Gifts for him -last minute tips

Jonkun mielestä nyt on sopiva aika aloittaa lahjojen ostaminen, mutta minä mielelläni lopetan tähän aikaan. Toivon, että minun ei tarvitse hakea enää yhtäkään pakettia postista, nimittäin siellä on näihin aikoihin aivan jäätävät jonot. Tänäänkin jonottelin isäni pakettia puoli tuntia, täällä päin kun noilla postin asiakaspalvelijoilla ei ole "mikhään kiiiiiiiire". Justiin.

No, mutta, jos nyt vasta aloitatte, tässä muuta pieni Internet-vinkki, mitä ostaa lahjaksi miehelle, gifts for him as we say in blogi language ;) Totuuden nimissä tiedän, ettei minun blogiani lue yksikään mies, edes omani, joten en puutu tuohon gifts for her -osioon ollenkaan. Itse ostan mieluiten lahjat netistä, koska siellä valikoima on kattava ja tuotteen voi palauttaa. Aika monilla kaupoilla on 30 päivän palautusaika näin joulun aikaa. Joten jos lahjan noutaa joulukuussa, sen ehtii vielä joulun jälkeen palauttaa, mikäli lahjan saaja ei ole siihen tyytyväinen tai koko on väärä. Toinen syy nettiostoksiin on toki kylän tarjonta. Vaikka se Rovaniemelläkin on parempi kuin aikoihin, veljet rajan takaa tulevat bussilasteittain viemään parhaat päältä. Siihen kyynärpääsotaan en itse viitsi vaivautua.

tuottee: haijaa.fi

Minun mieheni ja myös isäni ovat urheilullisia, joten parhaat lahjat löytyvät urheilunettikaupoista. Niistä parhaimmaksi palvelultaan ja hinta-laatusuhteeltaan olemme havainneet haijaa.fi-kaupan, johon keskitämme melkein kaikki hankintamme. Joka paikan höylä tarvitsee ainakin sukkia, pipoja ja hanskoja. Myös tuulenpitävät alkkarit olivat ainakin oman mieheni toivelistalla. Merinovillainen aluskerrasto on sekin sellainen hankinta, johon itse harvoin raaskii ryhtyä, mutta joka todella kannattaisi ostaa. Se on kylmien kelien pelastus.

tuotteet:Stadium.com

Myös vaatevalinnoissaan mieheni on urheilullinen. Ja tarkka. Niin kuin isänikin.... Miten niin naiset valitsevat isänsä kaltaisia? Noh, minun on kuitenkin turha alkaa ostaa kummallekaan läheiselleni useissa blogikollaseissa nähtyjä yöpaitoja tai aamutakkeja. Ainoat vaatekappaleet, jotka kumpikin varmasti hyväksyy, ovat t-paidat, joko urheilupaidat tai vapaa-ajan teepparit. Sellaisia olen löytänyt kummallekin muun muassa Stadiumista, jonka verkkokauppa toimii mainosti, ja jonka bonusjärjestelmä on kannustava. Vaihdot ja palautukset ovat sujuneet vaivattomasti. T-paitojen lisäksi Stadiumista löytyy paljon muutakin urheiluhenklistä vapaa-ajan vaatetta. Varsinaiseen urheiluun olen harvoin löytänyt sieltä mitään, silloin täytyy turvautua alan liikkeisiin. Tosin lautailussa Stadium tekee poikkeuksen, siihen lajiin emme ole muilta ketjuilta löytäneet mitään.

tuotteet:cdon.com

Turvallisin valinta lahjaksi on kirja. Joka vuosi hankin muutaman kirjan. Joskus ne menevät pieleen, mutta parhaassa tapauksessa lahjan saajat vaihtavat saamiaan kirjoja jo samana päivän, jos valinnat itselläni menevät ristiin. Vanhemmalle miehelle hankin faktaa ja historiaa, nuoremmalle tarinoita, mielellään palkittuja. Mitää kevyttä kumpikaan ei lue. Sen sijaan kevyt viihde kelpaa heille elokuvina. Nämä tuotteet olen joustavimmin saanut hankittua cdon.com-verkkokaupasta, joka toimittaa nopsasti tuotteet kotiin asti.

Toivottavasti vinkeistä on hyötyä. Nämä ovat sellaiselle miehelle, joka hymähtelee pyjamille ja partavesille hyväntahtoisesti, mutta jonka silmät kiiltävät ilosta uuden teknologian tai hyvien kirjojen parissa ja joka vapaa-ajallaan mieluummin urheilee kuin istuu after workilla ;) Näistä kollaaseista löytyy vain yksi omalle miehelleni hankkima tuote, vaikkakin paljon samantapaisia, jääköön tämä lahja kuitenkin paljastamatta, hän seuraa kollaasien rakentelua hyvin kiinnostuneena. Joulu saa meidät kaikki jälleen lapsiksi, eikö totta? :) Mainittakoon vielä, että tämä postaus ei ollut sponsoroitu.

Työmaalla

Tänään olen totisesti tehnyt viikon kuudennen työpäivän täällä kotosalla. Eilisten pikkujoulusuunnitelmien murennuttua pipariksi nousevan kuumeen takia, päätin, että tänään herään aikaisin ja laitan joulun valmiiksi. Kun lukee eteläläisten blogeja, tuntuu siltä, että hötkyilen liikaa tämän joulutuksen kanssa. Vaan kun katsoo ikkunasta ulos, tuntuu, että olen kuukauden naapureita jäljessä. Täällä on oikeasti heitetty parhaassa tapauksessa kynttelitköt ikkunaan jo lokakuun puolivälissä.

Heiluin kuin heinämies, ja taisipa se kuumekin ottaa siinä muutamat lukemat päivän mittaan, vaan en malttanut mittailla. Taustalla hiihtelivät oman kylä pojat ja muiden kylien tytöt sijoille "ynnä muut" Rukan talvilajien kisoissa, ja minä päätin jaksaa niin kauan kuin ne jaksavat hiihtää. Nyt noin kahdeksan tunnin työn jälkeen, voin todeta, että kaikki on melkein valmista. Kuvaamiseen asti en vielä päässyt, voimat loppuivat kuuden maissa, istahdin sohvalle enkä enää noussut ylös.



Sen sijaan heitän eetteriin viime viikon kuvat lampusta, josta olemme haaveilleet pidemmän aikaa. Iskin silmäni Vepsäläisellä Design House Stockholmin -työmaalamppuun. Koskapa olemme jonkinlaista industrial-henkeä tänne tavoitelleet, aloitin suostuttelupyynnöt miestäni kohtaan. Kuten todettua, meillä sisustetaan yhdessä, lamppuja hankitaan yhdessä. Hänkin piti onneksi kuitenkin tästä lampusta -mutta ei lampun hinnasta. Eräänä maanantaina mies kantoi yllättäen Clas Ohlsonilta taidokkaat kopiot Design House Stcokholmin lampusta. Hän sanoi, että kokeillaan näillä ensin ja hankitaan sitten aidot, jos miellytään.

Siinä ne nyt killuvat. Periaatteessa en pidä kopioista, mutta nämä ovat sen verran erikoiset, että on hyvä hiukan totutella niihin ennen kalliimpia hankintoja. Toisaalta aidon voi laittaa myös pöydälle, joten teemaa voi jatkaa työhuoneeseen vaikkapa valkoisella lampulla myöhemmin. Tykkään kyllä kovasti niiden luomasta tunnelmasta, mutta arvaan, minkälainen ilme anopilla on, kun hän tulee miehen synttäreille ensi viikolla ja näkee lamput... ;)

kuva. vepsalainen.com

Jouluinspiraatiota

Miten nämä viikot menevät niin nopeasti? Ensi viikonloppuna on jo adventti ja silloin aion räjäyttää koristepankin pitkin huushollia, johan se on aikakin ;) Käteni ovatkin jo syyhynneet koristeiden kanssa, esillä ovat vasta valot ja pari iiiiihan pientä tonttua. Inspiraatiota koristeluun haen näistä kuvista.

Kuva: style-filescom

Minun jouluni on valkoinen, harmaa ja sininen. Punaiset sävyt ovat sallittuja vain kukille ;) Jotenkin punainen ei ole koskaan sopinut tyyliimme, olemme kokeilleet. Vuosi vuodelta joulu on runsaampi, se on arvokas, mutta kodikas. Ensimmäisenä yhteisenä jouluna mies salli vain joulusukan ja yhden sinisen tontun pienen muovikuusen rinnalle, nyt hän on jo höllännyt ja uskaltaa intoilla joulusta.

Kuva: http://www.psbydila.com/inspiration-christmas

Juhlakautelle alkaa adventista. Silloin on lupa koristella ja alkaa fiilistellä joulua ihan kunnolla. Joskus olemme käyneet Vesperissäkin, mutta emme enää viime vuosina. Varsinainen ensimmäinen huipentuma on itsenäisyyspäivä, jolloin on mieheni syntymäpäivä. Silloin juhlimme isosti ja koti on viimeistään kunnossa, rakastan itsenäisyyspäivää. Silloin on tapana myös leipoa pipareita, jotka sitten riittävätkin jouluun asti. Äitini tekee omalla reseptillään taikinan, minä leivon ja miehet koristelevat taiteellisella luovuudellaan. Usein käy niin, ettei kauniita pipareita meinaa raaskia syödä. On mukavaa, että miehetkin osallistuvat joulun laittamiseen ja sisustamiseen yleensäkin. Minun on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa miehet eivät olisi kiinnostuneita kodin ulkonäöstä, sillä vanhahko isäni on aina ollut edelläkävijä. Onneksi löysin samanlaisen miehen, jolle myöskään verhon väri ei ole yhdentekevä.

Kuva: http://cdn1.cdnme.se/

Joulu on ovella tosi pian. Aika tuntuu nyt kuluvan nopeasti, sillä kolme kertaa viikossa osallistun Crossfit-treeniin tavoitteena mikäs muu kuin "jouluksi kuntoon". Tällä lajilla se varmaan onnistuu, tosin alussa keskitymme tekniikkaan, nyt flunssaisena se sopii ihan hyvin, en olisikaan halunnut tilata itselleni vakavampia sairauksia rehkimällä liiaksi. Lauantaina en kuitenkaan lupaa levätä, silloin aion laittaa tuulemaan, haluan, että joulu on valmis, kun mieheni tulee kursseiltaan iltapäivällä. Mutta ei kerrota sitä hänelle... ;)

It's Christmas Time in the City...

Joululaulut soivat Helsingin kentällä ja vieressä bisnemies irvistelee Joulumaalle, kaipa se on täältä aika kaukana tuo joulumaa, henkisesti ja fyysisesti. Hikoilen talvitamineissani japanilaisturistien keskellä ja mietin, oliko tämä nyt hyvä reissu. Kaipa se oli. Opinko uutta? Enpä tainnut oppia, mutta tajusin sen, kuinka hyvin asiat ovat pohjoisessa omalla alallani ja oikestaan koko elämässä. Perusta on vankka ja yhtestyötä tehdään koko Lapin tasolla. Oikeasti tunnemme toisemme ja välitämme toisistamme. Se on jotain, mihin täällä ei ole mahdollisuuksia, porukkaa on liikaa. Se on itse asiassa jotain, mitä he eivät pysty edes käsittämään, vaikka kuinka yritän selittää. Ja täällä muuten moikataan naapuria, ja muuten vain tutun näköisiä ihmisiä, vaikka joku väitti, että Suomessa ei niin tehdä ;)

Reissu oli sen verran kuluttava, että lupasin itselleni tulevaan väitöstilaisuuteen iltalaukun. Löysinkin sen yllättävän halvalla. Mutta täytyy tunnustaa, että sekosin ihan täysin Stockan laukkuosastolla. Siellä vierähti melkein pari tuntia. En ollut tiennyt, että siellä on noin hyvä tarjonta. Kukkaro kuitenkin käski minut pois haaveilemasta lopulta. Sitä jouluosastoa en tainnut löytääkään. Jos löysin, en kyllä ymmärrä, miksi ihmmiset kohkaavat siitä. Pari tonttua.... toisen niistä otin äidille tuliaisiksi. Ehkä valikoima kuin valikoima olisi kalvennut joulukaupunkimme tarjonnan rinnalla.

Perinteinen Zaralla pyörähdyskin piti suorittaa. Sielläkin homma lähti lapasesta perinteiseen tyyliin. Onneksi löysin myös joululahjoja. Pikkujoulutoppikin lähti mukaan. Tottakai sorruin myös pariin muhkeaan villatakkiin
ja huiviin. Sallin ne itselleni. Joulua varten kaikki on valmiina, säästölinja alkakoon, näkkileivän syönti pari viikkoa tästä eteenpäin on ihan fine, kyllä sitä jouluna sitten taas saa oikeaa ruokaa riittämiin.... heh.

Kaiken kaikkiaan Helsinki hämmentää kerta kerralta enemmän. Mihin ne kaikki ihmiset juoksevat? Miksi ne juoksevat ratikoiden perässä, vaikka ratikoita tulee viiden minuutin välein? Miksi kaikki törmäilevät? Kolme miestä onnistui solmiutumaan lentolaukkuuni, he vain juoksivat pahki siihen ja yhtäkkiä se oli jotenkin heidän jalkojensa välissä. Kolmannen kohdalla repesin ihan totaalisesti ja arvaatte, että mies ei ottanut sitä kovin hyvin, kummaa koheltajasakkia nämä pääkaupunkilaiset. Onneksi kohta saa taas hengittää vapaasti. Nuorempana halusin muuttaa Helsinkiin, niin kuin kaikki täällä "landella", onneksi elämä päätti toisin. Olisin varmaan oppinut elämään siellä ja tykännytkin siitä, mutta parempi näin. Ei tarvitse juosta.

Kun vauhti hiljenee...

Tämä viikko on ollut jälleen tosi raskas. Alanko toistaa itseäni? Otimme pikku speed up -sessiot joulun laittamisen kanssa ja saimme itsemme todella kärttyisiksi. Sitten yhtäkkiä tajusimme, että koko talo on nyt siivottu, jouluvalot roikkuvat lähestulkoon joka ikkunassa ja voimme pysähtyä. Noh, senhän tietää, mitä siitä pysähtymisestä seuraa.... kurkku on kuin beduiinin sandaalinpohja ja huominen lentäminen tässä tulehdustilassa kauhistuttaa enemmän kuin retki Saharan poikki.

Lennän huomenna opiskelemaan Helsinkiin pariksi päiväksi. Sen tulisi näillä näkymin olla viimeinen reissu siihen suuntaan vähään aikaan. Sääennustetta katsoessa huominen lähtö ei kauheasti houkuttele. Täällä on tällä hetkellä -15 astetta ja ihana auringonpaiste haloilmiöineen kaikkineen. Helsingissä näyttää tulevan vettä kuin aisaa ja lämpöä viisi astetta plussan puolella. Ei mulla ole enää yhtään järkevää syystakkiakaan kaapissa. Mitä ihmettä ne ihmiset siellä pitävät päällään tähän aikaan?

Huomisen reissun lisäksi kipeytyminen vaikeuttaa ensi viikolla alkavalle Crossfit-kurssille osallistumista. Ajattelin mainoksen nähdessäni, että nyt hikoilen itseni jouluksi kuntoon ja ilmoittauduin, pääsin varasijalta sisään ja iloitsin itseni pähkinöiksi. Nyt huippurankkaan treeniin osallistuminen maanantaina mietityttää, jospa tämä olisi tällainen 24h sairaus.... Noh, raportoin maanantaina, kuinka minulle käy. Pitää toivoa, että ryhmä olisi rapakunnossa, että pysyisin perässä. Harmi, odotin aloitusta kovasti.

Yksi ja ainoa ilonaihe tällä hetkellä on se, että minä voitin. Viime viikonloppuna hain siistiin kotiini postista paketin, jossa olivat voittamani Marimekon tuotteet, jotka sopivat kotiimme paremmin kuin hyvin. Voitin tuotteet kilpailusta White&Black -blogissa, yhdessä minulle mieleisimmistä sisustus- ja inspiraatioblogeissa. Käykääpäs tsekkaamassa, sieltä olen löytänyt monena vuonna jo ihana vinkkejä muun muassa jouluvalmisteluihinkin, tänäkin vuonna täytyy kokeilla ainakin risutähti :)

Tässä kohti voisin todeta niin kuin oman kylän poika Antti Tuisku TTK:ssa: "Mahtavaa, en ole ikinä voittanut mitään, edes hiihtokilpailuja!". Minun kohdallani tosin hiihto olisi kääntynyt ykköstilaksi, jos listaa olisi luettu lopusta alkuun.... Noh, mutta tällainen yllätys kumminkin. Täytyy varmaan lotota tänä viikonloppuna, jos tämä on vaikka uuden voitokkaan elämänvaiheen alku ;)

Joulunavaus

No se siitä siivoamisesta sitten... Haltiouduimme äidin kanssa Napapiirin joulumaailman valoista, äänistä ja näkymistä (tuoksuna hot dog, joten se ei niin...) niin paljon, että kaikkea ihastellessa vierähti kolmatta tuntia. Ehdimme juuri ajoissa kotiin toteamaan, että Tanja ei pärjännyt. Sukulaistyttömme Soppelasta ei päässyt kai edes tv-kuviin.

Tämä päivä oli juuri sopiva joulumaailmassa vierailuun, sillä koko muu väki oli kaupungin joulunavauksessa tai Prisman etupäivillä. Tuon jälkimmäisen muuten koin pitkästä aikaa perjantaina puoliltapäivin etsiessäni pyöräilykenkiä ja täytyypä todeta, että tuohon asiakasomistajapäivähulluuteen en lähde toista kertaa. Ihmiset pyörivät kuin puolukat, vaikka näin shoppailun ammattilaisena tuo 15 prosenttia ei nyt ole oikeastaan yhtään mitään.. :D Eikä löytynyt spinningkenkiäkään.

Ylläolevassa kuvassa näkyy päivän paras ideabongaus. Led-valon ympärille oli yhdessä joulumaan joulukusessa kieputettu pumpulia, ja valo kajasti pumpulista kuin lumen alta. Kerrassaan mahtava! Tosin täytyy näin järki-ihmisenä taas päästää valloilleen ajatus paloturvallisuudesta... Noh, mutta ideana hieno, niin kuin moni muukin idea Napapiirilla. Siellä oli eri instanssien suunnittelemia joulupuita, hellyttävin oli käyttökoirien puruluilla koristeltu puu ;) Näyttävin oli ehkä tämä valaistu koivu, koivut jotenkin viehättävät minua, en ole koskaan ollut tummien puiden ystävä.

Jotenkin nyt alkaa tulla joulumieli. Lahjatkin on oikeastaan jo ostettu, joten voin alkaa nauttia joulun tunnelmasta. Harmi vain, että ensi viikonloppu tuhraantuu pitkälle Helsingissä, jossa ei varmaan ole joulusta tietoakaan, jollei Stockalle suuntaa... Täällä maisema oli tänään jotenkin aivan sykähdyttävän kaunis, kaikkialla oli syvän sinistä, aukioiden suurissa kuusissa jouluvalot ja kuusten yllä täysi pyöreä kuu. Voiko olla mitään kauniimpaa! Jos viime viikon harmaus masensi, niin nyt se kaikki harmaus on väistynyt joulun tieltä, kaupungin innoittamana myös ihmiset ovat laittaneet omia valojaa jo esille. Minunkin oli tarkoitus laittaa tänään, mutta en ehtinyt. Toistaalta yöllinen myrsky olisi voinut siirtää rakennelmat naapurin puoelle, jollei kauemmaksikin. Toivottavasti aamulla ei herätä siihen, että sähkölämmitys on mennyt pois päältä.... Hrr, voi ilmastonmuutos sentään. Mukavaa joulundotusta sinnekin, kai sitä nyt voi virallisesti alkaa odottaa...eihän tässä enää ole kuin viisi viikkoa h-hetkeen, ja odotus on parasta.

Epäonnistunut metsästysretki

Olin valmistautunut hyvin. Oli koneella kaksikymmentä minuuttia yli 11, typäivä sattui loppumaan ennen lounasta (oikeasti). Kun ohjelma kaatui, hain välipalaa, jossa oli proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja, jotta aivoni toimisivat mahdollisimman nopeasti. Esseen kirjoituksen lomassa jonottelin pari tuntia ja odottelin vuoroani. Vihdoin pääsin sisälle, mutta myöhästyin. Paikalle oli ehtinyt minua parempia metsästäjiä. Versace-kierroksella onnistuin paremmin.

Sain kuitenkin yhden tuotteen himoamistani artikkeleista, saappaat. Tiesin, että naisten puolelle ei kannata edes yrittää, ruuhka on siellä suurin. Menin suoraan lastenosastolle. Jäin ihailemaan korviksia liian pitkäksi aikaa ja neule, jonka olin jo klikannut koriini, ehti mennä. Unelmani villa-alpakkasekoiteneuleesta on nyt mennyttä, täytyy odottaa tyytymättömien palautuksia. Nämä alla näkyvät jäivät käteen, jään odottamaan niiden saapumista. Huh, rankkoja nämä metsästyspäivät. Nyt palaan taas normaaliin arkirytmiin, onneksi essee tuli kirjoiteltua tämän tohinan lomassa ja sen osalta saan vetää viivan to do -listaan. Miten te onnistuitte kyynärpäätaktiikassanne H&M:llä Isabel marantin vaatteiden kanssa? Kiinnostuitteko edes? Olisipa ollut hauskaa katsella webbikamerasta oikeaa käsirysyä Helsingin, Turun ja Tampereen kaupoissa. Siellä en edes olisi halunnut olla, tämä nettiryysis lienee pientä siihen taisteluun verrattuna ;)