keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

On the Top of Dubrovnik






Kerran vielä Dubrovnik! Yksi kaupungin kohokohtia oli sen viereiselle kukkulalle nouseminen. Huipulle mentiin kaapelivaunulla, jossa korkeanpaikankammoinenkaan ei ehtinyt kerätä paniikkia, sillä vauhti oli sen verran hurja. Huipulla oli ennen kuin ehti kissaa sanoa, jos näin kulunut sanonta sallitaan. Huipulta näki paitsi koko kaupungin myös ympäröivän saariston, johon ehdottomasti kannattaa tutustua Dubrovnikissa käydessä. Kuten todettua, itse kaupunki on niin pieni, että kaksi kolme päivää riittää sen näkemiseen. Sen jälkeen kannattaa siirtyä ihailemaan kaupunkia mereltä päin tai ottaa lauttayhteys seuraavaan kohteeseen, lähisaareen tai kauemmas aina Kreikkaan asti.





Harmaan ja mustan yhdistäminen viehätti minua tuonakin päivänä jona huipulle menimme. Ylipäänsä tykkään kauheasti tuosta harmaasta perusteepparista. Se sopi hyvin Conssien ja Vilan nahkashortsien kaveriksi. Siihen olisin ehkä mielelläni nakannut vielä jonkun statement-korun elävöittämään menoa, mutta niitä en matkalle raahannut, sillä laukku painoi jo ilmankin ihan riittämiin. Tosin tällä kertaa ahdoimme kaikki kamat lentolaukkuihin, jotka kulkevat näppärästi pyörillä. Olipa muuten vapauttava tunne olla lentokentällä pelkän käsilaukun kanssa!



Onneksi helteet rantatuivat viimein tännekin eikä matkaa tarvi enää niin kaiholla muistella. Tuo harmaa neuletakkikin pyöri kylmään aikaan niin tiheään pesukoneessa, että se on jo aivan hiutunut. Se on jo vanha löytö henkalta, ja on kyllä pysynyt hyvänä pitkään. Samaa ei voi sanoa noista Vilan tekonahkashortseista, ne näyttävät jo tuon yhden reissun jälkeen hyvin käytetyiltä. Tehtiinkö ennen ns. halpaketjujenkin vaatteet paremmin? Olin mieltänyt Vilan nuorison halpaketjuja laadukkaammaksi vaatemyymäläksi, mutta usean pettymyksen jälkeen en enää oikein mielelläni tee sieltä hankintoja. Henkan uskollinen neuletakki oli joka tapauksessa juuri passeli valinta illan viileyteen matkalla ja jäätäviin viileisiin kesäpäiviin kotosalla. Shortsejahan ei voi kylmälläkään hylätä, eihän? Kesävaatetus katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista ainakin näillä leveyksillä tuntuu siltä ;) Näitä kuvia katsellessa täytyy kehaista miekkosta, hän on kehittynyt asukuvien ottajana. Kuinka pitkin hampain hän aina käykään puuhaan, kotipihalla ei kirveelläkään, mutta matkoilla jo nurisematta. Tosin edelleen on onnistuttava kerrasta, ei sitä nyt monia kuvia yhdestä...huooh, kuulostaako tutulta? :)


Ei kommentteja: