Urheilijaelämää

Ehkä otsikko on vähän yliampuva, mutta ainakin kaikki kuvat viime aikoina on otettu urheilun parissa. Perjantaista on muodostunut lempipäiväni. Voin silloin lähteä aiemmin töistä ja mennä aina salille odottelemaan, että mies pääsee omasta duunistaan. Reilun kolmituntisen aikana ehdin kiertää pari kauppaa keskustassa ja sen jälkeen vetää kolmen vartin spinnin ja sen jälkeen jotain, mitä mieli tekee. Viime perjantaina vedin uusista virtuaaliohjelmista kolmevarttisen ja puolituntisen pyöräilyn sekä coren. Aivan ypöyksin olin taas, en vain totu siihen, aivan kuin olisi joku kuninkaallinen, jolla on koko sali aina vain omassa käytössä. Tosin tästä lähtien täytyy ehkä tyytyä yhteen spinniin kerrallaan, joku kiukkuinen kävi ovella kurkkaamassa kesken toisen puristuksen.

Ensi perjantaille aion etsiä MyCloud-ohjelmasta itselleni jonkun harjoitusohjelma. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään painoilla. Kuukauden rutistus CrossFitia joulukuussa vei hetkeksi mielenkiinnon kaikkeen painojen nosteluun. Nyt taas haluaisin nähdä muutaman lihaksen. Lady Linen palveluun tosiaan sisältyy tuo MyCloud, johon ohjaajat tekevät/valitsevat minun liikuntataustalleni sopivia harjoitusohjelmia, joista voin sitten mieleiseni valita. Viime talvena treenasin yläkropan kuntoon, nyt olisi ala- ja keskikropan vuoro.

Meillä olisi omassa varastossakin sali, mutta jotenkin se on liian saavutettavissa. Ei tule mentyä. Silloin, kun mieheni lähtee mukaan, omalle salille meneminen on mukavaa, siellä voin treenata tuota yläkroppaa. Keskikroppa ja alakroppa ovat olleet viime talven kahvakuulan varassa, sillä minulla ei ole ollut saliohjelmaa. Salin vaihtuminen Lady Lineksi toi uusia ohjelmia kaupan päälle enemmän kuin osasin pyytää. Itse koen Rovaniemen Lady Linen palvelut aivan fantastisiksi verrattuina aiempaan pikkukylän paikallisyrittäjän kuntosalitoimintaan. Silti jotkut vastarannan kiisket eivät pidä uudesta salista ja odottavat, "koska se kaatuu". Äh. Miksi kaikki uusi on aina pahasta? Ainakin täällä pohjoisessa tuntuu siltä, että kaikkea uutta päällistellään yhtä epäluuloisina kuin lehmä uutta navettaa.

Noh, onneksi vakka on löytänyt kantensa, ja mieheni kanssa kokeilemme mielellämme kaikkiea uutta. Tänä talvena olemme aloittaneet lautailun. Ostimme extempore lokakuussa koko varustuksen viime talven poistoista. Koska olemme persjalkaisia ja pienivarpaisia, meille löytyi hajakokoja kaikista osista, ja saimme koko setin alle parin sadan euron. Laadusta ei tarvinnut tinkiä. Esimerkiksi omat kenkäni ovat Burton Mint ja maksoin niistä 40 euroa. Noh, näilä kelpasi pärtsätä pikkumäessä viime viikonloppuna. Ensi viikolla ehkä uskaltaudumme Oukulle, kun pakkaset laskevat. Minä olen lautaillut kymmenen vuotta sitten, mieheni aloitti nyt. Hauskaa, kerta kaikkiaan :) Elämän pienet ilot vievät eteenpäin. Tosin vapaa-ajalla taitaa olla tällä hetkellä liian hauskaa, ei nimittäin tekisi mieli mennä töihin ollenkaan. Inspiraatio..mihin menit?

Tahmeutta

Miksiköhän nyt tuntuu siltä kuin kävelisi juoksuhiekassa? Mitä enemmän on hommaa, sitä vähemmän jaksaisin niitä tehdä. Varmaan johtuu tuosta ulkoilun vähyydestä. Tarvitset happiannoksen päivittäin näköjään, jotta toimin jotenkuten.

Eilen ja tänään ulos on voinut mennä jäädyttämättä jokaista elintään viidessä minuutissa. Eilettäin otin pienen rauhallisen juoksulenkin, vaikka pakkasta olikin melkein viisitoista astetta. Pärjäsin hyvin HHwarm -alusasulla, mikrofleece-välikerroksella ja soft shell -puvulla. Nilkkoja varjelen nyt villaisilla säärystimillä. Akillesvaivat voivat kuulemma tulla myös nilkkojen paleletumista, en halua koea niitä uudestaan.Jalat ovat tottuneet rankempaan treeniin jo aika hyvin eikä viikon takainen totaalijumahdus uusiutunut Omnia-tunnin (lihaskuntoa ja aerobista menoa yhdistettynä cross fit -tyyliin) jälkeen. Eilettäin otin kuitenkin kevyemmin.

Tänään hyppäsin pitkästä aikaa työmatkapyöräni selkään. Koirat ovat saaneet ilmeisesti kuseskella rauhassa puolitoista kuukautta, sillä kirvoitin peräti kaksi rakkia tavoittelemaan nilkkojani. Käytin koko repertuaarin kirosanoja. Onko se niin vaikeaa pitää se koira itsensä ja ojan välissä? Onpa yllättävää, että pikku hauveli haluaisi haukata vastaantulijaa, jos se joutuu puolustamaan omistajaansa tien puolella jokaiselta vastaan tulevalta häkkyrältä. Vielä kun tämä puolustaminen suodaan pitämällä liekaa löysällä, niin tekisi mieli potkaista omistajaa nokkaan. Tykkään kyllä koirista, mutta en tyhmistä omistajista. Mietin, että ainoa syy sihen, että en haluaisi koiraa on se, että pelkään muita koiria ja heidän omistajiaan. Täytyisi valita sellaiset lenkkeilyajat, että muut pissittäjät istuvat vielä toimistoissa tai töllöttävät jo telkkua kotona.








Muutenkin olen ollut aika kiukkuinen koko viikon. Olen antanut palaa työkaverilleni ja heittelin palaverissa piikittelyä toisen osapuolen edustajalle niin, että kollegani silmät olivat pullahtaa säikähdyksestä ulos. Esimies käski ymmärtää, mutta tällä viikolla ei vaan onnistu. Myös hiilarit ja suklaa ovat maistuneet, niin että kesäkunto uhkaa rapistua tätä menoa. Mikä aika tämäkin nyt taas on? Kyllä naisella on haastetta näiden hormoniensa kanssa... :P Kuvissa karva-asuni tiistailta. Oikeastaan näitä kuvia katsoessa alkaa hiukan naurattaa. Kuinkahan vakavasti minut otettiin palaverissa? Näytän ylimmässä kuvassa siltä, että joku olisi vienyt minulta tikkarin suusta, vihainen yli-ikäinen hipsteri, täytyy miettiä nämä palaveriasut jatkossa muunkin kuin lämpimyyden ja silittämättömyyden kannalta ;) Farkkupaidasta tulee onneksi mieleen myös kesä -enää neljä kuukautta siihen ;) Ilonaiheiksi luettakoon myös se, että huomenna on perjantai ja kenenkään ei tarvitse kouluttautua tai kirjoittaa esseitä tänä viikonloppuna.Hyvää viikonloppua!

Kun olen kolmekymmentä...

kuva: nelly.com

...lepään auringossa Kroatian Korculalla. Se on nyt saletti. Koskaan ei pitäisi kirjoitella postaussuunnitelmiaan julkisiksi, olen huomannut, että juuri silloin kaikki suunnitelmat menevät mönkään. Aion viikonloppuna kuvata alelöytöjäni, koska silloin paistaa aurinko. No arvatkaapa paistoiko? Ja oliko kamerassa akkua? Ja oliko laturi tallessa joulusiivon jäljiltä? Se siitä sitten. Noh, pala kerrallaan kaikki löydöt paljastuvat. Tänään tein vielä yhden lisää, nappasin nimittäin ihanasta HunkyDoryn Wing-neuleesta nude värin itselleni klikkaamalla vahingossa Nellyn alesivun auki (oikeasti vahingossa). Siinä se oli etusivulla. Hetken painiskelin sen moraalisen ongelman kanssa, etten aikonut ostaa vaatteita ennen pääsiäistä. Aika nopeasti pääsin yli siitä lupauksesta. Tämä on poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Kuvaamisen sijaan viikonloppu kului koneella. Pakkanen yltyi aivan käsittämättömiin lukemiin täällä. Kaiketi öisin ollaan oltu jo neljällä kymmenellä. Siitä syntyi sitten valtava sumu, joka peitti kaiken sen ruhtinaallisen kahden tunnin valon, mitä meille tähän aikaan suodaan. Koneella surffasin Booking.com-sivuilla etsimässä majoituksia kesälomaksi. Sain muutaman alekoodin, ja kun kohteena on
Venetsia, kaikki koodit ovat tervetulleita.

Matkustus on harrastuksemme, mutta koska emme ole rikkaita, vaan tavallisia asuntovelallisia, kesän parin viikon matka on aina melkein vuoden projekti. Seuraavaa matkaa aletaan suunnitella käytännössä silloin, kun edelliseltä tullaan. Ensin pohditaan maa, sitten alue, sen jälkeen haetaan kirjastosta oppaat ja aletaan haarukoida. Tänä vuonna oppaat haettiin lokakuussa, kohde selkeni marras-joulukuussa, lennot varattiin joulukuun lopussa. Nyt tammikuussa varasimme hotellin. Olimme myöhässä. Katsoimme kohteet jo joulukuussa, mutta emme uskaltaneet varata, sillä joskus kohteet veloitetaan saman tien, vaikka varatessa olisikin puhe paikan päällä maksusta. Tällä kertaa olisi pitänyt luottaa siihen, ettei veloitusta tehdä, saimme noin 150 euroa lisää hintaa sen takia, että katsomamme kohteet olivat jo menneet. Usein suosituimmille alueille olemme tehneet varauksia jopa lokakuussa eikä se ole yhtään liian varhain. Usein tuttavamme ovat ihmetelleet, miten voimme matkustaa yli kahdeksi viikoksi niin halvalla kuin matkustamme. Tässäpä salaisuus. Tosin ei passaa sairastua tai tulla muuta yllättävää.

Kuva:Venetsia: www.chrystal-clear.com

Päätimme jo vuosi sitten, että seuraavaksi suuntaamme Kroatiaan. Ensimmäisenä suunnitelmana oli yhdistää Kroatia, Montenegro ja ehkä Albania. Hiukan surullisena luovuin haaveestani päästä Venetsiaan kolmekymppisteni juhlistamiseksi. Onneksi Montenegron ainoa varteenotettava rantakaupunki vaikutti turistirysältä ja vaikeasti saavutettavalta, Albania puolestaan kämäiseltä ja niinpä Venetsia toteutui. Montenegroon voimme tosin tehdä päiväretken, jos se alkaa poltella, mutta tuskinpa, antaa infran vielä kehittyä siellä päin. Lennämme siis kesäkuussa ensin Dubrovnikiin, jossa olemme nelisen päivää. Sieltä otamme lautan Korculan saarelle, jossa lepäilemme viikon. Lopuksi otamme yölautan Dubrovnikista Italian Bariin , josta lentää Volotealla parilla kympillä Venetsiaan KOLMEKSI päiväksi (suora lentokin olisi ollut Dubrovnikista Venetsiaan, mutta se olisi ollut tuplasti yölauttaa kalliimpi). Hih :) Jotenkin ihan vahingossa paluulentoa ei saanut edullisesti siten, että Venetsiassa olisimme olleet vain päivän, kuten aluksi suunnittelimme. Lopulta tuli halvemmaksi lentää kotiin vasta myöhemmin Norwegianilla. Tosin Köpiksen ihana kenttä jää nyt väliin, sillä tulemme Arlandan kautta. Ehkä hyvä niin. minulla olin petollisia suunnitelmia Philipp Limin liikkeen suhteen Köpiksessä.

Kuva: Korcula: http://i.dailymail.co.uk/

Venetsia on minun joulu- ja synttärilahjani. Lennot sain joululahjaksi ja majoitus on kolmekymppislahjani. Sovimme näin, koska mieheni on aivan tuskainen lahjojen ostaja. Hän ei kerta kaikkiaan keksi mitään ja stressaa itsensä aivan palasiksi. Hän ei keksi mitään, vaikka hänelle antaisi kuinka vahvoja vihjeitä. Vaikka hänet raahaisi itse liikkeeseen, josta toivoo lahjaa, niin kuin tein jouluna, ei löydy mitään. Tämä oli siis paras ratkaisu. Pääsen katsomaan "haisevia kanaaleja" ja mieheni säästyy lahjanostotuskalta -vaikka joutuukin haistelmaan katoavan kaupungin löyhkää ;)

Hotellimme vaikuttaa tosi hyvältä. Otimme sen hiukan sivumpaa, sillä turistirysän keskeltä ei löydy ruokapaikkaa noin moneksi illaksi, ravintoloita ja "oikeaa elämää" kehotetaan katsomaan hiukan sivussa Markuksen torilta. Siispä otimme hotelli Locanda Ca' San Marcuolan keskustan laidalta vaporetto-pysäkin edestä. Saan katsella haisevaa kanaalia ikkunasta koko rahan edestä kolmen päivän ajan :) Tarviiko sanoakaan, että en malta odottaa, blogijargonilla: can't wait ;) Jos joku on käynyt yhtään missään näistä kolmesta kohteesta, otamme mielellämme vinkkejä vastaan. Erityisesti meitä kulinaristeja miellyttäisivät hyvät ravintolavinkit :)

Kuva: Dubrovnik: http://www.dubrovnik.tv

Pakkasta ja pahaa treeniä

Pakkasta on jatkunut jo viikon. Viikossa siihen pitäisi kuulemma tottua. No ei totu. Inhoan tällaista ilmaa. Olen niin väsynyt, kun en pääse ulos. Ihan niin kuin joku olisi laittanut minut slow motionille. Jokaisesta päivästä kahlaaminen on saavutus. Laiskottaa. Äh.

Asiaa ei auta yhtään se, että siippa on ollut kauhean ahkera. Minä olen lähinnä vain vastaanottanut alemyynneistä tilattuja paketteja. Aika paljon olen kantanut takaisin, ja postin työntekijät ovat tuhahdelleet merkitsevästi. Muutama hyvä klassikkolöytö on kuitenkin nyt plakkarissa, oikein sellainen "yes, yes" -löytö. Koetan huomenna vaikkapa kuvailla ne, kun lupasi aurinkoa (ja pakkasta), mikä tietää otollisempia kuvausomahdollisuuksia.










Myös yksi "no, no" -kokemus verkkokauppojen suhteen on nyt tehty alemyyntien merkeissä. Tilasin ensimmäisen ja viimeisen kerran mitään Zoovillagesta. Tilaus sujui näppärästi, ja laskutus hoitui Klarnan kautta, mutta annappa ollakkaan, kun piti palauttaa. Tilasin Converset koossa 45 eli 36, tätä kokojärjestelmää käytetään conssien kohdalla aika yleisesti. Paitsi ei Zoovillagella. Sain monot kokoa 45 ja niiden palauttamiseen käytin aikaa viikon verran. Ne tulivat UPS:lla, mutta niiden saaminen takaisin vaati aikamoista järjestelyä. Lopulta jätin pussin ulkooven ripaan roikkumaan ja sovin, että kuski hakekoon, kun täällä päivän ajelee. Eikä ajele usein. Siispä Lappi&UPS eivät ole hyviä yhdistelmiä, joten Zoovillagen voi unohtaa niin kauan kuin se ei käytä Itellaa.

Huono kokemus tuli nyt myös treenin suhteen. kävin pitkästä aikaa crossfitissa ja romahdin ("mää romahdan", hehehe, lempihahmoni) täysin metconiin eli loppuhaasteeseen. Siinä tehtävänä oli aikaa vastaan tehdän vuoroin 60 askelkyykkyhyppyä, 30 burbeeta (punnerrus+kynttilähyppy), 50 kyykkyä, 20 burbeeta, 40 kyykkyä ja 10 burbeeta. Tottakai kilapuhenkisen tosiaan pyrin taistelemaan aikaa vastaan, "voitin" muut, aika oli 11:38, mutta fiilis aivan kauhea maksimisykkeillä paukuttamisen jälkeen. Sanotaan, että treeni on liian rankka, jos vielä pari tuntia treenin jälkeen on paha olla. No nyt on, yök. Onneksi huomiselle aamulle on varattu ihana hotjooga. Sunnuntaina vain kevyttä tanssailua. Onneksi myös rankan omnian jälkeen näillä pakkasilla tuli myös pidettyä pari lusmupäivää. Lepo ennen tätä rääkkiä tuli todella tarpeeseen.










Nyt täytyy lähteä hakemaan miestä opinnoista. Mahtaa olla rankkaa mennä töiden jälkeen kursseille perjantaina ja lauantaina. Olen harrastanut vain itseopiskelua ja arkiluentoja viime aikoina, joten voin vain kuvitella... Noh, onneksi aihe on hänelle mieluinen. Kuvituksena tämän päivän kehuja saanut setti: Hunkydoryn ihanan lämmin siipineule, Vero Modan toppi, Cubuksen farkut (pysyvät tosi hyvin kuosissaan koko viikon btw) ja Zaran megamuhkea huivi. Kampauksena "o'ou, huono hiuspäivä" -nuttura, joka on mahdollisimman kireä ja mahdollisimman hyvin kätketty kaulaliinaan ;)

Omnia -funktionaalista harjoittelua uudella tasolla

Huh. En voi muuta todeta kokeiltuani Omniaa eilen. Lähdin hiukan soitellen sotaan. Crossfit-kuukauden jälkeen kuntoni on hyvä ja treeniä on paljon alla. Ajattelin siis, että pyh, varmasti ei ole rankka minulle. Mutta... Alla olevasta videosta saatte hiukan osviittaa, teimme lähinnä liikkeitä vain taustalla olevalla Omnia-laitteella, muista hilavitkuttimista oli käytössä vain tanko painoineen.

 

Treeni koostui lyhyestä lämmittelystä ja sen jälkeen kolmesta kierroksesta Omnia-laitteella. Osallistujia oli kahdeksan. Laitteessa tehtiin oman kehon painolla koko vartaloa rasittavia liikkeitä 30 sekuntia kerrallaan. Tämän session jälkeen oli aina väliliike, kuten polvennostojuoksu tai syväkyykky, ennen uutta puolen minuutin pätkään ja vaihtoa seuraavaan. Meinasin koko ajan revetä, kun ohjaaja huusi "väliliike" ja alkoi kyykkimään yksinään, kun me treenaajat kömmimme laitteistamme mukaan. Tuli niin elävästi mieleen Siskonpedin "yllätyskyykky". Apua, en ole pitkään aikaan nauranut millekään vitsille niin paljon kuin tuolle. Tsekatkaa jakso Areenasta, jos ette ehtineet nähdä livenä. Koko ohjelma on sitä paitsi hupaisa, nauran vedet silmissä joka kerta. Mieheni ei aivan tajua, mutta... ;)

 http://areena.yle.fi/tv/2096951

yllätyskyykky kohdassa 07:04

Joka tapauksessa juuri nuo väliliikkeet saivat sykkeet pysymään ylhäällä ja tanko alkoi minullakin painaa jo kolmannella kierroksella. Lopussa jaksoin hädin tuskin tehdä liikkeitä loppuun, kun olin painanut kaksi kierrosta täysillä. Ehdottomasti menen kuitenkin uudestaa. Treeni on mielestäni onnistunut, jos ei jaksa nostaa kättään sen vertaa, että harjaisi hiukset suihkun jälkeen. Puhumattakaan tämän aamun sängystä nousemisesta, oijoi...mutta, bikinikausi häämöttää, tätä lisää heti ensi viikolla :)

Terrestrial Locomotion to Make My Thoughts Clear

...tai ei oikeastaan vain juoksentelua pään selvittämiseksi, vaan myös muuta liikuntaa. Tänään juoksin, kun pakkanen soi hetken tauon ja juokseminen oli ylipäätään mahdollista ilman keuhkojen jäädyttämistä. Viikonloppuna sen sijaan luuhasin salilla ja tanssimassa. Olen hullaantunut Lady Linen virtuaalitunteihin, ja perjantaina pyörittelin itselleni spinningin lisäksi keskivartalotreenin ja joogan. On maailman oudoin tunne jumpata yksin isossa salissa, mutta kun itsensä unohtaa, on tunnelma jotenkin ihan järkyttävän rento.

Todellakin, vaikka salilla huomaa selkeästi pientä ruuhkautumista, voi täällä poronhoitorajan pohjoispuolella löytää hetkiä, jolloin voi varata koko salin itselleen yli kahdeksi tunniksi. Koko aikana vain yksi asiakas kurkisti ovesta sisään ja hänkin oli tutustumassa vain. Huomenna ajattelin uskaltaa salille ilta-aikaan, sillä kalenterissa olisi kaksi uutuuslajia: omnia ja bokwa fitness. Uskon, että mahdun jommalle kummalle tunnille, raportoin sitten kokemuksia. Rakastan uusien lajien kokeilua, mietin juuri lenkillä, että mikään laji curlingista disco danceen ei juuri ole kokeilematta. Amerikkalainen jalkapallo ja laskuvarjohyppy sekä muu liian extreme tai väkivaltainen laji ei kiinnosta, mutta muuten olen avoin.

Liikunta on paras tapa saada päänsä selväksi. Jotenkin aina elo- ja tammikuussa pääni on niin täynnä ideoita, että se aivan kiehuu. Olin viikonloppuna kaikesta liikunnasta tosi virkeä ja kirjoittelin kahdeksan sivua kriittistä esseetä samalla, kun seurailin hiitokilpailuja. Niissä on jotakin nostalgista ja rentouttavaa. Onneksi ensi viikonlopullekin on tiedossa oikean urheilun lisäksi penkkiurheilua, sillä esseet on saatava tehtyä helmikuun loppuun mennessä, jotta ehdin sumplia työkuvioita loppukeväänä uuden pätevöitymisen jälkeen.

Pari isompaa juttua pyörii opiskelun saralla myös mielessä, niitä on mahtavaa pohtia juuri lenkillä. Huomaamattaan tulee juostua nopeammin ja pidempään, kun mietiskelee samalla hankalia ajatuksia. Jos yritän pohtia kotisohvalla, päädyn pupeltamaan suklaapisaroita ja ahdistumaan. Parempi mennä lenkille. Se on kai jossain tutkimuksessa todettukin olevan paras paikka pään selvittämiseen.

DIY: tyynyn tuunaus

Pitkästä aikaa tein käsityöitä. Monet vauvan sukat ovat olleet ajatuksessa ja omat reisivillasukatkin viime talvelta vielä vaiheessa. Vauvat lähtevät kouluun ennen kuin saan tätä menoa sukkia valmiiksi. Miksi on aina niin kiire? Viime lauantaina oli kuitenkin otettava aikaa ja toteuttava nimpparilahjaidea, jota varten tarvikkeet oli hankittu eikä muita vaihtoehtoja siinä viime tingassa lahjaksi enää ollut. Tuunasin parin H&M homen tyynynpäällistä. Oli oikein rentouttavaa vain kuunnella radiota ja pistellä itseään neulalla sormeen kokonainen räntäsateinen iltapäivä. Tulos oli ainakin lahjan saajan mielestä mukiinmenevä.



Löysin taannoin äidin varastosta ison tarpeettoman pitsiliinan. Toisen nappasin mukaani kirppikseltä eurolla. Näin tuunausprojekti sai kick startin. Jos olisi pitänyt aloittaa liinan virkkauksesta, ei olisi vielä valmista... ;) Kiinnitin liinat käsin liinan värisellä langalla kiinni. Kiinnityksessä sai olla huolellinen, jotta liina tarttui tyynyyn suoraan. Virheliike oli kiinnittää isoa liinaa illalla Shildnerin listaa katsellen. Seuraavana aamuna luvassa oli purkutöitä. Niin koskettava elokuva oli tuo, varsinkin, kun on nyt käynyt tapahtumapaikalla.

Seuraava DIY-projektini voisi olla samanlaisten tyynyjen tekeminen itselleni. Löysin lapsuudenkodistani 15 vuotta sitten virkkaamiani sinisiä pieniä liinoja. Ajattelin tilata niitä varten mustia tyynynpäällisiä. Sohva kaipaa jotakin uutta. Printteihin olen hiukan kyllästynyt jo. Myös verhopolitiikka kaipaa uudistusta. Niin ikään olohuoneen seinälle pitäisi saada sisustustarra ja kangastaulu. Paljon projekteja ja niin vähän aikaa -elämäni dilemma.

Mukavaa loppuviikkoa. Etelän ihmiset tuntuvat palavasti kaipaavan lunta. Lähettäisin täältä, jos voisin. Olen lopen kyllästynyt lumitöihin. Räntälumen lapionti on kyllä tehokasta liikuntaa, mutta rajansa kaikella, alkaa tämä hyötyliikunta jo parin viikon jälkeen tympiä :P

Crossfittia ja muita liikuntahurahduksia

Viime vuoden loppupuolisko oli ilahduttavan liikuttava. Kokeilin taas uutta lajia, crossfittia. Siinä harrastuksen aloittaakseen on käytävä neljän viikon mittainen On Ramp -kurssi, jonka aikana tutustutaan lajiin ja opetellaan kaikki tarvittavat tekniikat. Kurssin hinta oli hiukan suolainen, mutta kurssi oli ehdottomasti hyvä kokemus.

kuva: http://www.santasport.fi/

Kahdentoista kokoontumiskerran aikana opetellaan pääsääntöisesti painonnostotekniikkaa. Crossfit on saanut alkunsa painonnostajien keskuudessa, mutta on muokkautunut sulauttanut itseensä painonnoston lisäksi aerobisia ominaisuuksia, minkä ansiosta treeni on monipuolista ja haastavaa. Jokaiseen On Ramp -kertaan sisältyi lämmittely, tekniikkaharjoituksia ja lähes poikkeuksetta metcon-haaste, jossa haastettiin itsensä joko aikaa vastaan tai tehtiin tietty määrä liikkeitä aikaa mitaten. Juuri nämä lopun metconit tekevät lajista haastavan jo aloittelijana. Metcon voisi pitää sisällään vaikkapa vaikkapa seuraavaa:  

For time:
30 Pull up (leuanveto)
30 Pistol squat (kyykky yhdellä jalalla)
30 Wall ball @14lb (pallonheitto sienään, pallo 8-14kg naisella)

Kävin On Ramp -kurssini SantaSport Rovaniemellä, johon uudet crossfit tilat on rakennettu syksyllä. Tilat olivat mahtavat ja ohjaajat vielä paremmat. Päävalmentajamme Saija oli rautainen ammattilainen ja hänellä kaverinaan oli hauska ja kannustava h:n päältä puhuva miekkonen, jonka nimi valitettavasti painui jo unholaan. Miehen kannustamana kuitenkin pääsin neljän viikon ponnistelun jälkeen kyykkyyn ilman, että kantapäät nousevat ilmaan. Ei kuulosta kummoiselta saavutukselta, mutta minulle sen piti olla mahdotonta. Lääkäri tuomitsi minut kyykyttömään elämään erään sairauden vuoksi reilu parikymmentä vuotta sitten, ja tyydyin kohtalooni. Ei pitäisi luottaa lääkäreihinkään liikaa. Tuo kyykkyyn pääseminen on nimittäin vauhdittanut akilleeni paranemista huomattaasti ja mahdollistanut paljon pidemmät ja kivuttomammat juoksutreenit kuin ennen On Ramp -kurssia.

Kuva: crossfit33100.com

Minulla on voimassa oleva jäsenyys CrossFit-seuraan vielä tammikuun loppuun ja aion ehdottomasti käydä vielä muutaman kerran tunneilla. Uutta harrastusta tästä ei kuitenkaan taida minulle tulla, sillä minulla on kortti Lady Linelle ja käyn siellä aika aktiivisesti. Pidän Santa Sportista paikkana, ongelma on vain se, että kaikki muutkin pitävät. Siellä treenaavat kaikki kaksivuotiaiden temppuryhmästä Venäjän hiihtomaajoukkueeseen ja taiputtomien voimisteijoista SM-tason lentopalloilijoihin, hiihtäjistä puhumattakaan. Ymmärrätte, että ruuhka on kova ja parkkipaikat vähissä. Sellainen ahdistaa minua.

Kun On Ramp oli ohi, oli ihana palata hiljaiselle Lady Linelle. On mahtavaa, että siellä kohderyhmänä ovat keski-ikäiset naiset, jotka maksavat kiltisti jäsenyyttään, mutta vaivautuvat vain harvoin paikalle. Se harmi siinä toki on, että ohjatut tunnit vähenevät koko ajan aktiivisen väen puuttuessa. Aina voi tehdä kuitenkin niin kuin minä tein eilettäin. Menin salille, varasin itselleni spinnisalin ja laitoin ihanan miekkosen vetämään minulle spinnin. Ensin yksin oleminen spinnisalissa tuntui oudolta, mutta aika pian asia unohtui, ja sain mahtavan hikisen treenin. Uskalsin laittaa reilusti vastuksia, sillä niitä saattoi ottaa myös pois, jos yks kaks väsähti ilman, että joku näkee. Aion tästlähin käydä jokaisena perjantaiaamuna vetämässä spinnin ja joogan itsekseni, se olkoon yksi uudenvuoden lupaus lisää. Toinen lupaus on se, että menen hetimiten kokeilemaan Lady Linen uutta lajia Omniaa, kunhan tunnit alkavat pyöriä ja raportoin teille, mitä se on :) Liikuttavaa vuoden alkua!

Minä lupaan...

Nyt uusi vuosi on virallisesti startannut. Samaan aikaa, kun olen todella väsynyt, olen myös todella innoissani. Odotan vuotta kovasti, toivottavasti en pety tavoitteideni kanssa. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että kun asetan itselleni tavoitteita, en oikein tiedä, mistä aloittaa. Viime päivät olenkin lähinnä puuhastellut ajatuksen tasolla ja luuhannut nettikauppojen alemyynneissä, kuten aina, kun puuhaa on liikaa. Useampi tilaus on tulossa, löytöjä, varmaan sekä hyviä että huonoja. Se hyvä puoli nettiostelussa on, että aikaa ajatella on paljon enemmän. Usean ostoksen kohdalla olen päättänyt jo ennen ostoksen saapumista, että takaisin lähtee. Teen usein hätiköityjä päätöksiä tilatessa, mutta tuotteen saapuessa olen kriittisempi.

Tässä vuodessa toistaiseksi parasta on ollut urheilu, mikä on ollut hyvä, sillä syöty on. Voin juosta ja urheilla aivan kuin ennenkin, missään ei tunnu miltään. Tänään spinnailin aamulla tunnin ja iltasella juoksin vielä tunnin lenkin. Tuntuu mahtavalta olla vapaa, kun on potenut taas yhdenlaista jalkavammaa melkein vuoden. Harmi vaan, että mieheni sen sijaan on nyt aivan rapakunnossa, emme pääse yhdessä ladulle emmekä rinteeseen, sillä hän potee selkäänsä. Tänään hän haki apua kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Yleisesti ottaen minä en usko mihinkään perinteisiin hoitokeinoihin, olen tieteen kannalla. Itse en siis menisi, mutta jäsenkorjaaja sai kivut pois, joten jossain hän onnistui. Aina ei pitäisi olla skeptikko.







Tähän postaukseen sisältyi oikestaan monta ajatusta, jossa minulla olisi kehittämisen paikka tänä vuonna. Minä lupaan, että kuluvana vuonna 2014...
...olen itselleni armollisempi.
...olen harkitsevampi.
...olen säästäväisempi.
...yritän parhaani.
...lepään riittävästi.
...pidän huolta itsestäni.
...olen rohkeampi.
...olen ennakkoluulottomampi.

Katsotaan sitten vuoden lopussa, miten kävi. Lupasitteko te mitään? Kuvia meidän uudesta vuodesta. Joulun vierailuputken jälkeen villeintä illan juhlinnassa oli shampanjan poksautus, kun lasilliset oli tyhjennetty, vaivuimme unten maille heti puolen yön jälkeen :)

Sisustuksen suunta 2014

Useassa blogissa on ihania koosteita siitä, mitä kukin on tehnyt vuonna 2013. Niitä on oikein hauska lukea. Ihmisillä vaikuttaa olevan hauska ja mielenkiintoinen elämä. Hetken intoilin itsekin, josko moisen tekisin. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen sanonta "tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee". Lienee syntynyt sota-ajalla miesten palattua kotiin, edelleen Lapissa äärimmäisen voimissaan. Toisekseen ajattelin, että tänä vuonna ei ole tapahtunut yyyyyyhtään mitään. Itse asiassa verrattuna muutamaan viime vuoteen se on totta. Joten. Minä suuntaan katseeni tulevaan.

kuva: laurabielecki.com

Asukatsauksen jälkeen tein hyökkäyksen nettialennusmyynteihin ja tein muutaman täsmäiskun. Tilailin sovitukseen jotain klassista ja jotain ensi kevään trendien innoittamana. Yleensä teen juuri näin joulun ja kesän suurten alemyyntien alla. Perehdyn hieman tulevaan, jotta en tule haksahtaneeksi johonkin täysin pöhköön ja ohimenevään. Niin nimittäin usein käy, kun jotakin "halvalla saa". Aleissa erityisesti nykyään syytä pitää päänsä kylmänä, jos ei halua hukkua muutaman euron krääsään. Katsellaan niitä tilauksia sitten vähän vähältä, kun nähdään, sopivatko ja ovatko mieleisiä. Jotakin Raybanilta, Converselta ja Odd Mollylta on joka tapauksessa tulossa.

kuva: blog.hgtv.com

Kun asut oli ihmetelty, siirryin sisustuksen ihmeelliseen maailmaan. Ja heti iski ahdistus oman kodin pysähtyneisyyden suhteen. Emme ole tehneet koko syksynä millekään mitään. Puutarhakausi jatkui syyskuun loppuun ja joulu alkoi lokakuun lopussa. Missä välissä? Tämä vuosi meni äkkiä. Nyt kuitenkin iski valtava inspiraatio. Olen ihaillut erinäisiä neuletuotteita matoista koreihin, siinä tavoitehankintoja, nuo säkit olisivat ihania... Ensimmäisenä haluaisin eroon kaikesta keltaisesta. Olen kuuden vuoden jälkeen niin kyllästynyt. Mies kuitenkin kehotti vain karsimaan ja nostamaan muutamat hallitsevat keltaiset tuolit ja sohvat keskipisteeksi. Katsotaan... Olen nimittäin hullaantunut jo aiemmassa postauksessa mainittuun haaleaan ruiskukan siniseen. En näe nyt mitään muita värejä. Ihana! Se on kevään hallitsevin väri, jos on Gloriaa uskominen. Noh, arvaatte, mikä tulee mieleen, kun yhdistää sinisen keltaiseen...vaikka Maddea ja Vickania olen aina ihaillut, niin..

kuva: enjoyf.com

Toinen kevään trendi sisustuksessa ovat suuret kuvat. Itse olen jo pidempään koettanut löytää jotakin sopivaa olohuoneen valtavalle seinälle. Tilasin jo siihen lautaseinätapetin, mutta sitten tajusin, että vieressä keittiössä olisi tiiliseinä ja olkkarissa lautaseinä. Jälleen no,no, more is not more meillä. Parempi etsiä kuvaa. Aion tehdä täsmäiskun Marimekolle, kunhan kevään kankaat saapuvat, jospa sieltä vaikka löytyisi joku, jonka voisi pingottaa kehyksiin. Tai vaihtoehtoisesti voisin suurrennuttaan jonkin valokuvan alla olevaan tyyliin.

kuva: softliv.com

Mustavalkoisuus jatkaa keväälläkin, mikä olikin odotettavissa. Useita katalogeja ja sivustoja selattuani olen kuitenkin havainnut, että valkoisen sijaan hallitsevaksi nousee musta. Meillä se on aina harmaan parina vallinnut, valkoisia ovat vain seinät, katto ja lattia. Siinäkin ihan riittämiin ;) Tuo musta kauhistutta erityisesti anoppia, varsinkin silloin, kun päädyimme mustiin keittiökoneisiin ja laitteisiin kuten alla, mutta minusta se on oikein särmä väri ja kaiken valkoisuuden keskellä tuo sisustukseen selkeyttä. Haluaisin oman sisustukseni selkeyttää kokonaan mustan, harmaan ja sinisen sävyjen ympärille tulevana vuotena. Rinnalla jatkaisivat luonnonmateriaalit koivu ja pellava.

kuva: http://www.interiorish.com

Pidän luonnomateriaaleista siitä huolimatta, että trendinenät ennustavat lämpimien materiaalien sijaan kylmien nousua. Industrial-tyyli saanee lisää jalansijaa. Meillä industriaalisuus on toistaiseksi keskitetty eteiseen ja miehen huoneeseen, katsotaan, annanko sille lisää jalansijaa tulevana vuonna. Ainakin sen verran olen mieheni innostuksille myöntynyt, että hänen movember-viiksensä ovat saaneet jäädä ja annoin viiksien hiipiä myös sistukseen, kun postauksen alussa olevassa kuvassa. Olen taas kovin innoissani kaikkien suunnitelmieni kanssa. Alan varmaan toimeen jo heti pyhien jälkeen, kun lomaa on vielä muutama hassu päivä jäljellä. Voi olla, että kaikki hienot suunnitelmat hautautuvat taas arjen alle, kun työt alkavat. Oikein räiskyvää uutta vuotta kaikille :)

kuva: lushome.com