Lumikenkäilyä

Se on loma nyt. Ja tietenkin kurkussa pesii joku siilinpoikanen. En anna sen häiritä kuitenkaan, vaan koetan rauhoittua joulutunnelmaan. Piparit ja kuuset on hoideltu tänään, ruokapuolesta ei tarvitse huolehtiakaan, lapsettomina menemme valmiisiin pöytiin. Toivottavasti pöytiä riittää, sillä lomaa on loppiaiseen asti. Ihanaa, ei voi muuta todeta.

Viimeiset työviikot menivät niin äkkiä, ettei kotona ole ehtinyt tehdä yhtään mitään. Siltä se näyttääkin. Oi voi, pyykit levällään ja pölykoirat tulevat iloisesti vastaan ulko-ovelle asti. Äkkiä tämä tästä kuitenkin järjestyy, täytyy vain saada joululahjatehdas pois olohuoneesta ennen kuin ajattelee siivoamista.

Viimeisen työviikon piristys oli työporukalla tehty lumikenkäilyretki. Olen harrastanut sitä ennenkin pari kertaa ja olen tykännyt tosi paljon. Tällä kertaa lunta oli vähänä, mutta umpisessa kulki ihan mukavasti. Saimme nähdä auringonkin pilkahtavan.


Suurin osa porukasta kulki jonossa, vaikka opas kehottikin menemään omia polkuja. Kokemattomat ajattelivat kuitenkin, että jonossa on helpompi. Kokeilin sitä hetken, ja se ei ollut kyllä helppoa eikä mukavaa. Pari ensimmäistä tallasi polun tiiviiksi, minkä jälkeen kaikki perässä tulevat liukastelivat polulla. Umpisessa kengät kantoivat eivätkä luistaneet.


Retki oli lyhyt, mutta antoisa. Kiipesimme Ounasvaaran huipulle. Joimme mehut Tottorakalla, sen alppinistien lähtömajan suojassa, mistä Tanja Poutiainenkin on maailmalle ponnistanut. Ihailmme auringonlaskua (yhdeltä) ja lähdimme takaisin. Päätimme työparini kanssa ehdottomasti hankkia lumikengät.

Minulle menee lasten kenkä, sillä olen aika pienikokoinen. Nyt minulla oli käytössä aikuisten kenkä, ja sillä olikin yllättäen haastavampaa kävellä kuin lasten lumikengällä, vaikka olin ajatellut, että isompi pinta kannattelee paremmin. Suuren pinnan hallinta oli kuitenkin haastavampaa.

Tsemppiä kaikille viimeisiin jouluvalmisteluihin. Minä en oikeastaan stressaa, kaupunkiin ei ole enää syitä lähteä, voin keskittyä naapureiden muistamiseen joulukortein ja piparien koristeluun. Ehkäpä jonkun hyvän leffankin ehtisi katsoa viiniä siemaillen. Glögi jäi ostamatta tänä vuonna, mutta ehkäpä hyvä niin, olisin juonut kuitenkin sen kokonaan yksin, kun mies ei glögistä piittaa ;)