Urheilijaelämää

Ehkä otsikko on vähän yliampuva, mutta ainakin kaikki kuvat viime aikoina on otettu urheilun parissa. Perjantaista on muodostunut lempipäiväni. Voin silloin lähteä aiemmin töistä ja mennä aina salille odottelemaan, että mies pääsee omasta duunistaan. Reilun kolmituntisen aikana ehdin kiertää pari kauppaa keskustassa ja sen jälkeen vetää kolmen vartin spinnin ja sen jälkeen jotain, mitä mieli tekee. Viime perjantaina vedin uusista virtuaaliohjelmista kolmevarttisen ja puolituntisen pyöräilyn sekä coren. Aivan ypöyksin olin taas, en vain totu siihen, aivan kuin olisi joku kuninkaallinen, jolla on koko sali aina vain omassa käytössä. Tosin tästä lähtien täytyy ehkä tyytyä yhteen spinniin kerrallaan, joku kiukkuinen kävi ovella kurkkaamassa kesken toisen puristuksen.

Ensi perjantaille aion etsiä MyCloud-ohjelmasta itselleni jonkun harjoitusohjelma. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään painoilla. Kuukauden rutistus CrossFitia joulukuussa vei hetkeksi mielenkiinnon kaikkeen painojen nosteluun. Nyt taas haluaisin nähdä muutaman lihaksen. Lady Linen palveluun tosiaan sisältyy tuo MyCloud, johon ohjaajat tekevät/valitsevat minun liikuntataustalleni sopivia harjoitusohjelmia, joista voin sitten mieleiseni valita. Viime talvena treenasin yläkropan kuntoon, nyt olisi ala- ja keskikropan vuoro.

Meillä olisi omassa varastossakin sali, mutta jotenkin se on liian saavutettavissa. Ei tule mentyä. Silloin, kun mieheni lähtee mukaan, omalle salille meneminen on mukavaa, siellä voin treenata tuota yläkroppaa. Keskikroppa ja alakroppa ovat olleet viime talven kahvakuulan varassa, sillä minulla ei ole ollut saliohjelmaa. Salin vaihtuminen Lady Lineksi toi uusia ohjelmia kaupan päälle enemmän kuin osasin pyytää. Itse koen Rovaniemen Lady Linen palvelut aivan fantastisiksi verrattuina aiempaan pikkukylän paikallisyrittäjän kuntosalitoimintaan. Silti jotkut vastarannan kiisket eivät pidä uudesta salista ja odottavat, "koska se kaatuu". Äh. Miksi kaikki uusi on aina pahasta? Ainakin täällä pohjoisessa tuntuu siltä, että kaikkea uutta päällistellään yhtä epäluuloisina kuin lehmä uutta navettaa.

Noh, onneksi vakka on löytänyt kantensa, ja mieheni kanssa kokeilemme mielellämme kaikkiea uutta. Tänä talvena olemme aloittaneet lautailun. Ostimme extempore lokakuussa koko varustuksen viime talven poistoista. Koska olemme persjalkaisia ja pienivarpaisia, meille löytyi hajakokoja kaikista osista, ja saimme koko setin alle parin sadan euron. Laadusta ei tarvinnut tinkiä. Esimerkiksi omat kenkäni ovat Burton Mint ja maksoin niistä 40 euroa. Noh, näilä kelpasi pärtsätä pikkumäessä viime viikonloppuna. Ensi viikolla ehkä uskaltaudumme Oukulle, kun pakkaset laskevat. Minä olen lautaillut kymmenen vuotta sitten, mieheni aloitti nyt. Hauskaa, kerta kaikkiaan :) Elämän pienet ilot vievät eteenpäin. Tosin vapaa-ajalla taitaa olla tällä hetkellä liian hauskaa, ei nimittäin tekisi mieli mennä töihin ollenkaan. Inspiraatio..mihin menit?