...on haaste, jonka aloitti
All I Ever Wanted -blogin Karla, joka tuskaili sen kanssa, että hänen vaatekaapistaa löytyy 201 vaatekappaletta, mikä tuntui hänestä paljolta. Minua alkoi melkein pyörryttää. Minun vaatekaappini lukemaan voisi laittaa melkein nollan perään, olen varma, että minulta löytyy parituhatta vaatekappaletta. Jos pari sataa järkytti Karlaa, minun kohdallani voisi puhua shokista.
 |
| kvua:blog.inonit.in |
Karla kehotti pohtimaan
: "Shoppaatko sinä suruun? Iloon? Ilman erityistä syytä, koska se on mahdollista? Tarvitaanko joku syy?" ...ja minähän pohdin. Olen oikeastaan tässä ostoslakon aikana miettinyt sitä aika paljonkin. Ostan kovasti tavaraa ja vaatteita vain siksi, että ne miellyttävät minua ja alan haluamaan asioita. Toisaalta minusta tuntuu, että olevan vasta nyt löytänyt tyylini ja päivittämisen tarpeita löytyy. Myös varallisuus alkaa olla sitä tasoa, että on mahdollisuus hankkia niitä asioita, joita oikeasti haluaa. Toisaalta ymmärrän, että pienenä silloin harvoin kuin yrittäjä-äitini oli vapaalla, menimme aina äidin kanssa shoppailemaan minulle vaatteita. Ne päivät olivat ihania, ja kaikki ne seuraavatkin päivät olivat ihania, kun sain laittaa uusia vaatteita päälle ja kaikki ihastelivat niitä. Shoppailu rentouttaa ja tuo hyvän mielen, mutta shoppailun jälkeen tulee aina leivä morkkis siitä, miksi ostin jotakin, mitä sataprosenttisesti en ehkä tarvitse. Joskus toki tunnen ihan vain ääretöntä tyytyväisyyttä hyvästä löydöstä ja iloa uudesta asiasta, varsinkin, jos olen suunnitellut hankintaa pitkään.
 |
| kuva: beat102103.com |
Jotenkin tämä ostamattomuuskuukausi ja Karlan postaus saivat minut päättämään, että entistä enemmän tästä lähtien mietin, miksi oikein ostan. Yritän jatkossa todella pohtia, tarvitsenko asiaa, jota alan haluta. Shoppailu on toisaalta mahtavaa, mutta onneksi nykyajan nettiostosmahdollisuus mahdollistaa myös katumisen. Aina voi palauttaa ja tämän kuukauden aikana tapahtuneet repsahdukset olen korjannut laittamalla tavarat takaisin. Se on tuntunut oikein hyvältä. Varsinkin ahdistuneena eksyy nettikauppoihin ja selailu rentouttaa, aina ostoskoriin eksyy tavaraa, joskus suljen korin lopetettuani, joskus klikkaan tavarat kotiini, jotta ehdin pohtia enkä kadu myöskään ostamattomuutta. Toisaalta järkevien ostosten, kuten sukkahousujen, t-paitojen ja vaikkapa kumikenkien, ostamista lykkää kaikkein pisimpään. Jotain täysin järjestöntä taas pystyy ostamaan heräteostoksena... Hassua.
 |
| kuva: moviesmackdown.com |
Tällä hetkellä käyn myös kovaa raivausta 15 vuoden varastoissani. Minulla on ollut kirpparipöytä parin kuukauden välein ja olen tienannut mukavan summan, vaatekaappien tyhjeneminen keventää myös mieltä. Toisaalta olen tajunnut, että joitakin vaatteita yhä tarvitsen muun muassa maalaukseen (oikeasti!) tai mökille. Tuntuu hyvältä kuluttaa joku vaate ihan loppuun ja heittää se sitten kaiken palvelleena H&M:n keräykseen tai vastaavaan lumppukeräykseen, jossa se vielä kerran hyödynnetään biopolttoaineeksi.
En siis tällä kertaa ala laskea vaatteitani, mutta haastan kaikki teidät lukijat pohtimaan samaa asiaa, olipa kyse vaatteista tai sisustuksesta. Mitä me todella tarvitsemme ja miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti