tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kemijärvi kipinöi

Festaripossea.
 En ole eläessäni nähnyt niin paljon ihmisiä Kemijärvellä kuin näin viime viikonloppuna. Paljon niitä olikin, 13 400 pohjoisen aviisimme mukaan, se on puolet koko kunnan asukasmäärästä. Moisen määrän porukkaa houkuttelivat paikalle lähinnä Katri Helena, Tuure Kilpeläinen ja Antti Tuisku, osansa oli myös ilmojen herralla, joka päjäytti kunnon helteet varsinkin lauantaille.

Antti villitsi yleisön jo varhain iltapäivällä.

Festarit olivat festarit, vaikka yleisö olikin aluksi hiukan pyyröllään siitä, kuinka festareihin pitäisi suhtautua, taisi olla ensimmäiset jamit aika monelle. Keski-ikä oli verrattain korkea ja tyyliksi oli valittu samat kamppeet, joita viimeksi käytettiin naapurin Siirin lakkiaisjuhlissa. Oli prameaa kuulkaas! Myöskään mekot ja puolisäären legginssit eivät olleet menneet muodista näillä leveysasteilla, ja koruja oli otettu varmuuden vuoksi niin paljon, että joulukuusikin rinnalla olisi kalvennut. Tunsin itseni vallan alipukeutuneeksi, mutta sehän ei tunnelmaa haitannut. Oli mukana tosin muutama sellainen tyyliniekka, joista muotikuutiokin olisi varmaan kiinnostunut, tässä parhaita paloja:


Festarityyliä a'la Iskelmätulet.

Hauskasti pukeutunut juhlakansa lämpeni esiintyjille vilpittömästi ja käyttäytyi vallan siististi. Estradia tuijotettiin omassa pikku kuplassa, ketään ei tönitty ja seuraavaan kuuntelijaan jätettiin pieni hajurako. En ole ikinä moista väljyyttä kokenut konsertissa täällä poronhoitorajan eteläpuolella (Kemppahan on siis siellä pohjoispuolella). Saimme anopin kanssa osaksemme suurta paheksuntaa, kun sukkuloimme eturiviin Katri Helenaa kuuntelemaan viisi minuuttia ennen kuin konsertti alkoi. Olisin itsekin paheksunut, vaikkakaan en olisi tönäissyt niin lujaa kuin paikallisen kansalaisopiston rehtori minua tuuppasi ohi mennessäni. Toki hän pyysi anteeksi keikan päätteeksi, kun huomasi survaisseensa kyynärspäänsä entisen alaisensa kylkiluiden väliin, ja sekös herätti huvistusta minussa ja anopissa.

Mun sydämeni jäi Katri Helenan keikalle...
 Mahduimme kuitenkin sulassa sovussa kuuntelemaan Katria, joka hän vetikin eittämättä festareiden parhaan keikan, enpä olisi uskonut, että minusta tulee fani, mutta niin kävi. Lauloin mukana kaikki kappaleet, jopa ne uusimmat, kiitos äitini mökille jättämän CD:n. Jopa Katri katsahti ihmetellen, kun pysyin mukana 60-luvulta 2010-luvulle ainoana yleisössä, hihhii ;) Tässäpä henkilökohtaiset suosikkini videoina:
video


video

Ensi vuonna uudestaan! Harmi vain, että mainio festaritukikohtamme palvelutalolla taitaa ensi vuonna olla mennyttä, sen verran paha oli papan amnesia, että siirtyminen ryhmäkotiin taitaa olla edessä. Sääli! Täytyy istahtaa väliajoilla puskaan Kari Väänäsen seuraksi ensi vuonna sitten, lakosi koko puska tosin, mutta tokkopa tuo ensi vuoteen mennessä toipuu. Puska siis. Tässäpä on vielä muutamia tunnelmapaloja kuvien muodossa:

Freeman goes mattolaituri. Mahtavaa!


Festariasua perjantailta ja lauantailta, conssit vaihtuivat ballerinoihin lämmön kohotessa.
Anna Puu lauloi tunnekuohussa, Danny paljasti syyn Annan lopetettua: avioero tuli. Harmi :(

Ihana Antti hurmasi yleisön lauantai-iltapäivänä. Joku kommentoi Antin kävelleen keikalle pyykkinarun alta ;)


Ei kommentteja: