Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

30 päivän kesähaaste

Kesäkuntoon jumpattiin hiki hatussa saleilla aina toukokuun loppuun asti, ja tuoksuista päätellen nyt sitä kuntoa häivytetään kiireen vilkkaan makkaraa grillaamalla. Sain mieheni houkuteltua tänä kesänä uimaan vastavirtaan, otimme 30 päivän lihaskuntohaasteen, jonka bongasin jostakin blogista. Lomalla meno aina hiukan repsahtaa, ja itsekin onnistuin hankkimaan yhden lisäkilon kahden viikon aikana matkaltamme. Vaikka Dubrovnikissa oli portaita käveltäväksi, ja Korculassakin uimme ja pyöräilimme ahkerasti niin viimeistään Venetsiassa touhu lipsahti syöminkien puolelle. Kuka sitä italialaisten gelatoa nyt pystyy vastustamaan...

Olemme käyttäneet 16 kilon painoja "deadlifteissa". Sillassa puolestaan olemme asettaneet 5 kilon kahvakuulat reisin päälle kuula polviin päin. Kyykyissä olemme nostaneet varpaat ylös treenattavasta jalasta, näin työ kohdistuu takapuoleen.

Olemme karkottaneet nyt viikon ajan kesämakkaroita lanteilta jumppaamalla vatsaa ja takapuolta "30 day challenge" -ohjelmilla. Näitä haasteita olisi vaikka mille kehonosalle, mutta valitsimme nämä näkyvimmät. Googlesta löytää noita kuvahausta halutessaan lisää. Lisäksi olemme jumppailleet omia juttuja muille lihaksille ja juosseet kuta kuinkin päivittäin. En uskonut, että näillä haasteilla olisi mitään vaikutusta, sillä itselleni ne eivät ole tuottaneet kummoistakaan ongelmaa vielä, mutta tänään peiliin katsoessani näin kyllä vatsalihasteni heränneen. Olipa kiva tervehtiä häämöttävää six packia pitkästä aikaa....tai pitäisikö totuuden nimissä tunnustaa, että four pack siellä oikeastaan on aina näkynyt kuuden sijaan, ne alimmat ne alimmat....noh, ehkä joskus vielä tapaamme niidenkin kanssa.

Olemme korvanneet istumaannousut rutistuksilla, istumaannnousu näillä määrillä treenaa enemmän lonkankoukistajia kuin vatsoja. Emme ole pitäneet lepopäiviä, alussa määrät ovat niin pienet, ettei tarvitse, jos ei ole aloittelija.

En ottanut kuvaa lössömassusta ennen haastetta, mutta jo lopputulos on huimaava, kuvaan kyllä sen. Tarttukaapas tekin haasteisiin. Näissä ei mene kymmentä minuuttia kauempaa per päivä. Olemme jumppailleet tv:n edessä, siellähän ne viime päivät ovat kuluneet jalkapallon merkeissä. Tv:n edessä jumppaaminen onkin itse asiassa hauskinta, huomaamattaan pitkän elokuvan aikana saattaa jumppailla ja venytellä parikin tuntia. Itse olen näiden haasteiden lisäksi ottanut myös lankkuhaasteen, jossa tavoitteena on 4min 30sek. Siinäkin määrät kasvavat päivittäin, mutta itse lähdin heti tavoittelemaan kuuta taivaalta ;) 2min 30 on tällä hetkellä ennätys, jospa se siitä heinäkuun loppuun mennessä sitten.... :)

30 päivän lankkuhaasteen ohjeet:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT

Ajatuksia kehosta

 

 

Kuva: http://www.hautetalk.com/

"Strong is the new skinny", huudahtelevat muotilehdet kuorossa. Nuoret tytöt treenaavat salilla muodokasta perää ja pyöreää olkapäätä, ne pitää nyt olla, "must have", - ja pyykkilautavatsasta nyt puhumattakaan. Lihaksikas keho on kuulemma nykyään menestyksen ja rikkauden merkki. Niinhän se taitaa olla, vai mitä?

Kun oli yläasteelainen piti olla laiha, tosi laiha. Silloin emme tienneet sitä, mutta tämä ihanne juonsi Twiggystä, ensimmäisestä androgyynistä mallista. Lantion ihannointi syrjäytyi poikamaisen vartalon ihailun tieltä. Kaikki laihduttivat, jotkut onnistuivat...liiankin hyvin, minä mukaan lukien.

Nyt olen yrittänyt asennoitua tähän nuorten tyttöjen fiksumpaan kehonkuvaan ja innostua lihaksista itsekin. Vanha kauneusihanne istuu kuitenkin tiukassa. Lihaksikkaana näytän omasta mielestäni mieheltä ja normaalipainoisena puolestaan lihavalta. Monet pystyvät jo kolmekymppisenä hyväksymään itsensä ainakin virallisissa puheissa, mutta minä kai haaveilen yhä twiggymäisyydestä alitajuisesti. Normaalipainoinen olen ollut jo kymmenen vuotta tosin, joten enää ei pyöritä haamurajoilla. Rakastan elämään enemmän kuin laihuutta.

Kumpi onkaan ahdistavampaa? Kuihtua vai pumpata itseään salilla? En usko, että nuoret tytöt kokevat yhtään vähemmän paineita kuin minä aikoinani. Nyt vain tavoite on erilainen. Monet sanovat, että nykyinen kauneusihanne on terveellisempi. Sitä on paha sanoa ennen kuin näemme, minkälaisiksi aikuisiksi nämä nuoret kasvavat. Lihaksikkuus vaatii huomattavasti enemmän työtä ja rahaa kuin syömättä oleminen. Mitä kokevatkaan ne, jotka eivät ole laihoja eivätkä lihaksikkaita eivätkä onnistu saavuttamaan kumpaakaan?

Mikä on tämän vuodatuksen pointti? Varmaankin suurempi sanoma siitä, että pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Se on tosi vaikeaa. Jos rakastaisimme itseämme ja keskittyisimme tärkeämpiin asioihin kuin oman navan tuijottamiseen, meillä olisi aika vähän naistenlehtiä. Myydyimmät numerot käsittelevät kuitenkin edelleen laihduttamista. Toivon, että joskus, vaikkapa äitinä, voisin rakastaa omaa vartaloani ilman yhtään inhon pilkahdusta.

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle Teeman muotiviikolla esitetystä Twiggy-dokkarista. Muotiviikko alkoi eilen ja paljon hyvää ja ajatuksia herättävää on vielä luvassa. Klik, tästä linkistä katsomaan, mitä muuta on luvassa. Minua kiinnostaa ainakin sarja "Muodin kolme vuosikymmentä", 1980-2010, eli toisin sanoen meikäläisen eliniän muoti. Lisäksi aion tsekata toisen aikani ihanteen, Kate Mossin, dokkarin ensi lauantaina.

I see yellow

Niin se loma hurahti, että huomenna on perjantai. Perjantai?!? Voi vitsi. Ilmat olivat hanurista, mutta sehän tiesi sitä, että olemme sisustaneet ahkerasti. Mies on maalannut seiniä ja minä olen ommellut verhoja, alkaa olla valmista, kuvia tulee heti, kun saamme huonekalut paikoilleen. Itsekin maalasin ensin, mutta jälki ei tyydyttänyt kriittistä osapuolta, joten sain siirtyä siistijän rooliin. Saimme aikaiseksi sellaisen sanasodan, että jouduin rytmihäiriöiden vuoksi pyörähtämään päivystyksessä. Se jälkeen onkin oltu hissukseen ;)

Ottaa kovasti kupoliin tämä sairastaminen. Anteeksi vuodatukseni, mutta tämä on oikeasti aika raskasta. Tänään sain kilpirauhasarvoni, ja ne olivat alarajoilla. Voiko moinen aiheuttaa tällaista kauheaa huonovointisuutta? Mykoplasmahan minulta diagnosoitiin ja olen parin viikon ajan vetänyt antibiootteja. En yhtään ihmettele huippu-urheilijoiden ongelmia, jos tämä todella on näin kauhea sairaus. Väsyttää ihan koko ajan ja palelee kaiken tämän sydämen kuuntelun lisäksi.

Olen kuitenkin sissi ja taistelen mökkiytymistä vastaan. Eilen menimme rinteeseen, ja voi että se olikin hubaa. Laskimme pari tuntia, sen jälkeen molempien jalat olivat niin muusina, että totesimme vain hyväksi sen, ettei otettu koko päivän lippuja. Suttuinen ilma oli saanut monet jäämään kotiin, mikä oli äärimmäisen hieno juttu. Monessakohan hiihtokeskuksessa saa laskea tyhjässä mäessä näillä viikoilla? Noh, mäeksi tuo ei ole kummoinen, mutta riittää aloittelijoille. Tosin oli siellä aloittelijoiden lisäksi Jussi Takakin, pikku nyppylä riittää näemmä kevyeksi treeniksi.

Meille aurinko paistoin, vaikka taivas oli pilvinen. Mieheni uusi Riden turkoosi laskutakki oli tosi hieno ja niin olivat kuulemma minunkin laskukamppeeni. Olemme aina aloittaneet uuden harrastuksen kunnon varusteiden hankkimisella, ja se kyllä kannattaa. Hyvät asiaankuuluvat vermeet ovat tosi tärkeät lajissa kuin lajissa. Itselleni hankin jouluna aleista Burtonin takin ja O'Neilin housut, maksoivat yhteensä satasen. Voitteko kuvitella? On mukavaa olla pieni, pienet koot jäävät aina myymättä, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tein moisia löytöjä.  Muun muassa nuo Burtonin lautailukengät kokoa 36 löysin syksyllä 40 eurolla. Kaiken kaikkiaan koko laskusetti maksoi alle kolmensadan vaatteineen kypärineen lautoineen päivineen. Myös mieheni teki löytöjä, miesten puolella varsinkin pienet koot jäävät myymättä. Joskus harmittelin, kun mies on vain 170 cm sulka päässä ja painaakin vähemmän kuin isokokoinen koira, mutta urheiluvarusteita hankkiessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Toki, olisihan tuolla kolmella sadalla saanut muutakin, mutta säästämme mieluummin vaikka ruoassa kuin urheilussa.

Huomiselle on luvassa jumalatonta räntäsadetta ja kaupunkipäivä. Mieheni menee kampaajalle. Tilauksessa on yksi Mika Lehkosuo ;) Itse käyn kampaajalla kerran vuodessa, mutta mieheni tykkää trimmata paitsi tukkaansa myös partaansa vähän väliä. Tunnen itseni aika miesmäiseksi siinä rinnalla joskus, mutta onhan se mukava, kun parempi puoliskokin on kiinnostunut muodista ja ulkonäöstään. Kaikki aiemmat mieskokelaat olivatkin toista maata. Luulin silloin kauniita miehiä pinnallisiksi, mutta onneksi sain todistaa olleeni väärässä. Tuosta hetkestä tuleekin pian kuluneeksi seitsemän vuotta. Viime maanantaina, 3.3.14, juhlimme hääpäiväämme, se oli toinen ja nimeltään pumpulihäät, pumpulia tämä elämä vielä onkin onneksi -tai pitäisikö sanoa puuteria ;)

Lamour -j'aime la vie

Olen tehnyt totaalisen takinkääntötempun. Olen elänyt nuoruuttani 90-luvulla ja todennut, että never ever, sinne ei palata, ei muodissa eikä hiustyylissä. Paitsi että nyt palasin. En varsinaisesti inhonnut bodyja (tai jumppapuvuiksi niitä silloin kutsuttiin) lapsenakaan, joten... Noh, kaikki se naureskelu Jane Fondalle on turhaa. Sorruin harmaaseen bodyyn ja jouduin vieläpä toteamaan, että se on ihana. Näinä korkeiden farkkuvyötäröiden aikana body näyttää hyvältä töissä kera muhkean villatakin ja näin vapaalla se sujahtaa ihanasti kollareiden ja Uggien pariksi.

Teksteissä olen hurahtanut ranskankieleen. Viime viikolla kaikki oli ca mest egal ja tämä viikko on ollut yhtä lamouria. Koskapa ostoslakko ei taas kerran ottanut tuulta purjeisiin, olkoon ensi viikko ce la vie, ehkä siitä kuvia sitten joskus. Kaikki ovat ihania trikoopaitoja, joten en laske sortumustani kovin paheelliseksi. Suuria hankintoja ei ole tehty kuitenkaan. Vihdoin löysin tieni ihanaan printtien maailmaan, jonka ovea en avannut amerikkalaisten life is good -hömpötysten kohdalla ollenkaan. Life is good ranskaksi on ihan eri juttu sitten. Totaalisesti.

Tällä hetkellä elämä todella on ihanaa, on loma. Tänään jopa pääsimme suksille, kun vesisade lakkasi. Vesisade tuntuu äärimmäisen absurdilta tähän aikaan vuodesta, mutta näin on nähtävä. Vieläkö joku väittää, että ilmastonmuutos ei ole totta? Räpsin muutaman kuvan suksiessani, sillä jouduin pysähtelemään vähän väliä, etteivät sykkeet nouse liian korkealle. Kyllä ottaa koville hissutella jo toinen talvi putkeen. Viime vuonna akilles ja nyt tämä rytmihäiriöjuttu. Tiistaina saan lisäkonsultointia lääkäriltä, toivottavasti jatkotutkimuksia. Luettuani artikkelin "urheilijan rytmihäiriöt ja äkkikuolema" en todellakaan uskalla urheilla ihan miten vain tämän jälkeen. Tänäänkin olo oli aika hutera, mutta laitan sen osittain mykoplasma-lääkityksen piikkiin.

O'ou... aika tehdä jotain latvoille?

Kaikki tämä laittaa miettimään, minkälaista elämäni mahtaa olla 10 vuoden kuluttua. Mieheni lähentelee neljääkymppiä ja tuntuu olevan elämänsä kunnossa pienistä jumeista huolimatta. Tavatessamme vajaa 10 vuotta sitten hän oli tosin vieläkin paremmassa kunnossa. Miksi oi miksi... kaikella on varmaan tarkoituksensa, mutta silti säälin itseäni hiukan. Olisi niin hienoa urheilla vapautuneesti. Huomenna menemme juhlistamaan kaksivuotishääpäiväämme rinteeseen, se ei onneksi ole sydämelle niin vaativa laji. Kai on todettava vain, jotta ce la vie, ehkä tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Hyvää hiihtolomaa lomalaisille ja pääsiäisen odotusta niille, joiden loma meni jo :)

Tulppaaneja ja kotoilua

Mitä pitäisi ajatella, kun lomaan on kaksi tuntia? Mahtava tunne, tulihan se sieltä, niin minä ehkä nyt ajattelen. Tämä on ollut ehkä pahin alkuvuosi ikinä. Hitaasti toipilaana tuolla kävelylenkkeillessäni mietin, kuinka jouluna hehkutin, että tästä vuodesta tulee hieno. Ei pitäisi näemmä ikinä manata tuolla tavalla. Koskaa ei tiedä, milloin iskee tauti. Jotenkin joululomalla olin niin innoissani, mutta nyt olen lähinnä kauhuissani. Liika innostuneisuus tuppaa minun kohdallani myös tarkoittamaan hommien haalimista ja stressaantumista.Työkuviot menevät uusiksi eikä se enää tunnukaan niin innostavalta, vaan lähinnä hermostuttaa. Onneksi on loma.

Lomalla aion vain olla kiireettömästi. Toivottavasti aurinko paistaisi ja pääsisimme rinteeseen ja hiihtämään. Tunturit taitavat jäädä käymättä, mutta onhan sitä täälläkin mäkeä ja latua. Pukeutumisinnostuskaan ei oikein ole ottanut tuulta purjeisiin. Talvikengät ja -takit kyllästyttävät. Viime aikoina olen lähinnä vieraillut mieheni kaapilla, tässä tulosta. Miksi miehille tehdään niin paljon parempia kollareita ja järkevämpiä printtejä? Tässä tosin printti on aika unisex, kälyn tuliaisia jorpakon takaa. Tykkäisin printeistä, mutta kuten todettua, live, love, laugh -tekstit ei uppoa. Onneksi tänä keväänä näkyy hiukan variaatiota, ranskan kieli esimerkiksi uppaa minuun kuin kuuma veitsi voihin. Nuo kollarit vedin kuormasta, kun mies tilasi itselleen lökäreitä H&M:ltä. Nämä olivat hänelle pienet, mutta minä pidin ne. Täydellistä matskua! Eivät löpsähdä heti niin kuin naisten kollarit.

Huomenna aion mennä töistä salille ja treenailla ihan varovasti hiukan painoilla. Eilen kävin rvp:ssä, ja kylläpä se tuntuikin hyvältä! Lihkaset tärisivät ihan pienestä treenistä, vaikka otin niin varovasti, ettei tullut kuumakaan. Onneksi pohjakunto on niin hyvä, että superrankaksi lupailti tunti ei ottanut koville ollenkaan. Huomenna voisi kiusata vatsaa ja peppua hiukan lisää, rantekeleihin on enää kolme kuukautta, Korcula on my mind... ;)

Huomenna haen myös jotain simppeliä helppoa ruokaa ja ehdottomasti kimpun tulppaaneja. Saikkupäivieni ilo olivat nämä keltaiset tulppaanit. Ensin ne olivat kaikki maljakossa, mutta niiden alkaessa nuupahtaa rakentelin osasta asetelmia pyöreään maljakkoon. Tulppaani saivat viikon lisäaikaa. Toisen tulppaanit leikkasin ihan lyhyeksi ja laitoin laseihin. Ne elivät niin ikään viikon lisää. Kaiken kaikkiaan yksi kimppu ilahdutti kahden viikon ajan. Se on aika hyvä hinta-laatu-suhde viiden euron kimpulle.

Arktista mykoplasmaa

Tänä vuonna meni Arctic Design Week ohi sairastelun vuoksi. Sehän siis päättyy tänään, ja tapahtumaa on ollut monenlaista. Tänä vuonna olisi päässyt hienojen näytösten lisäksi vierailemaan taiteilijoiden työpajoilla, mutta enpäs nyt päässyt mukaan. Kylläpä harmittaa. En yhtään epäile, etteikö se olisi vieläkin mielenkiintoisempi kuin viime vuonna. Kiinnostuneet, oikaiskaapas tänne katsomaan, mitä hienoa näinkin pohjoisessa saadaan aikaan dissainin saralla.

Sairastelulle saatiin onneksi kuitenkin lopulta nimikin: mykoplasma. Sitä mukaa löytyi lääkitys, joka vei lämmöt ja tykytykset hiiteen. Toivottavasti antibiooteilla saadaan tämä onneton pöpö pois. Palan todellakin halusta jo päästä liikkumaan. Toisaalta nyt on ollut aikaa katsella seiniä ja pohtia sisustusta. Lomalle on suunnitelmissa maalausta ja tapetointia. Tosin, jos sää on hieno, hiihto menee kaiken edelle. Myös olympialaiset on tullut toipilaana vahdattua paremmin kuin koskaan. En tiennytkään mitä kaikkia ihmeen lajeja on olemassa, heh... :D

Viime viikolla saikkupäivänä paistoi ihanasti aurinko, ja kuvailin muutamia yksityiskohtia lisää. Alkaa näyttää todella mustavalkoiselta, mikä miellyttää tällä hetkellä todella paljon. Valkoinen on jotenkin raikas ja musta tuo särmää. Ehkä kaipaan tämän hektisen elämän rinnalle jotakin tosi simppeliä ;) Tosin eiköhän tämä tästä nyt pikkuhiljaa rauhoitu. Alamme jo siirtää ajatukset kesään ja pihaan töiden ja opiskeluiden sijaan.


Tässäpä näitä kuvia nyt kuitenkin. Verhot ovat uudet. Koivuprintit päätyivät olohuoneeseen, vaikka tarkoitin ne ihan muualle. Keittiön paneeliverhot puolestaan pyörähtivät kapoiksi, sillä paneelit eivät sopineet ollenkaan tunnelmaan. Tyynynpäälliset ovat kaikki tekstipäällisiä ja paksua raitaa lukuun ottamatta H&M Homesta. Paksu raita on Pentikiltä ja saamenkielinen teksti on löytynyt joskus jostain jo paikkakunnalta lähteneestä sisustusliikkeestä. Pidän noista saamelaispäällisistä kyllä tosi paljon, kerrankin tekstissä on jotakin oikeaa symboliikkaa eikä vain latteita toteamuksia elämän ihanuuksista. Tai itse asiassa, mistäpä minä tiedän, mitä niissä sanotaan.... mieheni mummo oli suvun viimeinen saamenkielinen, mutta hän meni mullan alle jo kuutisen vuotta sitten. Saa paljastaa, jos joku ruudun takana hallitsee kielen ;)

Huomenna toivon, että viimeisetkin lämmöt ovat laskeneet ja jaksan iloitella mäessä. Olemme varanneet 90 min opetusta lautailuun Oukulla. Tarkoituksena olisi oppia hiukan lisää laudan hallintaa, jotta voimme viikon päästä lomien koitettua käydä vaikkapa Pyhällä, Luostolla tai Suomulla (Kemijärvellä) laskemassa jonakin päivänä. Sormet ristiin, että kukaan ei sairastu tai satu mitään muutakaan yllättävää. Mukavaa viikkoa!

Something new

On onni, että on löytänyt kumppanin, joka katselee maailmaa yhtä avoimin silmin kuin itse. Tai no ei onneksi aivan yhtä avoimin, realismin ääni tulee kyllä sieltä suunnasta, jos jostakin innostun yks kaks liikaa... Nyt on kuitenkin hurahdettu yhdessä. Aiemmin postailinkin tämän talven uudesta harrastuksesta, lautailusta. Mies on ollut nyt viitisen kertaa laudalla pikku höntsämäissä, mutta viime maanantaina ensimmäisen kerran ihan oikeassa mäessä.

Harkkailimme ensin tasapainoa pienillä kukkulailla ja Ounasvaaran yläpäässä siten, että laskimme vähän matkaa ja kävelimme ylös. Olimme siis hissienkin yläpuolella, joten emme olleet kenenkään tiellä. Se oli mainio tapa aloittaa, ja aika nopeasti miekkonen löysi tasapainon. Onneksi olen itse käynyt lautailukoulut pariin kertaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten tiesin, että ensimmäisen kerran jälkeen epätoivo voi iskeä. Siitä noustiin onneksi nopeasti, ja maanantaina ihka oikealla lautailutunnilla ei nähty montakaan pannua. Siinä oli lautailuopettaja ymmällään, kun "ensikertalainen" veti lumi pöllyten. Kuvassa hän kurvailee etualalla.

Hauskaa sitä oli katsellakin. Alunperin minun piti olla mukana, mutta pitkittynyt kuumeilu esti rinteeseen menon. Olin myös maanantain kytkettynä Holter-mittariin, joka seuraili sydänääniäni.  Siltä rintamalta kuuluu sellaista, että olen hylännyt Buranan, se on mitä todennäköisimmin kaiken pahan alku ja juuri. Nappailin pari tablettia päivässä parin viikon ajan pieneen flunssaan ja kuumeeseen. Siitä seurasi rytmihäiriöitä ja närästystä. Ottakaatte tämä siis huomioon, mikäli olette yhtä fiksoituneita Buranaan kuin minä. Pidemmästä käytöstä voi seurata myös aivoverenkierron häiriöitä.

Kipulääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen kuumeet humpsahtivat asteella ylös ja tämän viikon olen kirjaimellisesti viettänyt sohvalla. Kauheat omantunnontuskat on toki siitä, mitä töissä mahtaa tapahtua ja kuinka kollegat jaksavat hoitaa minun työni omansa ohella. Sellainen stressiä lievittävät tekijän kuitenkin on tämän viikon aikana saatu aikaiseksi, että lähetin viimeisen esseeni.
Onko mitään hienompaa tunnetta kuin laittaa kirjaston kirjat kassiin
ja mapittaa paperit kaappiin? Hiphei :)

Koska olen valmistunut taas kerran (cum laude) ja hienosti pätevämmäksi pätevöitynyt, itseni mieliksi annoin luvan itselleni hankkia tuon alesta löytyneen lasten pörröisen fleecen. Se tuli tarpeeseen, kuten näkyy. Kengät ovat jo vanhempi löytö, mutta niitä ei ole vielä täällä näkynyt. Olen haaveillut neule-Uggeista jo kauan, mutta en ole sulattanut suolaista kahden ja puolen sadan euron hintaa arkikengistä. Nyt ne irtosivat alle satkun, joten ei jäänyt yhtään syytä olla klikkaamatta, eikä kaduta. Pohja on samaa valkoista lampaankarvajäljitelmää kuin fleecekin. Tykkään tunkea toppahousun lahkeet kengän sisään, tulee ulkoilulookistakin vähän katu-uskottavampi. Eipä sillä..kyllä näillä leveysasteilla kehtaa käydä muuallakin kuin rinteessä näissä vermeissä :P Tosin tällä kasiviikolla paikallisessa Revontulikeskuksessa hiihteli poikkeuksellisen suuri määrä Neverfulleja.. epäilen, että yksikään monikaan niistä ei ole paikallisia ;) Videolla pikkaisen multitalenttimieheni laskua 20 minuutin harjoittelun jälkeen. Uskomatonta, eikö totta? Mitähän sitä seuraavaksi... Golfia? Curlingia? Paippia? Parisprinttiä? Heh, ehkä ei, mutta onneksi joku osaa, ja Rovaniemi juhlii tänään kultapoika Samia! Mie olen niiiiin onnellinen Samin puolesta, tätä on odottanut kokon kaupunki jo kymmenen vuotta :) Onnea Sami ja Iivo! Onnea Suomen hiihto, kyllä tästä taas noustaan.

Viinivinkkejä viikonloppuun

Ca' De' Medici  juustojen kera

Tänään on soinut koko päivän päässä "Because I'm Happy....". Soittivat sitä aamulla abeille, mutta kyllä se mullekin kelpasi :) Tänään tuntuu siltä, että kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. Oli ihanaa käydä ulkona kävelemässä oikein lääkärin määräyksestä ja nauttia ihanasta raittiista ilmasta.

Huomenna minulla on taas ilta itselleni. Suunnitelmissa on joogaa, venyttelyä ja infrapunasaunaa, kunnon hemmottelua. Jostakin on saatava ehdottomasti myös tummaa suklaata ja valkoviiniä, ne nimittäin sopivat erinomaisesti yhteen. Söin ennen suklaata punaviinin kanssa, mutta joku ammattilainen kerran kehotti kokeilemaan raikasta pirskahtelevaa valkoviiniä. Se ei sammuta suklaan makua ja yhdistelmästä ei tule tunkkainen.

Homejuustojen ja muiden tuhtien juustojen ystäville punaviini puolestaan sopii. Erityisesti homejuuston kanssa täytyisi olla viini, jossa on mahdollisimman paljon sokereita. Silloin happamuus taittuu makeudella. Vasemmalla oleva Ca'De'Medici on täydellinen pari sinihomejuustolle (sokeria 14g). 

En ole tainnutkaan mainita, mutta olemme mieheni kanssa intohimoisia viiniharrastajia. Mieheni erityisesti lukee jokaisen viiniarvion ja kahlaa viinilehden vuosikirjan kannesta kanteen. Viikonloppuisin yhytämme aina suosikkimyyjämme kertoilemaan uutuuksista ja valitsemaan kanssamme sopivaa viiniä. Tämä homejuustoviini oli viime viikon vinkki :)

vuoden viini: Riesling Kung Fu Girl, sopii itämaisen ruoan kanssa, myös suklaan, erityisesti chilisuklaan

Zinfandelia kotitekoisille burgereille.

Viini todellakin on tehty ruoalle, ja paitsi suosituksia, myös etiketin tekstejä kannattaa lukea. Jos viinin ja ruoan liitto on täydellinen, tuntuu kuin viiini ympäröisi ruoan suussa. Kumpikaan ei nouse hallitsevaksi ja maut täydentävät toisiaan. Tosin erinomainenkin liitto lässähtää usein siihen, että viiniä ei nautita oikeassa lämpötilassa. Usein sanotaan, että punaviinin tulisi olla huoneenlämpöistä, mutta tällä huoneenlämmöllä viitataan historiallisen Euroopan sisälämpötilaan, joka oli noin 18 astetta. Jos kotona siis on suositeltu 21 astetta, viinin aromit eivät pääse oikeuksiinsa, pieni jäähdytys on paikallaan. Valkoviini puolestaan on usein liian kylmää. Sen tulisi olla asteiltaan noin 13-14, joten se kannattaa nostaa pöydälle lämpenemään hiukan ennen ateriointia.
 
Se varmaan kaikille onkin tuttua, että viinin olisi syytä hengitellä ennen nauttimista. Jos punaviinissä on tanniineja, se vaatii vähintää puolen tunnin hengitysajan pöydällä ennen lasiin asettamista. Lasissa pyörittelykään ei ole turhaa hupia, vaan päästää ilmakuplat viiniin sekaan ja jälleen nostaa aromeja esiin. Oih... miten alkoikin niin tehdä mieli punaviiniä... ;) Noh, huomiseen jaksaa odottaa. Mukavaa viikonloppua! Meillä se alkaakin ihania wanhojen pyörähtelyjä katsellessa.
 

Mayu Syrah pororuoille.

Black Details

Viime päivät minulla on soinut repeatilla päässä biisi Black and Yellow. Siihenpä nimittäin rajoittuvat kevään värit. Sininenkin putosi kuin huomaamatta pois, niin houkuttelevia ovat mustavalkeat tekstiilit. Jotain raikasta pitää kuitenkin lomaan saada, nyt on hakusessa keltaisia tyynyliinoja. Yleensä H&M Home pelastaa tällaisen tilanteen, mutta nyt sieltä ei löydy oikeaa sävyä.

Ollappa kuin Olavi-pupu ja ottaa rennosti päivästä toiseen....

Tosin viikonlopun jälkeen en ole paljon sävyjä ehtinyt miettiä. Kävin eilen lataamassa itseäni Lapin Keskussairaalassa. Rytmihäiriötä saatii kaapattua nauhalle ja todettua, että ne ovat vaarattomia. Mutta. Silti. Kyllähän se tuntui hurjalta olla kiinni sairaalasarjojen tapaan sydänkoneessa. Oikeastaan menin vain verikokeeseen testauttamaan, oliko minulla edellisenä iltana ollut rytmiksiä, mutta koskapa verikoe oli niin järkyttävä tilanne, meinasin pökrätä ja tunsin sydämen alkavan heittää häränpyllyä. Sitten olinkin jo vaakatasossa ja tuijottelin komeaa virolaislääkäriä.

Kuuden tunnin aikana ehtii miettiä paljon asioita, mutta sainpahan kerrankin luvan kanssa levätä.Mietin siinä myös syömättömyyttä. Naisena sitä aina silloin tällöin skippailee aterioita ja iloitse muutaman sadan gramman keventymisestä yön aikana. Noh, siinä kun olin ollut aamusta alkaen syömättä ja verensokerini mitattiin, se oli tipahtanut lukemaan 2,7. Seuraavassa hetkessä olin jo tiputuksessa. En oikeasti ole ajatellut, että syömättä oleminen voisi olla noin vaarallista, mutta tuossa kolkuteltiin jo kooman rajoja. Tänään olen opetellut terveellisemmän syömisen lisäksi myös säännöllistä syömistä. Kokeilin enne joulua 5:2-dieettiä ja mietin vain siinä maatessani, miten siinäkin kokeilussa olisi voinut käydä. Kyllä sitä on naisena tyhmä näin 30-vuotiaanakin vielä. Ollappa mies.

Uusia tyynyliinoja H&M homesta.

Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä osaa taas arvostaa omaa kotiaan ihan eri lailla. Sisustusintokin lisääntyi, tekisi mieli tehdä tästä ihana pesä, mutta tarvitsisin sponsorin. Onneksi tyynynpäällisillä saa nopeasti aikaan pieniä muutoksia. Verhotkin sain vaihdettua viikonloppuna. Niistä kuvia tuonnempana. Ei ihme, että tuollaisen tehokkuuden jälkeen joutuukun hetkeksi lataamaan akkuja ihan kirjaimellisesti. Kunhan tämä pieni opiskelurumba viimeistään kolmen viikon päästä loppuu, lupaan rakastaa itseäni paljon enemmän kuin tähän asti ja lopettaa turhan stressaamisen. Mukavaa pikkulauantaita ;)

My heart is beating like a jungle drum

Hiphei, vanhuus on alkanut. Oudot oireet olivat rytmihäiriöitä. Sitä hiukan epäilinkin. Sitä sen sijaan en arvannut, että ne johtuvat mitä todennäköisimmin Buranasta. Herkillä se voi aiheuttaa sydämen ylimääräistä rumbaa. Ei siis ollutkaan niin järkevää nappailla niitä iltaisin helpottamaan milloin mitäkin kolotusta. Niin ikään tammikuun pakkasilla saattoi olla osuutta häiriöihin. Liikunnastakin lääkäri huomautti, epäili ylikuntoa. Myös sisäilmaa epäillään. Minä uskon tuohon Buranaan ja sisäilmaan. Kuinka voisi olla oireilematta, jos työskentelee keskellä remonttia? 70-luvun rakennustaide on lahoavaista sortimenttia.

Joka tapauksessa tuo pieni löydös sai miettimään tätä ikää. Tästä ei nuoreta enää. Tutkimukset jatkuvat vielä ja saan tarkempia tietoja terveydestäni. Kunhan kokonaiskuva selkenee ajattelin romauttaa ruokailu- ja liikuntatottumukseni ikäiselleni sopivammaksi. Aloitin jo ruoasta. En ole koskaan pitänyt rasvasta, mutta jotenkin tuon sydänjutun jälkeen aloin ymmärtää, että rasvahappojakin tarvitaan. Omegaa vetelen toki, mutta nyt olen ottanut päiväohjelmaani pähkinät. Naistenlehdissä käsketään vetää kourallinen. Jos haluaa pysyä sutjakkana ja saada jalan lentämään maratonilla vielä joskus, ei passaa ihan tuollaista kalorimäärää nassuun vetää. Olen aloittanut kahdesta pähkinästä ja kahdesta mantelista päivässä. Murskaan nuo rahkan joukkoon ja laita päälle hunajaa. Sekin lienee tyhjää parempi.

Anoppi sai minut tilaamaan myös extra-rasvahappoja, linoleja, Golden Tre-en on tuotteen nimi. Mikäli noista saan hyviä käyttökokemuksia, raportoin. Jos ei kuulu mitään, nuolen näppejäni parikymppiä köyhempänä. Niin ikää ajattelin ottaa venyttelyn ja joogan viikottaiseen ohjelmaani. Olen keskittynyt aerobisiin lajeihin, joissa hiki virtaa. Nyt ajattelin rauhoittaa ohjelmaa, ottaa mukaan viikottaista painoharjoittelua ja joogaa tai venyttelyä aineenvaihdunnan parantamiseksi. Kuulun ikäpolveen, jolle Twiggy on Twiggy, ja strong is the new skinny ei uppoa, mutta lihaksen määrä ei tästä itsestään lisäänny, joten jotakin on alettava tehdä säännöllisesti (btw. kuulun myös ikäpolveen, joka alkaa kiljua tuskasta, kun joku kirjoitta alettava tekemään sanokoon KOTUS mitä hyvänsä...). Hyvä silti, että nuoremmat eivät enää ihaile niin anorektista vartalomallia.

Yksi ongelma tähän remppaan jää. Verenpaineeni huiteli lähellä riskirajoja, vaikka en syö suolaa juurikaan. Siitä johtuen natrium-arvot ovat nollassa. Tajusin vasta kotona, että tässähän on käsillä pienehkö dilemma. Miten saan natriumit nousemaan ilman, että verenpaine alkaa kohota? Juomalla 1,5 litraa vichyä päiässä? Jos jollakin on tämä sama ongelma, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Keskussairaalaan natrium-lataamoa en haluaisi enää kokeilla. Kuvituksena päivittäinen välipalani ja kököt asukuvat aamulta. Halusin kuvata tuon alemyynneistä ostamani Hunkydoryn paidan, tänään se oli neljättä kertaa päälläni. Ja tänään satoi neljättä kertaa peräkkäin räntää, ei puhettakaan ulkokuvista. Ihana neule se silti on, eikös? Voimia uuteen viikkon -minulle ja teille :)