Everlong for Ever More

Olen kertakaikkisesti ihastut Nellyn alessa vahingossa bongaamiinin Mungolifen Everlong-huiveihin (vieläkin löytyy näemmä, check). Tänään menossa oli mukana niistä ruskea, jonka yhdistin toiseen löytööni, H&M:n valkeaa neulemekkoon. Jostakin syystä en ole ennen ollut kauhean innostunut neulemekoista, kenties, koska se on tuonut liian elävästi mieleen lukion pitkän matematiikan opettajani, joka pukeutui päivästä toiseen neulemekkoihin ja -hameisiin kaikissa spektrin väreissä. Myös kevät- ja syysaikaan. Nyt ajatus kokeilemisesta kuitenkin houkutti, kun mekko alennuksien jälkeen maksoi vain reilut kymmenen euroa. Ihastuin mekkoon ensi pukemalla, vaikka se on neuletta ja vaikka se on valkoinen. Yleensä valkoiset saavat minut näyttämään paksulta pötkylältä, mutta tämä leikattu niin kivasti, että näytän jopa hiukan kurvikkaalta -ja se on paljon se tällä kropalla.

Mekon kanssa yhdistin ikivanhat Tamariksen saappaat, joille on käynyt vähän hassusti sitten urheilijanpäivieni. Pohkeet ovat kutistuneet ja saappaat näyttävät vähän hassuilta. Ne ovat kyllä muuten niin kivat, että melkeinpä toivon, että tuota vartta voisi jotenkin kaventaa, mutta se ei taida olla mahdollista se. Saappaat oli kuitenkin vedettävä jalkaa tuon kinoksen takia, ja nämä olivat ainoat, jotka sopivat sävyltään tuohon ruskeaan Everlongiin. Mieleni on niin kiero, etten mitenkään voisi kuvitella yhdistäväni ruskeaa ja mustaa nahkaa. Tosin laukku oli sitten tuo taustalla pilkottava Marimekon kangas-shopper, ei sentään enää ruskeaa nahkalaukkua. Se olisi ollut ns. "torsta på torta" ;)

 

Mahtavaa, että on perjantai. Viikko meni taas niin kiireesti, että en ehtinyt edes odottaa perjantaita, ja sehän on parasta se. Tällä viikolla on ollut myös aikaa opiskella hieman tätä blogiasiaa. Kuvat ja säädöt ovat edelleen kamalia, mutta opin pala palalta. Järjestelmäkamerahommia olen opiskellut...öh... viisitoista vuotta sitten, mutta silläkin saralla alkaa valkotasapainot ym. palautua mieleen pikkuhiljaa. Kaikista hienointa kuvaamisen osalta on kuitenkin tuo aurinko. Se helpottaa elämää aika mukavasti. Seuraavaksi aion käydä käsiksi työhuoneen mustaan aukkoon ts. kaapistoon, johon tungettiin muutossa odottamaan kaikki se, mitä ihan heti ei tarvita. Oletan löytäväni tripodin sieltä. Sitten pääsen testailemaan ulkokuvausta. Ja, juu juu, naimisissa ollaan, mutta se onkin jo toinen juttu saada ukkokulta kiinnostumaan tästä uudesta harrastuksesta niin paljon, että saisin siitä kuvausapua ainakaan ihan heti ;)