Isabel Marant pour H&M

"H&M:llä on ilo ilmoittaa syksyn yhteistyöstään pariisilaisen designerin Isabel Marantn kanssa. Vaivattomalla tyylillään Isabel Marant on luonut vaikuttavan ja upeasti menestyneen version pariisilaisesta chic-muodista. "

\o/ Wohoo! Tämähän on toki jo vanha uutinen, mutta nyt sitä elävöittävät julkisuuteen tulleet kuvat Marantinn mallistosta. Olen käynyt Ranskassa puolisenkymmentä kertaa, ja jos jotain olisin sieltä voinut mukanani tuoda, niin ranskalaisen tavan olla huolettomasti huolletun näköinen, chic. Minun silmääni miellyttää juuri tällainen pariisilainen tyyli. Paksut neuleet yhdistettynä löysiin mutta istuviin yläosiin ja juuri sopivan napakoihin housuihin, joiden lahkeet upotetaan tyylikkäisiin saappaisiin. Hiukset valuvat vallattomina tai ne on koottu huolettomasti täydelliseksi pesäkkeeksi niskaan. Silmämeikkiä on vain aavistu, pohja on tehty huolella ja jos jotain korostetaan, niin huulia -toki kirkkaan punaisella.

Ja tiesittehän, että pariisilainen ei luovu tyylistään sellaisen pikkuseikan kuin muuttuvan ilman vuoksi. Vaikka syksyinen koela aamusumu kääntyisi suomalaisittain helteeksi, pariisilainen hymyilee villakangastakissaan ja talvisaappaissaan. Silti siinä helteisessä metrossa tätä näkyä vuonna 2006 shortsiasussani ihmetellessäni, minä tunsin itseni väärin pukeutuneeksi. Siitä lähtien tyylimissioni on ollut tulla idolieni kaltaiseksi parisia chic -naiseksi. Olen tehnyt kaiken kaikkiaan neljä opintomatkaa Ranskaan ja joka kerta oppinut jotakin uutta ;) Paitsi vaatteet, myös ruoka ja tunnelma ovat Ranskassa vertaansa vailla, kehotan kokeilemaan, jos ette ole sitä vielä tehneet, vaikka ette tyylimissiota kanssani jakaisikaan.

Minä sen sijaan kokeilisin mielelläni koko yllänäkyvän tumman mallin päällä olevaa asukokonaisuutta. Voisin haluta joka ikisen noista vaatekappaleista, erityisesti nuo saappaat.  Lisää kuvia Isabel Marantin mallistosta löytyy Voguen sivuilta, juttua mallistosta voi puolestaan lukea H&M Life -sivulta. Aikaa lempivaatekappaleiden valitsemiseen on vielä kuutisen viikkoa. Mallisto tulee myyntiin H&M nettikauppaan sekä muutamiin valitkoituihin myymälöihin. Veikkaan, että Rovaniemi ei taaskaan ole näiden myymälöiden joukossa, joten alan treenata hiirikättäni :)

Over the knee boots

..elikkä ylipolovensaappaat. Eikä tämäkään muoti-ilmiö kuulostaa niin hienolta suomen kieleltä kuin miltä se näyttää. Edellisen himotukseni, leather sleeves coat eli nahkahihatakin, suhteen kerrottakoon, että etsintä jatkuu. Tilaamani Elloksen malli oli tehty rehevämmille, vaikka muuten ihan kaunis olikin. Harmi sinänsä, se olisi irronnut puoleen hintaan.

Ylipolvensaappaita en sen sijaan ole katiivisesti vielä etsinyt, ihaillut vain. Jotenkin tämänkin trendin kohdalla mietin, miltä se minulla näyttää. Vaikka muut näyttäisivät upeilta saappaissa, jotenkin itse epäilen, että lyhyet töpsykkäjalkani näyttäisivät näissä bootseissa vain koomisilta. Ylipolven saappaista voisi tulla kahluusappaat. Kovasti haluaisin kuitenkin kokeilla.

Kuva: http://www.collegefashion.net

Helsingin pyrähdys parin viikon kuluttua sekä Krakovan matka puolessa kuussa voivat tuoda tilaisuuksia eteen, pidän silmät avoimina. Sitä ennen visioin mahdollisia yhdistelmiä, en enää halua ostaa mitään sellaista, mitä en tulisikaan käyttäneeksi. Haluaisin saappat ehdottomasti matalalla korolla, koska minun hapituksella näytä muutoinkin sitleteillä tai liian korkeilla koroilla katutytöltä, kiitos itäisten piirteideni.

Vaikka jaksan tuijottaa saappaita tuntitolkulla, vanteiden valinta ei kiinnosta minua oikein yhtään. Sellaiset tässä pitäisi nyt kuitenkin ensi hätään ihan ennen saapasostoksiakin hankkia uusien talvirenkaiden kera -ja niiden käyttöikä on huomattavasti saappaita pidempi. Kriteerini olivat mahdollisimman monta puolaa ja mahdollisimman pieni hinta. Arvatkaapa löytyikö? Plääh. Ehdottivat minulle alla olevaa Rundoa valkeaa autooni. En ollenkaan tiedä. Mitäs luulette? Onko siellä vannespesialisteja? Minulle tuli mustasta väristä mieleen ensin vanhat bmw:t ja pilluralli, mikä kauhistutti sekä myyjät että mieheni... Siitä huolimatta palvelu oli erittäin hyvää. Enpä ole yhdessäkään vaateliikkeessä saanut käyttööni neljää myyjää, en edes hääpukua ostaessani.

Omaa aikaa

Kuulen usein parisuhteista sanottavan, että pitäisi olla omaa aikaa ja omia harrastuksia. Olen aina ollut pikkaisen huolissaan siitä, että meillä ei tuollaista omaa aikaa hirveästi ole. Ihan omasta valinnastamme olemme olleet kohta seitsemän vuotta 24/7 yhdessä. Toki molemmilla on omia kiinnostuksen kohteita, joita voi toiselle esitellä. Nämäkin jutut kuitenkin tapahtuvat usein kuin kaksivuotiaiden leikit: istumme vierekkäin omissa puuhissamme, on mukava, että toinen on lähellä, vaikka kirjaimellisesti emme tee mitään yhdessä.

Tämä vuosi on kuitenkin erilainen. Minulla on omaa aikaa, aikaa harrastaa ilman sitä pientä syyllisyydentunnetta, että olen poissa ja aikaa olaa myös kotona yksin. Huomasin tänään, että yksin olemiset tässä talossa voi toistaiseksi laskea yhden käden sormilla. Olinkin hieman sormi suussa, mitä tekisin -no arvaatte varmaan, siivosin tietenkin. Mies tulee opiskelemaan omaa alaansa yhteensä 11 viikonloppuna tänä vuonna, minulla tulee siis olemaa 11x15h eli 165 ihan omaa aikaa.

Ne 15 tuntia, jotka mies eilen ja tänään opiskeli, olivat hyvin mielenkiintoiset. Ihan kuin olisi palannut ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, kun oli vain minä eikä me. Mitä minä tein sitten? Kävin spinnigissä ja Grit Strenghtissä, ostamassa joululahjoja, hakemassa roskaruokaa, tutustuin hotjoogaan ja menin uudestaan spinningiin, kävin tuijottamassa auton vanteita rengasliikkeessä ja siivosin valtaisan pyykkiläjän parissa. Tunnit olivat pitkiä, mutta hauskoja kumminkin. Tavallaan innostuin siitä, mitä kaikkea tänä vuonna voin tällä omalla ajallani tehdä, toisaalta tuli pieni haikeus siitä, että esimerkiksi keväällä emme tule hiihtämään kaikkia viikonloppuja aamusta iltaan yhdessä.

Kaikista parasta oli kaivata toista. Sitä tunnetta ei yhdessä ollessa koe, ja se on kai se oman ajan tärkein asia, kaipaaminen. Oli ihanaa hakea mies kotiin ja käydä yhdessä kaupassa, mennä saunaan ja leipoa pizzaa. Tahdon, niinhän minä lupasin, joka vuosi ja kaikissa tilanteissa, ylä- ja alamäessä -ja etenkin tasamaalla, tahdon olla yhdessä ja tänään sen taas muistin :) Kuvituksen yhteistä viiniharrastustamme, aika paljon on ehditty lipittää seitsemän vuoden aikana ;)

Taas ruusut käy kukkimaan, tuoksua täynnä on maa...

Niinpä vain tuli tuo Miljoonasateen ikivanha laulu mieleen, kun katsahdin ruusupuskaani alkuviikosta. Se on alkanut kukkia uudestaan ja kukoistaa enemmän kuin kesällä konsanaan. Mitenköhän tuo selviää talvesta, kun luulee elävänsä elämänsä kevättä? Missä vaiheessa siirtäisin sen autotalliin talvehtimaan? Hortonomit auttakaa, haluaisin saada sen elämään ensi kevääseen.




Tuntuu jo surrealistiselta kuunnella meteorologin sanovan aamu aamun jälkeen "kesä jatkuu, lämmöt pysyvät ylhäällä vielä tänäänkin". Aivan kuin olisin Päiväni murmelina -elokuvassa. En pääse eteenpäin. Kullerotkin alkoivat kukkia täällä Lapissa. Jos olisin vanha, toteaisin, että johan on maailman kirjat sekaisin. Noh, tyydynpä vain jeesustelemaan tätä tilannetta. Toisaalta Minnetonkilleni tämä kesän jatkuminen on hieno juttu, ne saavat nyt käydä täydellä teholla.

Asuvalintanikin on noudatellut Päiväni murmelina -teemaa. Joka aamu haluan rakentaa asuni ihanan pehmeiden Minnetonkien ympärille. Koska päivät ovat olleet raskaita, asujen rakentaminen on toistanut samaa kaavaa. Paitsi, että jalassa on ollut paras alennusmyyntilöytöni, myös neuleosasto on alennusmyyntisuosikkeja. En olisi hankkinut valkeaa reikäneuletta ellen olisi saanut sitä kympillä kesän lopulla. Onneksi sain, sillä se sopii minulle loistavasti, toisin kuin ajattelin -ja olen tehokkaasti yhdistellyt sitä ihan kaikkeen. Olen todennut sen kuitenkin sopivan parhaiten trentojen alaosien pariksi. Loaferit taittavat naisellisuutta, ja ikivanhat khakinvihreät reisitaskuhousut ovat taas enemmän in kuin mitkään muut kaappini housut. Joskus kannattaa säästää.

Sormusta täytyy vielä mainostaa. Se on kakkoskihlani. Ostimme aurinko ja kuu -teeman sormukset, sillä jouduimme aikanaan odottelemaan mittatilaussormuksiamme muutaman kuukauden. Nykyään nämä sormukset eksyvät sormiin aina silloin kuin oikeat sormukset ovat hukassa (miehellä) tai sormet ovat turvoksissa (minulla).

Iittala on yksi suomalaisita suosikeistani. Meillä on , ammateistammekin johtuen, paljon suomalaista ja suomalaisuutta kotonamme. Marimekko ja Iittala lienevät kuitenkin suurimpia suosikkejamme, kuten epäilemättä monen muunkin suomalaisen perheen.

Viime aikoina Iitala on kehittynyt mielestäni vieläkin enemmän omaa silmääni miellyttävään suuntaan. Tämän syksyn uutuuksista bongasin ensimmäisenä Menon. Se on hurmaava huopainen kassisarja, johon voi sujauttaa säilöön vaikkapa lehtiä. Se olisi materiaaliltaan ja väreiltään meille juuri sopiva. Huopa ja muut luonnonmateriaalit, kuten pellava ja juuttijäljiltelmä, tuovat ihanaa kodikuutta mustavalkoiseen yleisilmeeseen. Innostuin huovasta materiaalina erityisesti viime talvena, kun sain pukilta ensimmäiset huopikkaani. Näistä kasseista ei kuitenkaan tule mieleen tossu, hopeanharmaa väri tekee huovasta ylevän ja laadukkaan näköisen.

Vaikka tarkoituksenani on vähentää tavara- ja vaatevarastojani pikku hiljaa suotavaan määrään, on säilytettävää edelleen. Siedettävän näiköisten säilytysastioiden löytäminen puolestaan on huomattavan haastavaa. Nähdessäni Vakan melkein kiljuin onnesta, sillä en jaksa katsella pinkkiä torkkumishuopaamme muutoin väriharmoniassa kylpevän olohuoneemme sohvalla enää yhtään kauempaa. Huopa on ihana ja lämmin, mutta aika on vain ajanut ohi sen väristä. Jos minulla olisi Vakka, sujauttaisin huovan sinne. Nyt se on viereisessä huoneessa korissa, ja voitte arvata, että ainakaan perheen miespuolinen jäsen ei jaksa kiikuttaa huopaa unien jälkeen yhtään minnekään.

Kolmas sydämeni vienyt uutuustuote puolestaan on Leimu. Näen sen olohuoneessamme keltaisen retrotuolimme parina antamassa tuikkua pimeään keskitalven yhtäjaksoisessa yössä. Väri ja muotoilu ovat aivan täydellisiä. Oranssi luo parin tuolille ja harmaa alaosa sitoo sen väritykseltään muuhun olohuoneseen. Kaksi retropilkkua laittaisivat huoneen balanssiin, nyt tuoli on yksinäinen. Siitä ei vain pääse mihinkään, että kaikki retro miellyttävät silmääni lujasti. Onneksi miehellä on sama vika ja meidän ei tarvitse juurikaan neuvotella sisustuksesta. Näistä kolmesta tuotteesta tämä on hankintalistalla ensimmäisenä, se on varmaa. Jään odottelemaan houkuttelevia tarjouksia -tai joulupukkia.

Terminen syksy

Nyt se sitten alkaa. Kauan tätä kesti, mutta entisen on loputtava, jotta uusi voisi joskus alkaa. Ensi viikon lopulla on nimittäin lupa odottaa termisen syksyn alkamista Lapissa, eli lämpötilojen keskiarvo laskee silloin alle kymmenen asteen. Aamuisin ilmassa on jo ollut havaittavissa pientä syksyn kirpeyttä, mikä itse asiassa kosteiden kesäaamujen jälkeen on mielestäni ihan tervetullutta.


Viime viikonloppuna kuitenkin nautimme vielä kesästä, meloimme Kemijoella viimeisen kerran. Tuntui jännältä "omistaa" koko joki parin tunnin ajan. Vaikka oli sunnuntai ja lämpöasteitakin lähes parikymmentä, koko joella ei pörrännyt yhtään muskelivenettä, emme nähneet edes muita melojia. Tuollaisena päivänä heinäkuussa joki olisi ollut ruuhkaisempi kuin Mannerheimin tie neljän aikaan. Mutta. Onneksi ihmiset katsovat kesän kulkua kalenterista ja näkyvät jo vetäneen paattinsa rannalle.




Saimme nauttia hiljaisuudesta. Seuranamme olivat vain kymmenet sorsaporukat, jotka olivat kaupunkialueella evakossa poissa ampujien tähtäimestä. Sovimme sulassa sovussa lähes tyynelle joelle. Ruskan merkkejä oli jo havaittavissa, mutta vasta tällä viikolla lehdet ovat todella alkaneet kellastua. Ruskahan alkaa täällä vanhan muistissäännön mukaan 10.9. kello 8:00. Eilen, kun katselin ympärilleni, huomasin, että se on totta.

Nyt, kun kajakki on kassissa varastossa, on aika katsella syksyn suuntaan. Mitkä olisivatkaan syksyn lajit? Testasin juuri itseni Lady Linen sivuilla, jonka testi kertoi minun olevan "fun"-tyyppiä. Haen liikunnasta elämyksiä, seuraa ja hauskanpitoa. Niitä aion ensi viikosta lähtien etsiä uudella Lady Line Rovaniemi -salillani ainakin Bow:n, Hotjoogan ja Grit:n parista. Nämä lajit minulla on vielä testaamatta. Raportoin, kunhan testi on suoritettu.
 
Mikäli treenaus kiinnostaa ja kaupungistasi löytyy Lady Line, tekaisepas testi ja sinulla on mahdollisuus voittaa jäsenyys vuodeksi. Jos testi ei tuota voittoa, on menossa myös kamppis, jossa saa testailla salia ilmaiseksi kolmen päivän ajan. Tämä ei ole mainosa, vaan sporttailijan pikku vinkki sporttailijalle :) Mukavaa pikkulauantaita!

Tuleeko talvi? Olen valmis.

Kuukausi ostoslakossa on jo mennyt, ja mielihalut ovat vähentyneet merkittävästi. Aika jännää. Tämä on sama ilmiö kuin karkkilakossa. Noh, yksi lahkakortti oli umpeutumassa ja yksi tarve oli selkeästi täytettävä, nimittäin talvikengät. Miten se onkin, että neuleita ja farkkuja tai muuta sellaista on ihhnaa shoppailla eikä rahan arvo ole silloin niin merkittävät, mutta kun pitäisi ostaa toppi, sukkahousut, kumpparit tai lämpimät talvikengät, niin pihiys iskee justiinsa? Olen kaksi vuotta kärvistellyt 15 vuotta vanhoilla Kuomilla, mutta nyt ne alkavat olla parhaat päivänsä nähneet, kolauskengiksi kelpaavat enää.

Viime vuonna aloin harkita Sorelin kenkien hankintaa. Täällä pohjoisessa niitä kutsutaan etelän juppien bootseiksi, mutta hei, minkäs teet, jupit ovat valinneet järkevästi. Sorelien alaosa on kumia, joten ne käyvät myös loskakeleille, joita täällä pohjoisessakin on, kiitos ilmastonmuutoksen, aika usein nykyään. Kenkien ovh hinta oli kuitenkin sen verran korkea, että jäin odottelemaan tarjouksia -ja sehän kannatti. Tällä hetkellä Brandosilla on menossa jonkinlainen varaston tyhjennys, ja löysin alhaalla oikealla olevat Sorelit vaaleanpunaharmaana lähes puoleen hintaan. Ne tulivat jo koossa 36, mutta Sorelien koko oli pienempi kuin normaalisti käyttämieni kenkien ja tilasin ne uudelleen koossa 37. Vinkkinä siis, ottakaa numeroa isommat. Kokoja oli jäljellä aika hajanaisesti, mutta koettakaa onneanne. Niin paljon näitä kenkiä on kehuttu, etten epäile niitä vain "juppien muotivillitykseksi", kuten aidot lappalaiset nutukasmiehet mutisevat ;)

kuva: concoction.indiedays.fi