DIY: tyynyn tuunaus

Pitkästä aikaa tein käsityöitä. Monet vauvan sukat ovat olleet ajatuksessa ja omat reisivillasukatkin viime talvelta vielä vaiheessa. Vauvat lähtevät kouluun ennen kuin saan tätä menoa sukkia valmiiksi. Miksi on aina niin kiire? Viime lauantaina oli kuitenkin otettava aikaa ja toteuttava nimpparilahjaidea, jota varten tarvikkeet oli hankittu eikä muita vaihtoehtoja siinä viime tingassa lahjaksi enää ollut. Tuunasin parin H&M homen tyynynpäällistä. Oli oikein rentouttavaa vain kuunnella radiota ja pistellä itseään neulalla sormeen kokonainen räntäsateinen iltapäivä. Tulos oli ainakin lahjan saajan mielestä mukiinmenevä.



Löysin taannoin äidin varastosta ison tarpeettoman pitsiliinan. Toisen nappasin mukaani kirppikseltä eurolla. Näin tuunausprojekti sai kick startin. Jos olisi pitänyt aloittaa liinan virkkauksesta, ei olisi vielä valmista... ;) Kiinnitin liinat käsin liinan värisellä langalla kiinni. Kiinnityksessä sai olla huolellinen, jotta liina tarttui tyynyyn suoraan. Virheliike oli kiinnittää isoa liinaa illalla Shildnerin listaa katsellen. Seuraavana aamuna luvassa oli purkutöitä. Niin koskettava elokuva oli tuo, varsinkin, kun on nyt käynyt tapahtumapaikalla.

Seuraava DIY-projektini voisi olla samanlaisten tyynyjen tekeminen itselleni. Löysin lapsuudenkodistani 15 vuotta sitten virkkaamiani sinisiä pieniä liinoja. Ajattelin tilata niitä varten mustia tyynynpäällisiä. Sohva kaipaa jotakin uutta. Printteihin olen hiukan kyllästynyt jo. Myös verhopolitiikka kaipaa uudistusta. Niin ikään olohuoneen seinälle pitäisi saada sisustustarra ja kangastaulu. Paljon projekteja ja niin vähän aikaa -elämäni dilemma.

Mukavaa loppuviikkoa. Etelän ihmiset tuntuvat palavasti kaipaavan lunta. Lähettäisin täältä, jos voisin. Olen lopen kyllästynyt lumitöihin. Räntälumen lapionti on kyllä tehokasta liikuntaa, mutta rajansa kaikella, alkaa tämä hyötyliikunta jo parin viikon jälkeen tympiä :P

Crossfittia ja muita liikuntahurahduksia

Viime vuoden loppupuolisko oli ilahduttavan liikuttava. Kokeilin taas uutta lajia, crossfittia. Siinä harrastuksen aloittaakseen on käytävä neljän viikon mittainen On Ramp -kurssi, jonka aikana tutustutaan lajiin ja opetellaan kaikki tarvittavat tekniikat. Kurssin hinta oli hiukan suolainen, mutta kurssi oli ehdottomasti hyvä kokemus.

kuva: http://www.santasport.fi/

Kahdentoista kokoontumiskerran aikana opetellaan pääsääntöisesti painonnostotekniikkaa. Crossfit on saanut alkunsa painonnostajien keskuudessa, mutta on muokkautunut sulauttanut itseensä painonnoston lisäksi aerobisia ominaisuuksia, minkä ansiosta treeni on monipuolista ja haastavaa. Jokaiseen On Ramp -kertaan sisältyi lämmittely, tekniikkaharjoituksia ja lähes poikkeuksetta metcon-haaste, jossa haastettiin itsensä joko aikaa vastaan tai tehtiin tietty määrä liikkeitä aikaa mitaten. Juuri nämä lopun metconit tekevät lajista haastavan jo aloittelijana. Metcon voisi pitää sisällään vaikkapa vaikkapa seuraavaa:  

For time:
30 Pull up (leuanveto)
30 Pistol squat (kyykky yhdellä jalalla)
30 Wall ball @14lb (pallonheitto sienään, pallo 8-14kg naisella)

Kävin On Ramp -kurssini SantaSport Rovaniemellä, johon uudet crossfit tilat on rakennettu syksyllä. Tilat olivat mahtavat ja ohjaajat vielä paremmat. Päävalmentajamme Saija oli rautainen ammattilainen ja hänellä kaverinaan oli hauska ja kannustava h:n päältä puhuva miekkonen, jonka nimi valitettavasti painui jo unholaan. Miehen kannustamana kuitenkin pääsin neljän viikon ponnistelun jälkeen kyykkyyn ilman, että kantapäät nousevat ilmaan. Ei kuulosta kummoiselta saavutukselta, mutta minulle sen piti olla mahdotonta. Lääkäri tuomitsi minut kyykyttömään elämään erään sairauden vuoksi reilu parikymmentä vuotta sitten, ja tyydyin kohtalooni. Ei pitäisi luottaa lääkäreihinkään liikaa. Tuo kyykkyyn pääseminen on nimittäin vauhdittanut akilleeni paranemista huomattaasti ja mahdollistanut paljon pidemmät ja kivuttomammat juoksutreenit kuin ennen On Ramp -kurssia.

Kuva: crossfit33100.com

Minulla on voimassa oleva jäsenyys CrossFit-seuraan vielä tammikuun loppuun ja aion ehdottomasti käydä vielä muutaman kerran tunneilla. Uutta harrastusta tästä ei kuitenkaan taida minulle tulla, sillä minulla on kortti Lady Linelle ja käyn siellä aika aktiivisesti. Pidän Santa Sportista paikkana, ongelma on vain se, että kaikki muutkin pitävät. Siellä treenaavat kaikki kaksivuotiaiden temppuryhmästä Venäjän hiihtomaajoukkueeseen ja taiputtomien voimisteijoista SM-tason lentopalloilijoihin, hiihtäjistä puhumattakaan. Ymmärrätte, että ruuhka on kova ja parkkipaikat vähissä. Sellainen ahdistaa minua.

Kun On Ramp oli ohi, oli ihana palata hiljaiselle Lady Linelle. On mahtavaa, että siellä kohderyhmänä ovat keski-ikäiset naiset, jotka maksavat kiltisti jäsenyyttään, mutta vaivautuvat vain harvoin paikalle. Se harmi siinä toki on, että ohjatut tunnit vähenevät koko ajan aktiivisen väen puuttuessa. Aina voi tehdä kuitenkin niin kuin minä tein eilettäin. Menin salille, varasin itselleni spinnisalin ja laitoin ihanan miekkosen vetämään minulle spinnin. Ensin yksin oleminen spinnisalissa tuntui oudolta, mutta aika pian asia unohtui, ja sain mahtavan hikisen treenin. Uskalsin laittaa reilusti vastuksia, sillä niitä saattoi ottaa myös pois, jos yks kaks väsähti ilman, että joku näkee. Aion tästlähin käydä jokaisena perjantaiaamuna vetämässä spinnin ja joogan itsekseni, se olkoon yksi uudenvuoden lupaus lisää. Toinen lupaus on se, että menen hetimiten kokeilemaan Lady Linen uutta lajia Omniaa, kunhan tunnit alkavat pyöriä ja raportoin teille, mitä se on :) Liikuttavaa vuoden alkua!

Minä lupaan...

Nyt uusi vuosi on virallisesti startannut. Samaan aikaa, kun olen todella väsynyt, olen myös todella innoissani. Odotan vuotta kovasti, toivottavasti en pety tavoitteideni kanssa. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että kun asetan itselleni tavoitteita, en oikein tiedä, mistä aloittaa. Viime päivät olenkin lähinnä puuhastellut ajatuksen tasolla ja luuhannut nettikauppojen alemyynneissä, kuten aina, kun puuhaa on liikaa. Useampi tilaus on tulossa, löytöjä, varmaan sekä hyviä että huonoja. Se hyvä puoli nettiostelussa on, että aikaa ajatella on paljon enemmän. Usean ostoksen kohdalla olen päättänyt jo ennen ostoksen saapumista, että takaisin lähtee. Teen usein hätiköityjä päätöksiä tilatessa, mutta tuotteen saapuessa olen kriittisempi.

Tässä vuodessa toistaiseksi parasta on ollut urheilu, mikä on ollut hyvä, sillä syöty on. Voin juosta ja urheilla aivan kuin ennenkin, missään ei tunnu miltään. Tänään spinnailin aamulla tunnin ja iltasella juoksin vielä tunnin lenkin. Tuntuu mahtavalta olla vapaa, kun on potenut taas yhdenlaista jalkavammaa melkein vuoden. Harmi vaan, että mieheni sen sijaan on nyt aivan rapakunnossa, emme pääse yhdessä ladulle emmekä rinteeseen, sillä hän potee selkäänsä. Tänään hän haki apua kalevalaiselta jäsenkorjaajalta. Yleisesti ottaen minä en usko mihinkään perinteisiin hoitokeinoihin, olen tieteen kannalla. Itse en siis menisi, mutta jäsenkorjaaja sai kivut pois, joten jossain hän onnistui. Aina ei pitäisi olla skeptikko.







Tähän postaukseen sisältyi oikestaan monta ajatusta, jossa minulla olisi kehittämisen paikka tänä vuonna. Minä lupaan, että kuluvana vuonna 2014...
...olen itselleni armollisempi.
...olen harkitsevampi.
...olen säästäväisempi.
...yritän parhaani.
...lepään riittävästi.
...pidän huolta itsestäni.
...olen rohkeampi.
...olen ennakkoluulottomampi.

Katsotaan sitten vuoden lopussa, miten kävi. Lupasitteko te mitään? Kuvia meidän uudesta vuodesta. Joulun vierailuputken jälkeen villeintä illan juhlinnassa oli shampanjan poksautus, kun lasilliset oli tyhjennetty, vaivuimme unten maille heti puolen yön jälkeen :)

Sisustuksen suunta 2014

Useassa blogissa on ihania koosteita siitä, mitä kukin on tehnyt vuonna 2013. Niitä on oikein hauska lukea. Ihmisillä vaikuttaa olevan hauska ja mielenkiintoinen elämä. Hetken intoilin itsekin, josko moisen tekisin. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen sanonta "tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee". Lienee syntynyt sota-ajalla miesten palattua kotiin, edelleen Lapissa äärimmäisen voimissaan. Toisekseen ajattelin, että tänä vuonna ei ole tapahtunut yyyyyyhtään mitään. Itse asiassa verrattuna muutamaan viime vuoteen se on totta. Joten. Minä suuntaan katseeni tulevaan.

kuva: laurabielecki.com

Asukatsauksen jälkeen tein hyökkäyksen nettialennusmyynteihin ja tein muutaman täsmäiskun. Tilailin sovitukseen jotain klassista ja jotain ensi kevään trendien innoittamana. Yleensä teen juuri näin joulun ja kesän suurten alemyyntien alla. Perehdyn hieman tulevaan, jotta en tule haksahtaneeksi johonkin täysin pöhköön ja ohimenevään. Niin nimittäin usein käy, kun jotakin "halvalla saa". Aleissa erityisesti nykyään syytä pitää päänsä kylmänä, jos ei halua hukkua muutaman euron krääsään. Katsellaan niitä tilauksia sitten vähän vähältä, kun nähdään, sopivatko ja ovatko mieleisiä. Jotakin Raybanilta, Converselta ja Odd Mollylta on joka tapauksessa tulossa.

kuva: blog.hgtv.com

Kun asut oli ihmetelty, siirryin sisustuksen ihmeelliseen maailmaan. Ja heti iski ahdistus oman kodin pysähtyneisyyden suhteen. Emme ole tehneet koko syksynä millekään mitään. Puutarhakausi jatkui syyskuun loppuun ja joulu alkoi lokakuun lopussa. Missä välissä? Tämä vuosi meni äkkiä. Nyt kuitenkin iski valtava inspiraatio. Olen ihaillut erinäisiä neuletuotteita matoista koreihin, siinä tavoitehankintoja, nuo säkit olisivat ihania... Ensimmäisenä haluaisin eroon kaikesta keltaisesta. Olen kuuden vuoden jälkeen niin kyllästynyt. Mies kuitenkin kehotti vain karsimaan ja nostamaan muutamat hallitsevat keltaiset tuolit ja sohvat keskipisteeksi. Katsotaan... Olen nimittäin hullaantunut jo aiemmassa postauksessa mainittuun haaleaan ruiskukan siniseen. En näe nyt mitään muita värejä. Ihana! Se on kevään hallitsevin väri, jos on Gloriaa uskominen. Noh, arvaatte, mikä tulee mieleen, kun yhdistää sinisen keltaiseen...vaikka Maddea ja Vickania olen aina ihaillut, niin..

kuva: enjoyf.com

Toinen kevään trendi sisustuksessa ovat suuret kuvat. Itse olen jo pidempään koettanut löytää jotakin sopivaa olohuoneen valtavalle seinälle. Tilasin jo siihen lautaseinätapetin, mutta sitten tajusin, että vieressä keittiössä olisi tiiliseinä ja olkkarissa lautaseinä. Jälleen no,no, more is not more meillä. Parempi etsiä kuvaa. Aion tehdä täsmäiskun Marimekolle, kunhan kevään kankaat saapuvat, jospa sieltä vaikka löytyisi joku, jonka voisi pingottaa kehyksiin. Tai vaihtoehtoisesti voisin suurrennuttaan jonkin valokuvan alla olevaan tyyliin.

kuva: softliv.com

Mustavalkoisuus jatkaa keväälläkin, mikä olikin odotettavissa. Useita katalogeja ja sivustoja selattuani olen kuitenkin havainnut, että valkoisen sijaan hallitsevaksi nousee musta. Meillä se on aina harmaan parina vallinnut, valkoisia ovat vain seinät, katto ja lattia. Siinäkin ihan riittämiin ;) Tuo musta kauhistutta erityisesti anoppia, varsinkin silloin, kun päädyimme mustiin keittiökoneisiin ja laitteisiin kuten alla, mutta minusta se on oikein särmä väri ja kaiken valkoisuuden keskellä tuo sisustukseen selkeyttä. Haluaisin oman sisustukseni selkeyttää kokonaan mustan, harmaan ja sinisen sävyjen ympärille tulevana vuotena. Rinnalla jatkaisivat luonnonmateriaalit koivu ja pellava.

kuva: http://www.interiorish.com

Pidän luonnomateriaaleista siitä huolimatta, että trendinenät ennustavat lämpimien materiaalien sijaan kylmien nousua. Industrial-tyyli saanee lisää jalansijaa. Meillä industriaalisuus on toistaiseksi keskitetty eteiseen ja miehen huoneeseen, katsotaan, annanko sille lisää jalansijaa tulevana vuonna. Ainakin sen verran olen mieheni innostuksille myöntynyt, että hänen movember-viiksensä ovat saaneet jäädä ja annoin viiksien hiipiä myös sistukseen, kun postauksen alussa olevassa kuvassa. Olen taas kovin innoissani kaikkien suunnitelmieni kanssa. Alan varmaan toimeen jo heti pyhien jälkeen, kun lomaa on vielä muutama hassu päivä jäljellä. Voi olla, että kaikki hienot suunnitelmat hautautuvat taas arjen alle, kun työt alkavat. Oikein räiskyvää uutta vuotta kaikille :)

kuva: lushome.com

Most Wearable Spring 2014 Fashion

Sääntilassa ei ole tapahtunut muutosta. Niinpä olen jatkanut kevään trendien tutkimista. Jotenkin en malta oikein enää oottaa, että tästä synkkyydestä ja harmaudesta päästään kunnolla kevään puolelle. Värien sijaan keskityin nyt enemmän muotoihin. Minua keväässä viehättävät ehdottomasti eniten...

1. Leveät lahkeet. Olin yläasteella, kun tämä trendi viimeksi oli kunnolla valloillaan -ja rakastin sitä. Minulla oli koko ajan jalassa tällaiset löysät laskeutuvat housut. Toki 90-luvun tapaan silloin lahkeiden alle piilotettiin valtavat tolpat. Hämmennys olikin joidenkin keskuudessa suuri, kun otin lopulta tolpat pois ja vaihdoin ballerinoihin. Monet olivat luulleet, että olen 170 senttiä pitkä. No enpä ole. Jonkunlaiset korot tällä mitalla on kuitenkin edelleen housujen jatkoksi laitettava, tämä ei ole persjalkaisten trendi. Tolppia en kuitenkaan kaipaa takaisin.

2. Housulinjalla minua miellyttävät myös nämä "tuxede-meets-athletic-striped-trousers" -housut. Yhdet tämäntyyliset lähtivät tilaukseen jo ennen joulua. En tiedä, mitä niille on joulun pakettiliikenteessä tapahtunut, kun niitä ei ole näkynyt. Voisin ottaa tuon housumallin raidoilla tai ilman. Pidän porkkamallista. Senkin kanssa on tosin paree laittaa minun pituudellani korot, jos ei halua näyttää pikkupojalta.

3. Takkipuolelta iskin silmäni näihin laatikkomaisiin takkeihin. Katselin jo syyspuolella tätä mallia sillä silmällä, mutta tarjolla oli enimmäkseen vain laatikkomaisia turkkeja, ja minun itäisillä geeneilläni turkin päälle laittaminen on tuottanut huvittuneita tirskahduksia. Kerran muotinäytöksessä turkin lisäksi päähäni iskettiin vielä turkislakki eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, minkä maan rouville noita turkiksia minun piirteilläni kaupattiin ;) Sen sijaan voisi ottaa tällaisen laatikkomaisen takin vaikkapa pastellinsävyisenä villakangastakkina.

4. Pastellivärit saavat minut hihkumaan eniten. Pastellinvärisistä laatikkotakeista nimittäin tuli mieleeni, että olen jemmannut kaapissani erästä vaaleanpunaista villankangastakkia jo seitsemän vuotta. Raahasin sen aikoinaan Rooman Zarasta 30 asteen helteellä Suomeen. Toki se oli puettava kentällä päälle, koska lensin jollakin halpalentoyhtiön purkilla enkä halunnut maksaa takkia toiseen otteeseen ylikiloina. Sen takin eteen on todellakin vuodatettu verta hikeä ja kyyneliä, mutta käyttökertoja on siihen nähden vähän. Jotenkin se täällä pohjolassa ei näyttänyt silloin vajaa kymmenen vuotta sitten enää niin vetävältä kaikkien harmaiden ja mustien ihmisten keskellä. Onneksi muoti virtaa tännekin nyt hiukan liukkaammin, ja ihmiset uskaltavat pukeutua ja uskaltavat olla kommentoimatta, jos näkevät jotain omasta mielestään kummallista ;)

Semmoista kevään osalta muodin saralla. Myös sisustustrendit ovat saaneet nenäni väpäjämään, ja ideoita olisi taas kasapäin. Joulukoristeet saavat varmaan heti loppiaisena kyytiä vaaleiden sävyjen tieltä. Joko te odotatte kevättä? :) Kuvat ovat sivulta: http://www.glamour.com/fashion.

Kevään värejä

Vettä sataa ja kevättä ei enää odotella, vaan sitä vietetään täällä täyttä häkää. Ihmetellään tulvavesiä ja
pohditaan, kannattaako suksia voidella lainkaan, kun lumet kerran lähtevät. Piru vie, kun juuri vasta lunta saatiin riittämiin hiihtoa varten, nyt se sitten sulaa pois. Pitäisi keksiä jokin muu laji kuin murtomaahiihto, ei olisi niin kelien varassa. Tai itse asiassa. keksimme jo. Ostimme lumilautasetit viime talven mallistoista pilkkahintaan. No arvaatte varmaan, että mäkeen olla päästy eikä näköjään päästäkään.










 Täytyy siis jatkaa haaveilua sisätiloissa. Tällä kertaa ihastelin kevään värejä. Alennusmyynnit eivät jotenkin ole jaksaneet kiinnostaa minua, sen sijaan tulevan kevään sävyt kiinnostavat aina. Ihana roosabeige nousee yhdeksi hallitsevimmista väreistä. Sen rinnalla yllättäjänä tulee myös sinapinkeltainen. Jotenkin tuon jälkimmäisen olen mieltänyt aina syysväriksi, ihan jänään nähdä, miten siitä innostuu. Khakinvihreä näyttää väistyvän vähitellen. Ylipäänsä sävyt näyttävät utuisilta ja maltillisilta, maanläheisiltä ja unenomaisilta. Neonvärejä ei nähdä tänä keväänä vaatteissa eikä sisustuksessa. Yllättäjinä nousevat sen sijaan miesten paidat, superleveät lahkeet, kellohelmat ja lappuhaalarit. Ensimmäistä lukuun ottamatta täytyy vielä hiukan tunnustella, mitä noista trendeistä ajattelee.

Printit jatkavat näemmä keväälläkin. En olekaan vielä löytänyt sopivaa printtipaitaa. Pritattuja tyynynpäällisiä sen sijaan olisi jo riittämiin, mutta voi miten nuo printit aina houkuttavatkin siitä huolimatta, että tyynynpäälliskaapin ovet irvottavat jo aukinaisina. Sisustuksessakin värit ovat maltillisia, sieltä keltainen näyttää kadonneen ja hallitsevammaksi tulee sininen. Aloinkin jo kyllästyä keltaiseen ainakin omassa huushollissani. Tällä kertaa sinisen sävy on meillekin sopiva taivaansineen taittuva eikä turkoosi.

Kevään merkki on aina raita. Sitä näkyy olevan jälleen vaatteissa ja sisustuksessa. Rytmityksiä muuttamalla raita näyttää aina uudelta. Eläimetkään eivät ole vielä kadonneet mihinkään. Pöllöistä siirryttiin pikkulintuihin ja nyt näyttää olevan nisäkkäiden vuoro. Sängyllämme on tällä hetkellä lammas-, pupu- ja jääkarhutyyny. En haluaisi hullaantua enää mistään uudesta eläimestä, mutta minkäs näille söpösilmillä tuijottelijoille mahtaa. Ihana kevät!

Kaikki kuvat: hm.com

Päivä pitenee, kesä lähenee

Kuva: www.keepcalm-o-matic.co.uk

Oikein hävettää tunnustaa, etten oikein koskaan malta juhlia joulua loppuun. Viimeistään tapaninpäivänä alan odottaa vimmatusti kevättä. Ainakin silloin, jos emme ole olleet lähdössä mihinkään. Tänä vuonna tuo pakahduttava kevään odotus alkoi kyllä jo joulupäivänä. Ilma oli +3c ja vettä satoi taivaan täydeltä. Se ei ollut "jättekliffa" muiden kuin naapurin suomenruotsalaisten mielestä. He lauleskelivat No onkos tullut kesää, kun minä ajattelin jotakin v:llä alkavaa tukan hulmahtaessa naamalleni ottaessani osumaa jäiseen pihatantereeseen.

No mutta tulkoon kesä, ihan talven keskelle, kun kerran aloitti, vaikkapa lomahaaveiden muodossa ;) Niitä minä olen nimittäin haaveillut viimeiset kaksi päivää. Kävi ilmi, että mieheni ei koskaan päässyt jouluostoksille, koska oli sairas. Hän oli siitä harmissaan, mutta minun silmäni kirkastuivat. Tiesin tasan tarkkaan mitä haluan: kesäloman. Aloin saman tien etsiä lentoja joululahjarahan hinnalla, ja nehän löytyivät.

Kuva: crazybeautifulnature.wordpress.com

Vielä emme ole varanneet mitään, mutta haluaisin kolmekymppisteni kunniaksi toteuttaa haaveeni Venetsiasta. Sinne menisimme Kroatian kautta. Lentäisimme suoralla lennolla Dubrovnikiin Helsingistä ja siirtyisimme muutaman päivän jälkeen löhöilemään Korculan saarelle, jossa pitäisi löhöilyn lisäksi olla loistavat mahdollisuudet snorklaukseen, melontaan ja vaeltamiseen. Kallein osuus on lento Dubrovnikista Venetsiaan, mutta olkoon, se on minun toiveeni, materiasta viis. Käytetään sitten vaikka synttärilahjarahatkin tähän.

Kuva: www.theguardian.com

Haaveilu lienee parasta, niin joulussa kuin muissakin asioissa. Olen viettänyt joulua jo marraskuun puolivälistä asti, joten hiipiköön vain kesä mieleen. Kunhan matkat on varattu, keskitymme uuteen vuoteen. Sinne minulla on paljon suunnitelmia, paljastukoon ne vähä vähältä, olen hiukan taikauskoinen. Vuodesta voi kuitenkin parhaimmillaan tulla yhtä mullistava kuin vuodesta 2012, jolloin päräytimme naimisiin, hankimme talon ja vaihdoimme autot.