Vinkkejä Dubrovnikiin

Aloitan matkapostaukssarjani sieltä, mistä matkammekin alkoi. Ennen ensimmäisen kohteen, Dubrovnikin, esittelyä on kuitenkin todettava muutama sana kuluneista pentupäivistä. En olisi arvannut, että pennun kanssa on näin rankkaa -hyvässä mielessä :) On aivan kuin meillä olisi oikea vauva. Koira syö, nukkuu, pissaa ja vaatii seuraa samoin kuin ihmislapsi. Ruokailu on 4-5 tunnin välein, joten vierailut ja leikit on ajoitettava tarkasti, jotta noudatetaan 1/2h ennen ja 2h jälkeen ruokailun rahoittumista. Öisin koira ei syö, mutta pissalle sen on päästävä, joten heräämisiä on kuten ihmisvauvankin kanssa. Ehkä tämä kaikki on meille hyvää harjoitusta ;) Emme kuitenkaan kadu, meillä on ihana koiraherra kasvamassa kanssamme.

Dubrovnikista sen sijaan päälimmäisenä jäi mieleen kaupungin kauneus -ja ne portaat. En lähtisi kaupunkiin lasten tai huonokuntoisten kanssa. Kaikki on portaiden takana vanhassa kaupungissa. Sen ulkopuolella puolestaan ei ole oikein mitään nähtävää, joten kohde on ehdottomasti pareille ja lapsiperheille, joissa lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät väsy helposti.

Kuvittelin Kroatian hintatason olevan halpa, mutta eihän se ollut. Dubrovnik oli vain hiukan Suomea halvempi, samoin oli saarten laita. Kroatian näkeminen oli kuitenkin rahan ja vaivan arvoista. Missään en ole vielä nähnyt yhtä kirkkaita vesiä. Talotkin vetävät kauneudessaan vertoja Kreikalle. Illalliselle tavanomaisessa ravintolassa sai kahdelle hengelle viineineen varata noin 40 euroa. Ruokakauppaan aamiaistarvikkeiden ostossa hujahti niin ikään helposti 40 euroa. Välipalaa saimme noin kympillä leipomoista ja kauppojen valmistiskeistä. Emme kokkailleet itse, ei ollut välineitä emmekä olisi kyllä jaksaneetkaan.

Dubrovnik on Kroatian kolmanneksi suurin kaupunkin, mutta siellä oli todella turvallista. Ryöstöjä tapahtuu vähän ja muutenkin kaikkina aikoina saa liikkua vapaasti. Itse nautin siitä suunnattomasti. Esimerkiksi Barcelonassa olin ajoittain ihan hermoheikko ilta-aikaan, kun kaikenlaisia hiippareita pyöri joka kulmalla. Iltaohjelmaa Dubrovnikista tosin saa hakea. Perinteinen irkkupubi sieltä löytyy ja pari muuta, paikalliset nuoret niissä käyvät, jos sekaan haluaa, niin siitä vaan. Itse nautimme mieluummin lasillisia huoneessa näkymiä ihaillen. Majoitukseksi suosittelen apartementosta eli huoneistoa jonkun kodissa vanhassa kaupungissa. Hotellit olivat kaikki kaukana ytimestä, niissä ei varmaan pääse samalla lailla tunnelmaan.

Nähtävyyksistä suosittelen kaapelivaunulla kukkulan huipulle ajamista ja vanhan kaupungin muurin kiertämistä. Kukkulalle kannattaa mennä päiväseltään, jos haluaa nähdä jotain. Suurin osa suuntaa lasilliselle auringonlaskun aikaan. Ruuhkasta on paha repiä romantiikkaa, joten itse nautin lasilliseni suosiolla jossain ihan muualla. Vanhan kaupungin muuri sen sijaan on kansoitettu aamusta iltapäivään turistiryhmien marssiessa siellä jonossa kuin asuntomessuilla. Itse menimme tunti ennen sulkemisaikaa ja saimme kävellä ihan vapaasti, se oli nautinnollista. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, tykkään matkoilla pyrkiä ylös, josta näkee kokonaisuuden.

Ruokana nautimme kalaa. Merenrannalla liharuoat kannattaa usein unohtaa, sillä kala on niin herkullista. Oma suosikkimme on grillattu mustekala, sitä taisimme nauttia lähes joka ilta. Syömme lomakohteissa paikallisten tavoin siten, että tilaamme useamman annoksen ja jaamme kaiken keskenämme. Emme suosi suomalaiskansallista lautanen/henkilö tapaa, sillä silloin ei saa maistella niin monta eri ruokalajia. Usein tilasimme esimerkiksi pastan alkuruoaksi ja jaoimme sen. Pääruoaksi tilasimme pari eri kalalautasta, jotka niin ikään jaoimme. Joissain ravintoloissa saa pyytää ylimääräisen lautasen jakamista varten, joissain ne annetaan valmiiksi. Jakamisesta kannattaa mainita tilatessa.

Sellaisia vinkkejä Kroatiasta. Paikka oli kaunis ja voisin kuvitella palaavani, näimme nyt vain etelän. Kroatilaiset puhuvat englantia todella hyvin, jopa vanhat ihmiset osaavat kielen. Maa on hyvin eurooppalainen, helppo, jopa Kreikassa mantereella on jotenkin itäisempi tunnelma kuin Kroatiassa. Italialaiset vaikutteet ovat siis merkittävämmät kuin Jugoslavian aika. Jos siitä haluaa merkkejä nähdä, kannattaa kuulemma suunnata Albaniaan ja Montenegroon. Seuraavaksi menisin Kroatiassa ehkä Splitiin ja jollekin toiselle saarelle. Kesäisin katamaraanit kulkevat hyvin saarten ja suurten kaupunkien välillä. Myös Kreikan ja Kroatian välillä kulkee laivoja, ne ovat siis myös yhdistettävissä samaan reissuun. Kertoilen myöhemmin Korculan saaresta, jolla viivyimme viikon. Kaiken kaikkiaan loma oli ihana, eniten kaipaan aurinkoa, huooh.... Rusketus on häivähdys vain enää. Ulkona on nytkin seitsemän astetta ja päivällä kuljimme kevyttoppatakissa, voitteko kuvitella....hrrrr.