Tässäpä tämä pitkään harkittu laukkukaunokaiseni nyt on. Taistelin pitkään merkkilaukkutrendiä vastaan. Sitten totesin tekonahkalaukkuni jäädyttyä pakkasessa ja haljettua, että miksipä tuota laatua vastaan taistelisi. Mieluimmin olisin hankkinut suomalaisen veskan, mutta niiden tarjontaa reilun vuoden päivät seurattuani totesin, että eipä tuolla minun käyttööni sopivaa ole. Työkamat raahaan Marimekossa, olkoon se panokseni suomalaiselle työlle. Marimekko kestää laajan kirjallisuuden raahamisen edestakaisin. Olkoon tämä laukku niihin juhlahetkiin, kun kassiin tarvitsee sujauttaa vain muutama paperi, kuten vaikka parin viikon päässä häämöttävälle työmatkalle.
Tulevaisuuteni alkaa nyt hahmottua sen verran, etten malta olla raottamatta sitä täälläkin. Alan kirjoittaa väitöskirjaa :) Whii! Se on ollut haaveeni todella kauan, ja nyt tunnen olevani kokemuksen ja järjen suhteen siinä pisteessä, että tutkimuksen aloittaminen on mahdollista. Ohjaajakseni sain kuuluisan rakkausprofessorin. Tapaan hänet torstaina, ja ensimmäinen seminaari on jo parin viikon päästä. Pyörät pyörähtivät tosi nopeasti, ilmeisesti yliopisto uskoo siihen, että saan kirjan joskus valmiiksi ja väitöksestä napsahtaa Lapille bonuksia, hehheh ;)
Aihettani en voi paljastaa täällä, sillä se paljastaisi myös työpaikkani, mitä en voi kertoa. Työpaikkani vuoksi myös pääni pysyy piilossa. Toki minut varmaan tästä tutut jo tunnistaisi, jos eksyisivät blogiini, mutta tuskinpa kukaan eksyy. Olkoon tämä minun oma hömppämaailmani, pakopaikka vakavasta arjesta :) Kukaan tutuistani miestäni lukuun ottamatta ei tiedä bloggailustani mitään. Olkoon tämä testi sille, lukeeko miehenikään blogiani. En nimittäin ole kertonut hänelle tuosta tutkimushankkeesta vielä. Sehän mullistaa elämämme tavallaan. Toisaalta, olenhan opiskellut tähänkin asti, joten eipä tuo nyt varsinaisesti mitään muuta. Se on kuitenkin koiran ja autotalliprojektin lisäksi aika paljon tähän kevääseen, mutta.... minä innostun niin helposti. Innostavaa viikkoa teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti