sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Narua vyölle

Suomen kesä on lyhyt ja lämmin. Trooppisen yön ja Jutajaisten Sami Pitkämö -orkesterin tahdissa tanssittujen tanssien jälkeen koitti jälleen syys -ainakin ilmojen puolesta. Vettä tulee kuin aisaa ja kaikki suunnitelmat nurmikon leikkaamisesta tai istutusten rajaamisesta voi unohtaa.


Uutta parempaa huomista odotellessa viilasi blogin asua hiukan kesäisemmäksi, kuvat bannerissa ovat juhannukselta. Sateen piiskatessa ajattelin myös kuvata alennusmyyntilöytöjäni, saaliini on parempi kuin aikoihin. Keräsin sen yksinomaan Nellyltä, ei kannattane enää keskustaan lähteäkään alennusmyyntejä tutkimaan muutoin kuin urheilukauppoihin. Kun tarjonta on se, mikä täällä Lapin pääkaupungissa on ja ostajia akselilla Murmanskista Haaparantaan on aivan turha kuvitella löytävänsä mitään. Nettikauppa-alessa olin sen sijaan ajoissa, ja Nellyn saalis oli niin hyvä, ettei budjetti sitten antanut periksi muuta tilatakaan. Hiukan haikalin Net-a-porterilla Philipp Limin laukun perään, mutta pidin pääni kylmänä, sillä malli ei ollut sellainen, mitä olin ajatellut. Jaksan odottaa, että se oikea kävelee vastaan.


Hauska uusi löytö minulle alerintamalla on Mango Outlet. Aina Mangolla käydessä jotakin tarttuu mukaan, ja tältä sivustolta on mahdollisuus tehdä löytöjä jopa 80 prosentin alennuksella. Muita sivustovinkkejä alehaukoille on kesäkuun Trendissä, jota kai tässä vaiheessa kuukautta löytää lähinnä kirjastoista... heinäkuu jo huomenna, kylläpä aika menee nopeasti näin lomalaisena. Kuvituksena tässä tekstissä ovat viime viikon kaupunkireissun vaatteet, joiden jujuna oli naruvyö. Sillä saa simppelin randomasun näyttämään tarkoin harkitulta yhdistelmältä aika pienellä vaivalla. Moisen hankin joskus Ginasta, jouduin tosin ostamaan rumat housut vyön mukana, heh, naisen logiikkaa kai tämäkin, mutta sainpa vyön ;)


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Heinäsirkkoja huiviin Nizzassa

YK patistaa ihmisiä syömään enemmän ötököitä, jotta maailma ei tuhoutuisi lihakarjan kasvatukseen. Jossakin päin maailmaa tämä on otettu tosissaan, ja nizzalaisessa aperitiivibaarissa saimme maistuvan yllätyksen punaviinin kyytipojaksi. Heinäsirkat eivät maistu hassumalta, kokeilkaapas :)



Viinibaarissa odottelimme Chez Davian, italialaisen Alda Altobellin ravintolan aukeamista. Ravintola oli yksi reissun parhaita kokemuksia ehdottomasti. Seurasimme Nizzassa ravintolavalinnoissamme Helena Petäistön uuden kirjan Nizza, Cannes, Birarriz vinkkejä, jotka johdattivat meidät erinomaisiin makuelämyksiin. Suosittelen lämpimästi! Ilmeisesti myös muutama muu suomalainen oli jo löytänyt tämän tuoreen opuksen, sillä kaikkiin vierailemiimme ravintoloihin sattui aina samaan aikaa myös muita suomalaisia.


Kaiken kaikkiaan suosittelen Nizzaa lämmöllä. Se on yksi parhaita kaupunkeja, joissa voi helposti yhdistää ranta- ja kaupunkilomailun; päivän kävleyn jälkeen on ihanaa pulahtaa lämpimään veteen ja istua heti mukulakivirannalla. Ranskan Rivieralla riittää junamatkan päässä nähtävää niillekin, joille Nizza käy pieneksi. Kaupungista piipahtaa sujuvasti niin Cannesiin ja Biarriziin kuin Monacoon ja Villefranceenkin. Nämä paikat nähneille suosittelen vaellusta kuvankauniiseen Ezeen. Itse tyydyimme tällä kertaa Ranskan lennonjohtajien lakon väsyttäminä nauttimaan vain Nizzassa oleilusta.


Tässä muutama kuva rantabulevardilta. Päälläni on jo muutaman vuoden vanha ihana huivimekko Hennesiltä (värit hiukan vääristyvät, siippa ei hallitse säätöjä vielä). Jalka on paketissa, akilles hiukan ärtyi kävelemisestä, siinäkin yksi syy, miksi urheilu ja kylissä vaeltaminen jäi tänä vuonna vähemmäksi. Palaamme kuitenkin Nizzaan aivan taatusti vielä kolmannenkin kerran :)




torstai 27. kesäkuuta 2013

Laattoja välimerelliseen tyyliin

Satuin ennen Portugalin matkaani lukemaan jostakin sisustuslehdestä jutun, jossa povattiin välimerellisen tyylin olevan nousemassa sisustuksessa. Skandinaavisen vaaleuden voittokulku onkin ollut jo pitkä, joten ainakin itse tervehdin rustiikkisen kotoista ja hiukan rönsyilevää välimerellisyyttä ilolla. Oma sisustuksemme taipuu välimerelliseen väli-iloitteluun aivan itsestään, vaikka uuteen taloon muuttaessamme päätin, että kaikki on mustaa, valkeaa ja harmaata. Noh. Kaikki se onkin, mikä ei ole keltaista tai sinistä ;)
Kuva: fuoriborgo. com
Välimerellä olen sisustuksessa aina kiinnittänyt eniten huomiota ilottelevaan kaakelien käyttöön. Näiden kaakelien povattiin yleistyvän nyt myös suomalaisten sisustuksessa. Mene ja tiedä, mutta hyvällä maulla sisustuksen mausteena käytettynä ne tuovat mukavan rentoa ja pirteää tunnelmaa. Erityisesti ihastuin erään tapasravintolan tapaan käyttää kaakelia. He olivat yhdistäneet keltaisen seinän ja sinivalkoisen kaakelin tosi taidokkaasti. Hiukan itämaiset punertavat ja keltaiset lamput sopivat yhdistelmään, ja erilaiset peilit toistivat lamppuja saaden pikkuruisen ravintolan vaikuttamaan isommalta ja valoisammalta. Ruoka ei ollut kovinkaan erityistä, mutta palasimme ravintolaan hienon sisustuksen - ja rinomaisen vinho verden- takia silti toisenkin kerran.



Kuva: http://heindorffhus.motivsamler.dk/shoebox/shoebox-CoqBarcelosTile
Koetimme löytää itsellemmekin muutaman sinivalkoisen kaakelin, joista olisi saanut asetelman seinälle, mutta sellaisia ei löytynyt. Eipä niiden rahaaminen Suomeen tosin aivan yksinkertaista olisi ollutkaan. Jäämme odottelemaan, että tyyli rantautuu tänne ja mietimme sitten uudestaan. Pahimpaan kaakelihimotukseen hankimme yhden kaakelin, jossa patsastelee yllä oleva portugalilainen kukkofiguuri ;)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tyylillä Lissabonissa



Juhannuksen tyylissä tahi sisustuksessa ei ole liiemmin esiteltävää, sillä rötväsimme 15 vuotta vanhoissa villapaidoissa kalamökillä, joten esittelen teille hiukan katumuotia Lissabonista. Portugalin tyyli oli aika inspiroivaa, ihmiset olivat sekä trenditietoisia että persoonallisia. Huonosti pukeutuvat olivat lähes aina turisteja sandaalisukkineen -älkääkä puhuko mitään niiden trendikkyydestä, en osta sitä kuitenkaan.


 Idea tyylien kuvaamisesta tuli itse asiassa mieheltäni, tyylikkyys oli niin silmiinpistävää, että jopa hän kiinnitti siihen huomiota. Naisten rento ja luova pukeutuminen toi mieleen jopa tyylistää kuuluisat ranskalaiset.

























Tähän poimin muutamia omia kesän suosikkejani: rentous, kontrastit, kuluneisuus, farkku, mustavalkoisuus ja levenevät lahkeet. Kukkia lukuun ottamatta uskon näiden tyylien jatkavan syksylläkin, ja hamstrasin nettikauppojen alesta sekä itselleni että miehelleni farkkua, mustaa ja valkeaa -ja vähän muutakin. Syksyn tyylikartoista kävin kurkkaamassa tulevan kauden värejä, joissa näkyivät vahvoina edelleen ruskean ja vihreän eri sävyt aina utuisesta mintusta sinertävään vihreään. Jätin houkuttelevat pinkit housut tilaamatta, niiden tarpeellisuudesta olisin kuitenkin ollut ihan eri mieltä syksyn sateissa, sen sijaan kokosin juhannumyrskyn tuivertaessa nettikaupan koriin ajattomia löytöjä ja lempimerkkieni alennustuotteita. Kaupungin megatapahtuman, yöttömän yön ostokarnevaalit, sen sijaan skippasin. Kuka sitä nyt helteellä shoppailee? ;)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Dreaming of a smooth drive

Tässä se uusi unelma sitten seisoo, josta taannoin mainitsin. Hyvästit vahalle kaaralle jätin ennen lomaa ja sanoin terve vaan uudelle osamaksusopimukselle. Vauvan hankinta siirtyy taas... Heh. No, ei nyt tämän takia, mutta vaihto oli pakko tehdä ja en kyllä kadu. Nyt tätä testataan tositoimin juhannuksen liikenteessä, ainakaan ärhäkkyyttää ei puutu, kyseessä on merkin toiseksi pienin malli, ns. kauppakassi minulle. Onneksi en valinnut Skoda Rapidia sittenkään. Toivon myös, että tämä kestää edeltäjäänsä paremmin näitä Lapin arktisia olosuhteita, ei ole nimittäin kiva odotella bussia 38 asteen pakkasella -been there ja niin edelleen. Vaikka nuo miehet sanovat, että autoa pitää säästää, niin täytyy sen parit kovat pakkaspäivät kestää, sitä vartenhan se hankitaan.

Shortsit Zara, t-paita VeroModa, ballerinat H&M, auto Pörhö
Asiata kukkaruukkuun, vielä ei tarvita toppatakkia tai talvikestävyyttä, sillä helteet alkoivat taas! Asukuvissa esiintyy jo Lagosin kuvissa vilahtanut yhdistelmä rantakledjua lomalta. Sama setti on pseukoneen kautta pyörähtänyt mökkilaukkuunkin. Täytyy hehkuttaa tuota reppua. Noin pikkukylän rantareissulla se on täydellisen mukava valinta, tavaraa mahtuu ja kädet ovat vapaat. En olekaan käyttänyt reppua pariinkymmeneen vuoteen. Kiitos armollinen ihana nykymuoti, toit kunnon kengät ja laukut takaisin turhamaisten naisten elämään :D Suureen kaupunkiin en sen kanssa lähtisi, sillä eteläisen euroopan taskuvarkaat ovat äärettömän taitavia.


Tätä kuvaa katsoessani varoitan teitä tuonne Euroopan eteläisimpiin osiin menijät, ettette huiva/hattua unohda. Olin kuvauspäivänä ilman hattua noni 1,5 tuntia ja sain elämäni pahimman auringopistoksen. Se oli pelottavaa se. Auringon paahde on yllättävän kova tuolla, ilman päähinettä ja aurinkorasvaa ei selviä hetkeäkään. Edes oliivi-ihoinen mieheni ei kestänyt kärvähtämättä tuntia, kun meni altaalle ilman rasvaa eräänä myöhäisenä iltapäivänä.





T-paidoissa olen puolestaan ihastunut tuollaisiin löysiin t-paitoihin, erityisesti tuollaisessa mallissa, jossa kaula-aukko on takaosasta hiukan avarampi. Ainahan pitäisi korostaa parhaita puoliaan, ja minulla ei etumuksessa ole paljon mitä vilautella, joten kaunis selkäluusto paistakoon kansalle. Heh. Noita teeppareita olen nähnyt ainakin Cubuksen, henkan ja Ginan valikoimissa. Tämä yksilö on jo pari vuotta vanha eikä vielä nukkaantunut, vaikka käyttö on kovaa.


Shortsit puolestaan ovat Ginan alesta viime vuonna. Onkin hyvä, että hamstrasin viime vuonna useammat shortsit, silloin pituus ja tiukkuus olivat ainakin minun paksuille juoksureisilleni tämänkesäistä parempi. Peppu näkyi ja sellut litistyivät, kun muutamia tänä vuonna sovituskopissa ennen lähtöä kokeilin. Reissun päällä näin naisia, jotka näitä yksilöitä olivat ostaneet, ja täytyy sanoa, että ei näytä kivalta, kun pakara vilkkuu lahkeesta, onneksi itsekritiikkini oli kohdallaan ja jätin housut kauppaan. Näppäristä näppärin rantakassi sen sijaan on tuo H&M homen muovikassi, kestää isältä pojalle eikä kastu.

Lopuksi viimeisessä kuvassa on vielä pieni tunnelmapala päiväkahveilta Lagosin kansankuppilasta. Siellä nuo kaiketi istuvat ja jatkavat elämäänsä edelleen, meidän lomamme tuli ja meni; veni, vidi, vici. Niin usein ajattelen täällä turistien mekassa itsekin asuessani, kun he iloisesti minulle vilkuttavat jokiveneestä tai moottorikelkasta: te tulette ja menette, minä jään tänne teidän turistien paratiisiin -muistanenko tuota yhtä paljon arvostaa ja yhtä paljon sen kauneutta ihailla vai haikailenko aivan liian usein aavan meren tuolle puolen...


torstai 20. kesäkuuta 2013

Lagos

Täältä tulisi ensimmäistä raporttia reissun päältä. Lensimme siis heti loman alettua Berliinin kautta Faroon, josta puksuttelimme paikallisjunalla 80 kilometrin päähän Lagosiin. Löysimme paikan jonkin artikkelin siivittämänä joulun tienoilla ja kokosimme oman reppureissupaketin vertaa.fi, hotels.com ja booking.com -sivustojen avulla. Hintaa koko kahden viikon reissulle noin puolta vuotta ennen varattuna lentoineen ja yöpymisineen siirtymisineen tuli noin 800 euroa per henki.


reppu Asos, shortsit Gina, t-paita H&M, kengät Merrel, huivi random

Lagos on lähellä Sagresta eli paikkaa, johon maailman ennen kuviteltiin loppuvan. Tätä luuloa en yhtään ihmettele. Kaikessa kauneudessaan Lagosissakin olin jotakin yliluonnollisuutta. Upeinta paikassa toki olivat kalliorannat isoine meressä olevine kivineen ja kirkkaine vesineen. Rannalla viihdyimmekin Atlantin aalloissa yhtä päivää lukuun ottamatta hyvin tiiviisti. Tuon yhden pilvisen päivän käytimme vaeltamiseen saarella, mikä sekin oli kyllä hieno kokemus.
































Lagosin keskusta ei olle kovinkaan viehättävä. Siellä oli melko paljon brittejä, mikä ei ainakaan nosta tunnelmaa. Myös töhryjä on siellä täällä, nuoriso lienee turhautunut, tunnelma oli paikoin kuin Ateenassa. Mukavaa ravintolaa sai hakea sivukujilta (kuten alta huomaatte), sellainen löytyi suositun mehubaarin yläpuolelta, jossa vanha papparainen piti vaimonsa kanssa pientä merellistä bistroa. Ruoka oli hyvin suomalaista, se sisälsi paljon kalaa ja perunaa ja vähän makuja. Kansallisruokia olivat paistetut sardiinit, janssonin kiusauksen kaltainen turskapata ja risottoa muistuttava merellinen pata. Ensi alkuun kaikki toki maistui, mutta seitsemännet sardiinit ja kolmas kiusaus alkoivat jo tökkiä. Mitä paikalliset söivät? No tietysti sushia, pizzaa ja Lissabonissa Hard Rock Cafeen burgereita. Mistä me sen tiedämme...ei siitä sen enempää... :D

mekko H&M, laukku second hand

Rantabulevardi Nizzan tyyliin

Vanhan kaupungin aukio

Katutaiteilija keskusaukiolla

  Kaiken kaikkiaan Atlantti oli uskomaton kokemus. Varsinkin pienellä kalastajaveneellä pujottelu isojen kivipaasien ja niiden lomaan jäävien luolien läpi oli hieno elämys. Silloin tunsimme olevamme enemmän Krabilla kuin Euroopassa. Takaisin en kuitenkaan palaisi. Täydellinen elämys olisi vaatinut myös ravintola- ja iltaelämältä enemmän pisteitä. Nyt saman jointti- ja rolexkauppiaan kohtaaminen keskusaukiolla joka ilta sai mielen jo loppulomasta halajamaan hotelliin ja syömään supermarketin Quichea, joka on muuten älyttömän hyvää -erityisesti Viho Verden kera. Tuo viini taitaakin olla Portugalin paras lahja Euroopan ruokagenrelle. Suosittelen sitä raikkaana ja pirskahtelevana keveiden kesäruokien pariksi, Suomestakin sitä saa montaa eri merkkiä. Chin chin Atlantin aalloille!


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Merellistä


No niin. Jahas. Syksy. Great. Paluu puutarhaan ei ole ollut aivan niin auvoinen. Hyvästi shortsit ja auvoisa merituuli. Täällä puhaltaa arktinen viima ja vettä tulee kuin aisaa. On siis ollut palattava pitkiin housuihin ja neuleisiin. Mitäs menin julistamaan, että pidän eniten syysmuodista ja kerropukeutumisesta. You get what you order... Päällä koko setti H&M ja nämäkin kledjut löytyvät nyt meneillään olevista alemyynneistä alta khadenkympin, mukavat ovat, voin suositella.


Viime päivät on ollut yhtä juhannushypetystä. Kaupat ovat muistaakseni päivän kiinni tämän suvemme juhlan vuoksi, mutta toki on hamstrattava ruokaa ainakin pariksi viikoksi. Jos vaikka airot menevät poikki eikä pääse mökiltä lähikauppaan... Enkä ole yhtään parempi. Olen seisonut kahdessa eri marketissa tänään puolen päivän ajan ja huomenna pitää hyökätä heti aamusta "unohtuneet"-listan kanssa ennen kuin käännämme auton nokan kohti koillista. Tämä valon juhla on jo paisunut mittasuhteiltaan meidänkin suvussamme joulun kaltaiseksi orgiaksi.


Lomailu on loppupeleissä aika helppoa ulkomailla. Kun ei voi tehdä mitään, voi vain nukkua ja syödä. Ihanaa. Odotin kotiinpääsyä, mutta kyllä lomallakin oli aika nastaa. Nyt kun vielä lomailen oikeanlaisen ihmisen kanssa, joka ei tee aikataulutettua nähtävyyskierrosta joka päivälle niin kuin edellinen siippani. Huhhuh, niiden lomien jälkeen tarvitsi kyllä toisen loman. Nykyään reissaamme fiilispohjalla ja yhdistämme aina kaupungin rantaan, jotta lomailu ja nähtävyydet pysyvät balansissa. Aamulla mennään sinne minne mieli tekee eikä yhtään ravintolaa varata ennakkoon, kiireetön vaeltelu ja pikku bistrojen löytäminen on parasta lomassa. Sen verran tämä sade on kasvattanut kölliä otsaan, että hiukan jo googlailin syys- tai joululomaa varten matkaa. Krakovaan pääsisi viikoksi lennot+ hotla alle kolmen sadan tammikuun alussa.... tai ehkä sittenkin lokakuussa Maltalle... Täytynee testata sitä uutta ja ihmeellistä kolmosen lottoa.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Paluu puutarhaan

Terveiset lomalta. Kotona. huh. Lakko. Ranska. Harharetki geneveen. Tanskan kruunut palatessa. I say no more. Loman päälle tarvitsisi loman. Heh. Ihanaa olla kotona, raportoin pidemmin kuvien kera lomastani, sillä paikat olivat kivoja -jopa se geneve, mihin eksyimme lakkolaisten takia. Minä kannatan Euroopan yhteistä ilmatilaa -ihan vain ranskalaisten lennojohtajien minulle aiheuttaman harminkin takia.
Noudatamme lomillamme aina neuvoa "älä mene Tampereelle,vaan jää Toijalaan". No, internetyhteydet ovat sitten sen mukaset,joten päivittely reissun päältä jäi niihin pariin ennalta kirjoitettuun postaukseen. Lisäksi täppäri kirjoituskoneena ei ole todellisuutta. ainakaan Bloggerin kanssa uusi tablettimme ei toiminut ollenkaan.






















Lomaltamme saavuimme eilen illalla, ja oli ihanaa huomata, kuinka kasvit olivat kasvaneet. Voidaan jo puhua puutarhasta. Anoppi oppasti, että paras pihlajien leikkausaika on kaupungin puutarhurimme mukaan tällä viikolla, joten siihen hommaan ryhdymme hetimiten, kun tuo jumalaton sade loppuu. Tämä kuva-aineisto on kuvattu lähtöpäivänä, ja tarkoitus oli julkaista se jo matkalta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuvissa esiintyvät uudet pensaamme: norjan angervo sekä lumipalloheisi. Näiden lisälksi pihamme sai uuden puun, marjatuomipihlajan ja muutamia orvokkeja kesäkukiksi. Kukkapenkin luomisen unohdan vielä tältä kesältä, keskityn marjoihin ja puihin sekä pensaisiin. Ihanaa olla taas kasvustojen äärellä :) -ja blogissa.

 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Maksihame hulmuaa

2

 Menneelltä viikolta nappailin kuvat asustani, joka päällä lähdin toteuttamaan yhtä unelmaani -joka vei minut taas muutamaksi vuodeksi osamaksuasiakkaaksi. Halusin päälleni jotakin asiallista, mutta viileää. Valitsin keväällä tilaamani maksihameen. Kevättalvella mietin, sopiiko punainen kesään, mutta hyvinhän tuo menee.






















Hameen malli on hienosti peppua korostava, takapuoli näyttää aika mojovalta, mutta siihenpä minä tähtäsinkin bikinikauden viimesitelytreeneissä. Oletteko käyneet uusimmassa BodyPumpissa? Jos ette, vinkkaan teille, että paras peppua ja takareisiä treenaava liike on lantion nosto, jossa reisien päälle laitetaan noin viiden kilon paino. Tätä liikettä olen tehnyt n. 100 krt /kerta parin viikon ajan joka toinen päivä. Näette tuloksia on tullut aika lailla :D Toki syöminen ja lepo lihastenkasvatustreeneissä ovat tärkeitä, joka päivä ei kannata puntata, lihakset tarvitsevat lepoa kehittyäkseen. Myös proteiinin määrää kannattaa lisätä.

 Sivutuotteena tuosta proteiinin syömisestä sain myös hauikseni pulpahtamaan aikamoiseen kuntoon. Kahvakuulatunnilla salilla treenatessani peilistä katsoi uimarin kaltainen kuvajainen, on nimittäin hartiolla kokoa pullistelevan hauiksen lisäksi. Pieni lihasvarasto ei kuitenkaan ole pahitteeksi löhöloman edetessä. olen todennut, että lomalla lihasta häipyy pari kiloa, jos liikunta painottuu uimiseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. jos ei halua antaa lihastensa haihtua taivaan tuuliin, voi harjoittaa staattisia liikkeitä, niistä vinkkejä löytyy kivasti googlailemalla. On hyvä kuitenkin muistaa, että kerran treenatut lihakset saa nopeasti takaisin ja kunnon lepo kerran vuodessa tekee lihaksille vain hyvää. Kuten näette mäkihyppääjä Janne Ahosen testituloksista, kunto voi jopa kasvaa entistä paremmaksi levossa :)


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kasaria kehiin

Viime viikolla sain enemmän kommentteja asustani kuin koskaan. Ei varmaan tarvitse mainita, että työpaikallani konservatiivinen pukeutuminen on suosittua, vaikkakaan ei vaadittua. Siksipä ajattelin päräyttää, en vain voinut vastustaa näitä housuja, kun näin ne Cubuksella. kuvat ovat siis viime viikolta, ajalta ennen jumalaista helleaaltoa. Ajalta, jolloin neuleen päälle piti vielä laittaa takki. Tuntuupa kaukaiselta!



Koska housut ovat levottomat, yhdistin ne yksiväriseen neuleeseen. Neuleen materiaali on ilmavaa, ei lainkaan villaa seassa. Kesäneuleeksi se on oikein mainio, ja sen nappasin Henkalta lahjakortilla, kun en oikein muutakaan keksinyt. Farkkutakki on snd eli second hand ja kokoa 38. Normaalisti kokoni on 34, mutta ajattelin kokeilla, ja tämähän sopi. Kannattaa joskus kokeilla erityisesti takeista normaalia isompaa kokoa, vaikka malli olisi tarkoitettu napakaksi, se voi näyttää hyvältä myös isommassa koossa. Käsikoru on aikanaa Sardiniasta hankittu ja siinä on etnan tuhkasta (ainakin niin minulle uskoteltiin) muotoiltuja helmiä.

Näistä kuvista omiin silmiini hyppää tuo kauhea nurmikko. Miksi ne sateet eivät tule? Huolella perustettu nurmikko on kuivaa käpyä ja kohta mennyttä. Olisi mukavaa saada kevätlannoitteet kehiin ennen juhannusta, mutta tällä helteisellä menolla täällä tuulisen vaaran päällä niitä ei kannata laittaa. Seuraavaan postaukseen olen kerännyt hiukan meinikejä puutarhastamme muutoin. Vaikka nurmikko kituu, muut kasvit ovat aloittaneet hurjan kasvupyrähdyksen näiden lämpimien ansiosta. Ihanaa! Olen hurahtanut tähän puutarhahommaan ihan täysin, vaikka pari vuotta sitten en voinut käsittää, mitä hienoa on käsien työntämisessä multaan kyynärpäitä myöden. Nyt polvissani on ruskeat pyörylät kaikesta konttaamisesta ja kynsien alla kilo multaa -ja sydän hymyilee :)

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Ain't no Vuitton...

Terveisiä täältä tropiikista! Tykkään helteestä ulkomailla, mutta voi hyvänen aika tätä Suomen hellettä. Ainakin Lapissa aurinko on julman paahtava ja kuiva, poissa on leppeä merituuli, joka lomakohteissa puhaltaa. Kaikki hokevat, että tästä täytyy nyt olla kiitollinen, ja nautitaan nyt, kun kerrankin... Uskon, että moni muukin odottaa tämän paahteen loppumista kuin kuuta nousevaa. Mutta sitähän me emme sano ääneen -ihan hensinkiläistenkään kiusalla ;)


Vaikka Ivalo on Euroopan kuumin steissi tällä hetkellä eikä Rovaniemikään paljon jälkeen jää, suuntaan etelään. Hiio'hoi leppeä Atlantin henkäys, olen tulossa jo, keep it cool for me... :) Nauttikaatte lappilaiset sisareni ja veljeni tästä säästä, minä lähden vilvoittelemaan aurinkorannoille.


Oli aikomus kuvata pakkaamistani, mutta se on sellaista kaaosta se, että eipä sitä kannata dokumentoida. En ole niitä ihmisiä, jotka matkustavat käsimatkatavaroilla. Koska urheilemme lomillamme, kenkiä ja vaatteita pitää olla monenlaista. Ja syömäänhän ei mennä lenkkarit jalassa iltaisin. Se siitä siis, en saa minäkään papukaijamerkkiä pienistä pakaaseista, kuten ei Rillakaan. Raskaan laukun raahaaminen on kuitenkin lötköpötkösiirtymäpäiven "hyvvää reeniä" niin kuin meillä
päin sanotaan. Kerran jos toisenkin olen raahannut painoni
verran tavaraa. Olen siis myös mestari piilottamaan liikakilot
-sekä omani että laukkuni :)


Miten kuvat liittyvät aiheeseen, sitä epäilemättä ihmettelette. Eivät oikeastaan mitenkään muuten kuin, että tässä on viimeistä edellisen työpäivän asuni. Jumalaton helle on todellakin vaatinut luovuutta työpaikalla, huh. Periaatteeni on työni luonteen vuoksi, etten vilauttele polvia tai olkapäitä. Väljät ja ilmavat rankkaa hikeä työstä palatessa kestävät vaatteet ovat olleet kova sana, tämä setti oli oikein mainio, koko komeus on H&M:ltä, kaikki takavuosien mallistoa. Kesävaatteina henkatkin kestävät vuodesta toiseen, kun käyttökerrat jäävät vähäisiksi eikä haittaa vaikka ne iltapäiväpyöräilyn jäljiltä ovat märkinä. Ballerinoja ostan kauden väreissä, nuo tekonahkaiset ovat ihana hiertämättömät ja keveät. Syksyllä ne joutuvat aina roskikseen, mutta en ole uskaltanut korvata niitä laadukkaammmilla. Vitosen kengät eivät harmita, jos roskiin menevät parin kympin baltsut, hiukan jo karvaiseen puhumattakaan Tory Burcheista, joista haaveilen. 

Laukkukin on taattua Mangoa, ain't no Vuitton siis, mutta pyörän tarakalla mainio menopeli. Ei haittaa, vaikka hiukan ottaa osumaan, voin huoletta kuskata sitä edestakaisin. Sitä paitsi se näyttääkin ihan nätiltä minun silmääni. Tulevalta lomamatkalta olisi kuitenkin haavena hankkia jokin laadukkaampi laukku niihin päiviin, jolloin pyörä jää kotiin, katsotaan sattuuko mitään silmiin :)