torstai 28. helmikuuta 2013

Yosi Samra

Intouduin selailemaan Shopbopin sivuja, siellä olisi ollut houkutteleva tarjous tänään.... ja se oli virhe. Kertakaikkinen virhe. Juuri, kun aloin tuudittautua siihen, että nyt en tarvitse mitään eikä oikeastaan olisi varaakaan mitään himoita, iskin silmäni Yosi Samra -tossukoihin. Tein yhden hankinnan tällä viikolla (näette myöhemmin) ja päätin, että nyt olen säästeliäs loppukevään. Mutta. Olen halunnut laadukkaammat ballerinat jo pitkään. Mietin Burcheja, mutta vain hetken. Ne eivät ole minun tyyliseni kengät. Haluaisin persoonallisemmat.

Näin kyseiset Yosi Samran kengät ensimmäisen kerran Kalastajan vaimon (klik) tilaamina ja ihastuin ensi silmäyksellä. Asia unohtui, kun moisia ei tullut missään vastaan, mutta nyt sain pakkomielteeni vaivaamaan jälleen. Tutkiskelin aikani ja totesin, että niitä ei jälleenmyydä missään Euroopassa. Onkohan tämä totta? Kukaan ei omiaan halua myydä myöskään Huuto.netissä.

Minulla oli tossut jo Shopbopin ostoskorissa, mutta jätin ne kuitenkin sinne. Kuulin nimittäin viime viikolla, että mikäli tänne Rovaniemelle tilaa jotakin tullattavaa, on tullimaksu lähdettävä maksamaan Tornioon asti. Tuttavan tuttava oli tilannut "halvalla" kampaamotuotteita Amerikasta, ja ajanut niitä kalliilla Tornioon lunastamaan. Mikäli näin on, Yosit jäävät haaveeksi. Tietääkö joku paremmin? En ole koskaan mitään USA:sta tilannut eikä kukaan aivan läheinenkään, joten en tiedä, onko moinen urbaania legendaa. Olen pyrkinyt aina löytämään vastaavat tuotteet Briteistä tai Saksasta -tai ostamaan reissuilta, joita ei nyt ole tiedossa ainakaan sinne, missä himotuskenkiäni myydään. Huokaus. Eivoimitään. Elämä olisi helpompaa ilman materialistisia pakkomielteitä, eikös? :)

pääti
Kuva: http://www.yosisamra.com/products/productlist.cfm?category_id=32
Kuva: http://www.yosisamra.com/products/productlist.cfm?category_id=32
Kuva: http://www.yosisamra.com/products/productlist.cfm?category_id=32


tiistai 26. helmikuuta 2013

Arktista Designia



Lauantaisesta Design viikon LUMOTION-näytöksestä löytyy hienoja kuvia Lapin Kansasta. Kyllä Lapin yliopistossa osataan suunnitella, kerta kaikkiaan hieno näytös ja mahtavia vaatteita. Ilmakin suosi, mitään ei satanut ja lämpötilakin oli oikein sopiva ulkona katsottavalle näytökselle. Olisipa ihana saada jokin noista luomuksista itselleen, esimerkiksi tämä tunika kaamosgraffitilla (Jenniina Tokola, Riina Kittilä, Anna-Kaisa Parviainen, Silja-Elina Nurmimäki, Johanna Kakko, Pirjo Vuohtoniemi, Tiina Jaakkola, Laura Lahti-Mononen, Emma Napari).

Kuva: Jussi Leinonen/lapinkansa.fi
Tuottaa aika kivoja fiboja ajatella olevansa kaupungista, jossa tuotetaan arktista designia. Tuotteet ovat tosi omalaatuisia, ja arktisuuden nousu maailman kiinnostuksen keskipisteeseen, antaa myös tuotteille niiden ansaitseman huomion. Yhden tutkijan sanoja lainaten: Kukaan ei kiinnostu, jos puhutaan Rovaniemi Design Weekista, mutta Arctic Design in Rovaniemi kiinnostaa kaikkia, jotka muotoilusta ja muodista jotakin tietävät.
Itselläni lähti mopo hiukan lapasesta Design putiikissa, ja mukaan tarttui koruja useammalla kympillä. En voinut vastustaa. Olivat niin omaperäisiä ja ihania, katsokaapa vaikka itse näitä kuvia. Kaisa Sipovaaran kaulakoru on tehty poronnahasta, muovista ja hopeasta. Laura Lahdenperän koruvat ovat nahkaa, ja Solja Temmeksen korun synnystä nappasin kuvan, jotta pääsette käsitykseen. Ei varmaan jää epäselväksi, että rakasta isoja ja omaperisiä koruja :)








sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Muumeilla rikkaaksi. I wish.

Aamun aviisia lukiessani silmäni nauliutuivat juttuun muumimukeista, jotka kasvattavat arvoaan keräilijöiden ansioista. Meillä on kohtalon sanelemana muutama noita kuppeja, en ole keräilijä, enkä varsinaisesti fanikaan. Kiinnitin huomiota erityisesti kuvaan Uimahyppy-mukista, josta joku keräilijä olisi valmis maksamaan yli sata euroa. Meillä on kyseinen potti ja pari muutakin samalta aikakaudelta. Näin jo tienaamisen mahdollisuuden. Mutta. Mies ei ole valmis luopumaan kupeista; "Mie juon niistä kahvia". Niinpä niin, se siitä businessideasta.
Kuva:muumimania.fi
Muutoin tämä sunnuntai on tehty neulomisesta ja tulppaanien tuijottelusta. Pitkään rauhallisena pysynyt nilkka ärtyi eilen pienestä liukastumisesta, joten hiihdon voi unohtaa tältä päivältä. Täytyy tuijottaa sitä tv:stä ja neuloa samalla reisivillasukkaani eteenpäin, jotta saan sen valmiiksi viimeistään ensi talveksi. Ei harmita yhtään. Ei ollenkaan. Pah. Onneksi tulppaaneista tulee hiukan parempi mieli, laitoin ne vaihteeksi maljakon sijaan saviruukkuun, ja ne näyttävät siinä aika kivoilta.










lauantai 23. helmikuuta 2013

Föhn-tuuli

Tiedättekö sen tunteen, kun matkustaa paikasta A paikkaan B ja pääkoppa ei pysy mukana? Ennen sanottiin, että sielu ei kestä nopeita siirtymiä, minkä vuoksi lentokonetta paheksuttiin. Lausumassa on totuuden siemen, pää on todella sekaisin, kun päivän aikana matkustaa vaikkapa vain tuhat kilometriä.

Hiukan samanlainen olo oli tänä aamuna, kun heräsimme, ja ulkona ei ollutkaan enää 20 miinusastetta, vaan nollakeli. Miten tähän nyt suhtautuu? Mitä laitan päälleni? En ainakaa Tove-parkaa, jonka olen kuluttanut valkoisesta harmaaksi viimeisten kuukausien aikana. Koko ensi viikoksi lupaa nollakeliä pohjoista myöten, kiitos föhn-tuulen. Täytynee alkaa etsiä kevättakkeja varastosta ja vaihtaa suksiin nollakelin voiteet.

Viime viikolla sen sijaan vielä kelpasi kääriytyä karvaliiviin. Kävin tässä asussa heittämässä yhden presentaation, ja mietin, mihin kaikkeen ihminen voikin työaikaansa tuhlata... Asu oli silti mukava. Liivin alle laitoin uudehkon nuden paitiksen, jonka löysin VeroModan aleista. Jalassa puolestaan ovat henkan vahapintaiset farkut muutaman vuoden takaa. "Löysin" ne uudelleen, kun siivosin vaatekaapin. ne ovat taitaneet olla tätä ennen päällä vain pari kertaa, vaikka ne ovat huippumukavat. Jalkaan vedin Marco Tozzin saappaat. Kaulassa roikkuu hauska peilikoru, sekin löytö omasta kaapista, vuodelta miekka ja kypärä, korun alkuperästä ei ole mitään muistikuvia.... Omasta kaapista löytöjen tekeminen on kyllä nastaa, kierosti tuntee säästäneensä rahaa. Naisen mieli... :)






keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Rovaniemi Design Week

Juuri parhaimmillaan etelän ihmisten lomaviikolle meillä sattui Rovaniemellä pohjoista suunnittelua juhliva Rovaniemi Design Week. Joten jos satut liikkumaan puikkareinesi täällä päin, niin tutkipa tarjontaa. Itse aion olla paikalla ainakin LUMOTION-muotinäytöksessä, joka järjestetään lauantaina tiedekeskus Arktikumin pihalla, kattona taivas. Siellä lumouksiaan esittelevät Lapin yliopiston vaatesuunnittelijat.


Kiinnostava olisi myös uuden Cafe&Bar21:n vallannut sisustussuunnittelijoiden näyttely, joka hivelee ainakin minun retroa palvovaa silmääni jo kuvan perusteella aikas paljon. En ole ehtinyt vielä tutustumaan tähän uuteen kahvilaankaan, joten tällä käynnillä saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Monet ovat kehuneet varsinkin paikan viikonloppubrunsseja -joita se taitaakin ainoana paikkana täällä Rovaniemellä tarjota.


Kolmantena täytyy vinkata vielä Arktikumin kaminanäyttely ja Design-putiikki. Siellä on tosin varmasti niin paljon kaikkea ihanaa, että näin loman alla se on ehkä juuri se paikka, mihin minun itseni ei pitäisi mennä. Aiemmista suosikeistani siellä on muun muassa KloDesign, jonka mahtavan kukkaropuhelinpussukan hankin joulun alla. Tuote on muuten tosi kätevä, älypuhelin sujahtaa sinne vaivatta korttien ja kolikoiden kanssa. Jokaiselle on oma lokeronsa. Omani otin harmaana oravan kuvalla, kevääksi on näköjään tarjolla ihanaa limeä ja turkoosia hieman eri kuosissa harmaan lisäksi.

Kuva: klodesign.fi
Aamun aviisissa näin puolestaan ns. must have -tuotteen. En juurikaan ole käsilaukkujen tai minkäänlaisten muunlaistenkaan laukkujen ystävä. Lehdessä silmäni nauliintuivat kuitenkin sellaiseen laukkuun, joka minun on pakko saada. Tämä, jos mikä on laukku, joka pysyy matkassa jopa minunkin kädessäni. Ettekä ikinä arvaa, että sen materiaali on muovimattoa. Vau!

Kuva: thinktoday.fi
Jos liikuskelet täälläpäin, lisää tietoa Rovaniemi Design Weekista saat täältä: klik! Mukavaa pikkulauantaita!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Tervehdys Joulumaasta :)

No niin, nyt pyörivät silmät vinhaa ympyrää tätä lukiessa, mutta tosi kuin vesi se on: olen aloittanut joululahjaostokset. Helsingin Zaran lasten alessa oli jäljellä vaikka mitä ihanaa, ja nappailin mukaan muutamia nuttuja ensi joulua varten. Omaa lasta ei ole, mutta varsinkin pienten poikien neuleet olivat niin auttamattoman söpöjä, että on ihanaa, kun tänä vuonna lähipiiriin on syntynyt peräti kolme poikavauvaa.

KUVA: zara.com
Onko siellä ruudun toisella puolella ketään muuta, joka on ostanut lahjat jo viimeistään lokakuuhun mennessä? Mikään tunne ei ole mahtavampi kuin se, että istuu tyytyväisenä glögimukin ja takkatulen ääressä niinä viikonloppuina, kun suurin osa suomalaisista hikoilee täpötäysissä kauppakeskuksissa. Rakastan joululahjojen ostamista, on ihanaa ilahduttaa läheisiä jollakin juuri heille sopivalla ja kauniilla asialla, siksi nappaleilen lahjoja mukaan pitkin vuotta sitä mukaa, kun silmiin sattuu jotakin täydellistä.

KUVA: kotiliesi, fi

Se tietenkin tarkoittaa sitä, että minulla on joulu mielessä hiukan koko ajan. Tänäänkin kevättyynynpäällisten postipaketissa tuli mukana myös yksi joulutyynynpäällinen odottamaan ensi joulunaikaa. Olen hassu, mutta meitä jouluhulluja on muitakin, tiedän sen.

Rajansa kaikella kuitenkin, tänään kävelylenkillä teki mieli käydä vetämässä töpseli seinästä niiltä naapureilta, jotka vielä polttavat jouluvaloja. Itse irrotin omani vasta tammikuun viimeisenä viikonloppuna, ja sekin tuntui myöhältä. Ei valoista enää näin helmikuussa saa edes talven tunnelmaa, kun aurinkokin jo paistelee.

Tästäpä sain rakennettua loistavan aasinsillan sille, että huomenna ajattelin mennä joulumaahan Napapiirille
katselemaan Marimekon tehtaanmyymälään kevään uutuuskankaita. Jospa jostakin niistä olisi ainesta kangastauluun, eteinen kaipaisi jotakin piristävää. Katsokaapa vaikka tätäkin ihanuutta, Kippoa:

KUVA: gloria.fi


perjantai 15. helmikuuta 2013

Ystävän päivä on jokainen päivä

Mihin tämä viikko taas meni? Päivät menevät aivan käsittämätöntä vauhtia. Töissä on ollut monenmoista, onneksi ensi viikko näyttää vähän rauhallisemmalta. Tällä viikolla keskiviikkona juhlittiin työpaikalla ystävänpäivää, jota varten pukeuduin hiukan normaalia prameammin. Zaran haaremimallin silkintuntuiset housut ja H&M:n pitsipaita valikoituivat päälle lähinnä siitä syystä, että niitä ei tarvinnut silittää (juuh, en jaksanut sittenkään). Huivi on kaulassa, koska kaula-aukko tuossa paidassa on töihin hävyttömän iso. Huivi ei passaa ollenkaan. Se hyvä puoli näissä kuvissa on, että itsekin tajuaa mokansa.



Itse asu ei ole kyllä kummoinen nyt, kun sitä jälkikäteen katselee, mutta taustalla näkyvä tuoli sen sijaan on uutinen. Tuoli muutti meille vajaa pari viikkoa sitten Vepsäläiseltä. Se oli roimassa alennuksessa, ja sai silmät heti kääntymään; tuijotimme sitä kuin sonni uutta navettaa ja kannoimme sen yksissä tuumin autoon. Se siitä retrosta eroon pyristelemisestä sitten. Minkäs koira karvoilleen, ja sitä rataa. Noh, onhan meillä olohuone mustaharmaavalkea, saa tämä pukeutumishuone ollakin hiukan retro.



Taustalla on miehen näkemys "sisustuspinosta". Ihan kiva. Taidan kuitenkin lappaa lehdet takaisin Woodnotesin koriin, mistä ne tuohon hypähtivätkin. Toisaalta tuossa oli ehkä pieni vihje siitä, että noita kasoja voisi joskus ruotia ja heittää jotain kierrätykseenkin. Tässä alakuvassa tuoli näkyy vielä hiukan paremmin. Eikö ole ihana? Istumismukavuus on sitä luokkaa, että tuossa tulee istuttua kohta enemmän kuin olohuoneen sohvalla.



tiistai 12. helmikuuta 2013

Kylymä luita korventaa

Eivät nämä pakkaset hellitä! Ihana Zaran uusi tiikeripaita (se oli siellä jo, jesh) saa odottaa ensiulkoiluaan varmaan kuukauden vielä. Tänäänkin -20 asteen pakkanen saneli pukeutumisen. No, toisaalta pidän Zaralta syksyn reissulta tuomasta harmaasta neuletakista niin paljon, että mielelläni vedän sen päälle.

 Tuo alakulmassa oleva kypärä punaisine lakkeineen on saanut odotella pyöräilykelejä taas viikon. Torstaina näyttäisi lauhtuvan, mutta alkaa sataa lunta. Tottakai. Tuota lunta alkaa muuten olla niin paljon, ettei tiedä enää, mihin sitä kolaisi. Toisaalta, Helsingissa sitä näytti olevan vielä enemmän -eikä siellä kaikilla ole kuulemma koliakaan. Heh.

Laitoin Zaran paidan alla eräällä lounastunnilla VeroModan "vie pois -70%" -alemyynnistä napatun nuden paitiksen. Paitis oli aika random ostos (joita ei pitäisi tehdä), mutta erittäin onnistunut sellainen. Tykkään yhdistää harmaata haaleisiin sävyihin näin välikausina, kun syksyn murretuista maanläheisistä sävyistä on jo siirrytty elämässä eteenpäin, mutta kevään kirkkaat värit tai pastellit eivät vielä tunnu ajankohtaisilta.

Kalastajan vaimossa oli analyysi kevään väreistä. Minut se analysoi tämän päivän valintojen puolesta tylsäksi. Enpä tiedä sitten, ehkä siinä on totuuden siemen. Pitäisi ehkä alkaa käyttää enemmän vihreää ja keltaista. Olen katsellut mintunvihreää sillä silmällä, mutta en voi yhdistää sitä ihoni lähelle, naama menee kummallisen näköiseksi. Keltainen sen sijaan passaa, ainakin, kun on hiukan rusketusta, ja kohtahan sitä keväthangilta saa.

Nyt pitäisi lähteä silittämään huomiselle vaatetta. Työpaikalla on tiedossa pientä juhlaa. Ajattelin räväyttää ja laittaa päälle punaista -kun on kyse ystävänpäivään liittyvästä juhlasta. Silittäminen on, harmi vaan, tylsää. Tosin täällä uudessa kodissa se on tuplasti kivempaa kuin ennen. Olen tehnyt inhokkipuuhani mahdollisimman helpoksi itselleni. Silityslauta on aina esillä kodinhoitohuoneessa, voin katsella ikkunasta ulos silittäessäni ja rauta on valmiina, töpseli seinään vaan. Mars, mars, minä....


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vaatekaapin keväthävitys

Nyt se on tehty. Olen shoppaillut omassa vaatekaapissani koko päivän, ja kokeillut päälleni jokaista vaatetta, jota en ole pitänyt pariin vuoteen. Kummasti mielikuvat muuttuivat. Jotkut sellaiset vaatteet, joilla vielä uskoi olevan potentiaalia, osoittautuivat aivan kauheiksi. Jotkut jo kirpparikasassakin olleet ajattomat vaatekappaleet puolestaan päätyivät sovituksen jälkeen takaisin kaappiin. Olen aivan poikki. Olen suorastaan yhtä poikki kuin Olavi -sisustuskaniinimme (lankopoika meinasi pyörtyä tämän nähdessään...), jonka saimme tuparilahjaksi. Se on Pentikin pupuja se, ja aivan ihanan rakastettava.



Vaatekaappien selailu oli aika pysäyttävää. Kerta kaikkiaan mulla on aivan ihania vaatteita! Mutta. Niitä on liikaa. Tunsin aivan valtaisaa ahdistusta, kun viikkasin vaatteita kaappiin. Niitä on nyt kolme hyllykaappia ja yksi henkarikaappin täynnä. Tähän eivät sisälly urheiluvaatteet. Se osasto odottaa vielä läpikäymistä. Tästä lähin täytyy alkaa harjoittaa harkintaa hieman enemmän. Peruspuvusto, vai pitäisikö sanoa "vaatekaappini kulmakivet" ovat nyt kasassa, ja johan se oli aikakin näin kolmenkympin saavuttamisen kunniaksi. Voin tästedes panostaa todella silmään tarttuviin vaatekappaleisiin, jotka oikeasti tuovat jotakin lisäarvoa puvustolleni. En osta mitään enää ainakaan siitä syystä, että halvalla saan. Siihenkin on tullut sorruttua. Nyt odottaa pari kassillista kampetta toukokuun kirppisvuoroa.

Huomenna suunta on kohti Helsinkiä. Työjuttujen jälkeen olisi ehkä tunti tai kaksi aikaa pyöriä kaupungissa, ja ajattelin suunnata Zaraan, lempikauppaani. Onneksi se on siellä Helsingissä, ja pääsen sinne vain pari kolme kertaa vuodessa. Onneksi Zaralla ei myöskään ole nettikauppaa. Se olisi vienyt minut vararikkoon ja kauan sitten. Katselin valikoimia hieman ennakkoon, ja näillä näkymin olen lähdössä hakemaan paitsi miehelle t-paitoja (hänen kaappinsa ei vielä pursua niitä yli äyräiden) sekä tätä aivan ihanaa tikrupaitaa. Toivottavasti niitä sattuu olemaan. Se on vielä mietinnässä, mitä sinne etelään pukisi. Täällä pohjoisessa on ollut -20c koko viikonlopun, Helsinki kuulemma hukkuu lumeen. Can't wait to see it. Not. Huoh. Mukavaa viikon aloitusta teillekin!



lauantai 9. helmikuuta 2013

Villa31


On yllättävän työlästä löytää kauniita metallihenkareita. Mies retroine pukeutumishuoneineen ei hyväksy vaatetangolleen mitä tahansa. Vain aito metallihenkari kelpaa. Niitä on haettu kaikista kuviteltavissa olevista kaupoista -turhaan. Kunnes tänään tärppäsi.
Kuva: http://www.villa31.fi/


Internetissä tärppäsi ensi-googletuksella. Ylläoleva henkari on miehelle mieleinen, ja lähtee tilaukseen saman tien. Henkarin avulla  löytyi myös aivan ihastuttava sisustuskauppa: Villa31, ja epäilenpä, että ostokoriin tarttu paljon muutakin kuin vain henkareita.
Kuva: villa31.fi


Kuva:villa31.fi
 Tuollaista Laundry-tynnyriä on käyty hakemassa Torniosta asti, mutta toistaiseksi mieleistä ei ole löytynyt. Siinä on mukavaa rosoisuutta. Harmaa värikin miellyttää silmää. Aiemmin olen kohdannut vain kaurapuuron väiriä (yäk) ja valkeita. Harmi vain, kyseinen tuote näyttää tällä hetkellä olevan loppu.

Tarvetta olisi niin ikään kakkuvadille, nimittäin korutelineenä. Se toimisi näppärästi käyttökorujen laskuvatina eteisessä. Tuuletin jo villisti, kun sellaisia ilmaantui H&M Homeen, mutta vaikka nopea olinkin, tein tilauksen liian myöhään. Loppuivat pirulaiset. Onneksi tosin, sillä tämä kolmikerroksinen on paljon näppärämään näköinen. Koruja laittaisin tuohon harmaaseen kirjaankin, ihanan näköinen!

Porsas on hellyttävä. Tulisikohan sitä säästettyä kolikoita noin söpöön porsaaseen samalla tavalla kuin lapsena? Syytä ainakin olisi. Neljän kuukauden päästä nimittäin olemme parhaillaan Lissabonissa. Vaikka Helmikuu onkin lempikuuni, en voi olla haaveilematta aina välillä lämmöstä ja auringosa, Nizzasta ja Lissabonista, Atlantin aalloista puhumattakaan.


Kuva: villa31.fi
          
Kuva: villa31.fi' 


















torstai 7. helmikuuta 2013

Aamujumppa ja endorfiinit

Useat tuntuvat aloittaneen uuden elämän tänä vuonna paitsi tammikuun alussa, myös helmikuun alussa. Salin vakkarinaamana odotan aina kärsimyksellä syyskuuta ja tammikuuta, kun "nyt sen teen" -jumppaajat ilmaantuvat ja miinoittavat kaikki tunnit. Tänä vuonna huokaisin helpotuksesta tammikuun viimeisellä viikolla, kun laskin kello neljän spinningissä olevan enää 15 pyöräilijää, mutta annapas olla, ne tulivatkin takaisin.

Olin pudottaa silmät päästäni, kun aamubalancessa oli lähes parikymmentä joogailijaa. Joulun alla meitä oli kolme. Minä ja ne kaksi muuta, jotka olemme käyneet tunnilla joka viikko jälleen elokuusta alkaen. Sikäli toki kiva, että uusia jumppaajia tulee, tulee myös uusia tunteja ja uusia lajeja. Silti, huoh, henkäisen helpotuksesta, kun ne lähtevät latuja valloitamaan kevätauringon pilkahtaessa ja salilla riittää taas happea meille kehäraakeille.

Mikäli ette ole koskaan kokeilleet aamu-urheilua, kannattaa se tehdä. Silloin endorfiinit nousevat huomattavasti helpommin kuin iltapäivällä, ja silloin myöskin aineenvaihdunta on herkillä. Pelkkä käsien nostaminen ylös tuo jo hien pintaan. Ihana hormonien ja aineiden hyrräys ympäri kehoa kestää koko päivän ja olo on jotenkin levollisempi. Itse olen käynyt Arctic Palestran aamubanacessa niin kauan kuin sitä on järjestetty -kaiketi jostain vuodesta 2003. Ihana sali, btw, käykää, jos olette lomillanne täällä Lapin Gatewayssa ja kuulutte K-kuntosaliketjun asiakkaisiin.

Asuna viime viikkojen balancessa on erään urheilukaupan poistomyynnistä napattu Reebokin mekko. kerta kaikkisen ihana jumppavaate, vaikka noin yleensä en kauheasti helteiden ulkopuolella mekoista perustakaan.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Dissainia

Tänään se tuli kotiimme. Ensimmäinen kunnon dissaintuoli (peräpohjolanmurteella). Kyllä on laadussa eroa perusikeatuoliin! Istumismukavuus on sitä lajia, että kun Vepsäläisellä vahingossa tuoliin istahdimme, emme saaneet takapuoltamme irti siitä. Lisäksi tuoli oli 60 % alennuksessa ja ihanan retro. Se päätyi taannoin esiteltyyn miehen pukeutumishuoneeseen, joka alkaa olla siinä vaiheessa, että sen voi pian esitellä valmiina ihan kuvien kera.

Viikko on alkanut hiukan tahmeasti. On niin paljon tekemistä ja niin vähän voimia. Onneksi pimeys pian hellittää, nyt jo töistä tullessa oli vielä kohtalaisen valoisaa. Perjantaina poksautetaan varmaan jääkaapissa säilötty shampanja. Silloin on nimittäin takana erään tärkeän apurahahakemuksen teko ja mun toistaiseksi viimeinen tenttini (never say never, varmaan ens kuussa tentin taas jotain).

Kuvituksena olkoon tuparilahjaksi saamamme Arne Jacobsenin mukit, dissainia nekin, tähän sisältyy pieni sisäpiirin vitsi, mutta jätettäköön se nyt... Taustalla häämöttää ihana sardiinitaulumme. Olemme hulluina kaloihin. Niitä on siellä täällä sisustuksessamme, tämä köllöttelee keittiössä. Niistäkin saisi postauksen, "Kalat kodissamme". Don't ask. Mukavaa viikkoa!


lauantai 2. helmikuuta 2013

Lumppulandia

Viikonlopun projekti on vaatekaappien uudistaminen. Siellä on kledjua kymmenen vuoden varrelta, kiitettävästi neljä kaappia täynnä meikäläisen vaatetusta. Tämä kaappitilan tarve onkin suurin syy, miksi talomme pukeutumishuoneesta tuli miehen pukeutumishuone eikä minun. Karsintaa olisi suoritettava, ja se tietää armotonta sovitusrumbaa. Toukokuulle olen varannut kirpparipöydän, joten siihen mennessä on saatava kaapit selviksi.
Viime aikoina aika monet ovat harrastaneet puvuston karsintaa, ideaalina tuntuu olevan kompakti laadukas minipuvusto, josta jotakin heitetään pois sitä mukaa kun uutta hankitaan. Ideana tämä kuulostaa oikein toimivalta. Sen sijaan siitä muodostuu pieni eettinen ongelma, josta harvemmin puhutaan, mutta jota Hesarin kolmunissa eilettäin osuvaasti pohdittiin. Mihin päätyvät hylätyt kamppeet? Lahjoittaminen Punaiselle Ristille oli lapsuudessani vielä hyvä teko, nyt se on synti, sillä Punainen Risti ja muut vastaavat järjestöt uhkaavat hukkua lumppuihin. Myymällä vaatteet saa kiertämään, mutta ennen pitkää ne varmaan päätyvät roskiin tai jollekin järjestölle.Tämä on dilemma, jota on vaikeaa ratkaista muutoin kuin panostamalla laatuun ja ajattomuuteen. Mielelläni minäkin tekisin tämän, tosin kukkaro on usein eri mieltä. Enää ei ole mummojakaan, jotka tekisivät lumpuista matonkuteita.

Itsessäni tunnistan hamsterin verta, en oikein raaski heittää toimivaa mutta käyttämätöntä pois ja kieltämättä löytöjen tekeminen lämmittää mieltä, varsinkin kun löytöjä tekee omassa vaatekaapissaan. Tänään ylläni oli reippaasti yli kymmenen vuotta vanha raidallinen neule, joka voisi olla eilispäivänä hankittu. Muoti kiertää, saapa nähdä, mitä huomenna löydän, kun vedän neulehyllystä loputkin aarteet alas.

Onneksi osan vanhoista lumpuista voi kierrättää myös esimerkiksi auton vahausliinoina (100% puuvilla) ja maalausvaatteina. Uskokaa pois, jälkimmäisiä tarvitsen ihan oikeasti ensi kesänä. Roskiin tai Konttiin en ainakaan mitään hirveimmistä lumpuista pysty heittämään eilisen jutun luettuani. Jospa niitä mattoja sitten. Tai nuotioon juhannuksena...älkääkä puhuko mitään mistään kaasuista tähän saumaan.

Kuvituksena tälle toimikoon kuva miehen pukeutumishuoneen (katkeraa murinaa...) uusi rekki, johon hän voi ripustaa käytössä kulloinkin olevat vaatteet. Omat korkkarini mies kaivoi jostakin somisteeksi. Vastustin minttuista sävyä, mutta kyllähän tuo mukavalta näyttää, ei kaiken tarvitse olla mustaa ja valkeaa.




perjantai 1. helmikuuta 2013

Everlong for Ever More

Olen kertakaikkisesti ihastut Nellyn alessa vahingossa bongaamiinin Mungolifen Everlong-huiveihin (vieläkin löytyy näemmä, check). Tänään menossa oli mukana niistä ruskea, jonka yhdistin toiseen löytööni, H&M:n valkeaa neulemekkoon. Jostakin syystä en ole ennen ollut kauhean innostunut neulemekoista, kenties, koska se on tuonut liian elävästi mieleen lukion pitkän matematiikan opettajani, joka pukeutui päivästä toiseen neulemekkoihin ja -hameisiin kaikissa spektrin väreissä. Myös kevät- ja syysaikaan. Nyt ajatus kokeilemisesta kuitenkin houkutti, kun mekko alennuksien jälkeen maksoi vain reilut kymmenen euroa. Ihastuin mekkoon ensi pukemalla, vaikka se on neuletta ja vaikka se on valkoinen. Yleensä valkoiset saavat minut näyttämään paksulta pötkylältä, mutta tämä leikattu niin kivasti, että näytän jopa hiukan kurvikkaalta -ja se on paljon se tällä kropalla.





































Mekon kanssa yhdistin ikivanhat Tamariksen saappaat, joille on käynyt vähän hassusti sitten urheilijanpäivieni. Pohkeet ovat kutistuneet ja saappaat näyttävät vähän hassuilta. Ne ovat kyllä muuten niin kivat, että melkeinpä toivon, että tuota vartta voisi jotenkin kaventaa, mutta se ei taida olla mahdollista se. Saappaat oli kuitenkin vedettävä jalkaa tuon kinoksen takia, ja nämä olivat ainoat, jotka sopivat sävyltään tuohon ruskeaan Everlongiin. Mieleni on niin kiero, etten mitenkään voisi kuvitella yhdistäväni ruskeaa ja mustaa nahkaa. Tosin laukku oli sitten tuo taustalla pilkottava Marimekon kangas-shopper, ei sentään enää ruskeaa nahkalaukkua. Se olisi ollut ns. "torsta på torta" ;)


Mahtavaa, että on perjantai. Viikko meni taas niin kiireesti, että en ehtinyt edes odottaa perjantaita, ja sehän on parasta se. Tällä viikolla on ollut myös aikaa opiskella hieman tätä blogiasiaa. Kuvat ja säädöt ovat edelleen kamalia, mutta opin pala palalta. Järjestelmäkamerahommia olen opiskellut...öh... viisitoista vuotta sitten, mutta silläkin saralla alkaa valkotasapainot ym. palautua mieleen pikkuhiljaa. Kaikista hienointa kuvaamisen osalta on kuitenkin tuo aurinko. Se helpottaa elämää aika mukavasti. Seuraavaksi aion käydä käsiksi työhuoneen mustaan aukkoon ts. kaapistoon, johon tungettiin muutossa odottamaan kaikki se, mitä ihan heti ei tarvita. Oletan löytäväni tripodin sieltä. Sitten pääsen testailemaan ulkokuvausta. Ja, juu juu, naimisissa ollaan, mutta se onkin jo toinen juttu saada ukkokulta kiinnostumaan tästä uudesta harrastuksesta niin paljon, että saisin siitä kuvausapua ainakaan ihan heti ;)