Palautetta postinaiselta

kuva: clipartof.com

Salittanee pieni avautuminen alkuun. Nimittäin. Onko teille koskaan postityöntekijä kuittaillut tilaamistanne paketeista? Minullepa on. Ja se ottaa pattiin. Tilailen koko nykyisen ja entisen ydinperheeni puolesta, koska se minulta sujuu vaivattomimmin ja minulla on rekisteröityminen usein valmiina. Paketteja siis tulee joskus jopa viikoittain. Sehän ei sinänsä mikään päätähuimaava määrä ole, mutta pienellä paikkakunnalla toki pistää silmään. Postirouvat ovat alkaneet kuittailla. Kuittailu on pientä huulen heittoa ja joskus huomauttamista siitä, että osaan jo paketin vastaanottovaiheen ulkoa. Koetan heitellä takaisin, mutta mieluummin asioisin kasvottoman asiakaspalvelijan kanssa kuin alkaisin vääntää vitsiä jokaisesta tilauksesta, jonka noudan. Huooh. Rasittaa. Tänään päätin boikotoida naisia ja valitsin mieskassan, vaikka kolme naista olisi ollut vapaana, sieltä sitten tuijottelivat, mutta senkös. Mies nimittäin ei kuittaile, itse asiassa harvoin muuallakaan saa miesasiakaspalvelijalta huonoa palvelua, ei siis postissakaan. Siltikään en löytänyt kuvaa tympääntyneestä poastinaisesta, vaikka annoin sille aikaani aika tavalla... ;)
Noh, tämmöinen purkaus tähän keskiviikkoon.

Ehkäpä postirouvien kanssa kiehahti ihan siitäkin syystä, että paluu sorvin ääreen on tapahtunut, ja ensimmäiset päivät tuntuvat aika raskailta. Erityisen raskasta työnteosta tekee sisäilmaongelma, jota toki korjataan, mutta joka tulee aiheuttamaan oireita vielä pitkään. Pakko painaa silti. Jotenkin käyntiin pääseminen vain on erityisen tahmeaa tänä vuonna. Muistan istuneeni palavereissa ennen lomaa ja muistan, että sovimme seuraavasta tapaamisesta ja sen aiheesta heti loman jälkeen, vaan mikä oli aihe ja milloin sitä seuraavaksi käsitellään, sepä ei tulekaan mieleen. Huomenna on luvassa vimmattua pöytäkirjojen lukemista. Jännää, miten muisti on niin erilainen. Visuaalisena muistan kaikkien asennot ja ilmeet palaverista, jopa joidenkin vaatetuksen, vaan ei tule mieleen, mitä puhuttiin. Samoin toki olen unohtanut kopiokoodit ja kaikkien koneiden käytön -tai no en kaikkiea, kahvinkeitin on muistissa :P Sähköpostin salasanan kirjoitin viisaana tänä vuonna ylös, yleensä olen sen joka lomalla unohtanut.

Vaan, eikös se oli hyvän loman merkki, jos ei muista mitään. Tässä ohessa pari kuvaa loman viimeisestä päivästä, jolloin ajoimme pois Kemijärveltä. Tulimme Luusuantietä, paikalliset tietänevät, muille vinkiksi, että Rovaniemeltä Itä-Lappiin kannattaa suunnata ehdottomasti tätä tietä. Se kulkee korkealla, koko ajan veden äärellä ja maisemat ovat hurmaavat. Tie tosin on vanhahko, mutkainen ja hiukan kuoppainen, joten hiukka eltaantuneiden sillien syömisen jälkeen en suosittele, tuli kokeiltua, kuopat laittoivat sillit uimaan aikamoista ympyrää. Tulipahan kerrankin pysähdyttyä oikein näköalapaikallekin, kun piti muutama silli vapauttaa takaisin luontoon.... ;) Riemukasta loppuviikkoa, helteet ja lomat loppuivat, mutta so not. Ens vuonna sitten taas, edellisen loman on loputtava, jotta uusi voisi alkaa, niinhän nuo vanhat ketut sanovat.