torstai 31. tammikuuta 2013

Tulevia trendejä sisustuksessa

Useampi on veikkaillut kevään trendejä, joten heitänpä minäkin lusikan soppaani. Veikkaan, että tämän taantuman keskellä downsiftaus ja slowfoodin voittokultu jatkuvat. Karppauksen jälkeen aito, kohtuuhintainen terveeellinen ja jalostamaton ruoka alkaa oletettavasti kiinnostaa muitakin kuin meitä. Kuvassa on jouluna hankittu mortteli, joka on ollut kovassa käytössä. Meillä ei ole karpattu, ei ole laihduttu, mutta ei ole lihottukaan niin kuin moni karppaava tuttava. Ei myöskään ole saatu rytmihäiriöitä, niin kuin erä karppaajaurheilija tuttava. Huh.


Kiiltävien ja muovisten pintojen pitkän voittokulun jälkeen veikkaan, että aito puu nousee jälleen uuteen arvoon. Pitkään pinnalla olleet kylmät sävyt, valkoinen ja uutena harmaan sävyt, kaipaavat rinnalleen jotakin lämmintä, ettei tunnelmasta tule liian laitosmainen ja kliininen. Itsekin katselimme ensin keittiiöön tasoksi tummanharmaata laminaattia, mutta päädyimme kuitenkin massiivikoivuun, sillä valkoisten kaappien ja vaaleanharmaan lattialaminaatin rinnalla se tuo tunnelmaa lämpöä ja kotoisuutta.



Oman sisustuksen ohjenuorana meillä on aina ollut kotoisuus. Ratkaisujen tulee olla sellaisia, että niiden kanssa pystyy elämään normaalia arkea. En esimerkiksi ymmärrä sisustuslehtien kuvia keittiöistä, joissa ei ole edes kahvikeitintä pöydällä. Kuinkahan monta viikkoa keittimen jaksaa oikeasti piilottaa kaappiin joka keittokerran jälkeen? Sisustuksen pitäisi olla sellainen asia, jonka pystyy pitämään luonnollisesti suunnitellussa kuosissa stressaamatta ja hampaita kiristelemättä. Oletankin, että kotoilu ja "living", nousevat äärimmäisen minimalistmin jälkeen jälleen suosioon. Siitä onkin ollut vihjeitä siellä täällä, neuleet ja "huolettomat pinot" ovat löytäneet tiensä aviisiin kuin aviisiin. Mieheni on sitä mieltä, että minä  olen erityisen hyvä tekemään pinoja. Jepjep, pinoaja ilmoittautuu, pinoan sujuvasti paitsi lehdet, myös sukat, kirjat, pipot ja vaatteet ;) Kuvassa on Luhdan rahilla kotoilua harrastava sukkaprojektini. Ensimmäinen on valmis, toinen lepäilee rahilla -sisustuselementtinä...tottakai.



tiistai 29. tammikuuta 2013

Keltaiset housut


 Hiuksista tuli kerta kaikkiaan hienot. En uskaltanut ottaa kampaajan suhteen sen suurempaa riskiä, menin eräälle enstiselle ja hyvälle, mutta törkeän kalliille, kampaajalle. Hienoa jälkeä tuli, aikaa meni ja rahaa paloi, mutta kerrankin pääsin ulos kampaamosta ilman uskonnonopettajakampausta (=sisään käännetyt lähes tasapitkät latvat ja palloksi kiharrettu etutukka). Hiusta kerrostettiin voimallisesti ja etuhiusten jäänteet häivytettiin kerrostukseen. Tukka näyttää tuuhealta, ja jostain kumman syystä myös raidoitetulta.





Kannattaa todellakin panostaa kuviin, jotka ottaa kampaamoon mukaan, ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Koskaan en (enää) myöskän kokeilen "tee jotain kivaa, mikä sopii mulle" -lausahdusta. Kampaajilla on kummallisia -krrhm- käsityksiä siitä, mikä minulle sopii.


Tuiskun ja myräkän ja jumalattoman lumisateen keskellä pukeutumisen merkittävin ohjenuora on sellaisten kenkien löytäminen, jotka eivät hörppää lunta sisäänsä tai päästä kosteutta lävitseen. Kahtena päivänä olen jo epäonnistunut... Hiukan haikailen jo muutaman bloggaajan esittelemien Sorrelien perään, vaikka nyt ei kyllä rahatilanne sallisi kenkähankintoja.

Maanantaita piristääkseni puin keltaiset housut. Ne ovat henkalta, ja sinapinkeltaiset. Kohta ne saavat jäädä odottelemaan uutta tulemistaan, sillä kevät saa haikailemaan hiukan kirkkaampia housuja jalkaan. Olen kiivaasti koettanut uudistaa housuvalikoimaani. Sitä rajoittaa se, että kokoni on 24 tai 25. Olen kokeillut kaikenlaisia merkkejä Leviksen kurvihousuista lähtien, juuri palautin pitkin hampain Nellylle Paris Trouserit, joiden piti sisältää vielä enemmän elastaania kuin Dr Denimien. Liian isot nekin. Dr Denimejäkin olen kokeillut, mutta ne saivat takapuoleni näyttämään jotenkin kummalliselta, vaikka sopiva koko löytyikin. Vinkkejä saa antaa, mikäli joku on löytänyt hyvät joustavat farkkulegginssit pienessä istuvassa koossa jostain muualta kuin henkalta.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Mie on Lapista


Viikon illat ovat kuluneet arktisia asioita pohtiessa -nimittäin tieteellisessä merkityksessä. Opiskelu on rakas (ja täysin ymmärtämystä keräämätön) harrastukseni. Olen opiskellut jo kymmenen vuotta yhteen putkeen enkä voi lopettaa. En ole vienyt kenenkään nuoren opiskelupaikkaa huvin vuoksi -hommien takia, vaan olen koko ajan pikkuhiljaa pätevöitynyt omassa työssä.

Viime aikoina olen pohdiskellut maan johtavien opettajien johdolla arktista politiikkaa ja maamme arktisia erityispiirteitä. Tunnen taas suurta ylpeyttää siitä, että ole ehta lappilainen. Suurta ihmetystä sen sijaan tunnen saamelaiskysymysten äärellä; mitä enemmän niihin tutustun, sitä vaikeampia ne ovat.

Politiikka sikseen, koska kyseessä on lifestyle-blogi eikä poliittinen foorumi, arktisuudesta tuli toki mieleen myös arktinen design ja pohjoinen osaaminen sillä saralla. En ole koskaan ollut ns. Louis Vuitton -rouva, vaikka jotkut mallit silmää miellyttävätkin. En vain tunne sellaista omakseni. Sen sijaan rakastan löytää pienten designereiden innovatiivisia tuotteita, ja halusinkin esitellä kaksi lempimerkkiäni.

kuva: mieland.fi
Mielandin olen löytänyt heti sen ilmestyttyä Kemijärven yöjuna -kalsareiden myötä. Tällä hetkellä MIeland viellää tuumaustaukoa, mutta tulee toivottavasti pian takaisin. Rakastan kaikkia heidän innovaatioitaan, erityisesti Lapin asukasluvuista tehtyjä huppareita, joka viereisessä kuvassakin on. Nettisivuille pääsee tästä.

Toinen arktinen lempparini on Karkkilakko. En oikeastaan tykkää karkeista muuten kuin näin koruina. Englannin lakritsit korvissa ovat mitä mainioin keskustelun avaaja. Karkkilakkodesignia pääsee katselemaan tästä. Minulta löytyy sarja alla olevassa kuvassa olevaa punavalkeaa englannin lakua.


Kolmas rovaniemeläinen designkoruhimotukseni ovat huopakorut, mutta niistäpä taidan tehdä ihan oman postauksen aitojen kuvien kera.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Lämmintä ja mukavaa



Kun töissä on kiire, vaaditaan asuilta pehmeyttä, helppoutta ja lämpimyyttä. Viime ja tällä viikolla työn lisäksi on ollut vielä luentoja yliopiston kylmissä luentosaleissa. Vanha Vilan Poncho on vastannut tarpeisiin ja ollut kovassa käytössä. Kokeilin ensi kerran sitä burgundin väristen housujen parina, ja se toimi mukavasti. Jalkaan vedin polvimittaiset villasukat. Ei palellut.

Nellyn valtaisa alepaketti sen sijaan kuljetti loppuviikosta kotiin monta pettymystä. Muun muassa Odd Mollyn odotetut aleneuleet matkasivat takaisin. Sen sijaan Mungolifen Everlong Scarf oli positiivinen yllätys. Se oli puhdas heräteostos. Ne harvoin onnistuvat, varsinkaan silloin, jos ostan tekonahkaa, mutta nyt tärppäsi. Huivi on kooltaan ja materiaaliltaan mainio. Heitin sen eilen mustan paidan ja valkean neuleen seuraksi ja yllätyin lähinnä siitä, kuinka lämmin se on. Se on myös sen verran painava, että se pysyy kovassakin ravissa paikoillaan. Ennen kaikkea se on näyttävä, maanantain perustylsä farkut ja neule -kombinaatio virkosi kummasti pelkällä huivilla. Everlongeja näkyy vieläkin olevan Nellyllä, suosittelen -lämpimästi.

Mungon mallistosta tilasin myös Tallulah-mekon sekä pitkänä että lyhyenä. Jälkimmäinen saa odottaa kesää, mutta pitkän mekon varalle on suunnitelmia ensimmäisen hääpäivän tienoille maaliskuuhun. Näissä mekoissakin on molemmissa yläosa tekonahkaa, mikä näytti yllättävän mukavalta jopa minun päälläni siitä huolimatta, että olen äärimmäisen epärock. Nahka on mekkoihin mainio idea, sillä ainakin minä palelen mekoissa aina oli sitten kesä taikka talvi. Tekonahka tuntui mukavan lämpimältä ja mekot pysyivät napakasti ylhäällä. Sääli oikeastaan, että löysin malliston vasta nyt alessa, olisin voinut maksaa näistä vaatteista mielelläni enemmänkin kuin muutaman kympin.


tiistai 22. tammikuuta 2013

Suhde on ohi

Yksi kamalimpia asioita elämässä lienee kampaajan muutto toiselle paikkakunnalle. Omani lähti Ranualle. Ranualle!?! Anteeksti vaan ranualaiset, mutta te mokomat veitte elämäni miehen. Nyt pitäisi ottaa rohkea askel ja varata aika uudelle kampaajalle. Aion tehdä sen viime perjantaiksi, ja sitten täksi perjantaiksi. Pahasti alkaa näyttää siltä, että en tälläkään viikolla ota tätä askelta elämässäni. Onneksi Rovaniemellä ei kuitenkaan ole loputtoman montaa vaihtoehtoa, mistä valita.

Mitäkö olin ajatellut leikata? Latvat nyt ainakin on pätkäistävä asiallisempiin mittoihin, värjäystäkin tukka kaipaisi, mutta en nyt sentään aivan kaikkea rohkene kerralla kokeilla. Muun muassa tällaisia inspiraatiokuvia ajattelin ottaa mukaan:



Kampaajan tulisi olla taitava häivyttämään ylikasvaneet etuhiukset. Miksiköhän etuhiukset tuntuvat aina leikatessa niin hienolta idealta? Viimeistään kahden viikon kuluttua arki niiden kanssa alkaa olla ylitsepääsemätöntä -puolesta vuodesta nyt puhumattakaan.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Pakkasia

Pakkaset ovat paukkuneet aina tähän päivään asti, ulos ei ole juurikaan tehnyt mieli mennä. On ollut aikaa lukea kaikki "rästiin" jääneet sisustusaviisit. Se taas on johtanut järjettömään inspiroitumiseen ja tuntikausien surffailuun nettikaupoissa. Jospa vain vihdoinkin saisin sen lottovoiton. Tänään todennäköisyys on suurempi kuin pitkiin aikoihin, sillä vein kupongin. Viimeksi lottoamista on harrastettu kai puolitoista vuotta sitten.


Viikon puolivälissä saapui odotettu tilaus H&M Homesta, ja tyynyt on nyt päivitetty kevääseen. Pidän kevään trendeistä ehkä eniten tästä lintukuosin ilmestymisestä yhteen jos toiseenkin tuotteeseen. Syksy oli yhtä pöllöä, mutta nyt muutkin tirpat seikkailevat kuoseissa


Lintuja meillä on ollut ennen tätkin villitystä, erityisesti niitä pöllöjä, ja sattuipa silmiini tuo eteisen Lehdet-laatikon lintukin. Mikähän lienee laji. Magneetti on hankittu kauan aikaa sitten Marimekosta. Eteisen korutelin sen sijaan on uusi, tai "uusi", se löytyi kirpputorilta kolmella eurolla. Juuri jotain tuollaista näppärää hieman vanhahatavaa telinettä olen etsinyt pitkään eteiseen päivittäisille koruille, kuten sormuksille ja kelloille. Urheilevina ihmisinä otamme sormukset pois heti töistä tultuamme - siis olemme naimisissa kahdeksasta neljään ja iltaisin seurustelemme ;)


Tulppaaneja on tällä viikolla vilahdellut yhdessä jos toisessa blogissa, joten laitanpa minäkin oman panokseni tulppaanipostauksiin. Rakastan tulppaaniaikaa! Sekin on aivan selvä kevään merkki minulle, kun ensimmäiset leikkotulppaanit ilmestyvät keltaisina ja valkoisina kauppoihin joulun jälkeen. Lienee selvää tässä vaiheessa, että kevättalvi on lempivuodenaikani. Se tuo värejä, ihania pastelleja ja kirkkaita keltaisia sävyjä, talviseen maailmaan pitkän harmaan jakson jälkeen.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Industrial-henkeä

Tänä keväänä kävi niin, että olimme kerrankin edellä aikaamme -tai niin paljon jäljessä, että olemme kaikin puolin in sisutuksemme kanssa. Keltaisen ja mustavalkoisuuden lisäksi, innostuimme nimittäin vuosi sitten industrial-henkisestä sisustamisesta. Emme yritä seurata aikaa, vaan luoda mukavaa ilmapiiria kotiimme. Toki on hauskaa olla ajan hermolla siinä mielessä, että sisustuslehdet pursuavat juuri nyt paljon vinkkejä meidänlaisemme tyylin luomiseen.



Kaikki alkoi yllä näkyvistä Cals Ohlsonin hehkulampuista. Ne oli kerta kaikkiaan saatava edelliseen asuntoon. Täällä sijoitimme ne eteisaulaan. Siihen sopivat kuin nenä päähän. Varsinainen valaisin on peilin yläpuolella, nämä luovat käytävätilaan mukavan pehmeän lisävalon.

Syyslomalla hankimme lamppujen seuraksi Ikeasta industrial-henkisen hyllyn. Se asusti ensi pari kuukautta keikkitössä, mutta sinne se oli jotenkin liian pieni. Nyt se taisi vihdoin löytää paikkansa eteisaulasta lamppujen himmeästä (siksi huono pimeä kuva) loisteesta.



Latasin hyllyn täyteen sisustus- ja muotilehtiä, joita olin varastoinut työhuoneen nurkassa. Mies ei pidä lattiapinoista, vaikka minusta se näytti kivan rennolta kasalta. Kieltämättä siivoaminen on helpompaa, kun pölynkerääjät eivät loju nurkassa. Sekin idea näytti kivalta sisustusaviiseissa, mutta karu todellisuus tuo ikävät realiteeti mukaan kuvaan... :) Antoisaa viikonloppua!


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Korutikas

Viikon projekti on ollut korujen kerääminen erinäisistä kätköistä yhteen paikkaan. Muuton jälkeen korut ovat lojuneet siellä täällä solmussa enkä ole jaksanut paljoa asusteisiin panostaa. Kaulassa on roikkunut korkeintaan huivi ja korviin olen vaihtanut uudet helmet, kun entiset ovat pudonneet pois. Nyt sain kutienkin viimein aikaiseksi järjestää kaikki korut, ja olikin hauskaa tehdä löytöjä omista kätköistään.  
"Ai mulla oli tällainenkin..."


Osa kaulakoruista riippuu nyt tikkailla sievässä rivissä. Riipukset ovat rasioissa ja ketjut omissaan. Tikkailta on kiva aamulla yhdellä silmäyksellä katsoa, mitä tekisi mieli laittaa kaulaa. Eikä yksikään koru ole enää kietoutunut epämääräiseen mykkyrään toisen korun ympärille.


Kokonaisuudessaan säilytysjärjestelmä näyttää tältä ja sijaitsee makuuhuoneemme nurkassa vaatekaappieni läheisyydessä. Tikashylly on tilattu Ellokselta, ja se on mielestäni tarkoitukseen sopiva. Korujen lisäksi siihen mahtuu muutama kortiste-esine, kuten hääkuvamme, joka on ihanassa Korsikalta löytyneessä ikkunakehyksessä -ja ihan oikein näette, mies hyppää siinä ripaskahyppyä keskellä hankimaisemaa. Kuvaajamme oli helmi.

Ylimmällä hyllyllä oleva känkkänä on orkideani. Sain sen Sadun päivänä anopilta. Nyt sille kävi köpelösti. Kukat putosivat yksi kerrallaan, ja siirron jälkeen se heitti laminaatille kaksi lehteä. Voiko tuota mitenkään enää pelastaa? Anoppi pääsi juuri ennen joulua kehumaan, että "orkideakin on vielä hengissä, enpä olisi uskonut". Eipä ole enää, pheh.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Päiväunia

Tänään olen enemmän pökkerössä aloittamassa työviikkoa kuin viime maanantaina. Viikonloppu meni roudatessa huonekaluja edestakaisin ja naputellessa tauluja seiniin. Sen verran kaikki on vaiheessa, että kuvia ei vielä ole. Viikonloppuna kuvattiin ainostaan aurinkoa.


Päiväunia alan kohta katsella ihana Uuden musiikin kilpailussa laulanut Mikael Saari korvissa soiden. Kappale on kerta kaikkiaan ihana, vaikka rakennetta ehkä hiukan voisi vielä kehittää. Loppu kaipaa B-osan toistoa ja pidempää diminuendoa, jos minulta kysytään. Onneksi ei kysytä tosin, tällä kertaa tuomaristossa on ihan-oikeita-ammattilaisia. Kerrankin. Pidän kuitenkin peukkuja Mikaelin puolesta.

Tänään ei aurinko paista enää. Puut ovat tosin edelleen aivan uskomattoman kauniita tykkylumikuormineen. Vaikka viikonloppunakaan emme ulkona paljoa ehtineet nenäämme näyttää, auringosta saa jotenkin voimaa ja energiaa touhuta. Nyt luovutan suosiolla ja lepään.






sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Seuraava projekti?

Kun aurinko pilkahtelee puiden välistä, alkaa uusia sisustusideoita jälleen putkahdella mieleen tihenevää tahtia. Tällä kertaa haluaisin tarttua toimeen eteisessä, ja muuttaa sen mitäänsanomatonta ilmettä laittamalla laminaattia seinään tähän tapaan:

edit: kuva ei näemmä näykkään, mutta täällä myyntikohteessa se on eteisessä:
http://www.kiinteistomaailma.fi/299441


Meidän sävyihin sopisi harmaa, tuo alla oleva. Näköjään tuota saa vain netistä, Erikoisparketti.fi -sivuilta, mikäli etsintäni tuottivat oikean tuloksen. Laminaatin nimi on Trendtime 2 Wine and Fruits. Saapa nähdä, koska saamme projektin alkuun ja mitä siitä tulee, kun ei laminaateista ole kokemusta, mutta into on kova. Sehän on tärkeintä.

PARADOR Trendtime 2 Wine & Fruits  
 rustic white 2 

Toinen viikonlopun projekti on ollut etsiskellä aulan seinään jättijulistetta. Sellaiset tuntuvat olevan harvassa, vai etsimmeköhän vain väärästä paikasta. Tiedättekö te, mistä saisi n. 120X180 kokoisia julisteita? Mielellään taidetta, mutta valokuvakin saattaisi sopia.  Yksi oven kuva on mietinnässä, se löytyi sivulta allposters.fi.

torstai 10. tammikuuta 2013