään kiireen vilkkaan makkaraa grillaamalla. Sain mieheni houkuteltua tänä kesänä uimaan vastavirtaan, otimme 30 päivän lihaskuntohaasteen, jonka bongasin jostakin blogista. Lomalla meno aina hiukan repsahtaa, ja itsekin onnistuin hankkimaan yhden lisäkilon kahden viikon aikana matkaltamme. Vaikka Dubrovnikissa oli portaita käveltäväksi, ja Korculassakin uimme ja pyöräilimme ahkerasti niin viimeistään Venetsiassa touhu lipsahti syöminkien puolelle. Kuka sitä italialaisten gelatoa nyt pystyy vastustamaan...

Olemme käyttäneet 16 kilon painoja "deadlifteissa". Sillassa puolestaan olemme asettaneet 5 kilon kahvakuulat reisin päälle kuula polviin päin. Kyykyissä olemme nostaneet varpaat ylös treenattavasta jalasta, näin työ kohdistuu takapuoleen.

Olemme karkottaneet nyt viikon ajan kesämakkaroita lanteilta jumppaamalla vatsaa ja takapuolta "30 day challenge" -ohjelmilla. Näitä haasteita olisi vaikka mille kehonosalle, mutta valitsimme nämä näkyvimmät. Googlesta löytää noita kuvahausta halutessaan lisää. Lisäksi olemme jumppailleet omia juttuja muille lihaksille ja juosseet kuta kuinkin päivittäin. En uskonut, että näillä haasteilla olisi mitään vaikutusta, sillä itselleni ne eivät ole tuottaneet kummoistakaan ongelmaa vielä, mutta tänään peiliin katsoessani näin kyllä vatsalihasteni heränneen. Olipa kiva tervehtiä häämöttävää six packia pitkästä aikaa....tai pitäisikö totuuden nimissä tunnustaa, että four pack siellä oikeastaan on aina näkynyt kuuden sijaan, ne alimmat ne alimmat....noh, ehkä joskus vielä tapaamme niidenkin kanssa.

Olemme korvanneet istumaannousut rutistuksilla, istumaannnousu näillä määrillä treenaa enemmän lonkankoukistajia kuin vatsoja. Emme ole pitäneet lepopäiviä, alussa määrät ovat niin pienet, ettei tarvitse, jos ei ole aloittelija.

En ottanut kuvaa lössömassusta ennen haastetta, mutta jo lopputulos on huimaava, kuvaan kyllä sen. Tarttukaapas tekin haasteisiin. Näissä ei mene kymmentä minuuttia kauempaa per päivä. Olemme jumppailleet tv:n edessä, siellähän ne viime päivät ovat kuluneet jalkapallon merkeissä. Tv:n edessä jumppaaminen onkin itse asiassa hauskinta, huomaamattaan pitkän elokuvan aikana saattaa jumppailla ja venytellä parikin tuntia. Itse olen näiden haasteiden lisäksi ottanut myös lankkuhaasteen, jossa tavoitteena on 4min 30sek. Siinäkin määrät kasvavat päivittäin, mutta itse lähdin heti tavoittelemaan kuuta taivaalta ;) 2min 30 on tällä hetkellä ennätys, jospa se siitä heinäkuun loppuun mennessä sitten.... :)

30 päivän lankkuhaasteen ohjeet:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT

Vinkkejä Dubrovnikiin

Aloitan matkapostaukssarjani sieltä, mistä matkammekin alkoi. Ennen ensimmäisen kohteen, Dubrovnikin, esittelyä on kuitenkin todettava muutama sana kuluneista pentupäivistä. En olisi arvannut, että pennun kanssa on näin rankkaa -hyvässä mielessä :) On aivan kuin meillä olisi oikea vauva. Koira syö, nukkuu, pissaa ja vaatii seuraa samoin kuin ihmislapsi. Ruokailu on 4-5 tunnin välein, joten vierailut ja leikit on ajoitettava tarkasti, jotta noudatetaan 1/2h ennen ja 2h jälkeen ruokailun rahoittumista. Öisin koira ei syö, mutta pissalle sen on päästävä, joten heräämisiä on kuten ihmisvauvankin kanssa. Ehkä tämä kaikki on meille hyvää harjoitusta ;) Emme kuitenkaan kadu, meillä on ihana koiraherra kasvamassa kanssamme.

Dubrovnikista sen sijaan päälimmäisenä jäi mieleen kaupungin kauneus -ja ne portaat. En lähtisi kaupunkiin lasten tai huonokuntoisten kanssa. Kaikki on portaiden takana vanhassa kaupungissa. Sen ulkopuolella puolestaan ei ole oikein mitään nähtävää, joten kohde on ehdottomasti pareille ja lapsiperheille, joissa lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät väsy helposti.

Kuvittelin Kroatian hintatason olevan halpa, mutta eihän se ollut. Dubrovnik oli vain hiukan Suomea halvempi, samoin oli saarten laita. Kroatian näkeminen oli kuitenkin rahan ja vaivan arvoista. Missään en ole vielä nähnyt yhtä kirkkaita vesiä. Talotkin vetävät kauneudessaan vertoja Kreikalle. Illalliselle tavanomaisessa ravintolassa sai kahdelle hengelle viineineen varata noin 40 euroa. Ruokakauppaan aamiaistarvikkeiden ostossa hujahti niin ikään helposti 40 euroa. Välipalaa saimme noin kympillä leipomoista ja kauppojen valmistiskeistä. Emme kokkailleet itse, ei ollut välineitä emmekä olisi kyllä jaksaneetkaan.

Dubrovnik on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunkin, mutta siellä oli todella turvallista. Ryöstöjä tapahtuu vähän ja muutenkin kaikkina aikoina saa liikkua vapaasti. Itse nautin siitä suunnattomasti. Esimerkiksi Barcelonassa olin ajoittain ihan hermoheikko ilta-aikaan, kun kaikenlaisia hiippareita pyöri joka kulmalla. Iltaohjelmaa Dubrovnikista tosin saa hakea. Perinteinen irkkupubi sieltä löytyy ja pari muuta, paikalliset nuoret niissä käyvät, jos sekaan haluaa, niin siitä vaan. Itse nautimme mieluummin lasillisia huoneessa näkymiä ihaillen. Majoitukseksi suosittelen apartementosta eli huoneistoa jonkun kodissa vanhassa kaupungissa. Hotellit olivat kaikki kaukana ytimestä, niissä ei varmaan pääse samalla lailla tunnelmaan.

Nähtävyyksistä suosittelen kaapelivaunulla kukkulan huipulle ajamista ja vanhan kaupungin muurin kiertämistä. Kukkulalle kannattaa mennä päiväseltään, jos haluaa nähdä jotain. Suurin osa suuntaa lasilliselle auringonlaskun aikaan. Ruuhkasta on paha repiä romantiikkaa, joten itse nautin lasilliseni suosiolla jossain ihan muualla. Vanhan kaupungin muuri sen sijaan on kansoitettu aamusta iltapäivään turistiryhmien marssiessa siellä jonossa kuin asuntomessuilla. Itse menimme tunti ennen sulkemisaikaa ja saimme kävellä ihan vapaasti, se oli nautinnollista. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, tykkään matkoilla pyrkiä ylös, josta näkee kokonaisuuden.

Ruokana nautimme kalaa. Merenrannalla liharuoat kannattaa usein unohtaa, sillä kala on niin herkullista. Oma suosikkimme on grillattu mustekala, sitä taisimme nauttia lähes joka ilta. Syömme lomakohteissa paikallisten tavoin siten, että tilaamme useamman annoksen ja jaamme kaiken keskenämme. Emme suosi suomalaiskansallista lautanen/henkilö tapaa, sillä silloin ei saa maistella niin monta eri ruokalajia. Usein tilasimme esimerkiksi pastan alkuruoaksi ja jaoimme sen. Pääruoaksi tilasimme pari eri kalalautasta, jotka niin ikään jaoimme. Joissain ravintoloissa saa pyytää ylimääräisen lautasen jakamista varten, joissain ne annetaan valmiiksi. Jakamisesta kannattaa mainita tilatessa.

Sellaisia vinkkejä Kroatiasta. Paikka oli kaunis ja voisin kuvitella palaavani, näimme nyt vain etelän. Kroatilaiset puhuvat englantia todella hyvin, jopa vanhat ihmiset osaavat kielen. Maa on hyvin eurooppalainen, helppo, jopa Kreikassa mantereella on jotenkin itäisempi tunnelma kuin Kroatiassa. Italialaiset vaikutteet ovat siis merkittävämmät kuin Jugoslavian aika. Jos siitä haluaa merkkejä nähdä, kannattaa kuulemma suunnata Albaniaan ja Montenegroon. Seuraavaksi menisin Kroatiassa ehkä Splitiin ja jollekin toiselle saarelle. Kesäisin katamaraanit kulkevat hyvin saarten ja suurten kaupunkien välillä. Myös Kreikan ja Kroatian välillä kulkee laivoja, ne ovat siis myös yhdistettävissä samaan reissuun. Kertoilen myöhemmin Korculan saaresta, jolla viivyimme viikon. Kaiken kaikkiaan loma oli ihana, eniten kaipaan aurinkoa, huooh.... Rusketus on häivähdys vain enää. Ulkona on nytkin seitsemän astetta ja päivällä kuljimme kevyttoppatakissa, voitteko kuvitella....hrrrr.

Puppy in the House

Onpas ollut pitkä bloggailutauko. Tahto päivitellä reissun päältä oli kova, mutta laitteisto ja Blogger eivät suostuneet yhteistyöhön. Ilmeisesti Samsungin tablettimme on ajalta ennen somea.... Olin jotenkin tosi pettynyt laitteeseen. Tosin wifi-yhteydetkään eivät olleet nopeimmasta päästä.

Nyt olemme kuitenkin kotosalla ja ihmetelleet kolmen päivän ajan pikku riiviötä, joka on vallannut talomme ja sydämemme. Eilen yritin kuvailla häntä teillekin, mutta voi pojat, siinäpä olikin haastetta. Tunnin kuvailun jälkeen muutama melkein onnistunut otos löytyy ;)

Elämä pennun kanssa on ollut ehkä rankempaa kuin oletin, mutta erityisesti isovanhemmat ovat onnellisia. Lapsenlapsi on tullut ja siitä riemuitaan. Pentu on kyllä valloittava tapaus. Poikakoirana hänellä kuitenkin on omaa tahtoa ja kasvatus oli kyllä aloitettava heti ensimmäisenä päivänä. Nyt hän osaa jo löytää omalle paikalle, irrottaa otteen pyydettäessä ja mennä ovelle, kun pissattaa. Tämä kaikki kolmessa päivässä, ajatelkaas, meille sattui fiksu yksilö :) Yhtään itkua ei ole itketty äidin perään ja ruoka maistuu, kyllä omistajina olemme olleet mellevinä. Huomisen säätiedotuskin vetää suuta hymyyn, tämän +5c ja vesisateen jälkeen seitsemnätoista astetta ja aurinko kuulostaa ihan kesältä. Pääsemme kunnolla peuhaamaan ulos.

Mukavaa tulla takaisin myös bloggailemaan. Huomaan, että edelleen blogini luetuin juttu on "How to Wear Leggins" ja muistin taas reissussa, miksi kirjoitin sen...huooh, kalsarit on kalsarit ja that's it ;) Onneksi Suomessa muoti alkaa jättää kalsarikauden taakseen, ehkä siirrymme Euroopan perässä sporttiseen katumuotiin ja vaihdamme legginsit juoksutrikoisiin, mene ja tiedä. Omia kesäasujani ja reissuvinkkejä Kroatiaan ja Venetsiaan on nyt kuitenkin luvassa tasaiseen tahtiin. Hyvää juhannusta!

Kohti Kroatiaan...

Niin vain aika vierähti tänä keväänä nopeasti. Huomenna on aika suunnata Kroatiaan. Blogiharrastukseni on kyllä kärsinyt tästä loppukevään kiireestä tosi paljon. Kesällä haluan blogata paljon enemmän, onneksi pitkä loma mahdollistaa sen.

Aika paljon blogijuttuja on varmaan luvassa paitsi tulevasta matkasta, myös ihanasta veijarista, joka muuttaa meille 18.6. Viime päivät ovat olleet kiireistä koiratarvikkeiden etsintää täynnä, sillä hakupäivä aikaistui heti reissua seuraavaksi päiväksi. Lähes samoilla silmillä siis hakemaan poikaa kotiin.... :)

Toivottelen hyvää kesäkuun alkua kaikille. Jos wifi toimii, latailen kuvia reissun päältäkin. Kokemus osoitti viime vuonna sen, että välineistö ei riitä kirjoittamiseen, mikäli bloggerissa ei ole tapahtunut ihmeitä. Kuvia voi kuitenkin aina laitella lyhyemmilläkin tarinoilla. Tässä nyt kuvituksena ihanat pentuset, jotka ovat jo viisi viikkoa vanhoja. Vielä emme tiedä, kuka on meidän koiramme, mutta kuka tahansa yllä olevassa kuvassa olevista pojista kelpaa meille :) Biss Später!

Doggy's Style

Koiravauvan kotiintulo lähenee ja viime päivät olemmekin miettineet tarvikehankintoja. Ensin ajattelimme, että varsinaista petiä ei tarvita, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että oma rauhoittumispaikka on ihan hyvä olla koiralla olemassa. Kun hän vetäytyy tyynylleen, tiedämme, että hän tarvitsee rauhaa. Jotkut käyttävät tähän tarkoitukseen häkkiä, mutta jotenkin se ei sovi meidän karmaamme. Tarvitseeko sanoa ääneen, että emmem myöskään ole innostuneita kuution kokoisesta häkistä olohuoneessa sisustuselementtinä.

Katselimme erinäisiä nettisaitteja ja löysimme toinen toistaan prameampia prinsessasänkyjä, mutta etsimme kuitenkin jotakin vähän hillitympää ja helposti pestävää ;) Lopulta sopivan näköinen petiehdokas löytyi Dog Gallerysta, jossa on myös paljon muuta koiralle tarvittavaa. Tämän tyynyn hinta ja ulkonäkö miellyttivät minua siinä määrin, että laitan tämän tilaukseen hetimiten. Tyynyä kutsuttiin sisutajan uneksi, ja sitä se kyllä hillittynä onkin. Mieheni haluaisi koiralle vielä tyynyn pään alle. Minua ajatus huvittaa, mutta on siinä varmaan jokin järki, monet koirat tykkäävät empiirisen arkitutkimukseni mukaan levätä pää tyynyllä.

Koska koiramme tulee olemaan valkoinen, aion tilata vaalea harmaan tai hiekan värisen tyynyn. Tummassa karvat näkyisivät liian paljon. Tyynyn lisäksi ostoskoriin lähtevät pelastusliivit, sillä en uskalla veneillä pienen kanssa ilman niitä. Jos hän putoaa veteen keskellä selkää, voi hukkuminen olla lähellä. En halua ottaa sitä riskiä, vaikka väitetäänkin, että koirat osaavat uida hyvin. Nekin väsyvät.






Pääosan pienemmistä koirantarvikkeista, kuten leluista, pannosita ja hihnoista, aion hankkia ensi viikolla Kroatiasta. Tasan viikon päästä nimittäin kävelle Dubrovnikin katuja. Uskon, että siellä lelupossuja ei myydä aivan yhtä järkyttävillä hinnoilla kuin täällä. Paljon perustarvikkeita meillä on mieheni edelliseltä koiralta, joten kuppeja, kynsisaksia ym. ei onneksi tarvitse hankkia. Siinä säästämme sivoisen summan. Tässäpä lopuksi vielä kuva nassikasta neliviikkoisena, eikös ole söpöliini :)