Kesäkukkainspiraatiota

Kuva: www.housedecorin.com

Ulkona tulee vettä kuin sen kuuluisan Esterin hanurista. Kerrankin se ei kuitenkaan nypi yhtään, sillä pääsemme vihdoinkin tuosta lumesta eroon. Pihallamme oli oikein jäinen klöntti lunta, jota ei voinut edes hajoittaa. Jouluvalotkin olivat juuri siihen sulamattomaan klönttiin jäätyneet kiinni. Revi siitä sitten puutarhainspiraatiota...







Ensi viikko näyttää kuitenkin valoisammalta. Jospa vihdoin pääsemme haravoimaan ja tutkimaan kasvustoja. Kaniinitkin saavat jo muuta syötävää, ei tarvitse enää varjella pensaita suojien alla. Kiitos ahkeran värkkäyksen, vain pilvikirsikka kärsi vahinkoja. Senkin jänis harvensi onneksi huhtikuun alussa teräshankien aikaan ennen kuin kasvukausi oli alkanut, joten odotettavissa on vain entistä tuuheampi puu.

Kuva: www.architectureartdesigns.com

Sadetta katsellessani etsin ispiraatiokuvia kesäkukkien laittoon. Tänä vuonna haluan jotakin vähemmän perinteistä. Minua ei myöskään haittaisi, jos kaikki kukat olisivat suhteellisen lähellä toisiaan, sillä olen onnettoman huono kastelija. Haluan yhdistää erilaisia ruukkuja, tikkaat ja erilaisia kukkia. Ajatukseni on, että ruukkujen väreissä ja materiaaleissa olisi ilotulitusta, mutta kuka olisivat kaikki valkoisia. Ajattelin hankkia eri lajikkeita ja ripotella niitä pitkin tikkaita.

kuva: www.bystephanielynn.com

Tikkaiden etsiminen oli projektin haastavin osuus. Lopulta löysin Ikeasta kylppäriin tarkoitetut tikkaat, ja todella toivon, että siihen hintaan ne kestävät hiukan kosteutta. Tikkaiden olisi määrä tulla syntymäpäiväviikollani, toivotaan, että ne eivät myöhästy inastakaan, muuten suunnitelmani valmiista terassista kaatuu. Keräilin tähän postaukseen inspiskuvia siitä tyylistä, mitä tavoittelin. Monta ideaa olen saanut myös Maria Nordinin valloittavasta Keidas-puutarhaohjelmasta. Tsekatkaapas, jos ette ole vielä ehtineet nähdä.Nyt peukut pystyyn ja kisakatsomo käyntiin, Go Softnegine, uskon mahdollisuuksiimme nyt enemmän kuin moneen vuoteen, pitkästä aikaa emme ole ennakkosuosikkeja ;)

kuva: nhhigheredforum.org

Kukkasvinkkejä

Kevät tarkoittaa minulle kukkia. Joulun jälkeinen kukaton jakso katkeaa aina tulppaanikimppuihin. Sitten saapuvat lempikukkani narsissit. Olen tosi iloinen, että Suomestakin saa nykyään kukkia halvemmalla. Asuin vuonna 2006 tovin Saksassa ja hukailin aika kukkatorilla kimppujen halpuutta. Kovin montaa vuotta ei tarvinnut odotella sitä, että Suomessakin on aivan tavallista, että 20 tulppaanin kimpun saa vitosella.

Tällä kertaa laitoin tulppaanit perinteiseen pyöreään maljaan, en taitellut tai tehnyt niistä muunlaisiakaan asetelmia. Runsas kimppu on kaunis sellaisenaan. Leikkasin kukat sen verran lyhyeksi, että ne eivät nuupahtaessaankaan pääse nukahtamaan ruukun reunan yli, vaan reuna tukee niitä pysymään pystyssä koko niiden elinajan.

Yksi kukka katkesi operaatiossa ja tuikkasin sen Iittalan tuikkuun. Se näytti hauskalta mutta yksinäiseltä. Voisin ajatella tekeväni tuollaisista katkaistuista tulppaaneista jonkinmoisen asetelman asettelemalla niitä useampaa tuikkuun, vaikkapa erikokoisiin. Tosin, jotenkin en henno katkaista kaunista kukkaa ennen kuin se katkeaa tai nuupahtaa. Nuupahtaneille tulppaaneille tuikkuun asettaminen antaa kuitenkin melkein viikon lisää elinpäiviä, sillä pitkä varsi ei vie ravinteita.






Narsissit puolestaan aiheuttivat pienen dilemman, sillä en saanut juuripaakkua sopimaan nätisti mihinkään ruukkuun. Ei näytä kivalta, jos sipulit tursuilevat yli reunojen. Melkein jo kirpparille viemäni kynttilämalja kuitenkin pelasti tilanteen. Avasin kahden narsissin juuripaakut puolikkaiksi ja asetin puolikkaat vastakkain maljaan. Se oli niille juuri sopiva. Niin ikään tämä malja tukee kukkaa sillä tavoin, ettei se heti parin päivän jälkeen ala harottaa pitkin ja poikin -toisin kuin eteiseen laittamani narsissi, jota sattuneesta syystä en kuvannut, heh....

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä ihana virkattu ruukkuni ja ikinuori joulutähti. Mitä minä tein väärin, kun se vieläkin elää? Kaikki muut ovat saaneet joulukukkansa kuolemaan jo tammikuun puolivälissä, mutta tämä sitkas sissi se vain katselee kevätaurinkoa. Olen unohtanut kastella sitä, joten siinä lienee taika. Vien sen noin kerran viikossa kodinhoitohuoneeseen saunapäivänä, lasken vettä ruukkuun ja annan sen nauttia höyryistä yön yli. Siitä se vain pörhistyy. Heh, en tosiaan tiedä, johtuuko elon pitkä tie tuosta, mutta jotenkin into hoitaa sitä kasvaa. Sillä innolla saankin sen varmaan kuukahtamaan. Hyvä merkki on kuitenkin se, että saamme nyt paremman puoliskoni kanssa viherkasvit kukoistamaan, joten uskallamme huoletta siirtyä astetta vaativampaan tehtävään, koiranhoitoon. Vauvaa harkitaan sitten vasta, kun nähdään, miten koiran kanssa onnistuu ;)