How to Find Your Perfect Colour?

Jotenkin automaattisesti tuo otsikko muotoutui englanniksi...sitä kieltä olen nimittäin muistellut taas tänä päivän. Täytyy sanoa, että kyllä tää suomen genetiivi on näppärä. Alapas kääntää lausetta, jossa on kolme genetiivimuotoa englanniksi...of,of...eh, of. No, jotain sieltä syntyi, suuntana ensimmäinen teemaryhmäesitelmä Oulussa marraskuussa. Sitäpä varten olenkin tämän viikon saikkupäivät käyttänyt aika lahjakkaasti väitöskirjahommiin. Se on tosi koukuttavaa puuhaa muuten! Huono puoli vain on, että innostuessa kuume nousee...

kuva: fashioninsiders.com

Aina, kun tulee pattitilanne, tuuletan aivojani katselemalla nettikauppoja ja blogeja. Täytyy tunnustaa, että aika monta "löytöä" olen tehnyt kuluneen kolmen päivän aikana. Varmaan aika moni näistä ihan täydellisistä heräteostoksista lähtee kuitenkin takaisinpäin. Jotain onnistumisiakin koin tehneeni, esimerkiksi aurinkolaseja saa nyt hulvattoman halvalla, tsekatkaapas Sunglasses shop ja tämä ei ole mainos, vaan hyväntahtoinen vinkki niille, joiden mielestä 200 euroa on liikaa jopa RayBaneista. Ainoa huono aurinkolasien ostossa tähän aikaan on, että pahimmassa tapauksessa niiden käyttöä saa syyskuun jälkeen odotella aina sinne helmikuulle asti...kaamos my dear friends, sieltä se taas tulee...

kuva: fashioninsiders.com

Ainoa asia, mikä harmittaa on se, että löysin tämän sivun vasta heräteostokset tehtyäni. Siinä nimittäin listataan ne värit, jotka minulle parhaiten sopivat. Olen kyllä aiemminkin pistänyt, merkille, että vaikkapa sellaiset erikoiset värit kuin laventeli ja sinivihreä, sopivat minulle hyvin. Nyt löytyi siis selitys. Tämän pikavärianalyysin mukaan olen ehkä jotain light summer ja soft summer -määritelmien väliltä, enemmän jälkimmäistä. Siispä minulle sopivat tämän analyysin mukaan alla näkyvät värit. Näistä olenkin mieltynyt vaaleaan harmaaseen ja navyyn sekä tummaan fuksiaan jo aiemmin. Noita vihreitä en oikeastaan ole kokeillut, mutta odotellaanpa, että ne taas tulevat sesonkiväreiksi. Tällä hetkellä ei taitaisi löytyä paljoa mitään noissa väreissä. Sen sijaan kaikki nuo punaisen eri sävyt houkuttelisivat kovasti näin syksyn alla. Tuokin harmaan ja vaaleanpunaisen tai vaaleanpunaisen ja harmaanruskean väriyhdistelmä näyttäisivät mielettömiltä ihan yhdessäkin. Kuvituksena nyt näitä tämän sesongin punaisia, kylläpäs houkuttaa. Toivottavasti ei tule tehtyä lisää heräteostoksia huomenna....

kuva: collegefashion.net

kuva: fashioninsider.com

Syksyn poiminnat

Syysmuoti alkoi kummasti kiinnostaa sillä hetkellä, kun helteille sanottiin heipparallaa. Näyttää siltä, että ne tosiaan nyt menivät. Juuri nyt ei tunnun pahalta, mutta veikkaan, että lämpöä tulee vielä kaivanneeksi. Lomaa ainakin kaipaan. Työ tuntuu kovin hektiseltä ja vaativalta poikkeuksellisen pitkän ja pennuntäyteisen loman jälkeen. Tosin luulenpa, että parin viikon päästä en muista lomalla olleenikaan, varsinkin, jos todella saan innostua syksystä ja syysmuodista näiden kelien myötä.

Oma varastoni alkaa olla sen verran kattava, että kovinkaan merkittäviä hankintoja en syksyksi aio tehdä. Alesta poimin jotakin syksyynkin sopivaa, mutta niiden sopivuudesta ei koskaan ole takeita. Syksyn uutuuksista silmäni sattuvat aina takkeihin, mutta koetan vastustaa mielihalujani, sillä takkikaappi on aika lailla täysi.

Tässäpä poimintoja syksyn muodista:

1. Harmaa. Syksyn ykkösväri näyttää olevan harmaa, mikä sopii minulle. Harmaa on aina, näin suomalaisena, lähellä sydäntäni ;)

kuva: flooks.net

2. Joggersit ja karvaisuus. Porkkananmalliset housut jatkavat voittokulkuaa. Tämä malli viehättää minua suuresti, tällaiset on saatava, vaikkapa tweedissä tai jossain muussa jämäkämmässä materiaalissa. Kesäisinä ohuina versioina näitä löytyykin jo muutamat. Kevättalven karvaneulelöydöt puolestaan sopivat syksyynkin, niin ikään karvaliivit, jotka viime vuonna olivatkin liian vähällä käytöllä.

kuva: www.hawtcelebs.com

3. Tweed, laatikkomaisuus ja kukat. Tweediä pidin viimeksi ylläni joskus 2000-luvun alulla. Ihan hauskaa, että se tekee paluun. Laatikkomainen takki puolestaan roikkuu kaapissa kevään jäljiltä. Silloin käyttökerrat jäivät vähiin, kun kesä puski päälle. Kukkapeltokin kaapista löytyy, tosin kukalliset colleget ovat alkaneet viehättää, sellaisen saattaisin haluta.

kuva: http://fast.swide.com/

Long Bob wit Side Bangs

Huomenna se taas koittaa, se hetki, jota odottaa jännityksellä ja innolla, jota varten valmistautuu viikkoja.... Voisin puhua arjesta. Sekin alkaa huomenna. Mutta, mitä todella odotan, on kampaajakäynti. Wihii! Vihdoin! Olen todella kyllästynyt nykyiseen pitkään kauhtuneeseen reuhkaani. Mieheni tosin itkee jo valmiiksi pituuden menetystä. Mikä siinä onkin, että miehet ihannoivat epäkäytännöllisen pitkää tukkaa....

Kuva: http://hairswomen.com/wp-content/uploads/2014/01/Long-Bob-Hairstyles-1568.jpg

Etsin kuvia kampaajaa varten viikko sitten maalta kaupunkiin asioimaan tullessamme. Käytin varmaan kolme tuntia, että löysin sopivat kuvat. Talletin ne huolellisesti tabletille ja olin tyytyväinen ja valmis. Samana iltana siivosin työhuoneen kaappeja ja löysin viime vuoden kampaajakuvat. Kappas vain, samat emännät olivat niissäkin malleina. Ei näemmä ole maku muuttunut ;) En muistanut kyllä ollenkaan käyttäneeni tuolloin hakusanaa "long bob with side bangs" eli pitkä polkka sivuetuhiuksilla. Myös "long bob wit fringe" eli pitkä polkka etuhiuksilla tuotti joitain mieleisiä tuloksia. Vuosi sitten 'long bob' -ilmiö ei vielä ollut syntynyt. Nyt polkkamitta tuntuu miellyttävät kaikkia muitakin, inspiraatiokuvia löytyi siis rutkasti.

Tässä muutamia malliksi teillekin, jotka haaveilette samanlaisesta leikkauksesta. Kenties joku säästää ansioistani sen kolme tuntia elämästään, jonka minä tuhrasin näiden löytämiseen (toistamiseen). Toivon toki, että joskus taas löytäisin kampaajan, joka leikkaisi tukkani juuri minulle sopivaksi ja minulle mieleiseksi ilman inspiskuvia. Sellaisen löysin kerran, mutta valitettavasti hän muutti Ranualle. Ranualle! Mikä menetys....ymmärtävätköhän ne siellä, mikä helmi heillä on käsissään. Nyt valmistautumaan arkeen, biss später.

Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

Kesäisiä peruspilareita

Vaatekaapin peruspilarit on saanut minut huvittumaan moneen kertaan, ärsyyntymäänkin..äh, peruspilarit. Noh, jospa sille keksittäisiin joskus parempi termi, minulle tulee pilareista mieleen Ateena ja menneisyys. Siellä näin monia peruspilareita, muun muassa demokratiamme alkukehdon. Satuin myöskin keskelle rajua mielenosoitusta, sillä vuosi oli 2011. Suosittelen Ateenaa pilareineen lämpimästi, se oli kiehtova ja jotenkin mystinen kohde kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Vaatekaapin peruspilareista sen sijaan suosittelen valkeaa paitista ja nahkaista laukkua. Niillä pääsee pitkälle. Valkea hihaton paitis on kesällä ollut yksi käytetyimpiä vaatteitani, sillä sen voi yhdistää mihin vain:  lyhyeen että pitkään alaosaan, housuihin tai hameeseen, kirjavaan tai yksiväriseen. Nahkainen laukku puolestaan on ehdoton hankinta. Itse olen karsinut valikoimista lähes kaikki tekonahkaiset kirppikselle, suurin osa tosin on karsinut itse itsensä hajoamalla lopulta käsiin.

Oma nahkainen laukkuni on talvialesta hankittu Guessin mustaruskea käsilaukku. Se on pieni tilaihme, joka
nielee sisäänsä paljon tavaraa. En koskaan ajatellut hankkivani Guessin laukkua, sillä en pidä niiden tavasta huutaa nimeään isolla. Tämän laukun kätevä väritys kuitenkin ajoi merkkinäkyvyyden yli ja kaikessa kätenyydessään se on tosi näppärä arkilaukku. Minulla on laukun ja kenkien yhdistelyssä pakkomielle siihen, että ruskea on yhdistettävä ruskeaan ja musta mustaan, muiden värien suhteen olen vapaampi. Lisäksi nahka on yhdistettävä nahkaa ja mokka mokkaan. Tämän laukun kaksivärisyys tuottaa paljon vähemmän päänvaivaa.

Kuvat on napattu Venetsian kaduilta, siellä oli paljon hyviä kuvauspaikkoja, ja jopa miehenikin innostui asukuvailusta. Erityisesti haaremihousukuvat olivat niin hyviä, että päätin joustaa periaatteestani olla näyttämättä naamaani. Jos joku nyt minut tunnistaa, niin terve vaan tutuille :) Tuskinpa kuitenkaan. Haaremihousut olivat ainoa reissussa tehty vaatehankinta. Olen niitä katsellut jo monena vuonna, ja ajatellut, että thaimaalaisista kolmen euron housuista en ole valmis maksamaan viittätoista. Nyt joustin periaatteestani, sillä niin monena vuonna olen harmitellut, etten housuja saanut. Ne ovatkin todella rakkaat, vaikkakin reissun jälkeen ne ovat olleet vähällä käytöllä, koiranpentu rakastaa kaikkea liehuvaa, en halua ottaa sitä riskiä, että pienet naskalit tuhoavat nämä housut.

Kukkashortsit puolestaan ovat niin ikään talvialelöytö, ne ovat Sisters Pointin, ja kaikessa tiukkuudessaan todellakin vaativat väljän yläosan. Valkea paita siis sopii sekä löysän että tiukan alaosan pariksi. Aiemmin olen pyrkinyt välttämään löysän yhdistämistä löysään, mutta se on itseasiassa ihan kivan näköinen yhdistelmä sekin. Lisäksi se on kesällä äärimmäisen kätevä. Kukapa ei olisi näillä helteillä hiukan pöhöttynyt! Mutta, nautitaan tästä niin kauan kuin se kestää, talvella näitä kelejä jo kaivataan. Itse palailen taas saareen muutamaksi päiväksi paistattelemaan, itse saan olla laiturilla auringossa ja pentu voi nauttia viileästä metsän varjossa, kätevää ;) Mukavia hellepäiviä! :)

Viikonloppu Venetsiassa

Toivoin kolmekymppislahjaksi matkaa Venetsiaan ja sain sen. Mies lähti pitkin hampain katsomaan "haisevia kanaaleja ja ihmisiä, joita on kuin meren mutaa". Yllätys oli suuri ja iloinen, kun löysimme kauniin kaupungin, jonka kapeilla kujilla käppäilimme ajoittain lähes yksin, kuten kuvasta näkyy.

Venetsia on yksi kauneimmista kohteista, joissa olen käynyt. Rakennukset ovat vanhoja ja valo värjää ne aamuin illoin todella komeasti. Kanaaleja on kaikkialla, ja ihania kuvia kertyin satoja. Todellisen Venetsian näkeminen ei kuitenkaan tapahdu päivässä, kuten useat ajattelevat. Kaupungista ei myöskään saa mitään käsitystä, jos jää pyörimään Rialtoon ja San Marcon aukiolle koko vierailun ajaksi. Itse välttelimme näitä päiväsaikaan viimeiseen asti, tungos oli aivan jäätävä, kun kerran vahingossa Rialton reunalle eksyimme.





Majoituimme Locanda Ca San Marcuolassa, joka oli viehättävä pieni hotelli vesibussipysäkin vieressä. Hotellimme sijainti oli täydellinen. Pääsimme vesibussilla helposti mihin tahansa, ja paljon vesibussia kulutimmekin. Itse asiassa parasta Venetsiassa oli juurikin ajella bussin kyydissä eri reittejä ja ihailla taloja. Hyppäsimme bussista ajoittain ulos, ja kävimme kävelemässä eri kaupunginosissa, sitten matka taas jatkui näppärästi seuraavalta pysäkiltä.





















Kiertelimme enimmäkseen hiukan päättömästi katuja ja ihailimme miljöötä. Ennalta olimme oppasta katsoneet, mitkä kaupunginosat kiinnostavat meitä. Kävimme myös Muranon saarella, mikä oli myös hauska elämys. Sen sijaan Buranoon emme sieltä suosittele matkaamaan, mikäli ei tykkää matkustaa ylikuormitetussa vesibussissa miljoonan muun turistin kanssa.











Kohteista näimme Peggy Guggenheimin taidekokoelman, Muranon lasinpuhalluksen ja toki San Marcon torin Hiljaisine siltoineen. Tuohon viimeiseen menimme eräänä iltana kymmenen jälkeen. Silloin tori oli hiljainen, ihmiset istuivat syömässä ja kuuntelivat klassisten ammattimuusikoiden muodostamia trioja, jotka soittivat eri puolilla toria. Se oli oikein oivallinen aika nähdä tuo paikka. Tori oli tyhjänä aivan julmetun suuri. Niin ikään kirkon kello oli hauska, kuinkahan moni tungoksessa ehtii huomata, että kelloon hakkaa kaksi "oikeaa" kellonsoittajaa.

Hintataso Venetsiassa oli yllättävän alhainen. Majoituksemme oli halvempi kuin Oulun Eden, mikä huvitti suuresti, kun tajusimme sen. Ruokakaupassa oli halvempaa, niin ikään ravintoloissa. Tosin, jos ruokailee Rialtossa tai San Marcon aukiolla, saa taatusti pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Itse etsimme ravintolaa juutalaiskaupunginosasta, jossa hotellimmekin oli ja olimme todella tyytyväisiä löytöihimme. Söimme enimmäkseen pastaa ja pizzaa. Liharuokia Venetsiassa ei harrasteta, ne eivät toisin sanoen ole hyviä. Myös kalojen tuoreus kannattaa varmistaa, se mainitaan Menun takaosassa. Usein ravintolat tarjoavat pakastettuja kaloja ja äyriäisiä. Tällä matkallamme huomasimme, että ero tuoreen ja pakastetun välillä hinnassa on lähes nolla, mutta maussa sata. Niin ikään huomasimme, että erityisesti Berlitzin oppaiden ravintolasuositukset ovat ihan osuvia, vaikka aiemmin olimme skeptisiä oppaiden suositusten suhteen.

Kuvituksena tässä rakennuksia Grande Canalin varrelta. Suuri osa on otettu hotellimme läheltä ja sen edustan laiturilta. Viihdyimmekin siinä usean tovin. Asuna monena iltana toimi Zaran vanha jumpsuit, joka huivin ja neuleen kera oli sopiva valinta viileisiin ja hiukan sateisiinkin iltoihin. Kesäistä fiilistä koleudessa toivat Ted Bakerin ihanat sandaalit. Pahoittelut varmaankynsistäni, maraton on tuhoisa harrastus.

 Vaikka iltaisin oli hiukan kylmä, päivisin 20 asteen lämpötila ja pilvisyys oli erinomainen sää Venetsian tutkimiseen. Kun aurinko hetkittäin paistoi täydellä terällä, kaduilla oli todella kuuma. En siis suosittelisi matkustamaan kaupunkiin heinä-elokuussa. Silloin Venetsiassa on paitsi julmetusti ihmisiä, myös tukahduttavan kuuma. Aiomme ehdottamasti mennä sinne uudestaan, mahdollisesti jonakin vuonna kevätlomalla helmi-maaliskuussa, jolloin kaupungissa on vähiten turisteja. Olisi hauskaa nähdä Venetsia talvellakin.

Ajatuksia tekstiprinteistä

Olen tosi kranttu printtien kanssa, vaikka pidänkin niistä paljon muiden kodeissa ja vaatteissa. Ehkä kranttuuteni johtuu siitä, että työssäni työskentelen kielien ja hyvän ilmaisun kanssa päivittäin. Silloin "do what love, love what you do" ja muut vastaavat tuntuvat aika ironisilta ilmaisuilta ;)

Noh, annapas olla, kun kehitin itselleni viime keväänä pakkomielteen printteihin, oli löydyttävä oman seulani läpäisevä lausahdus ja kieli. Ranskan kieltä en ole opiskellut puolta vuotta kauempaa, vaikka se kuulostaa omaan korvaan tosi kauniilta. Aiemmin toivoin, että osaisin sitä paremmin, mutta mitä printteihin tulee, on vain hyvä, että lausahdukset eivät ole liian kuluneita omassa mielessäni. Ce la vie on yksi lempilausahduksistani, se voisi olla oikeastaan vaikkapa mottoni. Elämä on potkinut päähän ajoittain tosi rankasti, mutta silti, se on vain elämää. Elämä jatkuu, alamäen jälkeen tulee ylämäki. Enpä siis olisi voinut olla innostuneempi, kun silmiini sattui Nellyltä tämä ihanan pehmeä puuvillapaita kera lausahduksen.











Ennustin eilen oikein. Syyskuvasto Ellokselta todella kolahti luukkuun. Olkoon netti ja nopeus, mutta joistakin asioista pidän old school -tyylisinä, ja yksi niistä asioista on kuvastojen selailu. Odottelenkin tällä viikolla saapuvaksi muitakin lehteiltäviä. Ilokseni huomasin, että printtien voittokulku jatkuu syksylläkin. Ranskaa en löytänyt, mutta sen sijaan bongailin muutamia tunnistamattomaksi muotoiltuja tekstejä, sellaisia, joita täytyy tuijottaa hetki ennen kuin ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan. Taidanpa klikkailla yhden sellaisen kotiin. Tosin odottelen muidenkin mallistojen saapumista ennen tilailua. Pihamme autotalliprojekti hidastaa ostohaluja kummasti ;)

Kuvat räpsin reissulla Barin lentokentällä. Kun odotteluaikaa on puoli päivää, luovuus on huipussaan. Täytyypä tuosta Barista todeta, että on hyvä, kun näimme sen ohikulkumatkalla. Joskus aioimme lentää sinne ja alkaa sieltä käsin kiertää eteläistä Italiaa. Bari näytti kuitenkin niin tylsältä teollisuuskaupungilta, että sinne emme taida eksyä enää toiste. Huomatkaa kuvissa myös herran säpäkät housut Zarasta. Itse pidän niistä jopa enemmän kuin herra itse. Harmi, että olen niin paljon pienempi, muutoin saattaisin lainata housuja ;)

On the Top of Dubrovnik

Kerran vielä Dubrovnik! Yksi kaupungin kohokohtia oli sen viereiselle kukkulalle nouseminen. Huipulle mentiin kaapelivaunulla, jossa korkeanpaikankammoinenkaan ei ehtinyt kerätä paniikkia, sillä vauhti oli sen verran hurja. Huipulla oli ennen kuin ehti kissaa sanoa, jos näin kulunut sanonta sallitaan. Huipulta näki paitsi koko kaupungin myös ympäröivän saariston, johon ehdottomasti kannattaa tutustua Dubrovnikissa käydessä. Kuten todettua, itse kaupunki on niin pieni, että kaksi kolme päivää riittää sen näkemiseen. Sen jälkeen kannattaa siirtyä ihailemaan kaupunkia mereltä päin tai ottaa lauttayhteys seuraavaan kohteeseen, lähisaareen tai kauemmas aina Kreikkaan asti.

Harmaan ja mustan yhdistäminen viehätti minua tuonakin päivänä jona huipulle menimme. Ylipäänsä tykkään kauheasti tuosta harmaasta perusteepparista. Se sopi hyvin Conssien ja Vilan nahkashortsien kaveriksi. Siihen olisin ehkä mielelläni nakannut vielä jonkun statement-korun elävöittämään menoa, mutta niitä en matkalle raahannut, sillä laukku painoi jo ilmankin ihan riittämiin. Tosin tällä kertaa ahdoimme kaikki kamat lentolaukkuihin, jotka kulkevat näppärästi pyörillä. Olipa muuten vapauttava tunne olla lentokentällä pelkän käsilaukun kanssa!

Onneksi helteet rantatuivat viimein tännekin eikä matkaa tarvi enää niin kaiholla muistella. Tuo harmaa neuletakkikin pyöri kylmään aikaan niin tiheään pesukoneessa, että se on jo aivan hiutunut. Se on jo vanha löytö henkalta, ja on kyllä pysynyt hyvänä pitkään. Samaa ei voi sanoa noista Vilan tekonahkashortseista, ne näyttävät jo tuon yhden reissun jälkeen hyvin käytetyiltä. Tehtiinkö ennen ns. halpaketjujenkin vaatteet paremmin? Olin mieltänyt Vilan nuorison halpaketjuja laadukkaammaksi vaatemyymäläksi, mutta usean pettymyksen jälkeen en enää oikein mielelläni tee sieltä hankintoja. Henkan uskollinen neuletakki oli joka tapauksessa juuri passeli valinta illan viileyteen matkalla ja jäätäviin viileisiin kesäpäiviin kotosalla. Shortsejahan ei voi kylmälläkään hylätä, eihän? Kesävaatetus katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista ainakin näillä leveyksillä tuntuu siltä ;) Näitä kuvia katsellessa täytyy kehaista miekkosta, hän on kehittynyt asukuvien ottajana. Kuinka pitkin hampain hän aina käykään puuhaan, kotipihalla ei kirveelläkään, mutta matkoilla jo nurisematta. Tosin edelleen on onnistuttava kerrasta, ei sitä nyt monia kuvia yhdestä...huooh, kuulostaako tutulta? :)

Wrapped Shirt

Ne kuuluisat vanhan kaupungin pyykit... :)

Hiukan lisää kuvia Dubrovnikista olisi luvassa tähän harmauteen. Kesä ikään kuin kävi kiusaamassa meitä; pari päivää oli lämmintä ja sitten taas saamme nauttia sateesta. Onneksi on tuo koiranpoikanen meitä ilahduttamassa, sateessa ei haittaa silloin mikään muu kuin ulos vieminen. Nyt olemmekin saaneet ravata siellä tiehään, sillä pienellä meni maha sekaisin. Aivan kuin lapsen tautia katsoisi, sielua korventaa, kun toinen kärsii :( Onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. Oli tarkoitus jo eilen tulla päivittämään, mutta tuo mahan reistailu laittoi illan suunnitelmat uusiksi. Todella nostan hattua niille usean lapsen äideille, jotka silti bloggaavat päivittäin. Respect :)

Sitten itse asiaan! Sain mieheni ottamaan muutamia asukuvia kotikadullamme Dubrovnikissa. Asuimme tosiaan jonkun kodin yläkerrassa, mikä oli tosi toimiva vaihtoehto majoitukseksi. Asuimme kaupungin yläpäässä, josta pääsi kätevästi niin vanhaan kuin uuteenkin kaupunkiin. Illalla söimme enimmäkseen muualla kuin vanhassa kaupungissa, sillä siellä hinnat olivat korkeita ja ravintolat eivät näyttäneet kovin kummoisilta. Tiedätte varmaan sen säännön, jonka mukaan kannattaa vältellä rafloja, joissa on annosten kuvat ikkunassa. Noh, niitä riitti. Läheltä kaupungin uimarantaa sen sijaan löysimme viehättävän ravintolan, jossa kävimme useampaan otteeseen. Eräänä iltana sinne kanssamme sattui myös Kauko Röyhkä, jonka matkaa aloimme sitten seuraamaan Facessa. Hän on matkalla edelleen. Hänellekin suotakoon tässä välissä hatunnosto; matkustaminen on kivaa, mutta muu maa mustikka ja sitä rataa ;)













Lempiravintolamme vaati jonkin verran apostolin kyytiä, joten Converset osoittautuivat parhaaksi kenkävalinnaksi. Minulla ei ennen tätä kesää ole ollut tuollaisia tavallisia yksivärisiä Converseja, mutta olen niihin kyllä tosi tyytyväinen. Ne ovat sitä paitsi todella hyvät kengät jalassa ja yhdisteltävissä vaikka mihin. Mietin vain, miksi en ole hankkinut niitä aiemmin...

Aika monena iltana oli viileää, joten H&M:n wrapped shirt tuli todella tarpeeseen. Bongasin sen loppukeväästä nettimyymästä, ja sain odotella aika kauan, että sain napattua oman kokoni. Pitkään aikaan en ole tarkistellut mitään nettimyymälää oikean koon toivossa niin usein kuin tuolloin, mutta kyllä kannatti. Materiaali on jo valmiiksi nyppyistä, joten uskon, että pusero on pitkäikäinen -ei ainakaan nyppyynny ;) Olen fiksoitunut selässä oleviin yksityiskohtiin, ja erinäisiä selästä avaria tai aukinaisia paitoja on kertynyt jo aikamoinen määrä. Tämä on kuitenkin ehdoton kesäsuosikki. Yhdistin siihen nyt nuo talvella Vilan alesta bongatut tekonahkashortsit, nekin ovat mainio valinta viileään kesäiltaan. Näitä mainiota tässä nyt on täytynyt keksiäkin...huooh, ehkä se kesä sieltä vielä tulee :)

Ajatuksia kehosta

 

 

Kuva: http://www.hautetalk.com/

"Strong is the new skinny", huudahtelevat muotilehdet kuorossa. Nuoret tytöt treenaavat salilla muodokasta perää ja pyöreää olkapäätä, ne pitää nyt olla, "must have", - ja pyykkilautavatsasta nyt puhumattakaan. Lihaksikas keho on kuulemma nykyään menestyksen ja rikkauden merkki. Niinhän se taitaa olla, vai mitä?

Kun oli yläasteelainen piti olla laiha, tosi laiha. Silloin emme tienneet sitä, mutta tämä ihanne juonsi Twiggystä, ensimmäisestä androgyynistä mallista. Lantion ihannointi syrjäytyi poikamaisen vartalon ihailun tieltä. Kaikki laihduttivat, jotkut onnistuivat...liiankin hyvin, minä mukaan lukien.

Nyt olen yrittänyt asennoitua tähän nuorten tyttöjen fiksumpaan kehonkuvaan ja innostua lihaksista itsekin. Vanha kauneusihanne istuu kuitenkin tiukassa. Lihaksikkaana näytän omasta mielestäni mieheltä ja normaalipainoisena puolestaan lihavalta. Monet pystyvät jo kolmekymppisenä hyväksymään itsensä ainakin virallisissa puheissa, mutta minä kai haaveilen yhä twiggymäisyydestä alitajuisesti. Normaalipainoinen olen ollut jo kymmenen vuotta tosin, joten enää ei pyöritä haamurajoilla. Rakastan elämään enemmän kuin laihuutta.

Kumpi onkaan ahdistavampaa? Kuihtua vai pumpata itseään salilla? En usko, että nuoret tytöt kokevat yhtään vähemmän paineita kuin minä aikoinani. Nyt vain tavoite on erilainen. Monet sanovat, että nykyinen kauneusihanne on terveellisempi. Sitä on paha sanoa ennen kuin näemme, minkälaisiksi aikuisiksi nämä nuoret kasvavat. Lihaksikkuus vaatii huomattavasti enemmän työtä ja rahaa kuin syömättä oleminen. Mitä kokevatkaan ne, jotka eivät ole laihoja eivätkä lihaksikkaita eivätkä onnistu saavuttamaan kumpaakaan?

Mikä on tämän vuodatuksen pointti? Varmaankin suurempi sanoma siitä, että pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Se on tosi vaikeaa. Jos rakastaisimme itseämme ja keskittyisimme tärkeämpiin asioihin kuin oman navan tuijottamiseen, meillä olisi aika vähän naistenlehtiä. Myydyimmät numerot käsittelevät kuitenkin edelleen laihduttamista. Toivon, että joskus, vaikkapa äitinä, voisin rakastaa omaa vartaloani ilman yhtään inhon pilkahdusta.

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle Teeman muotiviikolla esitetystä Twiggy-dokkarista. Muotiviikko alkoi eilen ja paljon hyvää ja ajatuksia herättävää on vielä luvassa. Klik, tästä linkistä katsomaan, mitä muuta on luvassa. Minua kiinnostaa ainakin sarja "Muodin kolme vuosikymmentä", 1980-2010, eli toisin sanoen meikäläisen eliniän muoti. Lisäksi aion tsekata toisen aikani ihanteen, Kate Mossin, dokkarin ensi lauantaina.