torstai 27. helmikuuta 2014

Tulppaaneja ja kotoilua



Mitä pitäisi ajatella, kun lomaan on kaksi tuntia? Mahtava tunne, tulihan se sieltä, niin minä ehkä nyt ajattelen. Tämä on ollut ehkä pahin alkuvuosi ikinä. Hitaasti toipilaana tuolla kävelylenkkeillessäni mietin, kuinka jouluna hehkutin, että tästä vuodesta tulee hieno. Ei pitäisi näemmä ikinä manata tuolla tavalla. Koskaa ei tiedä, milloin iskee tauti. Jotenkin joululomalla olin niin innoissani, mutta nyt olen lähinnä kauhuissani. Liika innostuneisuus tuppaa minun kohdallani myös tarkoittamaan hommien haalimista ja stressaantumista.Työkuviot menevät uusiksi eikä se enää tunnukaan niin innostavalta, vaan lähinnä hermostuttaa. Onneksi on loma.



Lomalla aion vain olla kiireettömästi. Toivottavasti aurinko paistaisi ja pääsisimme rinteeseen ja hiihtämään. Tunturit taitavat jäädä käymättä, mutta onhan sitä täälläkin mäkeä ja latua. Pukeutumisinnostuskaan ei oikein ole ottanut tuulta purjeisiin. Talvikengät ja -takit kyllästyttävät. Viime aikoina olen lähinnä vieraillut mieheni kaapilla, tässä tulosta. Miksi miehille tehdään niin paljon parempia kollareita ja järkevämpiä printtejä? Tässä tosin printti on aika unisex, kälyn tuliaisia jorpakon takaa. Tykkäisin printeistä, mutta kuten todettua, live, love, laugh -tekstit ei uppoa. Onneksi tänä keväänä näkyy hiukan variaatiota, ranskan kieli esimerkiksi uppaa minuun kuin kuuma veitsi voihin. Nuo kollarit vedin kuormasta, kun mies tilasi itselleen lökäreitä H&M:ltä. Nämä olivat hänelle pienet, mutta minä pidin ne. Täydellistä matskua! Eivät löpsähdä heti niin kuin naisten kollarit.


Huomenna aion mennä töistä salille ja treenailla ihan varovasti hiukan painoilla. Eilen kävin rvp:ssä, ja kylläpä se tuntuikin hyvältä! Lihkaset tärisivät ihan pienestä treenistä, vaikka otin niin varovasti, ettei tullut kuumakaan. Onneksi pohjakunto on niin hyvä, että superrankaksi lupailti tunti ei ottanut koville ollenkaan. Huomenna voisi kiusata vatsaa ja peppua hiukan lisää, rantekeleihin on enää kolme kuukautta, Korcula on my mind... ;)

Huomenna haen myös jotain simppeliä helppoa ruokaa ja ehdottomasti kimpun tulppaaneja. Saikkupäivieni ilo olivat nämä keltaiset tulppaanit. Ensin ne olivat kaikki maljakossa, mutta niiden alkaessa nuupahtaa rakentelin osasta asetelmia pyöreään maljakkoon. Tulppaani saivat viikon lisäaikaa. Toisen tulppaanit leikkasin ihan lyhyeksi ja laitoin laseihin. Ne elivät niin ikään viikon lisää. Kaiken kaikkiaan yksi kimppu ilahdutti kahden viikon ajan. Se on aika hyvä hinta-laatu-suhde viiden euron kimpulle.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Arktista mykoplasmaa


Tänä vuonna meni Arctic Design Week ohi sairastelun vuoksi. Sehän siis päättyy tänään, ja tapahtumaa on ollut monenlaista. Tänä vuonna olisi päässyt hienojen näytösten lisäksi vierailemaan taiteilijoiden työpajoilla, mutta enpäs nyt päässyt mukaan. Kylläpä harmittaa. En yhtään epäile, etteikö se olisi vieläkin mielenkiintoisempi kuin viime vuonna. Kiinnostuneet, oikaiskaapas tänne katsomaan, mitä hienoa näinkin pohjoisessa saadaan aikaan dissainin saralla.




Sairastelulle saatiin onneksi kuitenkin lopulta nimikin: mykoplasma. Sitä mukaa löytyi lääkitys, joka vei lämmöt ja tykytykset hiiteen. Toivottavasti antibiooteilla saadaan tämä onneton pöpö pois. Palan todellakin halusta jo päästä liikkumaan. Toisaalta nyt on ollut aikaa katsella seiniä ja pohtia sisustusta. Lomalle on suunnitelmissa maalausta ja tapetointia. Tosin, jos sää on hieno, hiihto menee kaiken edelle. Myös olympialaiset on tullut toipilaana vahdattua paremmin kuin koskaan. En tiennytkään mitä kaikkia ihmeen lajeja on olemassa, heh... :D









Viime viikolla saikkupäivänä paistoi ihanasti aurinko, ja kuvailin muutamia yksityiskohtia lisää. Alkaa näyttää todella mustavalkoiselta, mikä miellyttää tällä hetkellä todella paljon. Valkoinen on jotenkin raikas ja musta tuo särmää. Ehkä kaipaan tämän hektisen elämän rinnalle jotakin tosi simppeliä ;) Tosin eiköhän tämä tästä nyt pikkuhiljaa rauhoitu. Alamme jo siirtää ajatukset kesään ja pihaan töiden ja opiskeluiden sijaan.


Tässäpä näitä kuvia nyt kuitenkin. Verhot ovat uudet. Koivuprintit päätyivät olohuoneeseen, vaikka tarkoitin ne ihan muualle. Keittiön paneeliverhot puolestaan pyörähtivät kapoiksi, sillä paneelit eivät sopineet ollenkaan tunnelmaan. Tyynynpäälliset ovat kaikki tekstipäällisiä ja paksua raitaa lukuun ottamatta H&M Homesta. Paksu raita on Pentikiltä ja saamenkielinen teksti on löytynyt joskus jostain jo paikkakunnalta lähteneestä sisustusliikkeestä. Pidän noista saamelaispäällisistä kyllä tosi paljon, kerrankin tekstissä on jotakin oikeaa symboliikkaa eikä vain latteita toteamuksia elämän ihanuuksista. Tai itse asiassa, mistäpä minä tiedän, mitä niissä sanotaan.... mieheni mummo oli suvun viimeinen saamenkielinen, mutta hän meni mullan alle jo kuutisen vuotta sitten. Saa paljastaa, jos joku ruudun takana hallitsee kielen ;)



Huomenna toivon, että viimeisetkin lämmöt ovat laskeneet ja jaksan iloitella mäessä. Olemme varanneet 90 min opetusta lautailuun Oukulla. Tarkoituksena olisi oppia hiukan lisää laudan hallintaa, jotta voimme viikon päästä lomien koitettua käydä vaikkapa Pyhällä, Luostolla tai Suomulla (Kemijärvellä) laskemassa jonakin päivänä. Sormet ristiin, että kukaan ei sairastu tai satu mitään muutakaan yllättävää. Mukavaa viikkoa!



torstai 20. helmikuuta 2014

Something new

On onni, että on löytänyt kumppanin, joka katselee maailmaa yhtä avoimin silmin kuin itse. Tai no ei onneksi aivan yhtä avoimin, realismin ääni tulee kyllä sieltä suunnasta, jos jostakin innostun yks kaks liikaa... Nyt on kuitenkin hurahdettu yhdessä. Aiemmin postailinkin tämän talven uudesta harrastuksesta, lautailusta. Mies on ollut nyt viitisen kertaa laudalla pikku höntsämäissä, mutta viime maanantaina ensimmäisen kerran ihan oikeassa mäessä.

Harkkailimme ensin tasapainoa pienillä kukkulailla ja Ounasvaaran yläpäässä siten, että laskimme vähän matkaa ja kävelimme ylös. Olimme siis hissienkin yläpuolella, joten emme olleet kenenkään tiellä. Se oli mainio tapa aloittaa, ja aika nopeasti miekkonen löysi tasapainon. Onneksi olen itse käynyt lautailukoulut pariin kertaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten tiesin, että ensimmäisen kerran jälkeen epätoivo voi iskeä. Siitä noustiin onneksi nopeasti, ja maanantaina ihka oikealla lautailutunnilla ei nähty montakaan pannua. Siinä oli lautailuopettaja ymmällään, kun "ensikertalainen" veti lumi pöllyten. Kuvassa hän kurvailee etualalla.



Hauskaa sitä oli katsellakin. Alunperin minun piti olla mukana, mutta pitkittynyt kuumeilu esti rinteeseen menon. Olin myös maanantain kytkettynä Holter-mittariin, joka seuraili sydänääniäni.  Siltä rintamalta kuuluu sellaista, että olen hylännyt Buranan, se on mitä todennäköisimmin kaiken pahan alku ja juuri. Nappailin pari tablettia päivässä parin viikon ajan pieneen flunssaan ja kuumeeseen. Siitä seurasi rytmihäiriöitä ja närästystä. Ottakaatte tämä siis huomioon, mikäli olette yhtä fiksoituneita Buranaan kuin minä. Pidemmästä käytöstä voi seurata myös aivoverenkierron häiriöitä.

Kipulääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen kuumeet humpsahtivat asteella ylös ja tämän viikon olen kirjaimellisesti viettänyt sohvalla. Kauheat omantunnontuskat on toki siitä, mitä töissä mahtaa tapahtua ja kuinka kollegat jaksavat hoitaa minun työni omansa ohella. Sellainen stressiä lievittävät tekijän kuitenkin on tämän viikon aikana saatu aikaiseksi, että lähetin viimeisen esseeni.
Onko mitään hienompaa tunnetta kuin laittaa kirjaston kirjat kassiin
ja mapittaa paperit kaappiin? Hiphei :)


Koska olen valmistunut taas kerran (cum laude) ja hienosti pätevämmäksi pätevöitynyt, itseni mieliksi annoin luvan itselleni hankkia tuon alesta löytyneen lasten pörröisen fleecen. Se tuli tarpeeseen, kuten näkyy. Kengät ovat jo vanhempi löytö, mutta niitä ei ole vielä täällä näkynyt. Olen haaveillut neule-Uggeista jo kauan, mutta en ole sulattanut suolaista kahden ja puolen sadan euron hintaa arkikengistä. Nyt ne irtosivat alle satkun, joten ei jäänyt yhtään syytä olla klikkaamatta, eikä kaduta. Pohja on samaa valkoista lampaankarvajäljitelmää kuin fleecekin. Tykkään tunkea toppahousun lahkeet kengän sisään, tulee ulkoilulookistakin vähän katu-uskottavampi. Eipä sillä..kyllä näillä leveysasteilla kehtaa käydä muuallakin kuin rinteessä näissä vermeissä :P Tosin tällä kasiviikolla paikallisessa Revontulikeskuksessa hiihteli poikkeuksellisen suuri määrä Neverfulleja.. epäilen, että yksikään monikaan niistä ei ole paikallisia ;) Videolla pikkaisen multitalenttimieheni laskua 20 minuutin harjoittelun jälkeen. Uskomatonta, eikö totta? Mitähän sitä seuraavaksi... Golfia? Curlingia? Paippia? Parisprinttiä? Heh, ehkä ei, mutta onneksi joku osaa, ja Rovaniemi juhlii tänään kultapoika Samia! Mie olen niiiiin onnellinen Samin puolesta, tätä on odottanut kokon kaupunki jo kymmenen vuotta :) Onnea Sami ja Iivo! Onnea Suomen hiihto, kyllä tästä taas noustaan.

video

tiistai 18. helmikuuta 2014

Korkkeja, korkkeja, korkkeja



Luontevasti viininjuontiteemasta voinkin siirtyä siihen, mihin meillä tungetaan laitetaan kaikki ne viinipullon korkit, mitkä viiniharrastus tuottaa. Voi pojat, niitä kuulkaas piisaa. Vuodesta 2006 kaikki korkit on säästetty, ja siitä huolimatta, että tietyssä vaiheessa luonnonkorkki tuli aika harvinaiseksi viinipulloissa, korkkeja piisaa aika tavalla. Suosikkimaamme Italia ja Ranska eivät nimittäin ole vielä täysin siirtyneet kierrekorkkeihin. Jos joskus joudumme vararikkoon, voin myydä kokoelmani ebayssa, siellä näytetään maksavan ihan mukavia summia korkeista ;)


 Vaikka korkkien kanssa on tovi jos toinenkin vietetty sisustuksellista epätoivon aikaa, en välttämättä silti toivo, että kierrekorkit täysin valtaisivat pullot. Jotenkin viinin juomiseen kuuluu se plopsahdus ja korkin haistelu. Itse en ole onnistunut koskaan tuhoamaan korkkia viinin sisään (no okei oikei, kerran teininä, mutta sitä ei lasketa..), joten siitäkään syystä minulla ei ole mitään korkkeja vastaan. Niiden kanssa tarvitaan vain oikea väline. Halvoilla ja horjuvilla viinipullon avaajilla ei tee yhtikäs mitään. Paras on tarjoilijoiden käyttämä avaaja, kunhan tekniikan oppii. Siivillä varustettukin on toimiva, mutta parin euron avaajat kannattaa viedä syyskuussa kirppikselle opiskelijoiden löydettäväksi ja hankkia kunnon jämäkkä malli.


Ulkomailla koetan aina ravintoloissa bongailla uusia ideoita siihen, mihin korkkeja voisi laittaa. Aika usein ne on laitettu isoon pulloon, joka seisoo jossakin lattia. Hetken aikaa intoilin, kun huomasin Elloksen kevätmallistossa vastaavan, ja suunnittelin jo hankintaa. Sitten käytännöllisyys voitti. Voin kuvitella, kuinka pullo pyörisi imurin edellä joka perjantai. Pöydälle pullo olisi ehkä liian massiivinen. Pullon visuaalinen ilme kuitenkin viehätti, joten hankin testikäyttöön pari pienempää. Myös itse herra viiniharrastaja on tämän ratkaisun hyväksynyt, ja pullot pääsivätkin tämän myös perheen kokkina toimivan miekkosen lempitaulun eteen hellan ääreen. Ainoa vikahan näissä pulloissa on se, että kaikki korkit eivät tosiaankaan mahdu, joten muutama muukin ratkaisu on ollut keksittävä... Sellaista alkuviikkoon. Korkinsäilytysratkaisuja minulla onkin nyt aikaa pohtia, sillä lämpö huitelee tasaisen korkealla. Jokin infektio vaivaa jo kolmatta viikkoa. Kyllä taas osaan arvostaa urheilua tämän sohvalla nysväämisen jälkeen. Mukavaa viikkoa teille, peskää käsiä ja vältelkää pöpöjä :)



torstai 13. helmikuuta 2014

Viinivinkkejä viikonloppuun

Ca' De' Medici  juustojen kera
Tänään on soinut koko päivän päässä "Because I'm Happy....". Soittivat sitä aamulla abeille, mutta kyllä se mullekin kelpasi :) Tänään tuntuu siltä, että kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. Oli ihanaa käydä ulkona kävelemässä oikein lääkärin määräyksestä ja nauttia ihanasta raittiista ilmasta.

Huomenna minulla on taas ilta itselleni. Suunnitelmissa on joogaa, venyttelyä ja infrapunasaunaa, kunnon hemmottelua. Jostakin on saatava ehdottomasti myös tummaa suklaata ja valkoviiniä, ne nimittäin sopivat erinomaisesti yhteen. Söin ennen suklaata punaviinin kanssa, mutta joku ammattilainen kerran kehotti kokeilemaan raikasta pirskahtelevaa valkoviiniä. Se ei sammuta suklaan makua ja yhdistelmästä ei tule tunkkainen.

Homejuustojen ja muiden tuhtien juustojen ystäville punaviini puolestaan sopii. Erityisesti homejuuston kanssa täytyisi olla viini, jossa on mahdollisimman paljon sokereita. Silloin happamuus taittuu makeudella. Vasemmalla oleva Ca'De'Medici on täydellinen pari sinihomejuustolle (sokeria 14g). 

En ole tainnutkaan mainita, mutta olemme mieheni kanssa intohimoisia viiniharrastajia. Mieheni erityisesti lukee jokaisen viiniarvion ja kahlaa viinilehden vuosikirjan kannesta kanteen. Viikonloppuisin yhytämme aina suosikkimyyjämme kertoilemaan uutuuksista ja valitsemaan kanssamme sopivaa viiniä. Tämä homejuustoviini oli viime viikon vinkki :)

vuoden viini: Riesling Kung Fu Girl, sopii itämaisen ruoan kanssa, myös suklaan, erityisesti chilisuklaan
Zinfandelia kotitekoisille burgereille.

Viini todellakin on tehty ruoalle, ja paitsi suosituksia, myös etiketin tekstejä kannattaa lukea. Jos viinin ja ruoan liitto on täydellinen, tuntuu kuin viiini ympäröisi ruoan suussa. Kumpikaan ei nouse hallitsevaksi ja maut täydentävät toisiaan. Tosin erinomainenkin liitto lässähtää usein siihen, että viiniä ei nautita oikeassa lämpötilassa. Usein sanotaan, että punaviinin tulisi olla huoneenlämpöistä, mutta tällä huoneenlämmöllä viitataan historiallisen Euroopan sisälämpötilaan, joka oli noin 18 astetta. Jos kotona siis on suositeltu 21 astetta, viinin aromit eivät pääse oikeuksiinsa, pieni jäähdytys on paikallaan. Valkoviini puolestaan on usein liian kylmää. Sen tulisi olla asteiltaan noin 13-14, joten se kannattaa nostaa pöydälle lämpenemään hiukan ennen ateriointia.
 
Se varmaan kaikille onkin tuttua, että viinin olisi syytä hengitellä ennen nauttimista. Jos punaviinissä on tanniineja, se vaatii vähintää puolen tunnin hengitysajan pöydällä ennen lasiin asettamista. Lasissa pyörittelykään ei ole turhaa hupia, vaan päästää ilmakuplat viiniin sekaan ja jälleen nostaa aromeja esiin. Oih... miten alkoikin niin tehdä mieli punaviiniä... ;) Noh, huomiseen jaksaa odottaa. Mukavaa viikonloppua! Meillä se alkaakin ihania wanhojen pyörähtelyjä katsellessa.
 
Mayu Syrah pororuoille.



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Black Details






Viime päivät minulla on soinut repeatilla päässä biisi Black and Yellow. Siihenpä nimittäin rajoittuvat kevään värit. Sininenkin putosi kuin huomaamatta pois, niin houkuttelevia ovat mustavalkeat tekstiilit. Jotain raikasta pitää kuitenkin lomaan saada, nyt on hakusessa keltaisia tyynyliinoja. Yleensä H&M Home pelastaa tällaisen tilanteen, mutta nyt sieltä ei löydy oikeaa sävyä.





Ollappa kuin Olavi-pupu ja ottaa rennosti päivästä toiseen....

Tosin viikonlopun jälkeen en ole paljon sävyjä ehtinyt miettiä. Kävin eilen lataamassa itseäni Lapin Keskussairaalassa. Rytmihäiriötä saatii kaapattua nauhalle ja todettua, että ne ovat vaarattomia. Mutta. Silti. Kyllähän se tuntui hurjalta olla kiinni sairaalasarjojen tapaan sydänkoneessa. Oikeastaan menin vain verikokeeseen testauttamaan, oliko minulla edellisenä iltana ollut rytmiksiä, mutta koskapa verikoe oli niin järkyttävä tilanne, meinasin pökrätä ja tunsin sydämen alkavan heittää häränpyllyä. Sitten olinkin jo vaakatasossa ja tuijottelin komeaa virolaislääkäriä.

Kuuden tunnin aikana ehtii miettiä paljon asioita, mutta sainpahan kerrankin luvan kanssa levätä.Mietin siinä myös syömättömyyttä. Naisena sitä aina silloin tällöin skippailee aterioita ja iloitse muutaman sadan gramman keventymisestä yön aikana. Noh, siinä kun olin ollut aamusta alkaen syömättä ja verensokerini mitattiin, se oli tipahtanut lukemaan 2,7. Seuraavassa hetkessä olin jo tiputuksessa. En oikeasti ole ajatellut, että syömättä oleminen voisi olla noin vaarallista, mutta tuossa kolkuteltiin jo kooman rajoja. Tänään olen opetellut terveellisemmän syömisen lisäksi myös säännöllistä syömistä. Kokeilin enne joulua 5:2-dieettiä ja mietin vain siinä maatessani, miten siinäkin kokeilussa olisi voinut käydä. Kyllä sitä on naisena tyhmä näin 30-vuotiaanakin vielä. Ollappa mies.

Uusia tyynyliinoja H&M homesta.

Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä osaa taas arvostaa omaa kotiaan ihan eri lailla. Sisustusintokin lisääntyi, tekisi mieli tehdä tästä ihana pesä, mutta tarvitsisin sponsorin. Onneksi tyynynpäällisillä saa nopeasti aikaan pieniä muutoksia. Verhotkin sain vaihdettua viikonloppuna. Niistä kuvia tuonnempana. Ei ihme, että tuollaisen tehokkuuden jälkeen joutuukun hetkeksi lataamaan akkuja ihan kirjaimellisesti. Kunhan tämä pieni opiskelurumba viimeistään kolmen viikon päästä loppuu, lupaan rakastaa itseäni paljon enemmän kuin tähän asti ja lopettaa turhan stressaamisen. Mukavaa pikkulauantaita ;)




maanantai 10. helmikuuta 2014

My heart is beating like a jungle drum


Hiphei, vanhuus on alkanut. Oudot oireet olivat rytmihäiriöitä. Sitä hiukan epäilinkin. Sitä sen sijaan en arvannut, että ne johtuvat mitä todennäköisimmin Buranasta. Herkillä se voi aiheuttaa sydämen ylimääräistä rumbaa. Ei siis ollutkaan niin järkevää nappailla niitä iltaisin helpottamaan milloin mitäkin kolotusta. Niin ikään tammikuun pakkasilla saattoi olla osuutta häiriöihin. Liikunnastakin lääkäri huomautti, epäili ylikuntoa. Myös sisäilmaa epäillään. Minä uskon tuohon Buranaan ja sisäilmaan. Kuinka voisi olla oireilematta, jos työskentelee keskellä remonttia? 70-luvun rakennustaide on lahoavaista sortimenttia.


Joka tapauksessa tuo pieni löydös sai miettimään tätä ikää. Tästä ei nuoreta enää. Tutkimukset jatkuvat vielä ja saan tarkempia tietoja terveydestäni. Kunhan kokonaiskuva selkenee ajattelin romauttaa ruokailu- ja liikuntatottumukseni ikäiselleni sopivammaksi. Aloitin jo ruoasta. En ole koskaan pitänyt rasvasta, mutta jotenkin tuon sydänjutun jälkeen aloin ymmärtää, että rasvahappojakin tarvitaan. Omegaa vetelen toki, mutta nyt olen ottanut päiväohjelmaani pähkinät. Naistenlehdissä käsketään vetää kourallinen. Jos haluaa pysyä sutjakkana ja saada jalan lentämään maratonilla vielä joskus, ei passaa ihan tuollaista kalorimäärää nassuun vetää. Olen aloittanut kahdesta pähkinästä ja kahdesta mantelista päivässä. Murskaan nuo rahkan joukkoon ja laita päälle hunajaa. Sekin lienee tyhjää parempi.





Anoppi sai minut tilaamaan myös extra-rasvahappoja, linoleja, Golden Tre-en on tuotteen nimi. Mikäli noista saan hyviä käyttökokemuksia, raportoin. Jos ei kuulu mitään, nuolen näppejäni parikymppiä köyhempänä. Niin ikää ajattelin ottaa venyttelyn ja joogan viikottaiseen ohjelmaani. Olen keskittynyt aerobisiin lajeihin, joissa hiki virtaa. Nyt ajattelin rauhoittaa ohjelmaa, ottaa mukaan viikottaista painoharjoittelua ja joogaa tai venyttelyä aineenvaihdunnan parantamiseksi. Kuulun ikäpolveen, jolle Twiggy on Twiggy, ja strong is the new skinny ei uppoa, mutta lihaksen määrä ei tästä itsestään lisäänny, joten jotakin on alettava tehdä säännöllisesti (btw. kuulun myös ikäpolveen, joka alkaa kiljua tuskasta, kun joku kirjoitta alettava tekemään sanokoon KOTUS mitä hyvänsä...). Hyvä silti, että nuoremmat eivät enää ihaile niin anorektista vartalomallia.

Yksi ongelma tähän remppaan jää. Verenpaineeni huiteli lähellä riskirajoja, vaikka en syö suolaa juurikaan. Siitä johtuen natrium-arvot ovat nollassa. Tajusin vasta kotona, että tässähän on käsillä pienehkö dilemma. Miten saan natriumit nousemaan ilman, että verenpaine alkaa kohota? Juomalla 1,5 litraa vichyä päiässä? Jos jollakin on tämä sama ongelma, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Keskussairaalaan natrium-lataamoa en haluaisi enää kokeilla. Kuvituksena päivittäinen välipalani ja kököt asukuvat aamulta. Halusin kuvata tuon alemyynneistä ostamani Hunkydoryn paidan, tänään se oli neljättä kertaa päälläni. Ja tänään satoi neljättä kertaa peräkkäin räntää, ei puhettakaan ulkokuvista. Ihana neule se silti on, eikös? Voimia uuteen viikkon -minulle ja teille :)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

What I would like to wear in the spring 2014

H&M:n ja Elloksen välikausikuvastot tulivat eilen ja liimauttivat minut tunniksi unelmoimaan keväästä. Ihana puuteriroosa, jonka bongasin jo syksyllä näyttää olevan kevään väri. Jotakin siinä värissä täytyy saada kevääksi. Roosa näyttää äärettömän hyvältä harmaan kanssa. Suurin materialistinen haaveeni voisi tällä hetkellä olla puuteriroosa kietaisupusero. Sellainen olisi kiva yhdistää farkkuihin tai nahkahousuihin.

Kuvastoa sellaillessani pyrin kuitenkin enimmäkseen miettimään, mitä minulla on jo kaapissa. Kaikkea ihanaa uutta olisi kiva saada, mutta muodin kierto on nykyään niin nopea, että kaapisata alkaa löytyä edellisten kausien jäljiltä samoja sävyjä ja malleja. Esimerkiksi hyviä flared- ja bootcut-lahkeisia farkkujani en ole myynyt skinny leg -kauden aikana. On niin järjettömmän vaikeaa löytää istuvia farkkuja. Tänään vetaisin pitkästä aikaa yhdet leveälahkeiset jalkaani, ja kylläpä ne tuntuivatkin uusilta ja virkistäviltä, vaikka ovat kymmenen vuotta vanhat.
Bootcut-housut saavat vielä majailla ylähyllyllä, ihan vielä en innostu niistä ;)







Kuvastojen selaileminen on älyttömän rentouttavaa. Pidin siitä jo lapsena. Kun aloin tienata, tilasin joskus hetken huumassa kaikkea, mitä halusin ja sitten häpesin isoa pakettia hakiessani. Toki palautin paljon katumuspäissäni. Nyt alan olla jo maltillisempi. Lisäksi nykyään on muitakin nettikauppoja kuin H&M. Jokin suhden siihen on kuitenkin syntynyt jo teininä, ja edelleen merkin vaatteet miellyttävät minua. Laatukin on vuosien varrella parantunut aika huimasti. Enää ei käy niin kuin yläasteen jumppatunnilla, kun kuminauha irtosi jumppahousujen vyötäröstä ja housut humahtivat alas vyötärönauhan jäädessä lanteille. Great. Teinin unelmahetki ;)























Kuvastot ja keväthaaveilu toivat tilatun breikin arkeen. Uskaltauduin viime maanantaina viimein lääkäriin outojen oireiden vuoksi, ja sain määräyksen kaiken kattaviin tutkimuksiin perjantaina. En oikein ole pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Tiedättehän tunteen, kun vain kuuntelee omaa kroppaansa koko ajan? Sormet ristiin, että kaikki on kunnossa. Juuri kun pääsin urheilun makuun... plääh. Rinteessä olemme käyneet kuitenkin lautoinemme parina päivänä,se ei ole liian raskasta. Mieheni pysyy jo pystyssä, ja minä onnistuin näyttämään niin aidolta lautailijalta, että venäläinen turisti pyysin minua opettamaan itseäänkin. Siinä sitten kahden kaatuilevan ukkelin kanssa lautailin tunnin verran, hauskaa ;) Mukavaa pikkulauantaita!

lauantai 1. helmikuuta 2014

My boots are made for walking

Olipas se vain järkytys nähdä, mikä kasa kenkiä eteisen kaapissa todella onkaan. Miehelleni siis. Hän halusi sen oikein ikuistaa, tässäpä teillekin kuvat nähtäville. Luulen, että tilanne ei ole kovinkaan paha. Tosin nilkkureita alkaa nyt olla joka lähtöön, biker-bootsejakin kahdet ja saappaita kaikissa väreissä. Tarvitsisin lämpimät katu-uskottavat kengät eli vaikkapa nahkakengät lammasvuorella. Sellaisia ei vain oikein ole olemassa, kaikki alet on koluttu. Luulisi olevan kysyntää näillä leveysasteilla, mutta ei.



Tälle talvelle en kuitenkaan kenkiä enää hanki, jos ei mitään täydellisen ihanan mahtavaa tule vastaan. Voit ukko-kulta hengittää. Näihinkään ei ole sievoista summaa laitettu, ja kirppiksellä on myyty kaikki, mikä ei enää miellytä. Tosin tässä on vain toinen kenkäkaappi, toisessa on urheilukengät ja vapaa-ajan kengät. Roskiin päätyy tämän talven jälkeen varmasti muutama pari, jotka on loppuun käytetty. Olenkin päättänyt tosin, etten enää koskaan osta huonoa talvi- tai syyskenkää, vaikka se olisi kuinka kaunis. Tekonahka on armottomasti huonompaa kuin oikea, kuluminen on rumaa ja hoito vaikeaa. Kylmiäkin nuo tekonahkakengät ovat.

Suuren osan kengistäni olen löytänyt super-halvalla loppualeista, kuten Guessin kahdet saappaat viime keväänä -70%. Onni on se, että jalkaa menee 35/36 kengät, talvikengistä joskus 37. Ne tuppaavat jäämään myymättä monessa paikassa. Nyt seuraan, jos tulisi jotkut sopivat mustat ylipolvensaappaat alennukseen. Tähän mennessä kaikissa on ollut liian leveä varsi. Tosin, tuskinpa tulee, ja silloin ostolakkoni pitää pääsiäiseen asti ;)

Kun ei katsele vaatteita ja kenkiä koko ajan sillä silmällä, tulee ajateltua sisustamista. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa verhot vaihtoon. Tyynynpäälliset on jo vaihdettu. Tunnelmaksi haetaan mustaharmaata yleisilmettä, jota raikastaa valkoinen ja koivu, väripilkkuna keltainen. Niin, tiedän, sanoin kyllästyneeni, mutta kuukausi ilman keltaista on ollut, noh, harmaa. Welcome back keltainen sohva ja keltaiset tyynynpäälliset. Kuvia tästä, mikäli tulos on onnistunut ;) Kuvitelkaa, nyt on jo helmikuu. Se tarkoittaa, että minulla on 27 päivää aikaa suorittaa kolme kurssia, sitten tämä opiskeluhel*****i on hetkeksi tauolla. Rise and shine, kyllä se siitä, se on vain elämää ja muita ihania toteamuksia. Hyvää viikonloppua :)