lauantai 30. marraskuuta 2013

Työmaalla

Tänään olen totisesti tehnyt viikon kuudennen työpäivän täällä kotosalla. Eilisten pikkujoulusuunnitelmien murennuttua pipariksi nousevan kuumeen takia, päätin, että tänään herään aikaisin ja laitan joulun valmiiksi. Kun lukee eteläläisten blogeja, tuntuu siltä, että hötkyilen liikaa tämän joulutuksen kanssa. Vaan kun katsoo ikkunasta ulos, tuntuu, että olen kuukauden naapureita jäljessä. Täällä on oikeasti heitetty parhaassa tapauksessa kynttelitköt ikkunaan jo lokakuun puolivälissä.

Heiluin kuin heinämies, ja taisipa se kuumekin ottaa siinä muutamat lukemat päivän mittaan, vaan en malttanut mittailla. Taustalla hiihtelivät oman kylä pojat ja muiden kylien tytöt sijoille "ynnä muut" Rukan talvilajien kisoissa, ja minä päätin jaksaa niin kauan kuin ne jaksavat hiihtää. Nyt noin kahdeksan tunnin työn jälkeen, voin todeta, että kaikki on melkein valmista. Kuvaamiseen asti en vielä päässyt, voimat loppuivat kuuden maissa, istahdin sohvalle enkä enää noussut ylös.



Sen sijaan heitän eetteriin viime viikon kuvat lampusta, josta olemme haaveilleet pidemmän aikaa. Iskin silmäni Vepsäläisellä Design House Stockholmin -työmaalamppuun. Koskapa olemme jonkinlaista industrial-henkeä tänne tavoitelleet, aloitin suostuttelupyynnöt miestäni kohtaan. Kuten todettua, meillä sisustetaan yhdessä, lamppuja hankitaan yhdessä. Hänkin piti onneksi kuitenkin tästä lampusta -mutta ei lampun hinnasta. Eräänä maanantaina mies kantoi yllättäen Clas Ohlsonilta taidokkaat kopiot Design House Stcokholmin lampusta. Hän sanoi, että kokeillaan näillä ensin ja hankitaan sitten aidot, jos miellytään.

Siinä ne nyt killuvat. Periaatteessa en pidä kopioista, mutta nämä ovat sen verran erikoiset, että on hyvä hiukan totutella niihin ennen kalliimpia hankintoja. Toisaalta aidon voi laittaa myös pöydälle, joten teemaa voi jatkaa työhuoneeseen vaikkapa valkoisella lampulla myöhemmin. Tykkään kyllä kovasti niiden luomasta tunnelmasta, mutta arvaan, minkälainen ilme anopilla on, kun hän tulee miehen synttäreille ensi viikolla ja näkee lamput... ;)

kuva. vepsalainen.com

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Jouluinspiraatiota

Miten nämä viikot menevät niin nopeasti? Ensi viikonloppuna on jo adventti ja silloin aion räjäyttää koristepankin pitkin huushollia, johan se on aikakin ;) Käteni ovatkin jo syyhynneet koristeiden kanssa, esillä ovat vasta valot ja pari iiiiihan pientä tonttua. Inspiraatiota koristeluun haen näistä kuvista.

Kuva: style-filescom
Minun jouluni on valkoinen, harmaa ja sininen. Punaiset sävyt ovat sallittuja vain kukille ;) Jotenkin punainen ei ole koskaan sopinut tyyliimme, olemme kokeilleet. Vuosi vuodelta joulu on runsaampi, se on arvokas, mutta kodikas. Ensimmäisenä yhteisenä jouluna mies salli vain joulusukan ja yhden sinisen tontun pienen muovikuusen rinnalle, nyt hän on jo höllännyt ja uskaltaa intoilla joulusta.

Kuva: http://www.psbydila.com/inspiration-christmas

Juhlakautelle alkaa adventista. Silloin on lupa koristella ja alkaa fiilistellä joulua ihan kunnolla. Joskus olemme käyneet Vesperissäkin, mutta emme enää viime vuosina. Varsinainen ensimmäinen huipentuma on itsenäisyyspäivä, jolloin on mieheni syntymäpäivä. Silloin juhlimme isosti ja koti on viimeistään kunnossa, rakastan itsenäisyyspäivää. Silloin on tapana myös leipoa pipareita, jotka sitten riittävätkin jouluun asti. Äitini tekee omalla reseptillään taikinan, minä leivon ja miehet koristelevat taiteellisella luovuudellaan. Usein käy niin, ettei kauniita pipareita meinaa raaskia syödä. On mukavaa, että miehetkin osallistuvat joulun laittamiseen ja sisustamiseen yleensäkin. Minun on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa miehet eivät olisi kiinnostuneita kodin ulkonäöstä, sillä vanhahko isäni on aina ollut edelläkävijä. Onneksi löysin samanlaisen miehen, jolle myöskään verhon väri ei ole yhdentekevä.

Kuva: http://cdn1.cdnme.se/

Joulu on ovella tosi pian. Aika tuntuu nyt kuluvan nopeasti, sillä kolme kertaa viikossa osallistun Crossfit-treeniin tavoitteena mikäs muu kuin "jouluksi kuntoon". Tällä lajilla se varmaan onnistuu, tosin alussa keskitymme tekniikkaan, nyt flunssaisena se sopii ihan hyvin, en olisikaan halunnut tilata itselleni vakavampia sairauksia rehkimällä liiaksi. Lauantaina en kuitenkaan lupaa levätä, silloin aion laittaa tuulemaan, haluan, että joulu on valmis, kun mieheni tulee kursseiltaan iltapäivällä. Mutta ei kerrota sitä hänelle... ;)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

It's Christmas Time in the City...


Joululaulut soivat Helsingin kentällä ja vieressä bisnemies irvistelee Joulumaalle, kaipa se on täältä aika kaukana tuo joulumaa, henkisesti ja fyysisesti. Hikoilen talvitamineissani japanilaisturistien keskellä ja mietin, oliko tämä nyt hyvä reissu. Kaipa se oli. Opinko uutta? Enpä tainnut oppia, mutta tajusin sen, kuinka hyvin asiat ovat pohjoisessa omalla alallani ja oikestaan koko elämässä. Perusta on vankka ja yhtestyötä tehdään koko Lapin tasolla. Oikeasti tunnemme toisemme ja välitämme toisistamme. Se on jotain, mihin täällä ei ole mahdollisuuksia, porukkaa on liikaa. Se on itse asiassa jotain, mitä he eivät pysty edes käsittämään, vaikka kuinka yritän selittää. Ja täällä muuten moikataan naapuria, ja muuten vain tutun näköisiä ihmisiä, vaikka joku väitti, että Suomessa ei niin tehdä ;)


Reissu oli sen verran kuluttava, että lupasin itselleni tulevaan väitöstilaisuuteen iltalaukun. Löysinkin sen yllättävän halvalla. Mutta täytyy tunnustaa, että sekosin ihan täysin Stockan laukkuosastolla. Siellä vierähti melkein pari tuntia. En ollut tiennyt, että siellä on noin hyvä tarjonta. Kukkaro kuitenkin käski minut pois haaveilemasta lopulta. Sitä jouluosastoa en tainnut löytääkään. Jos löysin, en kyllä ymmärrä, miksi ihmmiset kohkaavat siitä. Pari tonttua.... toisen niistä otin äidille tuliaisiksi. Ehkä valikoima kuin valikoima olisi kalvennut joulukaupunkimme tarjonnan rinnalla.


Perinteinen Zaralla pyörähdyskin piti suorittaa. Sielläkin homma lähti lapasesta perinteiseen tyyliin. Onneksi löysin myös joululahjoja. Pikkujoulutoppikin lähti mukaan. Tottakai sorruin myös pariin muhkeaan villatakkiin
ja huiviin. Sallin ne itselleni. Joulua varten kaikki on valmiina, säästölinja alkakoon, näkkileivän syönti pari viikkoa tästä eteenpäin on ihan fine, kyllä sitä jouluna sitten taas saa oikeaa ruokaa riittämiin.... heh.

Kaiken kaikkiaan Helsinki hämmentää kerta kerralta enemmän. Mihin ne kaikki ihmiset juoksevat? Miksi ne juoksevat ratikoiden perässä, vaikka ratikoita tulee viiden minuutin välein? Miksi kaikki törmäilevät? Kolme miestä onnistui solmiutumaan lentolaukkuuni, he vain juoksivat pahki siihen ja yhtäkkiä se oli jotenkin heidän jalkojensa välissä. Kolmannen kohdalla repesin ihan totaalisesti ja arvaatte, että mies ei ottanut sitä kovin hyvin, kummaa koheltajasakkia nämä pääkaupunkilaiset. Onneksi kohta saa taas hengittää vapaasti. Nuorempana halusin muuttaa Helsinkiin, niin kuin kaikki täällä "landella", onneksi elämä päätti toisin. Olisin varmaan oppinut elämään siellä ja tykännytkin siitä, mutta parempi näin. Ei tarvitse juosta.



torstai 21. marraskuuta 2013

Kun vauhti hiljenee...

Tämä viikko on ollut jälleen tosi raskas. Alanko toistaa itseäni? Otimme pikku speed up -sessiot joulun laittamisen kanssa ja saimme itsemme todella kärttyisiksi. Sitten yhtäkkiä tajusimme, että koko talo on nyt siivottu, jouluvalot roikkuvat lähestulkoon joka ikkunassa ja voimme pysähtyä. Noh, senhän tietää, mitä siitä pysähtymisestä seuraa.... kurkku on kuin beduiinin sandaalinpohja ja huominen lentäminen tässä tulehdustilassa kauhistuttaa enemmän kuin retki Saharan poikki.

Lennän huomenna opiskelemaan Helsinkiin pariksi päiväksi. Sen tulisi näillä näkymin olla viimeinen reissu siihen suuntaan vähään aikaan. Sääennustetta katsoessa huominen lähtö ei kauheasti houkuttele. Täällä on tällä hetkellä -15 astetta ja ihana auringonpaiste haloilmiöineen kaikkineen. Helsingissä näyttää tulevan vettä kuin aisaa ja lämpöä viisi astetta plussan puolella. Ei mulla ole enää yhtään järkevää syystakkiakaan kaapissa. Mitä ihmettä ne ihmiset siellä pitävät päällään tähän aikaan?


Huomisen reissun lisäksi kipeytyminen vaikeuttaa ensi viikolla alkavalle Crossfit-kurssille osallistumista. Ajattelin mainoksen nähdessäni, että nyt hikoilen itseni jouluksi kuntoon ja ilmoittauduin, pääsin varasijalta sisään ja iloitsin itseni pähkinöiksi. Nyt huippurankkaan treeniin osallistuminen maanantaina mietityttää, jospa tämä olisi tällainen 24h sairaus.... Noh, raportoin maanantaina, kuinka minulle käy. Pitää toivoa, että ryhmä olisi rapakunnossa, että pysyisin perässä. Harmi, odotin aloitusta kovasti.

Yksi ja ainoa ilonaihe tällä hetkellä on se, että minä voitin. Viime viikonloppuna hain siistiin kotiini postista paketin, jossa olivat voittamani Marimekon tuotteet, jotka sopivat kotiimme paremmin kuin hyvin. Voitin tuotteet kilpailusta White&Black -blogissa, yhdessä minulle mieleisimmistä sisustus- ja inspiraatioblogeissa. Käykääpäs tsekkaamassa, sieltä olen löytänyt monena vuonna jo ihana vinkkejä muun muassa jouluvalmisteluihinkin, tänäkin vuonna täytyy kokeilla ainakin risutähti :)

Tässä kohti voisin todeta niin kuin oman kylän poika Antti Tuisku TTK:ssa: "Mahtavaa, en ole ikinä voittanut mitään, edes hiihtokilpailuja!". Minun kohdallani tosin hiihto olisi kääntynyt ykköstilaksi, jos listaa olisi luettu lopusta alkuun.... Noh, mutta tällainen yllätys kumminkin. Täytyy varmaan lotota tänä viikonloppuna, jos tämä on vaikka uuden voitokkaan elämänvaiheen alku ;)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Joulunavaus

No se siitä siivoamisesta sitten... Haltiouduimme äidin kanssa Napapiirin joulumaailman valoista, äänistä ja näkymistä (tuoksuna hot dog, joten se ei niin...) niin paljon, että kaikkea ihastellessa vierähti kolmatta tuntia. Ehdimme juuri ajoissa kotiin toteamaan, että Tanja ei pärjännyt. Sukulaistyttömme Soppelasta ei päässyt kai edes tv-kuviin.

Tämä päivä oli juuri sopiva joulumaailmassa vierailuun, sillä koko muu väki oli kaupungin joulunavauksessa tai Prisman etupäivillä. Tuon jälkimmäisen muuten koin pitkästä aikaa perjantaina puoliltapäivin etsiessäni pyöräilykenkiä ja täytyypä todeta, että tuohon asiakasomistajapäivähulluuteen en lähde toista kertaa. Ihmiset pyörivät kuin puolukat, vaikka näin shoppailun ammattilaisena tuo 15 prosenttia ei nyt ole oikeastaan yhtään mitään.. :D Eikä löytynyt spinningkenkiäkään.

Ylläolevassa kuvassa näkyy päivän paras ideabongaus. Led-valon ympärille oli yhdessä joulumaan joulukusessa kieputettu pumpulia, ja valo kajasti pumpulista kuin lumen alta. Kerrassaan mahtava! Tosin täytyy näin järki-ihmisenä taas päästää valloilleen ajatus paloturvallisuudesta... Noh, mutta ideana hieno, niin kuin moni muukin idea Napapiirilla. Siellä oli eri instanssien suunnittelemia joulupuita, hellyttävin oli käyttökoirien puruluilla koristeltu puu ;) Näyttävin oli ehkä tämä valaistu koivu, koivut jotenkin viehättävät minua, en ole koskaan ollut tummien puiden ystävä.


Jotenkin nyt alkaa tulla joulumieli. Lahjatkin on oikeastaan jo ostettu, joten voin alkaa nauttia joulun tunnelmasta. Harmi vain, että ensi viikonloppu tuhraantuu pitkälle Helsingissä, jossa ei varmaan ole joulusta tietoakaan, jollei Stockalle suuntaa... Täällä maisema oli tänään jotenkin aivan sykähdyttävän kaunis, kaikkialla oli syvän sinistä, aukioiden suurissa kuusissa jouluvalot ja kuusten yllä täysi pyöreä kuu. Voiko olla mitään kauniimpaa! Jos viime viikon harmaus masensi, niin nyt se kaikki harmaus on väistynyt joulun tieltä, kaupungin innoittamana myös ihmiset ovat laittaneet omia valojaa jo esille. Minunkin oli tarkoitus laittaa tänään, mutta en ehtinyt. Toistaalta yöllinen myrsky olisi voinut siirtää rakennelmat naapurin puoelle, jollei kauemmaksikin. Toivottavasti aamulla ei herätä siihen, että sähkölämmitys on mennyt pois päältä.... Hrr, voi ilmastonmuutos sentään. Mukavaa joulundotusta sinnekin, kai sitä nyt voi virallisesti alkaa odottaa...eihän tässä enää ole kuin viisi viikkoa h-hetkeen, ja odotus on parasta.



torstai 14. marraskuuta 2013

Epäonnistunut metsästysretki

Olin valmistautunut hyvin. Oli koneella kaksikymmentä minuuttia yli 11, typäivä sattui loppumaan ennen lounasta (oikeasti). Kun ohjelma kaatui, hain välipalaa, jossa oli proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja, jotta aivoni toimisivat mahdollisimman nopeasti. Esseen kirjoituksen lomassa jonottelin pari tuntia ja odottelin vuoroani. Vihdoin pääsin sisälle, mutta myöhästyin. Paikalle oli ehtinyt minua parempia metsästäjiä. Versace-kierroksella onnistuin paremmin.

Sain kuitenkin yhden tuotteen himoamistani artikkeleista, saappaat. Tiesin, että naisten puolelle ei kannata edes yrittää, ruuhka on siellä suurin. Menin suoraan lastenosastolle. Jäin ihailemaan korviksia liian pitkäksi aikaa ja neule, jonka olin jo klikannut koriini, ehti mennä. Unelmani villa-alpakkasekoiteneuleesta on nyt mennyttä, täytyy odottaa tyytymättömien palautuksia. Nämä alla näkyvät jäivät käteen, jään odottamaan niiden saapumista. Huh, rankkoja nämä metsästyspäivät. Nyt palaan taas normaaliin arkirytmiin, onneksi essee tuli kirjoiteltua tämän tohinan lomassa ja sen osalta saan vetää viivan to do -listaan. Miten te onnistuitte kyynärpäätaktiikassanne H&M:llä Isabel marantin vaatteiden kanssa? Kiinnostuitteko edes? Olisipa ollut hauskaa katsella webbikamerasta oikeaa käsirysyä Helsingin, Turun ja Tampereen kaupoissa. Siellä en edes olisi halunnut olla, tämä nettiryysis lienee pientä siihen taisteluun verrattuna ;)



tiistai 12. marraskuuta 2013

Kohti joulua


Jos meni viime viikko sumussa, niin tämä se vasta tuntuu menevänkin. Koko elämä alkaa olla yhtä sinistä hetkeä; pimeää, kun lähtee töihin ja pimeää, kun tulee takaisin. Vielä kaupan päälle on niin jumalattoman liukasta, että on pakko mennä autolla, pyöräily olisi turhan riskaapelia. Ilman happihyppyä ei herää koko päivänä.

Kaiken lisäksi näen toistuvasti unta joulusiivouksesta. Viime yönä siivosin vessaa, sitten siirryin olohuoneeseen. Selkeästi luon itselleni valmiustilaa lauantaita varten, jolloin miehen opiskellessa olisi aikomus laittaa tuulemaan. Noh, tottakai äiti haluaisi juuri silloin jouluostoksille Napapiirille. Siinä se siivousaika sitten aika lailla hupeneekin, mutta jospa jonkin huoneen saisin valmiiksi, vaikkapa sitten sen vessan. On ihana raahautua aamulla kylppäriin, kun vastassa on jouluvaloja. Nyt ne viimeinkin virallisesti voi sytyttää, ainakin täällä joulu avataan 16.11.

Joulu tulee mieleen myös varastosta kaivamistani talvipopoista. Tilailin nämä todella halvalla kesäkuussa Brandosilta. Odotin silloin, että pääsen käyttämään näitä. Nyt on aika. Onneksi eivät ole liukkaat. Hiihtelen kaiken vapaa-aikani salille ja harrastuksiin tällaisissa potkaisukengissä. Kulutus on niin kovaa, että varmaan kannattaisi jo satsata Uggeihin, mutta enpä ole sitä vielä ainakaan tehnyt. Viime vuonna muotinäytöksessä ihastuin juuri samanlaisiin paljetti-Uggeihin, ja nyt sain kopion testiin. Jos saan nämä hajalle yhdessä talvessa, harkitsen aitoja.

En ollut muistanutkaan, että viime viikolla tunsin tarvitsevani muitakin lohdutuspalkintoja kuin Hunkydoryn neuleen. Postissa kapsahti ensimmäinen tilaus uudelta Evechic-nettikaupalta, jonka toimivuus kaiken kaikkiaan oli erinomaista. Katselin tiettyä oravapaitaa sillä silmällä jo syksymmällä, mutta suolainen hinta ja hiukka höpsö kuva saivat tilaushalut vaimenemaan silloin. Nyt klikkailin tuotteen puoleen hintaan kotiin. Luulin saavani neuleen, mutta paketissa oli kollari. Ihana kollari! Justiin jotain tällaista kaipasin. Voin kuvitella itseni juuri tässä joulunpyhinä. Meillä joulu on mukavaa rentoutumista, ei pönötystä parhaimmissa.

Samassa tilauksessa tuli myös pari korua Adia Kilburilta, jonka tuotteita olen siellä täällä nähnyt pitkin syksyä. Ne näyttävät paremmilta kuin tuntuvat. Olen silti tyytyväinen, nämä ovat oikein kivoja arkikoruja. Pikkukädelleni ne olivat myös juuri sopivan kokoisia. Elämä tuntuukin olevan yhtä arkea näinä päivinä. Pimeys tekee elämästä tosi raskasta. Mitähän nappeja tähän väsymykseen vetäisi? Kaikki A:sta K:hon ovat jo käytössä.... Vinkit ovat tervetulleita, kävin jo luontaistuotekaupassa tuijottelemassa hyllyjä, mutten uskaltanut mitään ostaa eikä myyjäkään ollut innokas mitään myymään. Täällä pohjoisessa ollaan hiukan hitaita, asiakaspalvelussa se vähän kyrpii, vaikka muuten onkin hyvä piirre.


Nämä kuvat näpsin yksi aikanen iltapäivä ulkona. Pimeys tulee täällä tosiaan tällä hetkellä jo kahden maissa, joten valon kanssa saa olla aika nopea. Halusin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Naapuri varmaan olisi halunnut valkotakkiset miehet, jos olisi sattunut näkemään. Vaan täytyypä sanoa, että viimeinen roikaisu oli aika komea. Kamera ei pysynyt ihan perässä, mutta hiukan syvensin sinistä hetkeä entistä sinisemmäksi ja tästä jäi oikein kiva muisto. Tämän viikon piristysruiske on (palkkapäivän lisäksi) torstaina myyntiin tuleva Isabel Marant pour H&M-mallisto, olkaapas nopeita, jos ko. tuotteet kiinostavat, veikkaan, että puoleen päivään mennessä pöytä on jo tyhjä :)


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Oothan tässä vielä huomenna...


Kaikki rakkauslaulut ovat laulaneet viime viikon vain yhtä sanomaa: ero on tullut ja rakkautta kaivataan. Olemme synkistelleet jokaisen laulun kohdalla, lopulta jopa nauraneet, kun jokainen laulu, kuva ja tv-ohjelma tuntuvat muistuttavan vain yhdestä asiasta. Ero lamaannuttaa. Siitä johtuu bloggaustaukokin.


Me emme ole eronneet. Painvastoin, jotenkin nyt taas muistimme, miksi olemme yhdessä ja olemme vaalineet arjen pieniä hetkiä. Kaikki isot ja pienet työasiat, esseet ja menot ovat tuntuneet paljon vähäpätöisemmiltä kuin yhdessä oleminen ja pienten arkisten toimien tekeminen yhdessä.

Ero liippasi läheltä. Se muutti kaikki perhekuviot. Ensimmäisenä tuli mieleen joulu. Miten sitä nyt vietetään? Mihin laitetaan se nyt ylimääräiseksi jäänyt lahja, joka juuri ehdittiin ostaa? Entäpä Puolan tuliaiset? Kukaan muu ei tunnu olevan asiasta yhtään niin järkyttynyt, ei edes pari itse. Olihan se toki aavistettavissa, mutta silti yllätys.


Mitä tapahtui? Rakkaus loppui. Kasvoivat erilleen. Tarvitsevat taukoa. Ettei tarvitse katua. Kaikki nuo ovat niin tuttuja syitä, yleisiäkin varmaan. Mutta mistä se kaikki alkoi... Olemme itse aina nauttineet arjesta, ehkä siitä löytyy onnemme ydin, kohta 10 vuotta yhdessä -tai vasta, vanhempamme ovat olleet jo yli 40 vuotta. Elämä on arkea. Jos yhteisestä arjesta ei löydä syytä juhlaa, niin rakkaus varmaan loppuu ennen pitkään. Tänään juhlimme isänpäivää. Oli mukava mennä perheiden luo ja viettää aikaa yhdessä. Koskaan ei tiedä, milloin näkee jonkun viimeisen kerran. Nautimme naurusta ja höpötyksestä jotenkin aidommin kuin pitkään aikaan, ei ollut kiire mihinkään.

Kuvitus on viime viikolta. Palkitsin itseni uudella paidalla. Niin teen, kun olen iloinen tai surullinen tai olen saavuttanut jotakin. Viime viikolla tarvitsin piristystä, psykologi olisi varmaan kauhuissaan, mutta who cares, tätä minä tarvitsin tervettä eli ei. Se on Hunky Doryn ihanan lämmin neule pienellä yksityiskohdalla. Farkut ovat huippumukavat H&M:n uudehkot housut, tykkään vetskariyksityiskohdasta. Villasukat ovat pakollinen paha, kun on lattialämmitys sähköllä ja kukkarossa asuu aina pikku matti...Tuoli on puolestaan lempiyksityiskohtani talossamme, sävyt sopivat juuri hienosti taulun, tuolin ja tyynyn välillä. Löysin tuolin isäni ullakolta. Luulin, että sellaista tapahtuu vain sisustuslehdissä, pelastetaan roskalavalta vanhoja huonekaluja, mutta näemmä joskus "dreams come true".

Kirjat puolestaan ovat niitä, joita meillä nyt luetaan. Vierekkäinen pitäisi taas alkaa kirjoittaa esseetä. Essee. Se on oikea kirosana jo meillä. Onneksi upea arktisen professori Lassi Heininen oli keksinyt suoritustavaksi roolipelin. Olimme UNEP:n kokouksessa ja keskustelimme öljynporauksesta. En ole pitkään aikaa työskennellyt yhdenkään esseen parissa niin intensiivisesti ja oppinut niin paljon. Se virskisti. Hyvää isänpäiväviikoloppua ja reipasta räntäsadeviikon alkua. Joulu avataan viikon kuluttua, luontokin saisi jo rauhoittua talveen.