Mitä puuhaa neljä kuukautta vanha koiranpentu?

Koiramaisia juttuja olisi taas luvassa. He, joita jylmääminen kultaisennoutajan kansa ei kiinnosta, voivat siis lopettaa lukemisen tähän. Sisustusinspiraationi on nyt just valtava, mutta niin on myös pennun hajottamisinspiraatio. Sisustuksen kuvaaminen on toisin sanoen hyvin hankalaa, kun se on nanosekunnissa laitettu uusiksi. Heh. Nyt naurattaa, mutta sillä hetkellä kun kakkapökäle pötkähtää silmien eteen ei ihan just hymy irtoa. Onneksi tosin noita löytyy tosi harvakseltaan nykyään (kop,kop), mutta paperi- ja pahvisilippua sen sijaan on.

Pentu silppuaa kaikkea luvallista sen, minkä ehtii. Siinä lieneekin syy siihen, että mitään luvatonta ei ole silppuriin uponnut. Hyppimällä ja näykkimällä se on saanut reikiä vaatteisiin, mutta olemme todenneet, että sekin ärsyttävä tapa vähenee. Odottakoon arvokkaammat vaatekerrat muutaman kuukauden kaapissa, ehtiipä noita vielä pitää.

Tämä hyppinen kuitenkin lienee oiretta myös uhmaiästä. Emme tienneet sellaista olevankaan, koiraopas ei sitä ainakaan maininnut, mutta 4kk neuvolassa siitä kysyttiin ja totesimme, että saattaapa hyvinkin olla myös meidän pennulla pientä uhmaa. Parhaiten sen huomaa ulkoa sisään tullessa, pentu saattaa jumittaa ihan täysin hihnassa, lyödä maate niin kuin lapsi karkkihyllyn edessä. Vapaana ollessa korvia ei taas tunnu olevan ollenkaan, joskus luokse tuleminen onnistuu vain nappulapurkkia ravitamalla. Älkää edes kertoko, että tämä ei ole hyvä tapa kutsua, tiedämme sen jo, mutta joskus hätä sallii heinot. Parempi tapa saada uhmakas pentu luokse on sulkea ovi. Silloin pennun uhma laimenee ja yleensä heti oven avattuamme se tulee seuraavasta kutsusta. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa.

Kaikenlaisia temppuja tällainen koira rakastaa opetella. Niitä olemmekin sille nyt opettaneet sekä sisällä että ulkona. Leikit puolestaan ovat parasta sen mielestä! Erityisesti piiloon meneminen ja erilaiset haasteet, joissa herkku on kätketty johonkin purkkiin tai rasiaan, ovat tosi mieluisia ja nenätehtävinä rauhoittavia. Myös metsän nuuhkiminen rauhoittaa. Sinne pyrimmekin viemään pentua ainakin hetkeksi päivittäin. Onneksi metsä on lähellä.

Kaiken kaikkiaan koira alkaa aikuistua. Se on rauhoittunut tosi paljon pahimmasta pentuvillistä ja siitä on tulossa kiva kävelykaveri. Se on samaan aikaan lapsi, nuori ja hiukan aikuinenkin. Oikeastaan pentu on aika rakastettava juuri nyt. On ihanaa, kun se on vielä pieni, söpö ja pörröinen mutta ei kuitenkaan niin kauhean menevä ja sottainen kuin pienen pieni pentu. Erityisesti orastava sisäsiisteys saa meillä juhlat aikaan. Tilasimme jo uudet matot eteiseen...ja se ei ollut heräteostos, vaikka sen eilen teinkin ;)

Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

11 viikkoa vanha koiranpentu

Tuntuu hullulta, että pentu on ollut meillä jo kuukauden. Aika kuluu jotenkin hitaasti sen kanssa mutta samalla kuitenkin nopeaa. Jokainen hetki sen kanssa pitää kyllä elää huolella, ei ehdi ajatella menneitä tai tulevia, kun tarpeet ovat tässä ja nyt. Se on oikeastaan aika tervettä välillä. Itsekin tuppaan ajattelemaan usein yhtä ja tekemään toista.

Jos olisi tiennyt, kuinka työlästä tämä pentuaika on, olisi ehkä miettinyt vielä uudestaan. Onneksi en kuitenkaan tiennyt, niin paljon iloa pentu tuo meidän ja kaikkien läheistemme elämään. Rotuna kultainen on kuitenkin sellainen helposti oppiva ja hyväntahtoinen. Meidän pennullamme virtaa tosin riittää.

Tässä muutamia juttuja, jotka olen kokenut suurimpina ahaa-elämyksinä. Suurimman osan vastauksista muihin kysymyksiini olen löytänyt Tuire Kaimion pentukirjasta, jota en voi kyllin kiitellä. Se pitäisi jokaisen pentua hankkivan lukea ennen kuin alkaa kasvattaa pentua. Monessa asiassa voi mennä pieleen ilman sitä, mekin olisimme olleet ihan kentällä.

Lohtua lämmikkeeksi ja muutama lipaisu melonia... putosi laiturilta... tekemällä oppii -toivottavasti.

1. Pentu kaipaa aina huomiota. Isäntä päättää koska sitä annetaan. Huomion antamisella on helppo johdatella pentu oikeille jäljille siitä, minkälaista käytöstä odotetaan. Esimerkiksi meillä rajut puremisleikit aiheuttavat nyt sen, että sulkeudumme pennun ulottumattomiin toiseen huoneeseen. HUOM, emme siis sulje pentua mihinkään koppiin vaan menemme pois sen ulottumattomista.

2. Pennun tassuja, korvia, silmiä, kynsiä ja koko kehoa tulee käsitellä päivittäin alusta alkaen. Näin se tottuu käsittelyyn, ja kaikki toimenpiteet kynsien leikkuusta eläinlääkärikäyntiin tulevat helpoiksi.

3. Temppujen opettaminen on helpointa ruoan antamisen yhteydessä. Pentumme osaa jo istua ja katsoa omistajaansa sekä pysyä paikallaan. Ruokakuppi on riittävän suuri motivaattori näiden asioiden oppimiseen.

4. Ruokakupille kutsutaan viheltämällä. Välillä pentu saa mennä ulkoilemaan ennen ruokaa ja se kutsutaan suoraan pihalta kupille viheltämällä. Näin pentu oppii tulemaan luokse aina, kun sitä kutsutaan, koskaanhan se ei voi tietää, milloin se saa superpalkinnon, milloin pienen namin tai milloin rapsutuksia. Se tulee varan vuoksi luokse aina.

5. Sukulaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. Sukulaiset ovat pahin nakki, he opettavat pennulle kaiken sen, mitä kotona pyritään välttämään. Heille kannattaa siis kertoa, mitä käytöstä ei tule käsitellä suopeudella antamalla huomiota.

Itsellämme tuo viimeinen kohta on pahin.... pentu tervehtii hyppäämällä. Itse emme sitä salli, mutta ne mummit, ne mummit.... Noinkohan he tervehtivät pentua yhtä ilolla, kun se vuoden päästä 40-kiloisena hyppää ja laittaa tassut olkapäille. Huooh...saa antaa vinkkejä, tässä hyppimisasiassa emme kokeneet Kaimion oppeja onnistuneiksi. Muutoin kirja on meille pelastatus. Tällaisia koirajuttuja loppuviikkoon. Hauskaa alkavaa lomaviikkoa! Kehtaanko edes kertoa, mutta toivon syyskuvastojen kolahtavan huomenna postilaatikkoon, mikähän se onkin aina tähän aikaan...... ;)

Vinkkejä Dubrovnikiin

Aloitan matkapostaukssarjani sieltä, mistä matkammekin alkoi. Ennen ensimmäisen kohteen, Dubrovnikin, esittelyä on kuitenkin todettava muutama sana kuluneista pentupäivistä. En olisi arvannut, että pennun kanssa on näin rankkaa -hyvässä mielessä :) On aivan kuin meillä olisi oikea vauva. Koira syö, nukkuu, pissaa ja vaatii seuraa samoin kuin ihmislapsi. Ruokailu on 4-5 tunnin välein, joten vierailut ja leikit on ajoitettava tarkasti, jotta noudatetaan 1/2h ennen ja 2h jälkeen ruokailun rahoittumista. Öisin koira ei syö, mutta pissalle sen on päästävä, joten heräämisiä on kuten ihmisvauvankin kanssa. Ehkä tämä kaikki on meille hyvää harjoitusta ;) Emme kuitenkaan kadu, meillä on ihana koiraherra kasvamassa kanssamme.

Dubrovnikista sen sijaan päälimmäisenä jäi mieleen kaupungin kauneus -ja ne portaat. En lähtisi kaupunkiin lasten tai huonokuntoisten kanssa. Kaikki on portaiden takana vanhassa kaupungissa. Sen ulkopuolella puolestaan ei ole oikein mitään nähtävää, joten kohde on ehdottomasti pareille ja lapsiperheille, joissa lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät väsy helposti.

Kuvittelin Kroatian hintatason olevan halpa, mutta eihän se ollut. Dubrovnik oli vain hiukan Suomea halvempi, samoin oli saarten laita. Kroatian näkeminen oli kuitenkin rahan ja vaivan arvoista. Missään en ole vielä nähnyt yhtä kirkkaita vesiä. Talotkin vetävät kauneudessaan vertoja Kreikalle. Illalliselle tavanomaisessa ravintolassa sai kahdelle hengelle viineineen varata noin 40 euroa. Ruokakauppaan aamiaistarvikkeiden ostossa hujahti niin ikään helposti 40 euroa. Välipalaa saimme noin kympillä leipomoista ja kauppojen valmistiskeistä. Emme kokkailleet itse, ei ollut välineitä emmekä olisi kyllä jaksaneetkaan.

Dubrovnik on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunkin, mutta siellä oli todella turvallista. Ryöstöjä tapahtuu vähän ja muutenkin kaikkina aikoina saa liikkua vapaasti. Itse nautin siitä suunnattomasti. Esimerkiksi Barcelonassa olin ajoittain ihan hermoheikko ilta-aikaan, kun kaikenlaisia hiippareita pyöri joka kulmalla. Iltaohjelmaa Dubrovnikista tosin saa hakea. Perinteinen irkkupubi sieltä löytyy ja pari muuta, paikalliset nuoret niissä käyvät, jos sekaan haluaa, niin siitä vaan. Itse nautimme mieluummin lasillisia huoneessa näkymiä ihaillen. Majoitukseksi suosittelen apartementosta eli huoneistoa jonkun kodissa vanhassa kaupungissa. Hotellit olivat kaikki kaukana ytimestä, niissä ei varmaan pääse samalla lailla tunnelmaan.

Nähtävyyksistä suosittelen kaapelivaunulla kukkulan huipulle ajamista ja vanhan kaupungin muurin kiertämistä. Kukkulalle kannattaa mennä päiväseltään, jos haluaa nähdä jotain. Suurin osa suuntaa lasilliselle auringonlaskun aikaan. Ruuhkasta on paha repiä romantiikkaa, joten itse nautin lasilliseni suosiolla jossain ihan muualla. Vanhan kaupungin muuri sen sijaan on kansoitettu aamusta iltapäivään turistiryhmien marssiessa siellä jonossa kuin asuntomessuilla. Itse menimme tunti ennen sulkemisaikaa ja saimme kävellä ihan vapaasti, se oli nautinnollista. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, tykkään matkoilla pyrkiä ylös, josta näkee kokonaisuuden.

Ruokana nautimme kalaa. Merenrannalla liharuoat kannattaa usein unohtaa, sillä kala on niin herkullista. Oma suosikkimme on grillattu mustekala, sitä taisimme nauttia lähes joka ilta. Syömme lomakohteissa paikallisten tavoin siten, että tilaamme useamman annoksen ja jaamme kaiken keskenämme. Emme suosi suomalaiskansallista lautanen/henkilö tapaa, sillä silloin ei saa maistella niin monta eri ruokalajia. Usein tilasimme esimerkiksi pastan alkuruoaksi ja jaoimme sen. Pääruoaksi tilasimme pari eri kalalautasta, jotka niin ikään jaoimme. Joissain ravintoloissa saa pyytää ylimääräisen lautasen jakamista varten, joissain ne annetaan valmiiksi. Jakamisesta kannattaa mainita tilatessa.

Sellaisia vinkkejä Kroatiasta. Paikka oli kaunis ja voisin kuvitella palaavani, näimme nyt vain etelän. Kroatilaiset puhuvat englantia todella hyvin, jopa vanhat ihmiset osaavat kielen. Maa on hyvin eurooppalainen, helppo, jopa Kreikassa mantereella on jotenkin itäisempi tunnelma kuin Kroatiassa. Italialaiset vaikutteet ovat siis merkittävämmät kuin Jugoslavian aika. Jos siitä haluaa merkkejä nähdä, kannattaa kuulemma suunnata Albaniaan ja Montenegroon. Seuraavaksi menisin Kroatiassa ehkä Splitiin ja jollekin toiselle saarelle. Kesäisin katamaraanit kulkevat hyvin saarten ja suurten kaupunkien välillä. Myös Kreikan ja Kroatian välillä kulkee laivoja, ne ovat siis myös yhdistettävissä samaan reissuun. Kertoilen myöhemmin Korculan saaresta, jolla viivyimme viikon. Kaiken kaikkiaan loma oli ihana, eniten kaipaan aurinkoa, huooh.... Rusketus on häivähdys vain enää. Ulkona on nytkin seitsemän astetta ja päivällä kuljimme kevyttoppatakissa, voitteko kuvitella....hrrrr.

Puppy in the House

Onpas ollut pitkä bloggailutauko. Tahto päivitellä reissun päältä oli kova, mutta laitteisto ja Blogger eivät suostuneet yhteistyöhön. Ilmeisesti Samsungin tablettimme on ajalta ennen somea.... Olin jotenkin tosi pettynyt laitteeseen. Tosin wifi-yhteydetkään eivät olleet nopeimmasta päästä.

Nyt olemme kuitenkin kotosalla ja ihmetelleet kolmen päivän ajan pikku riiviötä, joka on vallannut talomme ja sydämemme. Eilen yritin kuvailla häntä teillekin, mutta voi pojat, siinäpä olikin haastetta. Tunnin kuvailun jälkeen muutama melkein onnistunut otos löytyy ;)

Elämä pennun kanssa on ollut ehkä rankempaa kuin oletin, mutta erityisesti isovanhemmat ovat onnellisia. Lapsenlapsi on tullut ja siitä riemuitaan. Pentu on kyllä valloittava tapaus. Poikakoirana hänellä kuitenkin on omaa tahtoa ja kasvatus oli kyllä aloitettava heti ensimmäisenä päivänä. Nyt hän osaa jo löytää omalle paikalle, irrottaa otteen pyydettäessä ja mennä ovelle, kun pissattaa. Tämä kaikki kolmessa päivässä, ajatelkaas, meille sattui fiksu yksilö :) Yhtään itkua ei ole itketty äidin perään ja ruoka maistuu, kyllä omistajina olemme olleet mellevinä. Huomisen säätiedotuskin vetää suuta hymyyn, tämän +5c ja vesisateen jälkeen seitsemnätoista astetta ja aurinko kuulostaa ihan kesältä. Pääsemme kunnolla peuhaamaan ulos.

Mukavaa tulla takaisin myös bloggailemaan. Huomaan, että edelleen blogini luetuin juttu on "How to Wear Leggins" ja muistin taas reissussa, miksi kirjoitin sen...huooh, kalsarit on kalsarit ja that's it ;) Onneksi Suomessa muoti alkaa jättää kalsarikauden taakseen, ehkä siirrymme Euroopan perässä sporttiseen katumuotiin ja vaihdamme legginsit juoksutrikoisiin, mene ja tiedä. Omia kesäasujani ja reissuvinkkejä Kroatiaan ja Venetsiaan on nyt kuitenkin luvassa tasaiseen tahtiin. Hyvää juhannusta!

Kohti Kroatiaan...

Niin vain aika vierähti tänä keväänä nopeasti. Huomenna on aika suunnata Kroatiaan. Blogiharrastukseni on kyllä kärsinyt tästä loppukevään kiireestä tosi paljon. Kesällä haluan blogata paljon enemmän, onneksi pitkä loma mahdollistaa sen.

Aika paljon blogijuttuja on varmaan luvassa paitsi tulevasta matkasta, myös ihanasta veijarista, joka muuttaa meille 18.6. Viime päivät ovat olleet kiireistä koiratarvikkeiden etsintää täynnä, sillä hakupäivä aikaistui heti reissua seuraavaksi päiväksi. Lähes samoilla silmillä siis hakemaan poikaa kotiin.... :)

Toivottelen hyvää kesäkuun alkua kaikille. Jos wifi toimii, latailen kuvia reissun päältäkin. Kokemus osoitti viime vuonna sen, että välineistö ei riitä kirjoittamiseen, mikäli bloggerissa ei ole tapahtunut ihmeitä. Kuvia voi kuitenkin aina laitella lyhyemmilläkin tarinoilla. Tässä nyt kuvituksena ihanat pentuset, jotka ovat jo viisi viikkoa vanhoja. Vielä emme tiedä, kuka on meidän koiramme, mutta kuka tahansa yllä olevassa kuvassa olevista pojista kelpaa meille :) Biss Später!

Doggy's Style

Koiravauvan kotiintulo lähenee ja viime päivät olemmekin miettineet tarvikehankintoja. Ensin ajattelimme, että varsinaista petiä ei tarvita, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että oma rauhoittumispaikka on ihan hyvä olla koiralla olemassa. Kun hän vetäytyy tyynylleen, tiedämme, että hän tarvitsee rauhaa. Jotkut käyttävät tähän tarkoitukseen häkkiä, mutta jotenkin se ei sovi meidän karmaamme. Tarvitseeko sanoa ääneen, että emmem myöskään ole innostuneita kuution kokoisesta häkistä olohuoneessa sisustuselementtinä.

Katselimme erinäisiä nettisaitteja ja löysimme toinen toistaan prameampia prinsessasänkyjä, mutta etsimme kuitenkin jotakin vähän hillitympää ja helposti pestävää ;) Lopulta sopivan näköinen petiehdokas löytyi Dog Gallerysta, jossa on myös paljon muuta koiralle tarvittavaa. Tämän tyynyn hinta ja ulkonäkö miellyttivät minua siinä määrin, että laitan tämän tilaukseen hetimiten. Tyynyä kutsuttiin sisutajan uneksi, ja sitä se kyllä hillittynä onkin. Mieheni haluaisi koiralle vielä tyynyn pään alle. Minua ajatus huvittaa, mutta on siinä varmaan jokin järki, monet koirat tykkäävät empiirisen arkitutkimukseni mukaan levätä pää tyynyllä.

Koska koiramme tulee olemaan valkoinen, aion tilata vaalea harmaan tai hiekan värisen tyynyn. Tummassa karvat näkyisivät liian paljon. Tyynyn lisäksi ostoskoriin lähtevät pelastusliivit, sillä en uskalla veneillä pienen kanssa ilman niitä. Jos hän putoaa veteen keskellä selkää, voi hukkuminen olla lähellä. En halua ottaa sitä riskiä, vaikka väitetäänkin, että koirat osaavat uida hyvin. Nekin väsyvät.






Pääosan pienemmistä koirantarvikkeista, kuten leluista, pannosita ja hihnoista, aion hankkia ensi viikolla Kroatiasta. Tasan viikon päästä nimittäin kävelle Dubrovnikin katuja. Uskon, että siellä lelupossuja ei myydä aivan yhtä järkyttävillä hinnoilla kuin täällä. Paljon perustarvikkeita meillä on mieheni edelliseltä koiralta, joten kuppeja, kynsisaksia ym. ei onneksi tarvitse hankkia. Siinä säästämme sivoisen summan. Tässäpä lopuksi vielä kuva nassikasta neliviikkoisena, eikös ole söpöliini :)

Koiranpennun käyttöohjeet

H-heti lähestyy vinhaa vauhtia.... pentu nimittäin muuttaa kotiimme aika tarkalleen kuukauden päästä. Jos alatte laskea, miten se on mahdollista, niin totean, että emme saaneet haluamaamme pentua, koska sitä ei syntynyt. Sen sijaan löysimme suhteellisen lähellä olevasta kaupungista toisen pentueen, joka syntyi vapun alla. Sieltä saamme pennun siis heti kesäkuun puolessa välissä, mikä onkin kesälomamme ajoituksen kannalta paras mahdollinen ajankohta.

Nyt olen kiihkeästi lueskellut pentuasioita ja miettinyt, mitä kotiutuva vauva tarvitsee heti ja minkä voi hankkia myöhemmin. Onneksi on olemassa internet, sillä en olisi millään ehtinyt kirjastoon koirakirjoja lainaamaan, vaikka niitä toisaalta olisikin kivempi lukea. Mieheni on koirakonkari eikä paljon pennunkasvatusohjeista piittaa, vaikka minun mielipiteeni onkin, että olisi parempi piitata. Hänen koiransa oli aika kieroon kasvanut lellikki, jos minulta kysytään,mutta niin kai se on tässäkin tapauksessa, että omat lapset rakkahat, muiden katalat kakarat....

Naksutinta ilman en ilmeisesti pysty elämään, se on selvinnyt tähän mennessä. Myöskin kupit on tottakai oltava. Koiran pedistä olemme mieheni kanssa eri mieltä. Minusta olisi mukavaa ja turvallista, jos pennulla olisi oma pesä, mutta mieheni nauraa koiranpetikuvilleni. Mitähän mieltä tästä nyt pitäisi olla? Toisaalta olisi tietysti helpottavaa, jos selviäisin vaikkapa huovalla eikä tästä asiasta tarvitsisi stressata, mutta toisaalta haluan, että pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. Vinkeistä tässä ja muussa asiassa olen kiitollinen :)

Ruokinta-asiat tuottavat nekin päänvaivaa, mutta niissä saan varmasti apua kasvattajalta. Varmaan myöskin pentupanta lähtee mukaan sieltä. Leluja aion hankkia ulkomailta, uskon, että vinkupossu ei ole siellä kultaa kalliimpi niin kuin täällä vaikuttaa olevan.... Hohhoijaa, yleensä keväällä lasken päiviä lomaan, mutta nyt tassu on jarrupolkimella. Tuntuu, etten mitenkään ehdi tehdä kaikkea ja toisaalta tuntuu myös, että kotiin tultua väsyttää niin järjettömästi, etten edes jaksa tehdä mitään. Tässä kuvituksena on pari kuvaa pentueestamme. Emme vielä tiedä, kuka heistä on meidän koiramme, mutta viikon päästä se selviää, kun matkustamme katsomaan viikareita. Mukavaa keskiviikkoa!

Moods of Spring

Viime pyhänä taisivat olla viimeiset hienot hiihtokelit. Yöpakkaset loppuivat, joten hiihtämään täytyisi lähteä jo aamulla seitsemältä, jotta ehtisi ei-upottavalle baanalle. Eipä sillä, on sekin tehty. Silloin liikkeellä ovat vain tosi HC niilot...hehheh ;)

Kävimme katsastelemassa mökkimme kunnon -perinteinen kevätretki, jolla paistetaan makkaraa ja ihaillaan talven väistymistä. Ilma oli mahtava, mutta tuuli aikamoinen. Tosin tuollaisella lyhyellä sinne ja takaisin -reissulla tuntuu aina, ettei sielu oikein pysy mukana. Illalla, kun tulee takaisin, ei tiedä, onko ollut matkalla viikon vai pari tuntia. Tuleeko teille koskaan samanlainen tunne? :)

Yksi muotikommenttikin reissun osalta täytyy tehdä. Siellä nimittäin Sorelini olivat toista kertaa kunnon kyydissä. Olen niillä käynyt pieniä reissuja siellä täällä kurakelillä ja hyvin toimivat, mutta annappas, kun pitäisi todella toimia niin ei toimi. En enää ihmettele, miksi niitä sanotaan juppien kengiksi. Niillä ei todella taida pärjätä muualla kuin viiden minuutin kurajuoksulla ratikasta toiseen. Joulun aikaan päivän mittaisella pakkasreissulla varpaani jäsähtivät jäähän alta tunnissa. Noh, laitoin sen sen piikkiin, että oli liian kylmä (-10), mutta annapas olla nytkin muutammalla plussa-asteella varpaani olivat ihan kohmeessä, kunnes vedin kolmet (!) villasukat päällekäin. Kehotan siis vakavasti harkitsemaan jotain muitakenkiä, jos oikeasti aiotte liikkua niiden kanssa luonnossa, jätetään nämä trendipopot Etelä-Suomen kurakeleille.

Noh, se kengistä. Hauskaa oli ajatella, että ensi keväänä meillä on mukana myös koiruus tällä retkellä. Viimeiset viikot ollaankin mietitty nimeä tosi kovasti. Koiran nimeäminen on varmaan yhtä vaikeaa kuin ihmisenkin, onneksi olemme kuitenkin samoilla linjoilla ja koirasta ei tehdä Jeppeä tai Stefania, vaan jotain siltä väliltä -koiramainen ihmisnimi.

Sellainen kevään fiilistelypostaus tähän päivään. Hyvää pääsiäistä kaikille! Olemme ainakin päässeet ruokakaupasta ulos tähän mennessä...se oli saavutus, huh. Myös pä-ä-ä-ä-ssin poika sai äsken kyytiä eli lammasateria vol1 on syöty. Huomenna lisää ja ylihuomenna ja sitä seuravana....mä-ä-ä-äää taidan muuttua lampaaksi itsekin tämän pääsiäisen aikana ;)

Random life

Jei, succes, projekti on valmis ja voin rentoutua kuvaamalla uusia arkojani. Hah :D

Tämä viikko on ollut kyllä touhua täynnä. Eilen havahduin sydämen tykytyksiin ja aloin pohtia, mistä moiset johtuvat, enkö ole jo paranemassa tästä mokomasta mykoplasmasta. Sitten aloin miettiä, mitä tällä viikolla olen tehnyt, ja maanantai tuntui olleen kolme viikkoa sitten...

Uudet kengät -70% alesta. Siinä, missä etelässä kaivetaan baltsut esiin, täällä alkaa välikausi. 

Tällä viikolla olen ehtinyt lautailla (ja kaatuilla nuoskaan), hiihdellä jäällä (jes, vihdoinkin!), hankkia uusia urheiluvaatteita, jännittää koiran astutusta, innostua peililinsseistä, saada tutkintotodistuksen Jyväskylästä ja miettiä, mitä tein väärin, kun niin kauniit narsissini harottavat kuin heinähaasio. Touhua on riittänyt siis. Tänään viimeistelin erään pitkään työn alla olleen projektin. Jos kaikki meneee hyvin, elämäni saattaa muuttua aika tavalla ensi syksynä. Noh, never say never, mutta nyt olen huojentunut, sillä iso työ on tehty.

Tulevan koiravauvamme lempeä isä. Ihana! Nyt jännitämme kolmen viikon päässä olevaa ultraa.

Aurinko paistaa ja virtaa tuntuisi riittävän vaikka millä mitalla. Liikunta on maistunut joka päivä, vähintään työmatkapyöräilyn muodossa. Myös punttiksella olen päässyt vauhtiin, kesäkunto häämöttää jo silmissä. Parin kuukauden lepäilyn jälkeen työtä riittää niin kunnon kuin kropankin suhteen. Tällä hetkellä olen oikeastaan iloinen, että käyn salilla, jonka konseptiin peilit eivät kuulu, heh.

Uudet peililinssin Lindexiltä. Hetken harkitsin Ray Baneja, mutta testataan näillä ensin, tuleeko käyttöä tälle villitykselle.

Olen myös miettinyt, mitä tekisin, jos voisin nyt tehdä mitä vain. Jos olisin vastuista ja velvollisuuksista vapaa opiskelija, lähtisin ehdottomasti toukokuussa juurilleni Venäjän Karjalaan Karelian Summer School -koulutukseen tekemään opintoja. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin olla kolme viikkoa siellä, mistä isäni lähti evakkona 75 vuotta sitten pakoon? Nähdä kaikki tähän mennessä vain kartoista katsotut paikat omin silmin. Vaan... olen aikuinen ja aikuisella on velvollisuutensa. Ehkä vielä joskus teen irtioton.

Positiivinen ongelma: hiukset kasvavat liian nopeasti. Mihin katosi syksyllä leikattu long pop -malli?

Kuvitus tässä jutussa on yhtä random kuin koko postaus. Pahoittelen pääni ajatusten tulvaa. Ymmärrän, että mieheni on joskus hiukan vaikeaa pysyä perässä. Toivotan hienoa viikonloppua kaikille! Eteläläiset nauttikaatte keväästänne, pohjoisen ihmiset pakkasen suomasta mahdollisuudesta seikkailla jäillä. Itse aion ainakin suksia joella nyt päivittäin niin kauan kuin se on mahdollista. Sillä tosin on se harmillinen mutta positiivinen sivuvaikutus, että meikkivoide täytyy vaihtaa, jos rusketusta tulee lisää samaa tahtia kuin tällä viikolla :)

Meille syntyy vauva...

Kuva: https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images

..huhtikuussa :) Puhutaan siis koiravauvasta, mutta en kyllästy tuohon vitsiin ollenkaan. Hauskaa saada katseita liikkumattomuudesta turvahtaneeseen alavatsaan ja laittaa ihmiset pohtimaan, onko kyse vitsistä vai ei ;)

Heh, noh, ei siis synny oikeaa vauvaa, mutta toivottavasti saamme pienen poikapuolisen koiravauvan. Kai tosin koirienkin raskaudessa on niin kuin ihmisillä, että koskaan ei tiedä, miten käy. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin ja poika syntyy, se on meille varattu :) Olen jotenkin ihan innoissani, en ole pitkään aikaan ollut näin innoissani. Ajatus perheestä saa minut tosi iloiseksi. Koirien raskausaika on tosin niin lyhyt, että parempi innostua, jos meinaa ehtiä enne syntymää.

Olemme harkinneet koiraa jonkun aikaa, mutta mieheni ei ole oikein lämmennyt, koska ajoitus ja rotu eivät ole natsanneet. Nyt syntyvät kultaisennoutajan pennut kuitenkin syntyvät tänne Rovaniemelle ja ovat luovutusikäisiä kesäkuussa juuri sopivasti lomamme aikana. Tämä on hiukan samanmoinen onnenkantamoinen kuin talon ostommekin. Silloinkin kävimme katsomassa taloa, jonka omistaja halusi talosta niin kovasti eroon, että osti asunnon altamme. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa silloin -eikä nyt :) Uskon kohtaloon, ja hyviin tilaisuuksiin on tartuttava.

kuva: www.mrwallpaper.com

Paljon on tapahtunut sisustuksen osalta, mutta en ole jotenkin nyt malttanut pysähtyä kuvailemaan sinänsä tosi hienoja muutoksia. Olen roikkunut päivät netissä lukemassa koirista. Aiomme nimittäin kohta soittaa kasvattajalle, ja hän odottaa, että meillä on kysymyksiä. Tokihan niitä keksimmekin, mutta jotenkin en tiedä mistä aloittaa. Onneksi miehellä on ollut koira aiemmin, hän on hiukan tyynempi. Nyt kuitenkin totean, jotta Biss später, jatkan koiratiedon opiskelua. Täytyy sanoa, että kielitieteen ja arktisen politiikan jälkeen se on todella mielenkiintoista. Taidan todella olla se "elinikäinen opiskelija", jota mainostettiin tulevaisuuden ihmisenä omana opiskeluaikana. Silloin tuntui siltä, jotta never again, kun tutkintopaperi oli kourassa. Pidin vain vuoden tauon lopulta. Maailmassa on liian paljon mielenkiintoisia asioita. Tiesittekö esimerkiksi, että on olemassa koiratanssia? Minä en, mutta se saattaisi olla seuraava hurahduksen kohde, heh ;)

kuva: pictures.4ever.eu