Lumppulandia

Viikonlopun projekti on vaatekaappien uudistaminen. Siellä on kledjua kymmenen vuoden varrelta, kiitettävästi neljä kaappia täynnä meikäläisen vaatetusta. Tämä kaappitilan tarve onkin suurin syy, miksi talomme pukeutumishuoneesta tuli miehen pukeutumishuone eikä minun. Karsintaa olisi suoritettava, ja se tietää armotonta sovitusrumbaa. Toukokuulle olen varannut kirpparipöydän, joten siihen mennessä on saatava kaapit selviksi.
Viime aikoina aika monet ovat harrastaneet puvuston karsintaa, ideaalina tuntuu olevan kompakti laadukas minipuvusto, josta jotakin heitetään pois sitä mukaa kun uutta hankitaan. Ideana tämä kuulostaa oikein toimivalta. Sen sijaan siitä muodostuu pieni eettinen ongelma, josta harvemmin puhutaan, mutta jota Hesarin kolmunissa eilettäin osuvaasti pohdittiin. Mihin päätyvät hylätyt kamppeet? Lahjoittaminen Punaiselle Ristille oli lapsuudessani vielä hyvä teko, nyt se on synti, sillä Punainen Risti ja muut vastaavat järjestöt uhkaavat hukkua lumppuihin. Myymällä vaatteet saa kiertämään, mutta ennen pitkää ne varmaan päätyvät roskiin tai jollekin järjestölle.Tämä on dilemma, jota on vaikeaa ratkaista muutoin kuin panostamalla laatuun ja ajattomuuteen. Mielelläni minäkin tekisin tämän, tosin kukkaro on usein eri mieltä. Enää ei ole mummojakaan, jotka tekisivät lumpuista matonkuteita.

Itsessäni tunnistan hamsterin verta, en oikein raaski heittää toimivaa mutta käyttämätöntä pois ja kieltämättä löytöjen tekeminen lämmittää mieltä, varsinkin kun löytöjä tekee omassa vaatekaapissaan. Tänään ylläni oli reippaasti yli kymmenen vuotta vanha raidallinen neule, joka voisi olla eilispäivänä hankittu. Muoti kiertää, saapa nähdä, mitä huomenna löydän, kun vedän neulehyllystä loputkin aarteet alas.

Onneksi osan vanhoista lumpuista voi kierrättää myös esimerkiksi auton vahausliinoina (100% puuvilla) ja maalausvaatteina. Uskokaa pois, jälkimmäisiä tarvitsen ihan oikeasti ensi kesänä. Roskiin tai Konttiin en ainakaan mitään hirveimmistä lumpuista pysty heittämään eilisen jutun luettuani. Jospa niitä mattoja sitten. Tai nuotioon juhannuksena...älkääkä puhuko mitään mistään kaasuista tähän saumaan.

Kuvituksena tälle toimikoon kuva miehen pukeutumishuoneen (katkeraa murinaa...) uusi rekki, johon hän voi ripustaa käytössä kulloinkin olevat vaatteet. Omat korkkarini mies kaivoi jostakin somisteeksi. Vastustin minttuista sävyä, mutta kyllähän tuo mukavalta näyttää, ei kaiken tarvitse olla mustaa ja valkeaa.