Elokuvallinen huone

Niin sanottu elokuvahuoneemme alkaa olla valmis. Saimme vihoin Yle Teeman Elokuvan viikko -julisteet printattua kehystettyä ja laitettua seinään, ja muutoinkin tyyli on elokuvallinen. Ei ole muuten mikään simppeli homma laittaa tauluja seinään jonoon, kun on asialla kaksi akateemista perfektionistia. Siinä mitotaan muutama tovi ennen kuin vasara heilahtaa. Tekisipä mieli kertoa muutama yksityiskohta myös tämän päivän tapetointisessiosta keittiössä, mutta sanonpa vain sen, että useampi tunti vierähti eikä yksikään vuota ole vielä seinässä. Näin. Mutta. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty.

Silmä lepää elokuvahuoneen kuvissa, vaikka ne ovat huonoja. Valo ei riitä, varsinkaan, kun ikkuna on vuorattu Hemtexin tukevilla vuoritetuilla mustilla verhoilla.Tuntuu kuitenkin mukavalta, että jokin huone on ikään kuin valmis. Taulut voat seinillä, kangas valmiina ja elokuviakin on katsottu. Eilen katsoimme Sinä päivänä Anne Hathawayn Oscar-voiton innoittamina. Hän osaa kyllä näytellä, mutta itse leffa oli surullinen. Niin oli myös 500 Days of Summer, jonka katsoimme viikko sitten. Teettäneekö tämä talouden huono tila jopa inhorealistisia surullisia elokuvia, jotta ihmisille tulisi parempi mieli verratessaan omaa elämäänsä leffan kurjuuksiin.

Pidemmittä puheitta tässäpä kehystetyt julisteet ja ratkaisumme katsottujen leffojen säilyttämiseen. Teline löytyi Iskusta ja on hintansa väärti, mukavan moderni pilkahdus muuten retrosävyihin kietoutuneessa huoneessa. Sohvaan löytyivät värikkäät tyynypäälliset heräteostoksena Anttilasta siitä läpi kävellessäni. Andy Warholen hopeiset ovat puolestaan niin vanhat, että niiden alkuperää enää edes muista. Mieluisat ne kuitenkin ovat.