Juhlakauden aloitus

Viime viikonloppuna polkaisimme juhlakauden käyntiin. Vietimme paitsi itsenäisen Suomen juhlaa, myös mieheni syntymäpäiviä. On oikeastaan hyvä, että hän on syntynyt joulukuun alussa, sillä siihen päivään mennessä on aina saatava kaikki joulupuuhat valmiiksi. Piparit on siis leivottu ja koristeet laitettu paikoilleen.

Tämä viikko on todella jännittävä ja todella kiireinen. Perjantaina matkaamme väitöstilaisuuteen Ouluun, ja minun tehtäväni on olla paitsi vieraana, myös esiintyä pitkästä aikaa pianon ääressä. Ohjelmistoa on löydettävä kolmeksi vartiksi, joten olen istuksinut viime aikoina enemmän pianon kuin tietokoneen ääressä, siitä johtuu taas muutaman päivän blogihiljaisuus.

Vaikka puuhaa on kovasti, valmistautuminen juhlaan on aina yhtä ihanaa. Luottokampaajani väkertää minulle lettikampauksen aamulla seitsemältä ja tunnin työskentelyn jälkeen suuntaamme kohti Oulun lääketieteellistä tiedekuntaa. Päivätilaisuuden asu on hiukan auki, mutta ainakin puen jalkaan Parikkani, tämä on niille sopiva korkkaustilaisuus. Iltajuhlaan ne ovat liian matalat.

Iltamekkooni olen oikein tyytyväinen, se on alelöytö. Jätettäköön vielä tarkemmat yksityiskohdat paljastamatta, mutta sanottakoon sen verran, että se on etiketin vastainen. Sulhoni ei suostu vuokraamaan frakkia, joten minun tulisi sonnustautua lyhyeen mekkoon. Emme kuitenkaan tienneet tästä akateemisesta etiketistä ennen kuin viikko sitten, ja silloin oli jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Jätetään vihkisormukset hotelliin, patsastelkoon sulho puvussaan, I'll keep my dress ;)

Jotta viikolle ei olisi liian vähän ohjelmaa, sattuu kirpparipöydän avaus ja joulukorttien postittaminenkin vielä samaan syssyyn. Nyt minun pitäisi olla kirjoittamassa kortteja... mutta halusin ehdottomasti tulla jakamaan kuvia itsenäisyyspäivästämme, tai oikeastaan joulukoristuksistamme. Toisinaan hämäryys on poikaa, tunnelman saa kohdilleen, kunhan jaksaa värkätä valotuksen kanssa. Rakastan jouluvalojen taittamaa hämäryyttä, tänään laitoimme vielä tulenkin takkaan räiskymään, koska pakkanen paukkui kolmessakymmenessä asteessa.

Vaan, nyt on mentävä muistelemaan, mikä oli Hilkka-tädin osoite ja pohtimaan, laittaako kortti flegmaattiselle pikkuserkulle vai ei... ei se koskaan postita itse, mutta jospa tontut muistavat minua, kun minä jaksan ilahduttaa sukulaisia ja ystäviä. Se on parasta joulussa -muistaminen :)