Ain't no Vuitton...

Terveisiä täältä tropiikista! Tykkään helteestä ulkomailla, mutta voi hyvänen aika tätä Suomen hellettä. Ainakin Lapissa aurinko on julman paahtava ja kuiva, poissa on leppeä merituuli, joka lomakohteissa puhaltaa. Kaikki hokevat, että tästä täytyy nyt olla kiitollinen, ja nautitaan nyt, kun kerrankin... Uskon, että moni muukin odottaa tämän paahteen loppumista kuin kuuta nousevaa. Mutta sitähän me emme sano ääneen -ihan hensinkiläistenkään kiusalla ;)

Vaikka Ivalo on Euroopan kuumin steissi tällä hetkellä eikä Rovaniemikään paljon jälkeen jää, suuntaan etelään. Hiio'hoi leppeä Atlantin henkäys, olen tulossa jo, keep it cool for me... :) Nauttikaatte lappilaiset sisareni ja veljeni tästä säästä, minä lähden vilvoittelemaan aurinkorannoille.


Oli aikomus kuvata pakkaamistani, mutta se on sellaista kaaosta se, että eipä sitä kannata dokumentoida. En ole niitä ihmisiä, jotka matkustavat käsimatkatavaroilla. Koska urheilemme lomillamme, kenkiä ja vaatteita pitää olla monenlaista. Ja syömäänhän ei mennä lenkkarit jalassa iltaisin. Se siitä siis, en saa minäkään papukaijamerkkiä pienistä pakaaseista, kuten ei Rillakaan. Raskaan laukun raahaaminen on kuitenkin lötköpötkösiirtymäpäiven "hyvvää reeniä" niin kuin meillä
päin sanotaan. Kerran jos toisenkin olen raahannut painoni
verran tavaraa. Olen siis myös mestari piilottamaan liikakilot
-sekä omani että laukkuni :)

Miten kuvat liittyvät aiheeseen, sitä epäilemättä ihmettelette. Eivät oikeastaan mitenkään muuten kuin, että tässä on viimeistä edellisen työpäivän asuni. Jumalaton helle on todellakin vaatinut luovuutta työpaikalla, huh. Periaatteeni on työni luonteen vuoksi, etten vilauttele polvia tai olkapäitä. Väljät ja ilmavat rankkaa hikeä työstä palatessa kestävät vaatteet ovat olleet kova sana, tämä setti oli oikein mainio, koko komeus on H&M:ltä, kaikki takavuosien mallistoa. Kesävaatteina henkatkin kestävät vuodesta toiseen, kun käyttökerrat jäävät vähäisiksi eikä haittaa vaikka ne iltapäiväpyöräilyn jäljiltä ovat märkinä. Ballerinoja ostan kauden väreissä, nuo tekonahkaiset ovat ihana hiertämättömät ja keveät. Syksyllä ne joutuvat aina roskikseen, mutta en ole uskaltanut korvata niitä laadukkaammmilla. Vitosen kengät eivät harmita, jos roskiin menevät parin kympin baltsut, hiukan jo karvaiseen puhumattakaan Tory Burcheista, joista haaveilen. 

Laukkukin on taattua Mangoa, ain't no Vuitton siis, mutta pyörän tarakalla mainio menopeli. Ei haittaa, vaikka hiukan ottaa osumaan, voin huoletta kuskata sitä edestakaisin. Sitä paitsi se näyttääkin ihan nätiltä minun silmääni. Tulevalta lomamatkalta olisi kuitenkin haavena hankkia jokin laadukkaampi laukku niihin päiviin, jolloin pyörä jää kotiin, katsotaan sattuuko mitään silmiin :)