Kesäisiä peruspilareita

Vaatekaapin peruspilarit on saanut minut huvittumaan moneen kertaan, ärsyyntymäänkin..äh, peruspilarit. Noh, jospa sille keksittäisiin joskus parempi termi, minulle tulee pilareista mieleen Ateena ja menneisyys. Siellä näin monia peruspilareita, muun muassa demokratiamme alkukehdon. Satuin myöskin keskelle rajua mielenosoitusta, sillä vuosi oli 2011. Suosittelen Ateenaa pilareineen lämpimästi, se oli kiehtova ja jotenkin mystinen kohde kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Vaatekaapin peruspilareista sen sijaan suosittelen valkeaa paitista ja nahkaista laukkua. Niillä pääsee pitkälle. Valkea hihaton paitis on kesällä ollut yksi käytetyimpiä vaatteitani, sillä sen voi yhdistää mihin vain:  lyhyeen että pitkään alaosaan, housuihin tai hameeseen, kirjavaan tai yksiväriseen. Nahkainen laukku puolestaan on ehdoton hankinta. Itse olen karsinut valikoimista lähes kaikki tekonahkaiset kirppikselle, suurin osa tosin on karsinut itse itsensä hajoamalla lopulta käsiin.

Oma nahkainen laukkuni on talvialesta hankittu Guessin mustaruskea käsilaukku. Se on pieni tilaihme, joka
nielee sisäänsä paljon tavaraa. En koskaan ajatellut hankkivani Guessin laukkua, sillä en pidä niiden tavasta huutaa nimeään isolla. Tämän laukun kätevä väritys kuitenkin ajoi merkkinäkyvyyden yli ja kaikessa kätenyydessään se on tosi näppärä arkilaukku. Minulla on laukun ja kenkien yhdistelyssä pakkomielle siihen, että ruskea on yhdistettävä ruskeaan ja musta mustaan, muiden värien suhteen olen vapaampi. Lisäksi nahka on yhdistettävä nahkaa ja mokka mokkaan. Tämän laukun kaksivärisyys tuottaa paljon vähemmän päänvaivaa.

Kuvat on napattu Venetsian kaduilta, siellä oli paljon hyviä kuvauspaikkoja, ja jopa miehenikin innostui asukuvailusta. Erityisesti haaremihousukuvat olivat niin hyviä, että päätin joustaa periaatteestani olla näyttämättä naamaani. Jos joku nyt minut tunnistaa, niin terve vaan tutuille :) Tuskinpa kuitenkaan. Haaremihousut olivat ainoa reissussa tehty vaatehankinta. Olen niitä katsellut jo monena vuonna, ja ajatellut, että thaimaalaisista kolmen euron housuista en ole valmis maksamaan viittätoista. Nyt joustin periaatteestani, sillä niin monena vuonna olen harmitellut, etten housuja saanut. Ne ovatkin todella rakkaat, vaikkakin reissun jälkeen ne ovat olleet vähällä käytöllä, koiranpentu rakastaa kaikkea liehuvaa, en halua ottaa sitä riskiä, että pienet naskalit tuhoavat nämä housut.

Kukkashortsit puolestaan ovat niin ikään talvialelöytö, ne ovat Sisters Pointin, ja kaikessa tiukkuudessaan todellakin vaativat väljän yläosan. Valkea paita siis sopii sekä löysän että tiukan alaosan pariksi. Aiemmin olen pyrkinyt välttämään löysän yhdistämistä löysään, mutta se on itseasiassa ihan kivan näköinen yhdistelmä sekin. Lisäksi se on kesällä äärimmäisen kätevä. Kukapa ei olisi näillä helteillä hiukan pöhöttynyt! Mutta, nautitaan tästä niin kauan kuin se kestää, talvella näitä kelejä jo kaivataan. Itse palailen taas saareen muutamaksi päiväksi paistattelemaan, itse saan olla laiturilla auringossa ja pentu voi nauttia viileästä metsän varjossa, kätevää ;) Mukavia hellepäiviä! :)

Viikonloppu Venetsiassa

Toivoin kolmekymppislahjaksi matkaa Venetsiaan ja sain sen. Mies lähti pitkin hampain katsomaan "haisevia kanaaleja ja ihmisiä, joita on kuin meren mutaa". Yllätys oli suuri ja iloinen, kun löysimme kauniin kaupungin, jonka kapeilla kujilla käppäilimme ajoittain lähes yksin, kuten kuvasta näkyy.

Venetsia on yksi kauneimmista kohteista, joissa olen käynyt. Rakennukset ovat vanhoja ja valo värjää ne aamuin illoin todella komeasti. Kanaaleja on kaikkialla, ja ihania kuvia kertyin satoja. Todellisen Venetsian näkeminen ei kuitenkaan tapahdu päivässä, kuten useat ajattelevat. Kaupungista ei myöskään saa mitään käsitystä, jos jää pyörimään Rialtoon ja San Marcon aukiolle koko vierailun ajaksi. Itse välttelimme näitä päiväsaikaan viimeiseen asti, tungos oli aivan jäätävä, kun kerran vahingossa Rialton reunalle eksyimme.





Majoituimme Locanda Ca San Marcuolassa, joka oli viehättävä pieni hotelli vesibussipysäkin vieressä. Hotellimme sijainti oli täydellinen. Pääsimme vesibussilla helposti mihin tahansa, ja paljon vesibussia kulutimmekin. Itse asiassa parasta Venetsiassa oli juurikin ajella bussin kyydissä eri reittejä ja ihailla taloja. Hyppäsimme bussista ajoittain ulos, ja kävimme kävelemässä eri kaupunginosissa, sitten matka taas jatkui näppärästi seuraavalta pysäkiltä.





















Kiertelimme enimmäkseen hiukan päättömästi katuja ja ihailimme miljöötä. Ennalta olimme oppasta katsoneet, mitkä kaupunginosat kiinnostavat meitä. Kävimme myös Muranon saarella, mikä oli myös hauska elämys. Sen sijaan Buranoon emme sieltä suosittele matkaamaan, mikäli ei tykkää matkustaa ylikuormitetussa vesibussissa miljoonan muun turistin kanssa.











Kohteista näimme Peggy Guggenheimin taidekokoelman, Muranon lasinpuhalluksen ja toki San Marcon torin Hiljaisine siltoineen. Tuohon viimeiseen menimme eräänä iltana kymmenen jälkeen. Silloin tori oli hiljainen, ihmiset istuivat syömässä ja kuuntelivat klassisten ammattimuusikoiden muodostamia trioja, jotka soittivat eri puolilla toria. Se oli oikein oivallinen aika nähdä tuo paikka. Tori oli tyhjänä aivan julmetun suuri. Niin ikään kirkon kello oli hauska, kuinkahan moni tungoksessa ehtii huomata, että kelloon hakkaa kaksi "oikeaa" kellonsoittajaa.

Hintataso Venetsiassa oli yllättävän alhainen. Majoituksemme oli halvempi kuin Oulun Eden, mikä huvitti suuresti, kun tajusimme sen. Ruokakaupassa oli halvempaa, niin ikään ravintoloissa. Tosin, jos ruokailee Rialtossa tai San Marcon aukiolla, saa taatusti pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Itse etsimme ravintolaa juutalaiskaupunginosasta, jossa hotellimmekin oli ja olimme todella tyytyväisiä löytöihimme. Söimme enimmäkseen pastaa ja pizzaa. Liharuokia Venetsiassa ei harrasteta, ne eivät toisin sanoen ole hyviä. Myös kalojen tuoreus kannattaa varmistaa, se mainitaan Menun takaosassa. Usein ravintolat tarjoavat pakastettuja kaloja ja äyriäisiä. Tällä matkallamme huomasimme, että ero tuoreen ja pakastetun välillä hinnassa on lähes nolla, mutta maussa sata. Niin ikään huomasimme, että erityisesti Berlitzin oppaiden ravintolasuositukset ovat ihan osuvia, vaikka aiemmin olimme skeptisiä oppaiden suositusten suhteen.

Kuvituksena tässä rakennuksia Grande Canalin varrelta. Suuri osa on otettu hotellimme läheltä ja sen edustan laiturilta. Viihdyimmekin siinä usean tovin. Asuna monena iltana toimi Zaran vanha jumpsuit, joka huivin ja neuleen kera oli sopiva valinta viileisiin ja hiukan sateisiinkin iltoihin. Kesäistä fiilistä koleudessa toivat Ted Bakerin ihanat sandaalit. Pahoittelut varmaankynsistäni, maraton on tuhoisa harrastus.

 Vaikka iltaisin oli hiukan kylmä, päivisin 20 asteen lämpötila ja pilvisyys oli erinomainen sää Venetsian tutkimiseen. Kun aurinko hetkittäin paistoi täydellä terällä, kaduilla oli todella kuuma. En siis suosittelisi matkustamaan kaupunkiin heinä-elokuussa. Silloin Venetsiassa on paitsi julmetusti ihmisiä, myös tukahduttavan kuuma. Aiomme ehdottamasti mennä sinne uudestaan, mahdollisesti jonakin vuonna kevätlomalla helmi-maaliskuussa, jolloin kaupungissa on vähiten turisteja. Olisi hauskaa nähdä Venetsia talvellakin.

My boots are made for walking

Olipas se vain järkytys nähdä, mikä kasa kenkiä eteisen kaapissa todella onkaan. Miehelleni siis. Hän halusi sen oikein ikuistaa, tässäpä teillekin kuvat nähtäville. Luulen, että tilanne ei ole kovinkaan paha. Tosin nilkkureita alkaa nyt olla joka lähtöön, biker-bootsejakin kahdet ja saappaita kaikissa väreissä. Tarvitsisin lämpimät katu-uskottavat kengät eli vaikkapa nahkakengät lammasvuorella. Sellaisia ei vain oikein ole olemassa, kaikki alet on koluttu. Luulisi olevan kysyntää näillä leveysasteilla, mutta ei.

Tälle talvelle en kuitenkaan kenkiä enää hanki, jos ei mitään täydellisen ihanan mahtavaa tule vastaan. Voit ukko-kulta hengittää. Näihinkään ei ole sievoista summaa laitettu, ja kirppiksellä on myyty kaikki, mikä ei enää miellytä. Tosin tässä on vain toinen kenkäkaappi, toisessa on urheilukengät ja vapaa-ajan kengät. Roskiin päätyy tämän talven jälkeen varmasti muutama pari, jotka on loppuun käytetty. Olenkin päättänyt tosin, etten enää koskaan osta huonoa talvi- tai syyskenkää, vaikka se olisi kuinka kaunis. Tekonahka on armottomasti huonompaa kuin oikea, kuluminen on rumaa ja hoito vaikeaa. Kylmiäkin nuo tekonahkakengät ovat.

Suuren osan kengistäni olen löytänyt super-halvalla loppualeista, kuten Guessin kahdet saappaat viime keväänä -70%. Onni on se, että jalkaa menee 35/36 kengät, talvikengistä joskus 37. Ne tuppaavat jäämään myymättä monessa paikassa. Nyt seuraan, jos tulisi jotkut sopivat mustat ylipolvensaappaat alennukseen. Tähän mennessä kaikissa on ollut liian leveä varsi. Tosin, tuskinpa tulee, ja silloin ostolakkoni pitää pääsiäiseen asti ;)

Kun ei katsele vaatteita ja kenkiä koko ajan sillä silmällä, tulee ajateltua sisustamista. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa verhot vaihtoon. Tyynynpäälliset on jo vaihdettu. Tunnelmaksi haetaan mustaharmaata yleisilmettä, jota raikastaa valkoinen ja koivu, väripilkkuna keltainen. Niin, tiedän, sanoin kyllästyneeni, mutta kuukausi ilman keltaista on ollut, noh, harmaa. Welcome back keltainen sohva ja keltaiset tyynynpäälliset. Kuvia tästä, mikäli tulos on onnistunut ;) Kuvitelkaa, nyt on jo helmikuu. Se tarkoittaa, että minulla on 27 päivää aikaa suorittaa kolme kurssia, sitten tämä opiskeluhel*****i on hetkeksi tauolla. Rise and shine, kyllä se siitä, se on vain elämää ja muita ihania toteamuksia. Hyvää viikonloppua :)