Nyt olen kiihkeästi lueskellut pentuasioita ja miettinyt, mitä kotiutuva vauva tarvitsee heti ja minkä voi hankkia myöhemmin. Onneksi on olemassa internet, sillä en olisi millään ehtinyt kirjastoon koirakirjoja lainaamaan, vaikka niitä toisaalta olisikin kivempi lukea. Mieheni on koirakonkari eikä paljon pennunkasvatusohjeista piittaa, vaikka minun mielipiteeni onkin, että olisi parempi piitata. Hänen koiransa oli aika kieroon kasvanut lellikki, jos minulta kysytään,mutta niin kai se on tässäkin tapauksessa, että omat lapset rakkahat, muiden katalat kakarat....
Naksutinta ilman en ilmeisesti pysty elämään, se on selvinnyt tähän mennessä. Myöskin kupit on tottakai oltava. Koiran pedistä olemme mieheni kanssa eri mieltä. Minusta olisi mukavaa ja turvallista, jos pennulla olisi oma pesä, mutta mieheni nauraa koiranpetikuvilleni. Mitähän mieltä tästä nyt pitäisi olla? Toisaalta olisi tietysti helpottavaa, jos selviäisin vaikkapa huovalla eikä tästä asiasta tarvitsisi stressata, mutta toisaalta haluan, että pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. Vinkeistä tässä ja muussa asiassa olen kiitollinen :)
Ruokinta-asiat tuottavat nekin päänvaivaa, mutta niissä saan varmasti apua kasvattajalta. Varmaan myöskin pentupanta lähtee mukaan sieltä. Leluja aion hankkia ulkomailta, uskon, että vinkupossu ei ole siellä kultaa kalliimpi niin kuin täällä vaikuttaa olevan.... Hohhoijaa, yleensä keväällä lasken päiviä lomaan, mutta nyt tassu on jarrupolkimella. Tuntuu, etten mitenkään ehdi tehdä kaikkea ja toisaalta tuntuu myös, että kotiin tultua väsyttää niin järjettömästi, etten edes jaksa tehdä mitään. Tässä kuvituksena on pari kuvaa pentueestamme. Emme vielä tiedä, kuka heistä on meidän koiramme, mutta viikon päästä se selviää, kun matkustamme katsomaan viikareita. Mukavaa keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti