Doggy's Style

Koiravauvan kotiintulo lähenee ja viime päivät olemmekin miettineet tarvikehankintoja. Ensin ajattelimme, että varsinaista petiä ei tarvita, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että oma rauhoittumispaikka on ihan hyvä olla koiralla olemassa. Kun hän vetäytyy tyynylleen, tiedämme, että hän tarvitsee rauhaa. Jotkut käyttävät tähän tarkoitukseen häkkiä, mutta jotenkin se ei sovi meidän karmaamme. Tarvitseeko sanoa ääneen, että emmem myöskään ole innostuneita kuution kokoisesta häkistä olohuoneessa sisustuselementtinä.

Katselimme erinäisiä nettisaitteja ja löysimme toinen toistaan prameampia prinsessasänkyjä, mutta etsimme kuitenkin jotakin vähän hillitympää ja helposti pestävää ;) Lopulta sopivan näköinen petiehdokas löytyi Dog Gallerysta, jossa on myös paljon muuta koiralle tarvittavaa. Tämän tyynyn hinta ja ulkonäkö miellyttivät minua siinä määrin, että laitan tämän tilaukseen hetimiten. Tyynyä kutsuttiin sisutajan uneksi, ja sitä se kyllä hillittynä onkin. Mieheni haluaisi koiralle vielä tyynyn pään alle. Minua ajatus huvittaa, mutta on siinä varmaan jokin järki, monet koirat tykkäävät empiirisen arkitutkimukseni mukaan levätä pää tyynyllä.

Koska koiramme tulee olemaan valkoinen, aion tilata vaalea harmaan tai hiekan värisen tyynyn. Tummassa karvat näkyisivät liian paljon. Tyynyn lisäksi ostoskoriin lähtevät pelastusliivit, sillä en uskalla veneillä pienen kanssa ilman niitä. Jos hän putoaa veteen keskellä selkää, voi hukkuminen olla lähellä. En halua ottaa sitä riskiä, vaikka väitetäänkin, että koirat osaavat uida hyvin. Nekin väsyvät.






Pääosan pienemmistä koirantarvikkeista, kuten leluista, pannosita ja hihnoista, aion hankkia ensi viikolla Kroatiasta. Tasan viikon päästä nimittäin kävelle Dubrovnikin katuja. Uskon, että siellä lelupossuja ei myydä aivan yhtä järkyttävillä hinnoilla kuin täällä. Paljon perustarvikkeita meillä on mieheni edelliseltä koiralta, joten kuppeja, kynsisaksia ym. ei onneksi tarvitse hankkia. Siinä säästämme sivoisen summan. Tässäpä lopuksi vielä kuva nassikasta neliviikkoisena, eikös ole söpöliini :)

Kesäkukkainspiraatiota

Kuva: www.housedecorin.com

Ulkona tulee vettä kuin sen kuuluisan Esterin hanurista. Kerrankin se ei kuitenkaan nypi yhtään, sillä pääsemme vihdoinkin tuosta lumesta eroon. Pihallamme oli oikein jäinen klöntti lunta, jota ei voinut edes hajoittaa. Jouluvalotkin olivat juuri siihen sulamattomaan klönttiin jäätyneet kiinni. Revi siitä sitten puutarhainspiraatiota...







Ensi viikko näyttää kuitenkin valoisammalta. Jospa vihdoin pääsemme haravoimaan ja tutkimaan kasvustoja. Kaniinitkin saavat jo muuta syötävää, ei tarvitse enää varjella pensaita suojien alla. Kiitos ahkeran värkkäyksen, vain pilvikirsikka kärsi vahinkoja. Senkin jänis harvensi onneksi huhtikuun alussa teräshankien aikaan ennen kuin kasvukausi oli alkanut, joten odotettavissa on vain entistä tuuheampi puu.

Kuva: www.architectureartdesigns.com

Sadetta katsellessani etsin ispiraatiokuvia kesäkukkien laittoon. Tänä vuonna haluan jotakin vähemmän perinteistä. Minua ei myöskään haittaisi, jos kaikki kukat olisivat suhteellisen lähellä toisiaan, sillä olen onnettoman huono kastelija. Haluan yhdistää erilaisia ruukkuja, tikkaat ja erilaisia kukkia. Ajatukseni on, että ruukkujen väreissä ja materiaaleissa olisi ilotulitusta, mutta kuka olisivat kaikki valkoisia. Ajattelin hankkia eri lajikkeita ja ripotella niitä pitkin tikkaita.

kuva: www.bystephanielynn.com

Tikkaiden etsiminen oli projektin haastavin osuus. Lopulta löysin Ikeasta kylppäriin tarkoitetut tikkaat, ja todella toivon, että siihen hintaan ne kestävät hiukan kosteutta. Tikkaiden olisi määrä tulla syntymäpäiväviikollani, toivotaan, että ne eivät myöhästy inastakaan, muuten suunnitelmani valmiista terassista kaatuu. Keräilin tähän postaukseen inspiskuvia siitä tyylistä, mitä tavoittelin. Monta ideaa olen saanut myös Maria Nordinin valloittavasta Keidas-puutarhaohjelmasta. Tsekatkaapas, jos ette ole vielä ehtineet nähdä.Nyt peukut pystyyn ja kisakatsomo käyntiin, Go Softnegine, uskon mahdollisuuksiimme nyt enemmän kuin moneen vuoteen, pitkästä aikaa emme ole ennakkosuosikkeja ;)

kuva: nhhigheredforum.org

Ruutupaitaviikko

Tällä viikolla mielessä on ollut vain yksi asu: ruutupaita ja farkut. Sitä olenkin varioinut päivästä toiseen paitaa vaihtamalla ja yhdistämällä sitä erilaisiin saappaisiin ja käsikoruihin. Ruutupaita on sellainen klassikko, että siitä saa koruja ja kenkiä vaihtamalla joko siistin tai rennon yhdistelmän.

Tänään mieli oli ihanan keväinen, kun laitoin tuon parin vuotta vanhan Henkan reilun pastellinvärisen ruutupaidan. Aamulla pakkasta oli vielä yli 10 astetta, mutta silti, kyllä se sieltä tulee -kevät :) Päivät ovat jo tosi kirkkaita. Nytkin aurinko paistaa vielä täydeltä terältä, vaikka kello on jo seitsemän. Kevääseen heräileviä kasveja täällä on turha vielä kukkapenkistä etsiä, sillä kukkapenkin päällä on vielä puoli metriä lunta, heh, Suomi on pitkä maa.

Jäästä on otettu koko ilo irti, kaikki ladut on testattu ja uhmattu jäistä pohjoistuulta. Rinteeseen sen sijaan emme ole päässeet, sillä kaikki lumi on aivan umpijäässä. Minun peppuuni sattui jo sohjoonkin kaatuminen ihan riittävästi, en halua kokeilla, miltä tuntuu vetää lipat jäisellä pinnalla :P

Keväinen ilma tuo kuitenkin ihanasti energiaa, voisin touhuta aamusta iltaan. Kauheasti tekisi mieli pestä talvitakit ja kantaa ne varastoon kevyempien vermeiden tieltä. Aamulla kuitenkin kaipaa kummasti untuvatakkia pelkkään lehden hakuun. Miten ihmeessä nuo yöt ovat noin kylmiä? Myös tekstiilien vaihto polttelee. Esimerkiksi tuo matto on jotenkin niin talvinen, se on paksu villamatto. Tosin jo tuon yhdenkin maton löytäminen olkkariin oli kiven takana. Ellokselta löyty lopulta sopiva 350X200 matto kera sopivan alekoodin. Mistä ihmeestä noin isoja mattoja löytäisi niin, ettei mene koko omaisuus? Saa antaa vinkkejä.

Kirjoittaminenkin on jotenkin niin nopeaa nyt. Saa se kyllä ollakin, sillä kahden viikon päästä pitäisi jättää lopullinen tutkimussuunnitelma. Huh, kylläpäs jänskättää tämä uusi elämänvaihe, pääsen jo kuun lopulla mukaan tohtoriseminaareihin. Nyt täytyisi vain viilata tuo hakemus valmiiksi. Se on tosin aika vaikeaa, sillä en ole vieläkään kertonut miehelleni.... Kaikki pitäisi aina kertoa heti, ettei niistä kasva isoja möykkyjä. Ehkä näytän sitten hyväksymiskirjeen, en tiedä.

Ei hän varmaan pahastu, olenhan kirjoitellut tähänkin asti. Jotenkin nyt on vain niin paljon meneillään, että en kehtaa sanoa aikovani aiheuttaa lisää kaaosta elämään. Eikä se hömpsö tietenkään tätä blogiakaan lue, ajattelin pääseväni helpolla, jos hän lukisi uutiset täältä ;) Noh, nyt täytyy mennä nauttimaan elämäni ensimmäinen Pulled Pork ja etsiytymään unten maille. Huomenna on työpaikan pakollinen koulutus, murrrrr.... tykkään koulutuksista, mutta vain vapaaehtoisista.

Kukkasvinkkejä

Kevät tarkoittaa minulle kukkia. Joulun jälkeinen kukaton jakso katkeaa aina tulppaanikimppuihin. Sitten saapuvat lempikukkani narsissit. Olen tosi iloinen, että Suomestakin saa nykyään kukkia halvemmalla. Asuin vuonna 2006 tovin Saksassa ja hukailin aika kukkatorilla kimppujen halpuutta. Kovin montaa vuotta ei tarvinnut odotella sitä, että Suomessakin on aivan tavallista, että 20 tulppaanin kimpun saa vitosella.

Tällä kertaa laitoin tulppaanit perinteiseen pyöreään maljaan, en taitellut tai tehnyt niistä muunlaisiakaan asetelmia. Runsas kimppu on kaunis sellaisenaan. Leikkasin kukat sen verran lyhyeksi, että ne eivät nuupahtaessaankaan pääse nukahtamaan ruukun reunan yli, vaan reuna tukee niitä pysymään pystyssä koko niiden elinajan.

Yksi kukka katkesi operaatiossa ja tuikkasin sen Iittalan tuikkuun. Se näytti hauskalta mutta yksinäiseltä. Voisin ajatella tekeväni tuollaisista katkaistuista tulppaaneista jonkinmoisen asetelman asettelemalla niitä useampaa tuikkuun, vaikkapa erikokoisiin. Tosin, jotenkin en henno katkaista kaunista kukkaa ennen kuin se katkeaa tai nuupahtaa. Nuupahtaneille tulppaaneille tuikkuun asettaminen antaa kuitenkin melkein viikon lisää elinpäiviä, sillä pitkä varsi ei vie ravinteita.






Narsissit puolestaan aiheuttivat pienen dilemman, sillä en saanut juuripaakkua sopimaan nätisti mihinkään ruukkuun. Ei näytä kivalta, jos sipulit tursuilevat yli reunojen. Melkein jo kirpparille viemäni kynttilämalja kuitenkin pelasti tilanteen. Avasin kahden narsissin juuripaakut puolikkaiksi ja asetin puolikkaat vastakkain maljaan. Se oli niille juuri sopiva. Niin ikään tämä malja tukee kukkaa sillä tavoin, ettei se heti parin päivän jälkeen ala harottaa pitkin ja poikin -toisin kuin eteiseen laittamani narsissi, jota sattuneesta syystä en kuvannut, heh....

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä ihana virkattu ruukkuni ja ikinuori joulutähti. Mitä minä tein väärin, kun se vieläkin elää? Kaikki muut ovat saaneet joulukukkansa kuolemaan jo tammikuun puolivälissä, mutta tämä sitkas sissi se vain katselee kevätaurinkoa. Olen unohtanut kastella sitä, joten siinä lienee taika. Vien sen noin kerran viikossa kodinhoitohuoneeseen saunapäivänä, lasken vettä ruukkuun ja annan sen nauttia höyryistä yön yli. Siitä se vain pörhistyy. Heh, en tosiaan tiedä, johtuuko elon pitkä tie tuosta, mutta jotenkin into hoitaa sitä kasvaa. Sillä innolla saankin sen varmaan kuukahtamaan. Hyvä merkki on kuitenkin se, että saamme nyt paremman puoliskoni kanssa viherkasvit kukoistamaan, joten uskallamme huoletta siirtyä astetta vaativampaan tehtävään, koiranhoitoon. Vauvaa harkitaan sitten vasta, kun nähdään, miten koiran kanssa onnistuu ;)

Tunto Hieno in action

Nonni. Nyt se on valmis -vihdoin. Mutta hei... kuka sitä nyt malttaa sisustaa tai keskittyä muotiin, kun ulkona on HANKIKELI :) Tätä asiaa ei taatusti ymmärrä kuin hiihtoniilot, mutta who cares. Vakka on löytänyt kantensa, ja tuolla me olemme suihkineet jäätyneen suon kantavalla hankipinnalla pari tuntia joka päivä. Sen jälkeen uni on tullut silmää jo yhdeksän jälkeen illalla. Yhtenä iltana väkräsimme väsyneenä tuon DIY-lehtipinon keltaiselle seinälle pariksi. Kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen kesti luvattoman kauan hoksata, minkälainen vyö tuolle keltaiselle sopii pariksi, yritimme aika kauan työntään niin sanotusti neliönmuotoista palikkaa pyöreään aukkoon, heh.

Tänään konkretisoitui myös pennun tulo. Sitä ei ole itse asiassa vielä laitettu alullekaan, mutta koirien vauvojen hankinta kuulosti siltä, että siellä ei paljon tuhkamunia ammuta ;) laskettu aika on aika lailla tarkalleen minun 30-vuotissyntymäpäiväni, jos oikein sattuu natsaamaan. Sepäs se olisikin paras synttärilahja. Luovutus puolestaan osuu osimoilleen juuri niihin päiviin, kun meillä on viitisen viikkoa lomaa edessä. Voiko ajoitus paremmin kohdalleen osua? Nyt täytyy koputtaa puuta, olen hiukan taikauskoinen, koskaan ei pidän toivoa liikoja, jos langat eivät ole omissa käsissä ;)

Nyt pidemmittä puheitta kuvia kehiin. Juuri tällä hetkellä menossa on olohuoneen verhojen silitys, nuo koivuhässäkät eivät todellakaan ole jäämässä tuohon. Ne olivat tilapäinen kokeilu..joka tosin kesti kolme viikkoa, mutta minkäs teet, kun hiihtokelit yllättivät. Mikäli kelit tästä huononevat esittelyssä olisi pitkästä aikaa muotia sisustuksen sijaan. Hankin nimittäin suositusten perusteella ensimmäisen arvokkaamman arkilaukkuni. Se on mahtava! Mutta... siitä lisää myöhemmin, nyt ällökkipuuhani silityksen pariin. Voiko mikään olla ärsyttävämpi kotihomma? Ei voi, jos minulta kysytään.

Ripaus keltaista

Ensin se oli tällainen....

...sitten siitä tuli tällainen.

The story of our wall. Kun kaikki ei mene putkeen, maalataan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Nyt on niin monta maalikerrosta, että seuraava rapisee palasina alas. Onneksi olemme kuitenkin oikein tyytyväisiä tähän nykyiseen välimerelliseen keltaiseen seinään eikä viidettä maalauskertaa tule ;)

Maalasimme siis ensin Tikkurilan Harmony maalilla sävyllä Pai koko seinän ensin kahteen kertaan. Kipsilevyseinä kuitenkin kuivui epätasaisesti ja jäi laikukkaaksi. Tämän näki tosin vain sivusta, kun aurinko osui. Jotenkin asia kuitenkin otti pannuun, kun näimme sen koko ajan keittiössä istuessamme. Siispä mies suti seinän kolmanteen kertaan. Odottelimme kuivumista viikon, mutta kummempaa ei tapahtunut.

Googlailimme eri vaihtoehtoja ja löysimme Tikkurilan Tunto Hieno -maalin, jota on nimenomaan tarkoitus levittää samansävyisen alumaalin päälle. Tunto-maaliin voi vetää kuvioita, lopputulos riippuu siitä, laittaako maalia paksummin vai ohuemmin. Me laitoimme ohuemmin, ja alumaali kuultaa läpi. Kuvioista teimme pieniä, sillä tuttavillamme on isosti kuvioitu seinä, emme halunneet samanlaista.

Sävyn nimi on rikki, ja kuviot on tehty taipuisalla mattolastalla. Sävy on siis yhden asteen tummempi kuin alkuperäinen sävy, vaikka kuvat muuta valehtelevatkin. Auringolla on osuutta asiaan. Uusi sävy on joka tapauksessa lämpimämpi. Halutessaan seinän voi käsitellä Taika-maalilla, jolloin siitä tulee sileä. Toisin kuin luulimme, Taika-maali ei kimaltele. Hopeinen on käytännössä täysin läpinäkyvä. Nyt seinä on karhea ja tulee hiukan rapisemaan, mikäli sitä näpräilee. Koska lapsia ei ole, joten toistaiseksi seinä varmaan saa jäädä tuollaiseksi.

Tikkurilan maalikoulun videoista oli maalausoperaatiossa paljon apua. Siistein lopputulos tuli, kun toinen telasi maalia ja toinen alkoi samantien vetämään kuvioita. Maali kuivahti aika nopeasti siten, että kuviosta ei tullut sievä, joten taaksepäin ei auttanut palata. Myöskään liian suurta alaa ei kannattanut telata kerralla.

Lopputulos tyydyttää edelleen silmää, vaikka operaatiosta on jo vuorokausi ;) Ihan viimeistellystä tilasta ei vielä ole kuvia. Seinä saa kuivaa noin kolme vuorokautta. Annamme siis sohvien olla toistaiseksi keskellä lattiaa, jotta seinä pääsee kuivumaan.  Sellainen projekti siis tänä viikonloppuna. Mitähän sitä seuraavaksi maalaisi.... ;)

Harmaata arkea

Kaikki on harmaata! huudahti äitini, kun näki sisustusprojektimme lopputuloksen. Sitten hän näki olohuoneen keltaisen seinän...mutta se onkin jo toinen tarina ;) Harmaata on, mutta olemme tyytyväisiä. Se tuo kotoisan ja levollisen taustan kaikelle muulle sisustukselle. Asunnon liiallinen valkoisuus alkoi jo ahdistaa, täällähän oli kaikki valkeaa lattiasta kattoon, kun muutimme kaksi vuotta sitten. Kolme ensimmäistä kuvaa on otettu päivänvalossa ja viimeinen iltavalaistuksessa. Oikeastaan viimeisessä värit ovat todellisimpia, aurinko on niin kirkas paistaessaan puolelta taivaalta sisään, että se hiukan laimentaa kontrasteja.

Harmaata laitoimme ensiksi mediahuoneen seinään. Huone on mieheni unelma, ja sitä lienee sisustettu kaikista huoneista eniten, heh. Täytyy todeta, että se on kyllä tosi hieno. Sohvan tyynyjä täytyy ehkä vielä pohdiskella, mutta muutoin olen täysin tyytyväinen. Ikean "blogimatto" tuo yksivärisyyteen hiukan rytmiä. Keltainen ja harmaa toimivat mielestäni tosi hyvin. Kulahtanut sohvakin piristyi taustasta. Jos jollakin on vinkkejä sohvan kirkastamiseen, niin otetaan mielellään vastaan. Sohvan arvo nousi tuon taustan edessä nyt kovasti enkä halua enää peittää tai vaihtaa sitä. Onko muita vaihtoehtoja kuin uudelleenverhoilu?

Nyt, kun sisällä on päästy hiumin loikin eteenpäin, alkaa katse kääntyä ulos. Lueskelin äitin luona Viherpiha-lehteä menneellä viikolla, ja innostuin jo suunnittelemaan istutusalueita. Nehän meiltä vielä puuttuvat. Viime kesänä laitettiin seinät ja katto eli puut ja pensaat. Nyt olisi sitten istutusten vuoro. Äiti, kummitäti ja anoppi ovat kaikki onneksi hortonomeja, joten istutuksia voisi saada ilman suuria sijoituksia. Polkuja on niin ikään tarkoitus tehdä. Saa nähdä, mitä "vauvanhoidolta" sitten käytännössä ehtii, kiirehän ei tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään. Jos ei ensi kesänä, niin sitten seuraavana, näin täällä pohjoisessa ajatellaan ;) Rentouttavaa viikonloppua!

Tulppaaneja ja kotoilua

Mitä pitäisi ajatella, kun lomaan on kaksi tuntia? Mahtava tunne, tulihan se sieltä, niin minä ehkä nyt ajattelen. Tämä on ollut ehkä pahin alkuvuosi ikinä. Hitaasti toipilaana tuolla kävelylenkkeillessäni mietin, kuinka jouluna hehkutin, että tästä vuodesta tulee hieno. Ei pitäisi näemmä ikinä manata tuolla tavalla. Koskaa ei tiedä, milloin iskee tauti. Jotenkin joululomalla olin niin innoissani, mutta nyt olen lähinnä kauhuissani. Liika innostuneisuus tuppaa minun kohdallani myös tarkoittamaan hommien haalimista ja stressaantumista.Työkuviot menevät uusiksi eikä se enää tunnukaan niin innostavalta, vaan lähinnä hermostuttaa. Onneksi on loma.

Lomalla aion vain olla kiireettömästi. Toivottavasti aurinko paistaisi ja pääsisimme rinteeseen ja hiihtämään. Tunturit taitavat jäädä käymättä, mutta onhan sitä täälläkin mäkeä ja latua. Pukeutumisinnostuskaan ei oikein ole ottanut tuulta purjeisiin. Talvikengät ja -takit kyllästyttävät. Viime aikoina olen lähinnä vieraillut mieheni kaapilla, tässä tulosta. Miksi miehille tehdään niin paljon parempia kollareita ja järkevämpiä printtejä? Tässä tosin printti on aika unisex, kälyn tuliaisia jorpakon takaa. Tykkäisin printeistä, mutta kuten todettua, live, love, laugh -tekstit ei uppoa. Onneksi tänä keväänä näkyy hiukan variaatiota, ranskan kieli esimerkiksi uppaa minuun kuin kuuma veitsi voihin. Nuo kollarit vedin kuormasta, kun mies tilasi itselleen lökäreitä H&M:ltä. Nämä olivat hänelle pienet, mutta minä pidin ne. Täydellistä matskua! Eivät löpsähdä heti niin kuin naisten kollarit.

Huomenna aion mennä töistä salille ja treenailla ihan varovasti hiukan painoilla. Eilen kävin rvp:ssä, ja kylläpä se tuntuikin hyvältä! Lihkaset tärisivät ihan pienestä treenistä, vaikka otin niin varovasti, ettei tullut kuumakaan. Onneksi pohjakunto on niin hyvä, että superrankaksi lupailti tunti ei ottanut koville ollenkaan. Huomenna voisi kiusata vatsaa ja peppua hiukan lisää, rantekeleihin on enää kolme kuukautta, Korcula on my mind... ;)

Huomenna haen myös jotain simppeliä helppoa ruokaa ja ehdottomasti kimpun tulppaaneja. Saikkupäivieni ilo olivat nämä keltaiset tulppaanit. Ensin ne olivat kaikki maljakossa, mutta niiden alkaessa nuupahtaa rakentelin osasta asetelmia pyöreään maljakkoon. Tulppaani saivat viikon lisäaikaa. Toisen tulppaanit leikkasin ihan lyhyeksi ja laitoin laseihin. Ne elivät niin ikään viikon lisää. Kaiken kaikkiaan yksi kimppu ilahdutti kahden viikon ajan. Se on aika hyvä hinta-laatu-suhde viiden euron kimpulle.

Arktista mykoplasmaa

Tänä vuonna meni Arctic Design Week ohi sairastelun vuoksi. Sehän siis päättyy tänään, ja tapahtumaa on ollut monenlaista. Tänä vuonna olisi päässyt hienojen näytösten lisäksi vierailemaan taiteilijoiden työpajoilla, mutta enpäs nyt päässyt mukaan. Kylläpä harmittaa. En yhtään epäile, etteikö se olisi vieläkin mielenkiintoisempi kuin viime vuonna. Kiinnostuneet, oikaiskaapas tänne katsomaan, mitä hienoa näinkin pohjoisessa saadaan aikaan dissainin saralla.

Sairastelulle saatiin onneksi kuitenkin lopulta nimikin: mykoplasma. Sitä mukaa löytyi lääkitys, joka vei lämmöt ja tykytykset hiiteen. Toivottavasti antibiooteilla saadaan tämä onneton pöpö pois. Palan todellakin halusta jo päästä liikkumaan. Toisaalta nyt on ollut aikaa katsella seiniä ja pohtia sisustusta. Lomalle on suunnitelmissa maalausta ja tapetointia. Tosin, jos sää on hieno, hiihto menee kaiken edelle. Myös olympialaiset on tullut toipilaana vahdattua paremmin kuin koskaan. En tiennytkään mitä kaikkia ihmeen lajeja on olemassa, heh... :D

Viime viikolla saikkupäivänä paistoi ihanasti aurinko, ja kuvailin muutamia yksityiskohtia lisää. Alkaa näyttää todella mustavalkoiselta, mikä miellyttää tällä hetkellä todella paljon. Valkoinen on jotenkin raikas ja musta tuo särmää. Ehkä kaipaan tämän hektisen elämän rinnalle jotakin tosi simppeliä ;) Tosin eiköhän tämä tästä nyt pikkuhiljaa rauhoitu. Alamme jo siirtää ajatukset kesään ja pihaan töiden ja opiskeluiden sijaan.


Tässäpä näitä kuvia nyt kuitenkin. Verhot ovat uudet. Koivuprintit päätyivät olohuoneeseen, vaikka tarkoitin ne ihan muualle. Keittiön paneeliverhot puolestaan pyörähtivät kapoiksi, sillä paneelit eivät sopineet ollenkaan tunnelmaan. Tyynynpäälliset ovat kaikki tekstipäällisiä ja paksua raitaa lukuun ottamatta H&M Homesta. Paksu raita on Pentikiltä ja saamenkielinen teksti on löytynyt joskus jostain jo paikkakunnalta lähteneestä sisustusliikkeestä. Pidän noista saamelaispäällisistä kyllä tosi paljon, kerrankin tekstissä on jotakin oikeaa symboliikkaa eikä vain latteita toteamuksia elämän ihanuuksista. Tai itse asiassa, mistäpä minä tiedän, mitä niissä sanotaan.... mieheni mummo oli suvun viimeinen saamenkielinen, mutta hän meni mullan alle jo kuutisen vuotta sitten. Saa paljastaa, jos joku ruudun takana hallitsee kielen ;)

Huomenna toivon, että viimeisetkin lämmöt ovat laskeneet ja jaksan iloitella mäessä. Olemme varanneet 90 min opetusta lautailuun Oukulla. Tarkoituksena olisi oppia hiukan lisää laudan hallintaa, jotta voimme viikon päästä lomien koitettua käydä vaikkapa Pyhällä, Luostolla tai Suomulla (Kemijärvellä) laskemassa jonakin päivänä. Sormet ristiin, että kukaan ei sairastu tai satu mitään muutakaan yllättävää. Mukavaa viikkoa!

Korkkeja, korkkeja, korkkeja

Luontevasti viininjuontiteemasta voinkin siirtyä siihen, mihin meillä tungetaan laitetaan kaikki ne viinipullon korkit, mitkä viiniharrastus tuottaa. Voi pojat, niitä kuulkaas piisaa. Vuodesta 2006 kaikki korkit on säästetty, ja siitä huolimatta, että tietyssä vaiheessa luonnonkorkki tuli aika harvinaiseksi viinipulloissa, korkkeja piisaa aika tavalla. Suosikkimaamme Italia ja Ranska eivät nimittäin ole vielä täysin siirtyneet kierrekorkkeihin. Jos joskus joudumme vararikkoon, voin myydä kokoelmani ebayssa, siellä näytetään maksavan ihan mukavia summia korkeista ;)

 Vaikka korkkien kanssa on tovi jos toinenkin vietetty sisustuksellista epätoivon aikaa, en välttämättä silti toivo, että kierrekorkit täysin valtaisivat pullot. Jotenkin viinin juomiseen kuuluu se plopsahdus ja korkin haistelu. Itse en ole onnistunut koskaan tuhoamaan korkkia viinin sisään (no okei oikei, kerran teininä, mutta sitä ei lasketa..), joten siitäkään syystä minulla ei ole mitään korkkeja vastaan. Niiden kanssa tarvitaan vain oikea väline. Halvoilla ja horjuvilla viinipullon avaajilla ei tee yhtikäs mitään. Paras on tarjoilijoiden käyttämä avaaja, kunhan tekniikan oppii. Siivillä varustettukin on toimiva, mutta parin euron avaajat kannattaa viedä syyskuussa kirppikselle opiskelijoiden löydettäväksi ja hankkia kunnon jämäkkä malli.

Ulkomailla koetan aina ravintoloissa bongailla uusia ideoita siihen, mihin korkkeja voisi laittaa. Aika usein ne on laitettu isoon pulloon, joka seisoo jossakin lattia. Hetken aikaa intoilin, kun huomasin Elloksen kevätmallistossa vastaavan, ja suunnittelin jo hankintaa. Sitten käytännöllisyys voitti. Voin kuvitella, kuinka pullo pyörisi imurin edellä joka perjantai. Pöydälle pullo olisi ehkä liian massiivinen. Pullon visuaalinen ilme kuitenkin viehätti, joten hankin testikäyttöön pari pienempää. Myös itse herra viiniharrastaja on tämän ratkaisun hyväksynyt, ja pullot pääsivätkin tämän myös perheen kokkina toimivan miekkosen lempitaulun eteen hellan ääreen. Ainoa vikahan näissä pulloissa on se, että kaikki korkit eivät tosiaankaan mahdu, joten muutama muukin ratkaisu on ollut keksittävä... Sellaista alkuviikkoon. Korkinsäilytysratkaisuja minulla onkin nyt aikaa pohtia, sillä lämpö huitelee tasaisen korkealla. Jokin infektio vaivaa jo kolmatta viikkoa. Kyllä taas osaan arvostaa urheilua tämän sohvalla nysväämisen jälkeen. Mukavaa viikkoa teille, peskää käsiä ja vältelkää pöpöjä :)

Black Details

Viime päivät minulla on soinut repeatilla päässä biisi Black and Yellow. Siihenpä nimittäin rajoittuvat kevään värit. Sininenkin putosi kuin huomaamatta pois, niin houkuttelevia ovat mustavalkeat tekstiilit. Jotain raikasta pitää kuitenkin lomaan saada, nyt on hakusessa keltaisia tyynyliinoja. Yleensä H&M Home pelastaa tällaisen tilanteen, mutta nyt sieltä ei löydy oikeaa sävyä.

Ollappa kuin Olavi-pupu ja ottaa rennosti päivästä toiseen....

Tosin viikonlopun jälkeen en ole paljon sävyjä ehtinyt miettiä. Kävin eilen lataamassa itseäni Lapin Keskussairaalassa. Rytmihäiriötä saatii kaapattua nauhalle ja todettua, että ne ovat vaarattomia. Mutta. Silti. Kyllähän se tuntui hurjalta olla kiinni sairaalasarjojen tapaan sydänkoneessa. Oikeastaan menin vain verikokeeseen testauttamaan, oliko minulla edellisenä iltana ollut rytmiksiä, mutta koskapa verikoe oli niin järkyttävä tilanne, meinasin pökrätä ja tunsin sydämen alkavan heittää häränpyllyä. Sitten olinkin jo vaakatasossa ja tuijottelin komeaa virolaislääkäriä.

Kuuden tunnin aikana ehtii miettiä paljon asioita, mutta sainpahan kerrankin luvan kanssa levätä.Mietin siinä myös syömättömyyttä. Naisena sitä aina silloin tällöin skippailee aterioita ja iloitse muutaman sadan gramman keventymisestä yön aikana. Noh, siinä kun olin ollut aamusta alkaen syömättä ja verensokerini mitattiin, se oli tipahtanut lukemaan 2,7. Seuraavassa hetkessä olin jo tiputuksessa. En oikeasti ole ajatellut, että syömättä oleminen voisi olla noin vaarallista, mutta tuossa kolkuteltiin jo kooman rajoja. Tänään olen opetellut terveellisemmän syömisen lisäksi myös säännöllistä syömistä. Kokeilin enne joulua 5:2-dieettiä ja mietin vain siinä maatessani, miten siinäkin kokeilussa olisi voinut käydä. Kyllä sitä on naisena tyhmä näin 30-vuotiaanakin vielä. Ollappa mies.

Uusia tyynyliinoja H&M homesta.

Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä osaa taas arvostaa omaa kotiaan ihan eri lailla. Sisustusintokin lisääntyi, tekisi mieli tehdä tästä ihana pesä, mutta tarvitsisin sponsorin. Onneksi tyynynpäällisillä saa nopeasti aikaan pieniä muutoksia. Verhotkin sain vaihdettua viikonloppuna. Niistä kuvia tuonnempana. Ei ihme, että tuollaisen tehokkuuden jälkeen joutuukun hetkeksi lataamaan akkuja ihan kirjaimellisesti. Kunhan tämä pieni opiskelurumba viimeistään kolmen viikon päästä loppuu, lupaan rakastaa itseäni paljon enemmän kuin tähän asti ja lopettaa turhan stressaamisen. Mukavaa pikkulauantaita ;)