Täältä tulisi ensimmäistä raporttia reissun päältä. Lensimme siis heti loman alettua Berliinin kautta Faroon, josta puksuttelimme paikallisjunalla 80 kilometrin päähän Lagosiin. Löysimme paikan jonkin artikkelin siivittämänä joulun tienoilla ja kokosimme oman reppureissupaketin vertaa.fi, hotels.com ja booking.com -sivustojen avulla. Hintaa koko kahden viikon reissulle noin puolta vuotta ennen varattuna lentoineen ja yöpymisineen siirtymisineen tuli noin 800 euroa per henki.
|
reppu Asos, shortsit Gina, t-paita H&M, kengät Merrel, huivi random |
Lagos on lähellä Sagresta eli paikkaa, johon maailman ennen kuviteltiin loppuvan. Tätä luuloa en yhtään ihmettele. Kaikessa kauneudessaan Lagosissakin olin jotakin yliluonnollisuutta. Upeinta paikassa toki olivat kalliorannat isoine meressä olevine kivineen ja kirkkaine vesineen. Rannalla viihdyimmekin Atlantin aalloissa yhtä päivää lukuun ottamatta hyvin tiiviisti. Tuon yhden pilvisen päivän käytimme vaeltamiseen saarella, mikä sekin oli kyllä hieno kokemus.
Lagosin keskusta ei olle kovinkaan viehättävä. Siellä oli melko paljon
brittejä, mikä ei ainakaan nosta tunnelmaa. Myös töhryjä on siellä täällä, nuoriso lienee turhautunut, tunnelma oli paikoin kuin Ateenassa. Mukavaa ravintolaa sai hakea
sivukujilta (kuten alta huomaatte), sellainen löytyi suositun mehubaarin yläpuolelta, jossa
vanha papparainen piti vaimonsa kanssa pientä merellistä bistroa. Ruoka
oli hyvin suomalaista, se sisälsi paljon kalaa ja perunaa ja vähän
makuja. Kansallisruokia olivat paistetut sardiinit, janssonin kiusauksen
kaltainen turskapata ja risottoa muistuttava merellinen pata. Ensi
alkuun kaikki toki maistui, mutta seitsemännet sardiinit ja kolmas
kiusaus alkoivat jo tökkiä. Mitä paikalliset söivät? No tietysti sushia, pizzaa
ja Lissabonissa Hard Rock Cafeen burgereita. Mistä me sen tiedämme...ei siitä sen enempää... :D
|
mekko H&M, laukku second hand |
|
Rantabulevardi Nizzan tyyliin |
|
Vanhan kaupungin aukio |
|
Katutaiteilija keskusaukiolla |
Kaiken kaikkiaan Atlantti oli uskomaton kokemus. Varsinkin pienellä kalastajaveneellä pujottelu isojen kivipaasien ja niiden lomaan jäävien luolien läpi oli hieno elämys. Silloin tunsimme olevamme enemmän Krabilla kuin Euroopassa. Takaisin en kuitenkaan palaisi. Täydellinen elämys olisi vaatinut myös ravintola- ja iltaelämältä enemmän pisteitä. Nyt saman jointti- ja rolexkauppiaan kohtaaminen keskusaukiolla joka ilta sai mielen jo loppulomasta halajamaan hotelliin ja syömään supermarketin Quichea, joka on muuten älyttömän hyvää -erityisesti Viho Verden kera. Tuo viini taitaakin olla Portugalin paras lahja Euroopan ruokagenrelle. Suosittelen sitä raikkaana ja pirskahtelevana keveiden kesäruokien pariksi, Suomestakin sitä saa montaa eri merkkiä. Chin chin Atlantin aalloille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti