sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

30 päivän kesähaaste

Kesäkuntoon jumpattiin hiki hatussa saleilla aina toukokuun loppuun asti, ja tuoksuista päätellen nyt sitä kuntoa häivytetään kiireen vilkkaan makkaraa grillaamalla. Sain mieheni houkuteltua tänä kesänä uimaan vastavirtaan, otimme 30 päivän lihaskuntohaasteen, jonka bongasin jostakin blogista. Lomalla meno aina hiukan repsahtaa, ja itsekin onnistuin hankkimaan yhden lisäkilon kahden viikon aikana matkaltamme. Vaikka Dubrovnikissa oli portaita käveltäväksi, ja Korculassakin uimme ja pyöräilimme ahkerasti niin viimeistään Venetsiassa touhu lipsahti syöminkien puolelle. Kuka sitä italialaisten gelatoa nyt pystyy vastustamaan...
Olemme käyttäneet 16 kilon painoja "deadlifteissa". Sillassa puolestaan olemme asettaneet 5 kilon kahvakuulat reisin päälle kuula polviin päin. Kyykyissä olemme nostaneet varpaat ylös treenattavasta jalasta, näin työ kohdistuu takapuoleen.

Olemme karkottaneet nyt viikon ajan kesämakkaroita lanteilta jumppaamalla vatsaa ja takapuolta "30 day challenge" -ohjelmilla. Näitä haasteita olisi vaikka mille kehonosalle, mutta valitsimme nämä näkyvimmät. Googlesta löytää noita kuvahausta halutessaan lisää. Lisäksi olemme jumppailleet omia juttuja muille lihaksille ja juosseet kuta kuinkin päivittäin. En uskonut, että näillä haasteilla olisi mitään vaikutusta, sillä itselleni ne eivät ole tuottaneet kummoistakaan ongelmaa vielä, mutta tänään peiliin katsoessani näin kyllä vatsalihasteni heränneen. Olipa kiva tervehtiä häämöttävää six packia pitkästä aikaa....tai pitäisikö totuuden nimissä tunnustaa, että four pack siellä oikeastaan on aina näkynyt kuuden sijaan, ne alimmat ne alimmat....noh, ehkä joskus vielä tapaamme niidenkin kanssa.

Olemme korvanneet istumaannousut rutistuksilla, istumaannnousu näillä määrillä treenaa enemmän lonkankoukistajia kuin vatsoja. Emme ole pitäneet lepopäiviä, alussa määrät ovat niin pienet, ettei tarvitse, jos ei ole aloittelija.

En ottanut kuvaa lössömassusta ennen haastetta, mutta jo lopputulos on huimaava, kuvaan kyllä sen. Tarttukaapas tekin haasteisiin. Näissä ei mene kymmentä minuuttia kauempaa per päivä. Olemme jumppailleet tv:n edessä, siellähän ne viime päivät ovat kuluneet jalkapallon merkeissä. Tv:n edessä jumppaaminen onkin itse asiassa hauskinta, huomaamattaan pitkän elokuvan aikana saattaa jumppailla ja venytellä parikin tuntia. Itse olen näiden haasteiden lisäksi ottanut myös lankkuhaasteen, jossa tavoitteena on 4min 30sek. Siinäkin määrät kasvavat päivittäin, mutta itse lähdin heti tavoittelemaan kuuta taivaalta ;) 2min 30 on tällä hetkellä ennätys, jospa se siitä heinäkuun loppuun mennessä sitten.... :)

30 päivän lankkuhaasteen ohjeet:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vinkkejä Dubrovnikiin


Aloitan matkapostaukssarjani sieltä, mistä matkammekin alkoi. Ennen ensimmäisen kohteen, Dubrovnikin, esittelyä on kuitenkin todettava muutama sana kuluneista pentupäivistä. En olisi arvannut, että pennun kanssa on näin rankkaa -hyvässä mielessä :) On aivan kuin meillä olisi oikea vauva. Koira syö, nukkuu, pissaa ja vaatii seuraa samoin kuin ihmislapsi. Ruokailu on 4-5 tunnin välein, joten vierailut ja leikit on ajoitettava tarkasti, jotta noudatetaan 1/2h ennen ja 2h jälkeen ruokailun rahoittumista. Öisin koira ei syö, mutta pissalle sen on päästävä, joten heräämisiä on kuten ihmisvauvankin kanssa. Ehkä tämä kaikki on meille hyvää harjoitusta ;) Emme kuitenkaan kadu, meillä on ihana koiraherra kasvamassa kanssamme.

Dubrovnikista sen sijaan päälimmäisenä jäi mieleen kaupungin kauneus -ja ne portaat. En lähtisi kaupunkiin lasten tai huonokuntoisten kanssa. Kaikki on portaiden takana vanhassa kaupungissa. Sen ulkopuolella puolestaan ei ole oikein mitään nähtävää, joten kohde on ehdottomasti pareille ja lapsiperheille, joissa lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät väsy helposti.


Kuvittelin Kroatian hintatason olevan halpa, mutta eihän se ollut. Dubrovnik oli vain hiukan Suomea halvempi, samoin oli saarten laita. Kroatian näkeminen oli kuitenkin rahan ja vaivan arvoista. Missään en ole vielä nähnyt yhtä kirkkaita vesiä. Talotkin vetävät kauneudessaan vertoja Kreikalle. Illalliselle tavanomaisessa ravintolassa sai kahdelle hengelle viineineen varata noin 40 euroa. Ruokakauppaan aamiaistarvikkeiden ostossa hujahti niin ikään helposti 40 euroa. Välipalaa saimme noin kympillä leipomoista ja kauppojen valmistiskeistä. Emme kokkailleet itse, ei ollut välineitä emmekä olisi kyllä jaksaneetkaan.


Dubrovnik on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunkin, mutta siellä oli todella turvallista. Ryöstöjä tapahtuu vähän ja muutenkin kaikkina aikoina saa liikkua vapaasti. Itse nautin siitä suunnattomasti. Esimerkiksi Barcelonassa olin ajoittain ihan hermoheikko ilta-aikaan, kun kaikenlaisia hiippareita pyöri joka kulmalla. Iltaohjelmaa Dubrovnikista tosin saa hakea. Perinteinen irkkupubi sieltä löytyy ja pari muuta, paikalliset nuoret niissä käyvät, jos sekaan haluaa, niin siitä vaan. Itse nautimme mieluummin lasillisia huoneessa näkymiä ihaillen. Majoitukseksi suosittelen apartementosta eli huoneistoa jonkun kodissa vanhassa kaupungissa. Hotellit olivat kaikki kaukana ytimestä, niissä ei varmaan pääse samalla lailla tunnelmaan.


Nähtävyyksistä suosittelen kaapelivaunulla kukkulan huipulle ajamista ja vanhan kaupungin muurin kiertämistä. Kukkulalle kannattaa mennä päiväseltään, jos haluaa nähdä jotain. Suurin osa suuntaa lasilliselle auringonlaskun aikaan. Ruuhkasta on paha repiä romantiikkaa, joten itse nautin lasilliseni suosiolla jossain ihan muualla. Vanhan kaupungin muuri sen sijaan on kansoitettu aamusta iltapäivään turistiryhmien marssiessa siellä jonossa kuin asuntomessuilla. Itse menimme tunti ennen sulkemisaikaa ja saimme kävellä ihan vapaasti, se oli nautinnollista. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, tykkään matkoilla pyrkiä ylös, josta näkee kokonaisuuden.


Ruokana nautimme kalaa. Merenrannalla liharuoat kannattaa usein unohtaa, sillä kala on niin herkullista. Oma suosikkimme on grillattu mustekala, sitä taisimme nauttia lähes joka ilta. Syömme lomakohteissa paikallisten tavoin siten, että tilaamme useamman annoksen ja jaamme kaiken keskenämme. Emme suosi suomalaiskansallista lautanen/henkilö tapaa, sillä silloin ei saa maistella niin monta eri ruokalajia. Usein tilasimme esimerkiksi pastan alkuruoaksi ja jaoimme sen. Pääruoaksi tilasimme pari eri kalalautasta, jotka niin ikään jaoimme. Joissain ravintoloissa saa pyytää ylimääräisen lautasen jakamista varten, joissain ne annetaan valmiiksi. Jakamisesta kannattaa mainita tilatessa.


Sellaisia vinkkejä Kroatiasta. Paikka oli kaunis ja voisin kuvitella palaavani, näimme nyt vain etelän. Kroatilaiset puhuvat englantia todella hyvin, jopa vanhat ihmiset osaavat kielen. Maa on hyvin eurooppalainen, helppo, jopa Kreikassa mantereella on jotenkin itäisempi tunnelma kuin Kroatiassa. Italialaiset vaikutteet ovat siis merkittävämmät kuin Jugoslavian aika. Jos siitä haluaa merkkejä nähdä, kannattaa kuulemma suunnata Albaniaan ja Montenegroon. Seuraavaksi menisin Kroatiassa ehkä Splitiin ja jollekin toiselle saarelle. Kesäisin katamaraanit kulkevat hyvin saarten ja suurten kaupunkien välillä. Myös Kreikan ja Kroatian välillä kulkee laivoja, ne ovat siis myös yhdistettävissä samaan reissuun. Kertoilen myöhemmin Korculan saaresta, jolla viivyimme viikon. Kaiken kaikkiaan loma oli ihana, eniten kaipaan aurinkoa, huooh.... Rusketus on häivähdys vain enää. Ulkona on nytkin seitsemän astetta ja päivällä kuljimme kevyttoppatakissa, voitteko kuvitella....hrrrr.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Puppy in the House

Onpas ollut pitkä bloggailutauko. Tahto päivitellä reissun päältä oli kova, mutta laitteisto ja Blogger eivät suostuneet yhteistyöhön. Ilmeisesti Samsungin tablettimme on ajalta ennen somea.... Olin jotenkin tosi pettynyt laitteeseen. Tosin wifi-yhteydetkään eivät olleet nopeimmasta päästä.


Nyt olemme kuitenkin kotosalla ja ihmetelleet kolmen päivän ajan pikku riiviötä, joka on vallannut talomme ja sydämemme. Eilen yritin kuvailla häntä teillekin, mutta voi pojat, siinäpä olikin haastetta. Tunnin kuvailun jälkeen muutama melkein onnistunut otos löytyy ;)


Elämä pennun kanssa on ollut ehkä rankempaa kuin oletin, mutta erityisesti isovanhemmat ovat onnellisia. Lapsenlapsi on tullut ja siitä riemuitaan. Pentu on kyllä valloittava tapaus. Poikakoirana hänellä kuitenkin on omaa tahtoa ja kasvatus oli kyllä aloitettava heti ensimmäisenä päivänä. Nyt hän osaa jo löytää omalle paikalle, irrottaa otteen pyydettäessä ja mennä ovelle, kun pissattaa. Tämä kaikki kolmessa päivässä, ajatelkaas, meille sattui fiksu yksilö :) Yhtään itkua ei ole itketty äidin perään ja ruoka maistuu, kyllä omistajina olemme olleet mellevinä. Huomisen säätiedotuskin vetää suuta hymyyn, tämän +5c ja vesisateen jälkeen seitsemnätoista astetta ja aurinko kuulostaa ihan kesältä. Pääsemme kunnolla peuhaamaan ulos.


Mukavaa tulla takaisin myös bloggailemaan. Huomaan, että edelleen blogini luetuin juttu on "How to Wear Leggins" ja muistin taas reissussa, miksi kirjoitin sen...huooh, kalsarit on kalsarit ja that's it ;) Onneksi Suomessa muoti alkaa jättää kalsarikauden taakseen, ehkä siirrymme Euroopan perässä sporttiseen katumuotiin ja vaihdamme legginsit juoksutrikoisiin, mene ja tiedä. Omia kesäasujani ja reissuvinkkejä Kroatiaan ja Venetsiaan on nyt kuitenkin luvassa tasaiseen tahtiin. Hyvää juhannusta!



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kohti Kroatiaan...

Niin vain aika vierähti tänä keväänä nopeasti. Huomenna on aika suunnata Kroatiaan. Blogiharrastukseni on kyllä kärsinyt tästä loppukevään kiireestä tosi paljon. Kesällä haluan blogata paljon enemmän, onneksi pitkä loma mahdollistaa sen.


Aika paljon blogijuttuja on varmaan luvassa paitsi tulevasta matkasta, myös ihanasta veijarista, joka muuttaa meille 18.6. Viime päivät ovat olleet kiireistä koiratarvikkeiden etsintää täynnä, sillä hakupäivä aikaistui heti reissua seuraavaksi päiväksi. Lähes samoilla silmillä siis hakemaan poikaa kotiin.... :)


Toivottelen hyvää kesäkuun alkua kaikille. Jos wifi toimii, latailen kuvia reissun päältäkin. Kokemus osoitti viime vuonna sen, että välineistö ei riitä kirjoittamiseen, mikäli bloggerissa ei ole tapahtunut ihmeitä. Kuvia voi kuitenkin aina laitella lyhyemmilläkin tarinoilla. Tässä nyt kuvituksena ihanat pentuset, jotka ovat jo viisi viikkoa vanhoja. Vielä emme tiedä, kuka on meidän koiramme, mutta kuka tahansa yllä olevassa kuvassa olevista pojista kelpaa meille :) Biss Später!