perjantai 15. helmikuuta 2013

Ystävän päivä on jokainen päivä

Mihin tämä viikko taas meni? Päivät menevät aivan käsittämätöntä vauhtia. Töissä on ollut monenmoista, onneksi ensi viikko näyttää vähän rauhallisemmalta. Tällä viikolla keskiviikkona juhlittiin työpaikalla ystävänpäivää, jota varten pukeuduin hiukan normaalia prameammin. Zaran haaremimallin silkintuntuiset housut ja H&M:n pitsipaita valikoituivat päälle lähinnä siitä syystä, että niitä ei tarvinnut silittää (juuh, en jaksanut sittenkään). Huivi on kaulassa, koska kaula-aukko tuossa paidassa on töihin hävyttömän iso. Huivi ei passaa ollenkaan. Se hyvä puoli näissä kuvissa on, että itsekin tajuaa mokansa.



Itse asu ei ole kyllä kummoinen nyt, kun sitä jälkikäteen katselee, mutta taustalla näkyvä tuoli sen sijaan on uutinen. Tuoli muutti meille vajaa pari viikkoa sitten Vepsäläiseltä. Se oli roimassa alennuksessa, ja sai silmät heti kääntymään; tuijotimme sitä kuin sonni uutta navettaa ja kannoimme sen yksissä tuumin autoon. Se siitä retrosta eroon pyristelemisestä sitten. Minkäs koira karvoilleen, ja sitä rataa. Noh, onhan meillä olohuone mustaharmaavalkea, saa tämä pukeutumishuone ollakin hiukan retro.



Taustalla on miehen näkemys "sisustuspinosta". Ihan kiva. Taidan kuitenkin lappaa lehdet takaisin Woodnotesin koriin, mistä ne tuohon hypähtivätkin. Toisaalta tuossa oli ehkä pieni vihje siitä, että noita kasoja voisi joskus ruotia ja heittää jotain kierrätykseenkin. Tässä alakuvassa tuoli näkyy vielä hiukan paremmin. Eikö ole ihana? Istumismukavuus on sitä luokkaa, että tuossa tulee istuttua kohta enemmän kuin olohuoneen sohvalla.



Ei kommentteja: