Uturoosa

 

kuva:nelly.cvcom

kuva:hm.com

kuva:nelly.com
 

Kehitin itselleni muutama viikko sitten pakkomielteen väristä, jonka nimestä minulla ei ollut silloin hajuakaan. Silmäni poimivat ihmisvirrasta vain tätä ihanaa väriä kukkivia vaatteita, housuja ja paitoja. Elloksen kuvastosta bongasin värille nimen uturoosa, se kuulostaa mukavalta. H&M käyttää väristä nimeä munakoiso ja Nelly.com kutsuu väriä ihan vain roosaksi. Voisiko tämä olla myös kanerva?

Olipa mikä hyvänsä, näen sen yhdistettynä mustaan ja harmaaseen -ja se näyttää ihanalta. Mutta. Asiassa on pikku mutta. Olen ostoslakossa, ja tällä kertaa se pitää. Tasan kuukauden vietän putkeen en osta mitään -päiviä. Eipä ole mitään himottanutkaan, elämä on niin kiireistä. Jumpat alkavat pyöriä, opinnot alkavat pyöriä ja työssä kiireen imuri on jo vetänyt minut pyörimään sisuksiinsa. Tällä viikolla vedetään pitkää päivää ja illat kerätään marjoja. Miksi niidenkin piti kypsyä kaikkien yhtä aikaa tänä vuonna? En ole mustikkakaudesta selvinnyt, kun viinimarjat jo putoavat puusta ja puolukat punottavat mökillä. Voiko marjojen poimimisesta repiä ahdistusta? Huooh. Ilmeisesti voi.

kuva:ellos.fi

Minun reseptini ahdistukseen on työmatkapyöräily. Kahdeksan kilometriä vilpoisassa säässä aamulla rauhoittaa mielen ja herättää. Iltapäivällä työasiat puolestaan tulee vatvottua jo työmatkalla eikä niitä tarvitse hautoa enää kotona. Sitä paitsi matkalla kuulee huisaa musaa, tehokuuntelussa on tällä hetkellä YleX ja sieltä bongasin tänään aivan mahtavalla flow:lla vedetyn lappilaisen kappaleen. Jos elämä ois näin iisii... kappale on niin uusi, ettei sitä vielä blogger löydä youtubesta, mutta hypätkääpäs linkistä Sodankylään ;)

Stepa: Gettounelmii