Rannalla pennun kanssa

Huomenna kesä näyttää heittävän viimeiset paahtavat helteet näillä leveysasteilla ennen ensi kesää. Iltapäivisin tämä on ihanaa, mutta täytyy tunnustaa, että päivisin kärsin kyllä tosin paljon. Töissä hiki valuu noroina selkää pitkin ja kainalot haisevat kaalipellolle ennen puolta päivää. Aargh.... Kaikki hokivat, kuinka ihanaa tämä on. Joku totesi, että mahtavaa olla töissä tällaisella ilmalla. Silloin oli kyllä pakko puuskahtaa, että ihan berberistähän tämä on, parempi olisi työskennellä pilvipoudassa +15. Yllättäen sain puoltavia ääniä. Miksiköhän se on tabu sanoa, että helle voi olla aika hitonmoisen tuskallista välillä, vaikka olen varma, että tosiaan moni muukin niin ajattelee?

Viikonloppuisin ottaisin toki ihan mielelläni vaikka kuinka paahtavia kelejä. Silloin helteestä voi nauttia rannalla, ja viilentyä vedessä, joka on vieläkin aivan ihanan lämmintä, mutta kuitenkin virkistävää. Viime viikonloppuna vietimme monta ihanaa tuntia Kälkäjä Beachilla Kemijärvellä. Kun suljin silmäni, olin Välimerellä. Aallot tyrkskähtelivät rantaan ja aurinko paahtoi, tuuli pyyhki paahteen pois. Aivan täydellistä! Harmillista, että ensi viikonlopulle luvataan sateita.

Koiranpentu nautti sekin aivan sydämensä kyllyydestä. Se ui, mutta pelkäsi hiukan aaltoja. Olemme opettaneet sitä uimaan siten, että kannamme veteen ja se ui rantaan lyhyen matkan. Ajattelimme, ettei se oikein pidä vedestä, kun se ei ole omaehtoisesti aiemmin mennyt uimaan, kahlaillut vain. Yllättäen eilettäin se alkoi pelastamaan meitä oikein urakalla, kun menimme vesijuoksemaan läheiseen rantaan. Viimeisillä voimillaan se ponnisteli hakemaan meitä kerta toisensa perään vedestä. Lopulta luovutimme itse uimisen suhteen, eihän toista voi näännyttää.












Pennun aikuistuminenon ollut aivan huomattavaa 3 kk synttäreiden jälkeen. Se on rauhoittunut ja järkiintynyt aivan toden teolla. Se on myös oppinut monia uusia temppuja, ja alkanut jotenkin vuorostaan huolehtia meistä. Toki se myös alkaa kokeilla, ketä kannattaa uskoa ja ketä ei. Alamme olla luottavaisia siihen, että voimme jättää sen yksin kotiin eikä se täällä tee tuhoja. Toki se on lyhyempiä aikoja ollutkin yksin ilman suurempia vahinkoja. Pitkiä kahdeksan tunnin työpäiviä se ei ole kuitenkaan vielä joutunut viettämään yksin, vaan on ollut hoidossa mummolassa. Ehkäpä ensi viikolla uskallamme kuitenkin jo jättää sen siten, että käymme lounastunnilla vuoroin kurkkaamassa, mitä se touhuilee.

Tässäpä hieman kuva-aineistoa rannalta koirajuttujen kera. Aiemmin lupailin näyttää todisteita siitä, kuin 30 Day Ab Challenge toimii. Tässäpä niitä, itse havaitsen häämöttävät vatsalihakset, mikä ilahduttaa kovasti. Ryhtikin pysyy suorempana, kun pakki on kunnossa. Kotijumppa oli hauskaa, mutta aika aikaansa kutakin, nyt olen valmis palaamaan salille. Saapas nähdä, mikä ruuhka siellä koittaa, kun ilmat viilenevät....

Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

30 päivän kesähaaste

Kesäkuntoon jumpattiin hiki hatussa saleilla aina toukokuun loppuun asti, ja tuoksuista päätellen nyt sitä kuntoa häivytetään kiireen vilkkaan makkaraa grillaamalla. Sain mieheni houkuteltua tänä kesänä uimaan vastavirtaan, otimme 30 päivän lihaskuntohaasteen, jonka bongasin jostakin blogista. Lomalla meno aina hiukan repsahtaa, ja itsekin onnistuin hankkimaan yhden lisäkilon kahden viikon aikana matkaltamme. Vaikka Dubrovnikissa oli portaita käveltäväksi, ja Korculassakin uimme ja pyöräilimme ahkerasti niin viimeistään Venetsiassa touhu lipsahti syöminkien puolelle. Kuka sitä italialaisten gelatoa nyt pystyy vastustamaan...

Olemme käyttäneet 16 kilon painoja "deadlifteissa". Sillassa puolestaan olemme asettaneet 5 kilon kahvakuulat reisin päälle kuula polviin päin. Kyykyissä olemme nostaneet varpaat ylös treenattavasta jalasta, näin työ kohdistuu takapuoleen.

Olemme karkottaneet nyt viikon ajan kesämakkaroita lanteilta jumppaamalla vatsaa ja takapuolta "30 day challenge" -ohjelmilla. Näitä haasteita olisi vaikka mille kehonosalle, mutta valitsimme nämä näkyvimmät. Googlesta löytää noita kuvahausta halutessaan lisää. Lisäksi olemme jumppailleet omia juttuja muille lihaksille ja juosseet kuta kuinkin päivittäin. En uskonut, että näillä haasteilla olisi mitään vaikutusta, sillä itselleni ne eivät ole tuottaneet kummoistakaan ongelmaa vielä, mutta tänään peiliin katsoessani näin kyllä vatsalihasteni heränneen. Olipa kiva tervehtiä häämöttävää six packia pitkästä aikaa....tai pitäisikö totuuden nimissä tunnustaa, että four pack siellä oikeastaan on aina näkynyt kuuden sijaan, ne alimmat ne alimmat....noh, ehkä joskus vielä tapaamme niidenkin kanssa.

Olemme korvanneet istumaannousut rutistuksilla, istumaannnousu näillä määrillä treenaa enemmän lonkankoukistajia kuin vatsoja. Emme ole pitäneet lepopäiviä, alussa määrät ovat niin pienet, ettei tarvitse, jos ei ole aloittelija.

En ottanut kuvaa lössömassusta ennen haastetta, mutta jo lopputulos on huimaava, kuvaan kyllä sen. Tarttukaapas tekin haasteisiin. Näissä ei mene kymmentä minuuttia kauempaa per päivä. Olemme jumppailleet tv:n edessä, siellähän ne viime päivät ovat kuluneet jalkapallon merkeissä. Tv:n edessä jumppaaminen onkin itse asiassa hauskinta, huomaamattaan pitkän elokuvan aikana saattaa jumppailla ja venytellä parikin tuntia. Itse olen näiden haasteiden lisäksi ottanut myös lankkuhaasteen, jossa tavoitteena on 4min 30sek. Siinäkin määrät kasvavat päivittäin, mutta itse lähdin heti tavoittelemaan kuuta taivaalta ;) 2min 30 on tällä hetkellä ennätys, jospa se siitä heinäkuun loppuun mennessä sitten.... :)

30 päivän lankkuhaasteen ohjeet:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT

Mitä on bokwa fitness?

Pitkästä aikaa urheilupostausta.... olen kyllä urheillut, ja tehnyt paljon muutakin, mutta enpä ole ehtinyt ikuistaa. Ennen kuin syvennyn bokwaan, kerronpa kuitenkin uutiset. Hakemukseni jatkokoulutukseen eli väitöskirjatyöhön hyväksyttiin yksimielisesti professorikokouksessa. Wihii :) Siinäpä ilonaihetta ja projektia ensi vuodelle. Olen nyt ravannut kahden työpaikan väliä muutaman viikon eikä kauheasti haittaa, että uusi työpaikka on yliopiston vieressä. Nyt vain odottelen kirjettä kotiin, että pääsen siipallekin kertomaan todistusaineiston kera ;)

Tänään siis kuitenkin ehdin salille ja pääsin vihdoin kokeilemaan bokwa fitness -tuntia. Sitähän minun piti kokeilla jo syksyllä, mutta mutta.... sitten tuli elämä väliin. Nyt kokeiltuani voin sanoa, että enpä mitään menettänyt. Idea oli hyvä. Konsepti on yhdistää taistelulajeja ja tanssia. Sitähän siinä tehtiin totta vie, ajoittain pääsin jopa flow-tilaan. Mutta. Sitten tulee se iso mutta. Tunnilla tanssittiin kirjaimien muotoon. Tanssimme L-kirjaimen ja B-kirjaimen tällä kertaa. En oikein hiffannut, miten kirjaimet liittyvät tanssiin ja taisteluun. Siinä sitä kuitenkin beetä muodosteltiin jaloin ja käsin.

Koreografia oli hyvin vaativa, joten tanssimattomalle en suosittele. Tunnilla oli kuitenkin ajattelemisen aihetta niin paljon, että ainakin kaikki työhuolet unohtuivat. Väki oli vähissä, mutta mitä ehdin vilkuilla, niin yksi kolmasosa pysyi ongelmitta mukana. Itsekin tein stipluja ajoittain, ei siinä mitään, mutta vaativissa liikkeissä polvet ovat vaarassa, jos kompuroi väärässä kulmassa. Hiki kuitenkin tuli, joten tavoite täyttyi, treenasin tänäänkin. Treenissä olivat erityisesti pohkeet, sillä joka välissä baunssattiin. Jos siis on ongelmia nilkkojen kanssa, tämä laji kannattaa jättää väliin :)

Mukavaa viikon puoliväliä sinne. Täällä maistettiin hellettä, ja sain kaikki kesäkukat istutettua. Nyt ne ovat tallissa vielä, mutta varmaan loppuviikosta ne uskaltaa jo laittaa ulos. Sen ikuistan teille takuuvarmasti. Samoin tulevan viikonlopun synttärit... huooh, enää muuttama päivä armonaikaa. Sitten on kolmekymppinen... X) Videolla hiukan bokwaa.

Haastettu 11-11-11

Sain hauskan haasteen kommenttiboksiini viikonloppuna ja tartuin siihen samantien. Siitä huolimatta, se on "on the air" vasta näin loppuviikosta, oli nimittäin pohdittavaa tässä :) Kiitos silti SanniFromTheNorth, hauskaa oli bongata blogisi ja muita pohjoisen bloggaajia, teitä olenkin etsiskellyt! Kuvituksena tässä on ihan perusarkea kuluneelta viikolta.

Ruokaterapeutti arvioi kerran syömiseni, ainoa hyvä puoli oli aamiainen, no wonder why ;)

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

11 asiaa minusta:
 1. Olen ikuinen opiskelija, jos jollakin on alkoholismi, minulla on varmaan opiskeluismi, heh. Rasitan aiheella teitä jatkossakin siis ;)
2. En tykkää lämpimistä ruoista niin paljon, että laittaisin niitä arkena. Syön välipaloja.
3. Minulla (perheillämme/suvuillamme) on kaksi kesämökkiä Kemijärvellä 10 kilometrin säteellä toisistaan erään vaaran kahdella puolella. Kun kyllästyy toiseen puoleen vaarasta, vois siirtyä toiselle puolelle ;)
4. Olen kokeillut curlingia ja tykkäsin siitä. Aina, kun kokeilen uutta lajia, minulle tulee tunne, että olisin voinut päästä lajissa olympiamitalistiksi, jos olisin aloittanut ajoissa. Erityisesti curlingin kohdalla tämä tunne oli tosi vahva ;)
5. Tilaan naistenlehtiä ja ostan niitä, mutta unohdan lukea. Minulla on tosi korkeita sisustuspinoja lukemattomia lehtiä.
6. Ostan sukset lasten puolelta, sieltä saa huippusuksia huippuhalvalla :)
7. Haaveilen uudesta mustasta tai ruskeasta laukusta.
8. Olen koukussa nettishoppailuun, en käy kaupungilla oikeastaan koskaan.
9. Pienenä haaveammattini oli Miss Suomi tai ratsastuksenopettaja.
10. Minun on tosi vaikeaa kertoa itsestäni näin monta faktaa :P
11. Tykkään työstäni.

Rrrrrrrrakastan pastaa, tämä on Jamie Oliverin avokadopasta, testatkaapas, googlesta löytyy ohje :)

 Vastaukset Sannin kysymyksiin:
1. Jos olisit eläin, mikä olisit?
Tämä on heti tosi vaikea.... ekana tuli mieleen lintu. Joskus nytkin tuntuu, että tarvitsisin siivet ehtiäkseni kaiken, mitä haluan.

2. Mitä olet oppinut viimeksi?
Olen oppinut tekemään lauantaina työpaikan koulutuksessa lomaketyötä Google Driven avulla. Halusinko oppia... nooh :D

Viikon ostos: psykedeeliset trikoot kympilla Stadiumista.

3. Kuinka monta tuntia unta riittää
Mikään ei riitä, mutta kahdeksalla olen voimissani.

4. Lempikuukautesi?
Toukokuu, synttärikuukauteni, Lappi herää ja minä herään, ilma on täynnä lupauksia tulevasta kesästä :)

5. Valitsetko herkuksi makean vai suolaisen?
Valitsen makea ehdottomasti, tosin oikea sokeri ei nappaa, syön tekomakeaa. Tiedän kyllä, mitä makeutusaineet tekevät hampailleni, mutta pyrin vähentämään..

Piikkipallo, my new best friend, paras selkäjumien avaaja!

6. Mihin maahan muuttaisit, jos olisi pakko lähteä?
En menisi ainakaan Saksaan tai Britteihin, joissa olen lyhyitä aikoja asunut. Menisin varmaan tylsästi Ruotsiin, Norjakin voisi olla tällaiselle liikunnalliselle hyvä vaihtoehto.

7. Huonoin tai inhottavin omistamasi vaate?
En tiedä, omistanko mitään inhottavaa, pyrin myymään kirppiksellä kaiken sen, mikä inohttaa. Huonoja vaatteita ovat ne, jotka kutitstuvat omia aikojaan kaapissa ;)


8. Miten aiot kuluttaa eläkepäiväsi?
Varmaan aika samalla tavalla kuin nytkin: liikkuen ja lukien. Toivon, että olen silloin terve ja aktiivinen.

9. Pelaatko pelejä?
En pelaa. Viimeksi olen pelannut tätä peliä (älkää naurako, se ON koukuttava):
 http://www.visitnorway.com/holmenkollen/

10. Mikä on toinen nimesi?
Se on Anna. Humppanimeni eli 2. nimi + äidin tyttönimi olisi Anna Soppela, se selittää aika pitkälti siis ed. postauksen viittauksen sukulaisuuteen nykyisen alppihiihdon SM-kuningattaren kanssa. Tämähän pitää toki mainita uudelleen ihan vain siitä syystä, että olen ylpeä hänestä ;) Tosin mieheni veti pidemmän korren, hänen sukulaisensa kiikkui Mt Everestille viime vuonna.

Tulkaahan tyypit hiitämään pääsiäisenä, nääs lunta on!!

11. Oletko iloinen?
Tällä hetkellä olen iloinen. Jos joku katsoisi minua tässä kirjoittamassa, hän voisi sanoa minua happameksi, mutta olen perusilmeestäni huolimatta aika iloinen ;)

Haastan lappilaisia (sori, näitä ei löytynyt ihan 11, yritin parhaani :)  
Elämä seikkailulla
Winter Wonderland
Fashion Therapy
Voimalantie
Tuusaaja

Fans of Tanja on ice

Tänään oli ihan täydellinen päivä! Harvoin voi näin sanoa, mutta tämän päivän osalta se pätee. Elämä tuntui tosi mukavalta koko päivän, mikään ei ahdistanut, ja viikonloppu tuntui pitkältä, vaikka se typistyikin tähän sunnuntaihin eilisen koulutuksen vuoksi.

Aamulla heräsin yhtä aikaa auringon kanssa -eli tasan kuusi. Tämä aika pohjoisessa on vähän raskasta, kellon siirron jälkeen rytmi muuttuu aika äkkiä. Onneksi onnistuin saamaan unen päästä kiinni uudestaan. Heräilimme kasin paikkeilla pitkien ihanien unien jälkeen.

Ohjelma rovaniemeläisenä oli selvä. Tänään oli nimittäin Tanja Poutiaisen viimeinen laskupäivä, sitä aioimme katsomaan, mutta välineet olivat hiukan mietinnässä. Ensin ajattelimme lähteä liikenteeseen lautojen kera, mutta samaan aikaa sattunut lapsiperheiden massatapahtuma rinteessä ei oikein houkuttanut. Autoakaan täällä ei kannata ottaa mukaan, jos liikenteessä on enemmän kuin 50 ihmistä. Autoilijat eivät oikein osaa käyttäytyä noissa tilanteissa.... :D

Siispä vaihtoehdoksi jäivät sukset. Lähdimme hiljakseen hiihtelemään jäätä pitkin kohti Ounasvaaraa. Aurinko paistoi tosi lämpimästi, ja pieni myötätuuli kuljetti meitä ihanasti eteenpäin. Päivä tarttui tosi tehokkaasti, nyt on kiva tulitikkurusketus ;) Jäältä pääsimme näppärästi lähelle rinteitä jonkun pellon poikki, ja satuimme löytämään hauskan privaattikatsomon, josta oli suora näkö- ja kuuloyhteys laskupaikalle. Olimme ilmeisesti jonkun kaalitarhan mailla, se selittää nuo kottarit, heh :)


Saimme katsella ihan rauhassa, kuinka miehet ja naiset tulivat toisen kerroksen alas. Aika nopeita nuo alppihiihtokisat, toiseen kierrokseen meni vain parikymmentä minuuttia per sukupuoli. En ollutkaan aikaisemmin nähnyt livenä alppihiihtoa, joten se oli elämys sekin. Harmi vain, että Tanja ei nyt saanut jäähyväiskisastaan mitalia. Henkilökohtaisesti se ei harmittanut ihan kovin kauheasti, sillä manttelinperijä on sukulainen, kylläkin hiukan kaukainen. Tosin, kaikkihan näillä leveysasteilla ovat jotain sukua keskenään ;)





Mukavaa viikkoa kaikille, ja pahoittelut niille, joita urheilu ja Lappin eivät kiinnosta. Kyllä tästä taas palataan normaaliin sisustus- ja muotiarkeen, kelit näyttävät muuttuvat puolen viikon paikkeilla. Jäälle ei pian ole asiaa, ja on keksittävä muita aktiviteetteja. Huomenna tosin on paluu arkeen ja kirjaston ihmeelliseen maailmaan. Dead line tutkimussuunnitelmalle on kahden viikon päästä. Ja juu... en ole edelleenkään kertonut... :D

I see yellow

Niin se loma hurahti, että huomenna on perjantai. Perjantai?!? Voi vitsi. Ilmat olivat hanurista, mutta sehän tiesi sitä, että olemme sisustaneet ahkerasti. Mies on maalannut seiniä ja minä olen ommellut verhoja, alkaa olla valmista, kuvia tulee heti, kun saamme huonekalut paikoilleen. Itsekin maalasin ensin, mutta jälki ei tyydyttänyt kriittistä osapuolta, joten sain siirtyä siistijän rooliin. Saimme aikaiseksi sellaisen sanasodan, että jouduin rytmihäiriöiden vuoksi pyörähtämään päivystyksessä. Se jälkeen onkin oltu hissukseen ;)

Ottaa kovasti kupoliin tämä sairastaminen. Anteeksi vuodatukseni, mutta tämä on oikeasti aika raskasta. Tänään sain kilpirauhasarvoni, ja ne olivat alarajoilla. Voiko moinen aiheuttaa tällaista kauheaa huonovointisuutta? Mykoplasmahan minulta diagnosoitiin ja olen parin viikon ajan vetänyt antibiootteja. En yhtään ihmettele huippu-urheilijoiden ongelmia, jos tämä todella on näin kauhea sairaus. Väsyttää ihan koko ajan ja palelee kaiken tämän sydämen kuuntelun lisäksi.

Olen kuitenkin sissi ja taistelen mökkiytymistä vastaan. Eilen menimme rinteeseen, ja voi että se olikin hubaa. Laskimme pari tuntia, sen jälkeen molempien jalat olivat niin muusina, että totesimme vain hyväksi sen, ettei otettu koko päivän lippuja. Suttuinen ilma oli saanut monet jäämään kotiin, mikä oli äärimmäisen hieno juttu. Monessakohan hiihtokeskuksessa saa laskea tyhjässä mäessä näillä viikoilla? Noh, mäeksi tuo ei ole kummoinen, mutta riittää aloittelijoille. Tosin oli siellä aloittelijoiden lisäksi Jussi Takakin, pikku nyppylä riittää näemmä kevyeksi treeniksi.

Meille aurinko paistoin, vaikka taivas oli pilvinen. Mieheni uusi Riden turkoosi laskutakki oli tosi hieno ja niin olivat kuulemma minunkin laskukamppeeni. Olemme aina aloittaneet uuden harrastuksen kunnon varusteiden hankkimisella, ja se kyllä kannattaa. Hyvät asiaankuuluvat vermeet ovat tosi tärkeät lajissa kuin lajissa. Itselleni hankin jouluna aleista Burtonin takin ja O'Neilin housut, maksoivat yhteensä satasen. Voitteko kuvitella? On mukavaa olla pieni, pienet koot jäävät aina myymättä, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tein moisia löytöjä.  Muun muassa nuo Burtonin lautailukengät kokoa 36 löysin syksyllä 40 eurolla. Kaiken kaikkiaan koko laskusetti maksoi alle kolmensadan vaatteineen kypärineen lautoineen päivineen. Myös mieheni teki löytöjä, miesten puolella varsinkin pienet koot jäävät myymättä. Joskus harmittelin, kun mies on vain 170 cm sulka päässä ja painaakin vähemmän kuin isokokoinen koira, mutta urheiluvarusteita hankkiessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Toki, olisihan tuolla kolmella sadalla saanut muutakin, mutta säästämme mieluummin vaikka ruoassa kuin urheilussa.

Huomiselle on luvassa jumalatonta räntäsadetta ja kaupunkipäivä. Mieheni menee kampaajalle. Tilauksessa on yksi Mika Lehkosuo ;) Itse käyn kampaajalla kerran vuodessa, mutta mieheni tykkää trimmata paitsi tukkaansa myös partaansa vähän väliä. Tunnen itseni aika miesmäiseksi siinä rinnalla joskus, mutta onhan se mukava, kun parempi puoliskokin on kiinnostunut muodista ja ulkonäöstään. Kaikki aiemmat mieskokelaat olivatkin toista maata. Luulin silloin kauniita miehiä pinnallisiksi, mutta onneksi sain todistaa olleeni väärässä. Tuosta hetkestä tuleekin pian kuluneeksi seitsemän vuotta. Viime maanantaina, 3.3.14, juhlimme hääpäiväämme, se oli toinen ja nimeltään pumpulihäät, pumpulia tämä elämä vielä onkin onneksi -tai pitäisikö sanoa puuteria ;)

Lamour -j'aime la vie

Olen tehnyt totaalisen takinkääntötempun. Olen elänyt nuoruuttani 90-luvulla ja todennut, että never ever, sinne ei palata, ei muodissa eikä hiustyylissä. Paitsi että nyt palasin. En varsinaisesti inhonnut bodyja (tai jumppapuvuiksi niitä silloin kutsuttiin) lapsenakaan, joten... Noh, kaikki se naureskelu Jane Fondalle on turhaa. Sorruin harmaaseen bodyyn ja jouduin vieläpä toteamaan, että se on ihana. Näinä korkeiden farkkuvyötäröiden aikana body näyttää hyvältä töissä kera muhkean villatakin ja näin vapaalla se sujahtaa ihanasti kollareiden ja Uggien pariksi.

Teksteissä olen hurahtanut ranskankieleen. Viime viikolla kaikki oli ca mest egal ja tämä viikko on ollut yhtä lamouria. Koskapa ostoslakko ei taas kerran ottanut tuulta purjeisiin, olkoon ensi viikko ce la vie, ehkä siitä kuvia sitten joskus. Kaikki ovat ihania trikoopaitoja, joten en laske sortumustani kovin paheelliseksi. Suuria hankintoja ei ole tehty kuitenkaan. Vihdoin löysin tieni ihanaan printtien maailmaan, jonka ovea en avannut amerikkalaisten life is good -hömpötysten kohdalla ollenkaan. Life is good ranskaksi on ihan eri juttu sitten. Totaalisesti.

Tällä hetkellä elämä todella on ihanaa, on loma. Tänään jopa pääsimme suksille, kun vesisade lakkasi. Vesisade tuntuu äärimmäisen absurdilta tähän aikaan vuodesta, mutta näin on nähtävä. Vieläkö joku väittää, että ilmastonmuutos ei ole totta? Räpsin muutaman kuvan suksiessani, sillä jouduin pysähtelemään vähän väliä, etteivät sykkeet nouse liian korkealle. Kyllä ottaa koville hissutella jo toinen talvi putkeen. Viime vuonna akilles ja nyt tämä rytmihäiriöjuttu. Tiistaina saan lisäkonsultointia lääkäriltä, toivottavasti jatkotutkimuksia. Luettuani artikkelin "urheilijan rytmihäiriöt ja äkkikuolema" en todellakaan uskalla urheilla ihan miten vain tämän jälkeen. Tänäänkin olo oli aika hutera, mutta laitan sen osittain mykoplasma-lääkityksen piikkiin.

O'ou... aika tehdä jotain latvoille?

Kaikki tämä laittaa miettimään, minkälaista elämäni mahtaa olla 10 vuoden kuluttua. Mieheni lähentelee neljääkymppiä ja tuntuu olevan elämänsä kunnossa pienistä jumeista huolimatta. Tavatessamme vajaa 10 vuotta sitten hän oli tosin vieläkin paremmassa kunnossa. Miksi oi miksi... kaikella on varmaan tarkoituksensa, mutta silti säälin itseäni hiukan. Olisi niin hienoa urheilla vapautuneesti. Huomenna menemme juhlistamaan kaksivuotishääpäiväämme rinteeseen, se ei onneksi ole sydämelle niin vaativa laji. Kai on todettava vain, jotta ce la vie, ehkä tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Hyvää hiihtolomaa lomalaisille ja pääsiäisen odotusta niille, joiden loma meni jo :)