Tahmeutta

Miksiköhän nyt tuntuu siltä kuin kävelisi juoksuhiekassa? Mitä enemmän on hommaa, sitä vähemmän jaksaisin niitä tehdä. Varmaan johtuu tuosta ulkoilun vähyydestä. Tarvitset happiannoksen päivittäin näköjään, jotta toimin jotenkuten.

Eilen ja tänään ulos on voinut mennä jäädyttämättä jokaista elintään viidessä minuutissa. Eilettäin otin pienen rauhallisen juoksulenkin, vaikka pakkasta olikin melkein viisitoista astetta. Pärjäsin hyvin HHwarm -alusasulla, mikrofleece-välikerroksella ja soft shell -puvulla. Nilkkoja varjelen nyt villaisilla säärystimillä. Akillesvaivat voivat kuulemma tulla myös nilkkojen paleletumista, en halua koea niitä uudestaan.Jalat ovat tottuneet rankempaan treeniin jo aika hyvin eikä viikon takainen totaalijumahdus uusiutunut Omnia-tunnin (lihaskuntoa ja aerobista menoa yhdistettynä cross fit -tyyliin) jälkeen. Eilettäin otin kuitenkin kevyemmin.

Tänään hyppäsin pitkästä aikaa työmatkapyöräni selkään. Koirat ovat saaneet ilmeisesti kuseskella rauhassa puolitoista kuukautta, sillä kirvoitin peräti kaksi rakkia tavoittelemaan nilkkojani. Käytin koko repertuaarin kirosanoja. Onko se niin vaikeaa pitää se koira itsensä ja ojan välissä? Onpa yllättävää, että pikku hauveli haluaisi haukata vastaantulijaa, jos se joutuu puolustamaan omistajaansa tien puolella jokaiselta vastaan tulevalta häkkyrältä. Vielä kun tämä puolustaminen suodaan pitämällä liekaa löysällä, niin tekisi mieli potkaista omistajaa nokkaan. Tykkään kyllä koirista, mutta en tyhmistä omistajista. Mietin, että ainoa syy sihen, että en haluaisi koiraa on se, että pelkään muita koiria ja heidän omistajiaan. Täytyisi valita sellaiset lenkkeilyajat, että muut pissittäjät istuvat vielä toimistoissa tai töllöttävät jo telkkua kotona.








Muutenkin olen ollut aika kiukkuinen koko viikon. Olen antanut palaa työkaverilleni ja heittelin palaverissa piikittelyä toisen osapuolen edustajalle niin, että kollegani silmät olivat pullahtaa säikähdyksestä ulos. Esimies käski ymmärtää, mutta tällä viikolla ei vaan onnistu. Myös hiilarit ja suklaa ovat maistuneet, niin että kesäkunto uhkaa rapistua tätä menoa. Mikä aika tämäkin nyt taas on? Kyllä naisella on haastetta näiden hormoniensa kanssa... :P Kuvissa karva-asuni tiistailta. Oikeastaan näitä kuvia katsoessa alkaa hiukan naurattaa. Kuinkahan vakavasti minut otettiin palaverissa? Näytän ylimmässä kuvassa siltä, että joku olisi vienyt minulta tikkarin suusta, vihainen yli-ikäinen hipsteri, täytyy miettiä nämä palaveriasut jatkossa muunkin kuin lämpimyyden ja silittämättömyyden kannalta ;) Farkkupaidasta tulee onneksi mieleen myös kesä -enää neljä kuukautta siihen ;) Ilonaiheiksi luettakoon myös se, että huomenna on perjantai ja kenenkään ei tarvitse kouluttautua tai kirjoittaa esseitä tänä viikonloppuna.Hyvää viikonloppua!