perjantai 30. elokuuta 2013

Leather Sleeves

Oli pakko laitta otsikko tällä kertaa englanniksi, sillä leather sleeves vain kuulostaa yksinkertaisesti niin paljon paremmalta kuin nahkahihat. Suomenkielisestä sanasta tulee mieleen lepakko ;) Olen pohtinut jo puoli vuotta, mitä mieltä olisin nahkahihoista -tai koko nahasta ylipäänsä. Rajani nahan suhteen kulkee, tai ainakin on kulkenut, siinä, etten pidä nahkahousuja tai -hameita. Minulla oli sellaiset yläasteen ja lukion vaihteessa 2000-luvun alkupuolella, kun nahka oli viimeksi todella in. Naapuri kertoi valtavalla naurunpyrskähdyksellään, mitä mieltä hän oli niistä minun enkelimäisen olemukseni rinnalla. Myös hihittely matikan tunnilla laskiessani kotitehtäviä taululle takasi sen, että nahkahousujen käyttö jäi pariin viikkoon. Ne olivat sitä paitsi isotkin, silloin pienin housukoko oli 27 ja sillä mentiin. Onneksi paras ystäväni kehittyi naisellisemmaksi ja keksi housuille käyttöä diskoissa ja baareissa. Lainasin mielelläni.
Kuva: https://encrypted-tbn2.gstatic.com/
Viime keväänä annoin periksi nahkahimolleni ja hankin Selected Femmen trenssi, joka on kuvassa olevan Coverin trenssin kaltainen. Tykästyin takkiin kovasti, vaikka hiukan alussa jännitin sen pitämistä. Kaikin puolin muutoin takki on mieleinen, mutta se on hiukan kuuma perinteisillä trenssikeleillä. Päätin, että tämän kuumuusongelman vuoksi en sorru enää vastaaviin. Vaan, kuinkas sitten kävikään...

Kuva: http://redcfa.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2011/11/Leather-sleeves.jpg
...aloin himoita talvimallia. Villakangas ja nahka näyttävät mahtavalta yhdistelmältä. Näiden yhdistäminen kuitenkin takaa sen, että myös hinta on materiaaliyhdistelmän mukainen enkä ole valmis maksamaan tällaisesti "ei klassisesta" hankinnasta maltaita. Yhtä yksilöä olen katsellut Elloksella sillä silmällä, mutta päädyin jo kerran siihen, etten hanki takkia. Eilen kuitenkin kyseisestä verkkokaupasta napsahti -50% koodi ja ajattelin, jotta why not, kokeillaan nyt sitten.

Kuva: rushpurfashion.com
Tiedän kyllä julistaneeni ostoslakkoa taas kerran, ja teknisesti ottaen se pitää edelleen. Epäilen vahvasti, että takki lähtee palautukseen. Silmääni miellyttäisi enemmän yllä olevan kuvan harmaamustan yksilön kaltainen takki. Haluan kuitenkin kokeilla, miltä tällainen yhdistelmä näyttäisi päälläni. Alla oleva takki on siis matkalla luokseni ja ensi viikolla tiedän, mitä ajatella. Mitäs mieltä te olette nahan vahvasta paluustas? Tuleeko vielä epäasiallisia konnotaatioita vai joko tämä on arkinen materiaali? :)

Kuva: ellos.fi

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Converse X Marimekko

Elämä tuntuu alkaneen vauhdilla tänä syksynä. Päivät ovat pitkiä ja lämpimät kelit takaavat sen, että illat kuluvat puutarhassa. Tänään sadepäivänä laittelin huomiselta alkavan kirpparipöytäni tavaroihin hintoja. Sen jälkeen kiirehdin LadyLine Rovaniemen remonttikurkistustapahtumaan. En malta odottaa! Kuntosalista tulee niin verrattoman hieno, että moista ei ole näillä leveysasteilla vielä nähty. Luvassa on muun muassa hot joogaa, jota todella olen odottanut jo monta vuotta. LadyLinella on tällä hetkellä tarjous uusille liittyjille, käykäähän kurkkaamassa täältä. Parin viikon päästä keskuksen pitäisi olla auki ja toiminnassa, avajaisia juhlitaan 6.-8.9. mikäli aikataulu remontissa pitää. Nyt näytti jo aika hyvältä.

Tämän viikon tyylituulahdus tuli Marimekolta postin kautta eilettäin. Marimekon syyskuvasto oli esteettisesti kaunein, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Kuvat olivat aivan tyrmääviä. Jos ette saaneet kuvastoa kotiin kannettuna, napatkaa ihmeessä lähimmästä myymälästä. Minun silmäni nauliutuvat toki jälleen Converseihin. Olisin halunnut hankkia Conversen Marimekko-tennarit matalana mallina Nizzan reissultani, mutta liike oli lopetettu. Rovaniemen tehtaanmyymälässä ei puolestaan ollut niitä malleja, mitä olin ajatellut. Enää se ei harmita, nimittäin syksyn mallit ovat aivan tyrmääviä. Olin ajatellut valkosävyisiä tennareita, mutta taidan kääntää kelkkani 180 astetta ja päätyä joihinkin näistä mustista malleista. Myös kukalliset iskivät retroa rakastavaan sydämeeni kovemmin kuin kevät pääskyseen, ah. Lisää malleja löytyy Marimekon sivuilta, joilta nämäkin kuvat on ladattu.


lauantai 24. elokuuta 2013

Lentävän poron kesäteatteri ja Pure Burger

Viime viikonloppu oli niin täynnä ohjelmaa, että flunssahan siitä seurasi. Koko viikko maattiin sohvalla (onneksi tuli ostettua iso sohva) ja tämä viikonloppukin on mennyt lähinnä istuksiessa ja ihmetellessä. Markkinahumun ja häähumun jälkeen todettiin, että kerran vielä pojat ja lähdettiin katsomaan Kekkosta. Se pyörii parhaillaan Lentävän poron kesäteatterissa 7.9. asti. Olen koettanut suositella sitä mahdollisimman monelle ja kehotan nyt taas teitä rollolaisia menemään, kerrankin hauskaa kesäteatteria. Samalta pihalta löytyy myös hieno avoin puutarha sekä paikallisten designereiden pop up -vaatekauppa Hih-Hi. Taustalla puolestaan häämöttää lempparikahvilani Kauppayhtiö, jonka sushi on jumalaista.
En osallistu Rovaniemen varsinaista kesäteatteria koskevaan kuumaan keskusteluun muuten kuin toteamalla, että eipä ole tullut käytyä. Ei edes silloin, kun sain ilmaisliput entiseltä työnantajaltani. Jotenkin tuosta "virallisesta" kesäteatterista on jäänyt sellainen kuva, ettei mitään kesäteatteria kannata käydä katsomassa. Miten väärässä voinkaan olla! Onneksi anoppi suositteli Kekkosta, en muista, milloin viimeksi olisin viihtynyt teatterissa näin hyvin. Käyn kuitenkin katsomassa teatteria kerran pari vuodessa työn puolesta. Näytelmä käsitteli humoristisesti Kekkosen elämää syntymästä kuolemaan, mukana oli myös faktaa siis. Tuoreet hauskat naamat takasivat kuitenkin sen, ettei pätkä ollut puiseva historiakatsaus.
Teatterin jälkeen jäimme vielä puremaan burgerit Pure Burger -hampurilaisvaunusta. Ja voi pojat. Niitäkin täytyy suositella. Listalla oli perushamppari, chilihamppari ja japanilaistyylinen hamppari sekä ranskikset parmesaanilla. Kokeilimme kaikkea muuta paitsi japanilaista versiota. Varsinkin ranskikset parmesaanilla veivät sydämemme, parhaillaankin uunissa paahtuvat pihvin kaveriksi sellaiset. Myös moniviljasämpylä burgerissa oli kokeilemisen arvoinen juttu. Olemme aina tehneet kotiburgerimme vehnä- tai ruisvehnäsämpylään, mutta seuraavalla kerralla kokeilemme taatusti moniviljaa. Hauska pieni detalji tuossa Pure Burger -kuvassa on taustalla häämöttävä seurue. Kanssamme burgerille pölähtivät nimittäin Ben Zyskowicz ja Heikki Autto seurueineen. Saimme kuunnella viihdyttävää keskustelua budjettiriihestä :P
Päälleeni laitoin ensimmäistä kertaa alemyynneistä kalastetut Minnetonkat. Näitäkin voin suositella lämpimästi. Ne ovat niin pehmeät, että tuntuu kuin kävelisi tyynyjen päällä. Vaikka tallustelin niillä ekaa kertaa ei rakoista ollut tietoakaan. Mikä parasta, hintalapussa luki -55%. Oikeanhintaisina en olisi kokeillut, mutta onneksi onni potkaisi. Itse asiassa kengännumerolla 35/36 näitä onnenpotkuja sattuu lompakolta kysyttäessä hiukan liian useinkin ;) Mukavat popot yhdistin pehmeimpiin ikivanhoihin H&M farkkuihini ja rentoon ruutupaitaan, sekin henkkaa ja alesta. Illan viiletessä 
heitin komeuden päälle nahkatakin.  

Asukuva on otettu Rovaniemen vanhalta alueelta. Kaupungissa on säilynyt ja säilytetty sodan ja purkuvimman vuoksi hyvin vähän vanhoja rakennuksia. Kuten näette, tämäkään kortteli ei ole kauneimmasta päästä. Jotenkin kuitenkin toivon, että tänne -50-70-luvun pytingit saisivat jäädä, en luovat hauskan boheemin ja taiteellisen miljöön.

torstai 22. elokuuta 2013

Wanhoilla markkinoilla Nonas ja muutama muu

Rovaniemen Wanhat Markkinat on vakiinnuttanut muutamassa vuodessa paikkansa kaupungin tapahtumakartalla. Onhan markkinoilla vanhat perinteet, joten ihmekös se, että kaupunkilaiset innolla vanhalle torille aina elokuun toisena viikonloppuna suuntavaat. Siellä olimme mekin.
Tapahtuman tunnelma on hauska sekoitus nostalgiaa ja hipahtavaa fiilistä. Paikalliset taiteilijat myyvät tuotteitaan hauskoissa puukojuissa joen rannalla, muikku tuoksuu ja vanhoja aikoja henkivä ohjelmatarjonta viihdyttää koko viikonlopun ajan. Olennaisena osana aluetta ovat vanhat kuvat 30-luvun markkinoista ja kinoteltan historiapätkät. Kävijäkunta ulottuu vanhoja muistelevista ikäihmisistä lapsiperheisiin.
Itse lähdin kurkistelemaan lähinnä nuorten suunnittelijoiden tarjontaa. Markkinoilta on joka kerta tarttunut mukaan jotakin jännittävää, niin tälläkin kertaa. Pisimmän tovin viivähdin Osuuskunta Nonaksen kojulla. Sieltä tarttuivat mukaan Veera Kuuren virkkaamat pienet pitsiliinakorvikset. Koetan napata niistä kuvan ihan itsenikin päällä, mutta tässä kuvassa keltaiset yksilöt roikkuvat vasemmalla olevan Veeran korvissa. Seuraavan kerran Veera myy tuotteitaa Arktisilla markkinoilla marraskuussa. Olen kantis.
 Jos tyyliini sopisivat vintagevaatteet, mukaan olisi tarttunut yhtä jos toista Second Hand Lunan kojusta. Nyt tyydyin vain kuvailemaan. Rovaniemellä vintage ei ole lyönyt sillä tavalla läpi, että se kävelisi vastaan katukuvassa. Arvelisin, että vintagehaukan markkinat näillä leveyksillä ovat hyvät, poiketkaapas siis ruskamatkoillanne Rovakadun Vintage-liikkeessä tai kirppareilla.

Jonakin vuonna olen ostanut myös sepän paikan päällä tekemiä koruja. Tällä kertaa tyydyimme vain katselemaan taontaa. Hauskan surrealistinen fiilis tuli siitä, että sepä kojun takaa meitä tuijotti poro ja viereisestä kojusta nenäämme kantautui intialaisen korman tuoksu. Paikallinen Ranga Mahal -yrittäjä siellä myös tuokkosia tulista intialaista. Emme kuitenkaan tyytyneet markkinoiden pieniin annoksiin, vaan oikaisimme hakemaan ravintolasta kunnon kassin take avayta, lemppariamme koftaa, adrak lamb -lammasta ja curry kanaa. Kulinaristinen viikonloppumme jatkui sunnuntaina kesäteatterin ja burgereiden merkeissä, mutta siitä lisää myöhemmin :)






tiistai 20. elokuuta 2013

Uturoosa

 
kuva:nelly.cvcom
kuva:hm.com

kuva:nelly.com
 
Kehitin itselleni muutama viikko sitten pakkomielteen väristä, jonka nimestä minulla ei ollut silloin hajuakaan. Silmäni poimivat ihmisvirrasta vain tätä ihanaa väriä kukkivia vaatteita, housuja ja paitoja. Elloksen kuvastosta bongasin värille nimen uturoosa, se kuulostaa mukavalta. H&M käyttää väristä nimeä munakoiso ja Nelly.com kutsuu väriä ihan vain roosaksi. Voisiko tämä olla myös kanerva?

Olipa mikä hyvänsä, näen sen yhdistettynä mustaan ja harmaaseen -ja se näyttää ihanalta. Mutta. Asiassa on pikku mutta. Olen ostoslakossa, ja tällä kertaa se pitää. Tasan kuukauden vietän putkeen en osta mitään -päiviä. Eipä ole mitään himottanutkaan, elämä on niin kiireistä. Jumpat alkavat pyöriä, opinnot alkavat pyöriä ja työssä kiireen imuri on jo vetänyt minut pyörimään sisuksiinsa. Tällä viikolla vedetään pitkää päivää ja illat kerätään marjoja. Miksi niidenkin piti kypsyä kaikkien yhtä aikaa tänä vuonna? En ole mustikkakaudesta selvinnyt, kun viinimarjat jo putoavat puusta ja puolukat punottavat mökillä. Voiko marjojen poimimisesta repiä ahdistusta? Huooh. Ilmeisesti voi.

kuva:ellos.fi

Minun reseptini ahdistukseen on työmatkapyöräily. Kahdeksan kilometriä vilpoisassa säässä aamulla rauhoittaa mielen ja herättää. Iltapäivällä työasiat puolestaan tulee vatvottua jo työmatkalla eikä niitä tarvitse hautoa enää kotona. Sitä paitsi matkalla kuulee huisaa musaa, tehokuuntelussa on tällä hetkellä YleX ja sieltä bongasin tänään aivan mahtavalla flow:lla vedetyn lappilaisen kappaleen. Jos elämä ois näin iisii... kappale on niin uusi, ettei sitä vielä blogger löydä youtubesta, mutta hypätkääpäs linkistä Sodankylään ;)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Häähölyt Uralin pihlajan alla

Eilen juhlimme pihlajien alla häähölyjä kymmenen tuntia. 40 lasta ja yli 100 aikuista saivat aikaan aikamoiset töminät Lehtojärven lumikartanolla, n.21 kilometriä Rovaniemeltä Pelloon päin. Ilma oli ankeahko, mutta juhla imaisi mennessään, Minna Parikkakin säästyi vaurioitta menossa mukana. Olen onnellinen, että valitsin kuitenkin halvat henkan korkkarit. Ne ovat ravassa juoksemisen jälkeen entiset. Jotakin hyvää kuitenkin siitäkin juoksemisesta seurasi, huomasin, että talven vihoitellut akillekseni ei ollut korkkareista moksiskaan, ehkäpä juokseminen ihan oikeilla lenkkareillakin alkaa kohta olla mahdollista.




Valikoin päälleni lopulta noin vuosi sitten Nellyltä tilaamani mekon Minna Parikan kaveriksi. Mikään uusista tilatuista mekoista ei säväyttänyt eikä pinkki tuntunut liian kesäiseltä. Myös J pukeutui sukumme teemaväriin, pinkkiin. Itse asiassa suku kuin suku, noin puolet häävieraista oli valinnut saman värin. Rakkauden väri, maybe? Pinkeissä liehuimme paikallisen bändin tahtiin ja maistelimme Kodassa jännää vermuttiboolia. Ilta päättyi Sodankylän kansallislauluun, Volgaan (don't ask...) ja lähes kymmenminuuttiseen ilotulitukseen. Melkein teki mieli järjestää itsekin uudet häät, niin hienoja juttuja näihin oli keksitty.

















Häät olivat noin vuosi meidän häidemme jälkeen, ja huomasimme monia tuttuja elementtejä koristelussa. Molemmissa häissä teemana oli Lappi, joten toki kelot sun muut kuuluvat kuvioihin. Suurimmassa roolissa olivat kuitenkin pihlajat ja Lappia väritti pieni itäinen mauste, tanssihan pari häävalssinaankin Uralin pihlajan ja Sinisen huivin.


 Minulle nämä häät olivat elämäni ensimmäiset häät, joissa en ollut töissä missään roolissa. Vieraana oli aika jännää olla. Jotenkin ilta tuntui aika pitkältä, kun ei ollut mitään aikataulua itsellä tiedossa. Tosin pitkää iltaa värittivät mm-kisat, joita seurattiin yhdessä jo toisessa pöydässä ohjelman lomassa. Tänään olemme koettaneet toipua univeloista, ensi viikosta on tulossa kiireinen. Viikonloppuna ehdimme kuitenkin käydä myös Rovaniemen Wanhoilla markkinoilla, joista koetan koostaa juttua viikolla. Reipasta maanantain valloitusta!










keskiviikko 14. elokuuta 2013

Wonderland by Minna Parikka

Olen totaalisen hullaantunut Minna Parikkaan hankittuani ensin hänen suunnitelemansa Raquel-kengät ja sittemmin Drip-clutchin. Olen toki seurannut hänen mallistojensa kehitystä Nelliinan päällä jo parin vuoden ajan, mutta tarkemmin en ole tutustunut hänen töihinsä. Minun ja Nelliinan maku on eriävä niiltä osin, että Nelliina näyttää hurmaavalta naisellisissa asusteissa ja minä olen niissä yhtä kotonani kuin jänispaisti joulupöydässä. Nyt, kun olen mallistoja tutkinnut tarkemmin, olen huomannut, että sieltä todellakin löytyy minun androgyynimmällekin tyylilleni jotakin. Myöskään hinnat eivät toistaiseksi ole niin pöyristyttäviä kuin olin kuvitellut. Syksyn mallisto Wonderland sisältää monta himotuksen kohdetta.

CHRYSTAL BLACK SNAKE REPLICA

minnaparikka.com

Minna Parikan kengissä on parasta se, että niillä voi kävellä. Korot ovat sekä matalia että korkeita, mutta kaikissa tasapainopiste on mietitty niin, ettei ensimmäisen kuopan kohdalla kynnä maata kyrsällään, olen testailllut korkeaa Fangia Raquelin lisäksi. Korkokengissä ei todellakaan kannata olla satsaamatta laatuun. Muotinäytöksissä olen päässyt kurkistamaan laatukorkkarien maailmaan ja sen jälkeen halpaliikkeiden koppurakengät ovat tuntuneet itsemurhalta varpaille. Itse pidän eniten 9cm koroista, ne ovat myöskin mieheni pituuden (lyhyyden) vuoksi maksimi, kuten aiemmin jo totesin... Uudessa mallistossa hoksasin loaferit, joita hiukan jo kaipasinkin valikoimiin. Töissä en jotensakin oikein osaa viihtyä ballerinoissa, ainakaan, jos ballerinat eivät ole mustat. Tosin, jos ballerinoilla on pupunkorvat, se voiskin sitten olla eri asia. Syksyn mallistosta löytyy molempia. Jos käyttäisin karvat pystyyn nostavaa inhokkisanontaa "must have", se tapahtuisi näiden kenkien kohdalla. Näiden kenkien vuoksi kävelisin vaikka paljain jaloin niitä Helsingistä hakemaan.

CARACAL BLACK-CREAM

minnaparikka.com

Hauska uutuus syksyn valikoimissa ovat tolppakorot. Kuinka moni horjui niille teiniangstissaan 90-luvulla? Jep, minä ainakin. Parhaimmillaan tolpillani oli korkeutta 13cm...voitteko kuvitella. Noh, niillä kompuroidessani ainakin opin kulkemaan koroilla jo varhain ;) Nuo hirvitykset ymmärsin jo silloin säästää. Nyt samanlaisella alustalla saisi tyylikkäämpiä ajokkeja, mutta ehkä rohkeuteni ei riitä vielä palaamaan näihin päiviin. Toivottavasti Nelliina hurahtaa, niin saamme inspiraatiota siitä, miten näitä tyylikkäästi voisi yhdistää nykypäivänä. Minä laitoin toppien kanssa jalkaan aina pitkät leveät lakeet, joiden parina koroilla sai aikaan mahtavan illuusion pitkistä sääristä. Muistan, kun ensi kerran lukioikäisenä palasin maantasalle ja menin purkkareissa kuoroharjoituksiin. Sopraanorivi tuijotti minua hämmästyksestä ymmyrkäisenä. Niin monta vuotta piilottelin tolppia housunlahkeissani, että he olivat aidosti kuvitelleet minun olen 175 centtiä pitkä. I wish... :)

SOHJO MULTI LEATHER

minnaparikka.com


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Oodi värin ja lian kerääjälle

Rakkauteni raitoihin on tuonut pyykinpesuun pysyvän ongelman: Miten pesen valkomustat vaatteet niin, että valkoinen pysyy valkoisena ja musta mustana? Aika pitkään sain koneesta mustaharmaita vaatteita, mikä otti pannuun aika voimallisesti. Lakkasin heti alkuun ostamasta esimerkiksi trikoovaatteita mustavalkoisina, sillä ne olivat ehdottomasti kertakäyttökamaa.

Kesän alussa mustavalkoongelmaan tipahti kuitenkin vastaus jonkin naistenlehden välistä. Ilmaisjakelussa annettiin kokeiluun Dr. Beckmannin värin- ja liankerääjä -liinoja. Liina heitetään koneeseen pyykkien kanssa, ja se kerää kaiken irtovärin. Olin aika skeptinen, mutta siitä huolimatta liina todella toimii. Olen pessyt valkoisenkirjavien vaatteiden seassa jopa mustavalkoraitasen mustahihaisen paidan ilman, että kaikki muut vaatteet muuttuivat mustanharmaiksi. Yksi liina riittää keräämään värit koneellisesta pyykkiä. Liinaa saa joko kertakäyttöisena tai kestoliinana. Minulla on toistaiseksi käytössä kertakäyttöinen, mutta aion kokeilla kestokäyttöäkin, se on kuitenkin ekologisempi vaihtoehto.

Testatkaapas, mikäli pyykinpesu on tuottanut teillekin harmaita vaatteita harmaiden hiusten lisäksi ;) Mukavaa alkuviikkoa! Meillä on edessä armotonta siivousta, ensi viikonloppuna on edessä sukujuhla ja majoittujia lienee tulossa meillekin. Rakastan kuitenkin pyykinpesua, silitystä ja ikkunoiden pesuakin nykyään, kiitos ikkunanpesukoneeni, josta kerroin täällä. Inhokkihommiani ovat luutuaminen, vessan pesu ja tahrojen pyyhkiminen, onneksi mieheni rakastaa näitä, vakka on löytänyt kantensa meillä :)


perjantai 9. elokuuta 2013

Raidallista

Olen tällä hetkellä innostunut raidoista. Keväällä kaikki oli yhtä palloa, mutta syksy saa minut innostumaan aina mustavalkoisista raidoista. Olen siis hiukan myöhäisherännyt seilori. Editoidessani tämän postauksen kuvia huomasin, että nyt olen ottanut oikein raitaöverit syksyn kunniaksi, more is more näköjään ;)

Olohuone on ärsyttänyt minua pitkään. Lattialla oli valkea nukkamatto, ja olin kurkkuani myöden täynnä sitä, mutta täydellisen maton etsintään meni yllättävän kauan. Suomalaiset kuulemma perinteisesti ostavat liian pieniä mattoja, niin minäkin. En kuitenkaan yhtään ihmettele, 200cmx290cm matot olivat aika vähissä. Kaupungissa en ole kohdannut yhtäkään, ja netissäkin mahdollisuudet ovat olleet aika rajalliset. Lopulta Elloksen syyskuvasto kuitenkin pelasti, sieltä löytyi täydellinen raitakuosinen villamatto sopivassa koossa, nyt nojatuolikaan ei ole ulkona olohuoneesta, vaan matto sitoo kaikki huonekalut yhteen. Lisäksi se lämmittää jalkoja, ah!


Matossa on raitoja kolmessa koossa, jonkilainen muunnelma Stockholm Randista se on mitä ilmeisimmin, mutta äärimmäisen onnistunut siinä. Väreiltään se on musta ja luonnonvalkea, passaa kivasti keväällä hankittuihin pellavasekoiteverhoihin. Kuvia kokonaisuudesta on luvassa, kunhan saamme sohvatyynyt vaihdettua. Raitatyynyt saavat nyt lähteä levolle, ja sohvan kaveriksi laitetaan jotakin levollisempaa kuosia. Seinälle puolestaan on tilattu myös Finnish Design Shopin alesta jotakin täydennystä, nyt se ammottaa valkoisena. Harmi vain, että kyseisen kaupan toimitusajat ovat niin pitkät, että seinän kanssa joudun odottelemaan syyskuun puoliväliin...

                

Itseni verhoilin H&M:n raitapaitaan, joka on ainoa syksyn malliston hankintani. Aleissa mopo lähti sen verran käsistä, että uuden kauden päivitys on oltava hienovaraista. Tätä raitapaitaa en kuitenkaan voinut vastusta, ja se olikin eilisen helteessä ihanan vilpoinen. Takana on resori, joka saa paidan istumaan täydellisesti. Omaan makuuni se on aika naisellinen, joten yhdistin sen boyfriend-farkkuihin, joita näkyy tänä syksynä olevan sekä revittyinä että siisteinä jokaikisen kaupan mallistosta. Pyllytreenin puutteessa täytteet takamuksesta puuttuvat, ja housut löpöttävät omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, huomaan kuvasta, että tänään ohjelmassa on muutama sata askelkyykkyä ;)  Kyykyt on kyllä tehtävä paljain jaloin nimittäin tällä viikolla joka ikiset iänvanhat työkengät ovat tehneet jalkoihini rakot, yhteensä kummassakin jalassa on kuusi rakkoa, auts. Compeed it is, kuvastakin pilkottaa tuolta korkkarin alta. Syksyn paras uutinen muuten on mielestäni se, että korot madaltuvat, en oikein koskaan hiffannutkaan megakorkoja, joten on kiva, että muutkin laskeutuvat pilvistä rinnalleni matalien korkojen maailmaan :) Mukavaa viikonloppua!



keskiviikko 7. elokuuta 2013

Palautetta postinaiselta

kuva: clipartof.com
Salittanee pieni avautuminen alkuun. Nimittäin. Onko teille koskaan postityöntekijä kuittaillut tilaamistanne paketeista? Minullepa on. Ja se ottaa pattiin. Tilailen koko nykyisen ja entisen ydinperheeni puolesta, koska se minulta sujuu vaivattomimmin ja minulla on rekisteröityminen usein valmiina. Paketteja siis tulee joskus jopa viikoittain. Sehän ei sinänsä mikään päätähuimaava määrä ole, mutta pienellä paikkakunnalla toki pistää silmään. Postirouvat ovat alkaneet kuittailla. Kuittailu on pientä huulen heittoa ja joskus huomauttamista siitä, että osaan jo paketin vastaanottovaiheen ulkoa. Koetan heitellä takaisin, mutta mieluummin asioisin kasvottoman asiakaspalvelijan kanssa kuin alkaisin vääntää vitsiä jokaisesta tilauksesta, jonka noudan. Huooh. Rasittaa. Tänään päätin boikotoida naisia ja valitsin mieskassan, vaikka kolme naista olisi ollut vapaana, sieltä sitten tuijottelivat, mutta senkös. Mies nimittäin ei kuittaile, itse asiassa harvoin muuallakaan saa miesasiakaspalvelijalta huonoa palvelua, ei siis postissakaan. Siltikään en löytänyt kuvaa tympääntyneestä poastinaisesta, vaikka annoin sille aikaani aika tavalla... ;)
Noh, tämmöinen purkaus tähän keskiviikkoon.

Ehkäpä postirouvien kanssa kiehahti ihan siitäkin syystä, että paluu sorvin ääreen on tapahtunut, ja ensimmäiset päivät tuntuvat aika raskailta. Erityisen raskasta työnteosta tekee sisäilmaongelma, jota toki korjataan, mutta joka tulee aiheuttamaan oireita vielä pitkään. Pakko painaa silti. Jotenkin käyntiin pääseminen vain on erityisen tahmeaa tänä vuonna. Muistan istuneeni palavereissa ennen lomaa ja muistan, että sovimme seuraavasta tapaamisesta ja sen aiheesta heti loman jälkeen, vaan mikä oli aihe ja milloin sitä seuraavaksi käsitellään, sepä ei tulekaan mieleen. Huomenna on luvassa vimmattua pöytäkirjojen lukemista. Jännää, miten muisti on niin erilainen. Visuaalisena muistan kaikkien asennot ja ilmeet palaverista, jopa joidenkin vaatetuksen, vaan ei tule mieleen, mitä puhuttiin. Samoin toki olen unohtanut kopiokoodit ja kaikkien koneiden käytön -tai no en kaikkiea, kahvinkeitin on muistissa :P Sähköpostin salasanan kirjoitin viisaana tänä vuonna ylös, yleensä olen sen joka lomalla unohtanut.

Vaan, eikös se oli hyvän loman merkki, jos ei muista mitään. Tässä ohessa pari kuvaa loman viimeisestä päivästä, jolloin ajoimme pois Kemijärveltä. Tulimme Luusuantietä, paikalliset tietänevät, muille vinkiksi, että Rovaniemeltä Itä-Lappiin kannattaa suunnata ehdottomasti tätä tietä. Se kulkee korkealla, koko ajan veden äärellä ja maisemat ovat hurmaavat. Tie tosin on vanhahko, mutkainen ja hiukan kuoppainen, joten hiukka eltaantuneiden sillien syömisen jälkeen en suosittele, tuli kokeiltua, kuopat laittoivat sillit uimaan aikamoista ympyrää. Tulipahan kerrankin pysähdyttyä oikein näköalapaikallekin, kun piti muutama silli vapauttaa takaisin luontoon.... ;) Riemukasta loppuviikkoa, helteet ja lomat loppuivat, mutta so not. Ens vuonna sitten taas, edellisen loman on loputtava, jotta uusi voisi alkaa, niinhän nuo vanhat ketut sanovat.


torstai 1. elokuuta 2013

Tekijänä Minna Parikka

Eilen ja tänään katselin yleltä Tekijänä-sarjaa, jossa tällä hetkellä tutustuttiin Minna Parikkaan. Tällä kertaa myös mieheni kiinnostui ohjelmasta (klik yle areena). Syykin on selvä. Minulla nimittäin on ensimmäinen Parikkani, kauan haaveilemani Drip Clutch! Harmistuin, kun se oli Minna Parikka Shopista loppu, joten aloitin etsinnät, ja löytäminen oli lopulta helpompaa kuin arvasinkaan. Brandos on yksi Parikan jälleenmyyjistä, ja Barandosilta löytyi yksi niistä väreistä, joista olen himoinnut.
kuva: brandos.fi
Teillekin on varmaan käynyt niin, että olette kohdanneet aviopuolisonne hämmästyksensekaisen ihmetyksen, kun hän on nähnyt jonkin ostoksenne hinnan. "Tällä rahalla olisimme saaneety halkotelineen", hän totesi Parikastani. Dokumentin nähtyään hän pehmeni, kun tajusi, että laukulla voi olla nousevaa arvoa ja huomasi, ettei se ole ihan mikä tahansa laukku. Onhan miehilläkin Mersunsa ja Opelinsa, "entinen mersu" ei kelpaa kovin monelle, vai? Tsaekatkaapas tekin dokumentti, aloin pitää Parikasta entistä enemmän ohjelman nähtyäni.

Ensi viikolla tekijänä esitellään toinen suosikkini Samuji, hänenkin laukkunsa ovat himotukseni kohteita.. Sitä ennen on kuitenkin luvassa pienehkö blogihiljaisuus, lähden mökille mustikkaan. Elämän pitää olla luksusta ja maanläheistä möyrintää sopivassa tasapainossa, eikös? ;) Tiistaina alkavat työt. Teen niin kuin naistenlehdissä kehotetaan ja aloitan keskeltä viikkoa, katsotaan, onko tuossa mitään taikaa jaksamisen kannalta :) Joko siellä työt kutsuvat?