tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kukkasvinkkejä

Kevät tarkoittaa minulle kukkia. Joulun jälkeinen kukaton jakso katkeaa aina tulppaanikimppuihin. Sitten saapuvat lempikukkani narsissit. Olen tosi iloinen, että Suomestakin saa nykyään kukkia halvemmalla. Asuin vuonna 2006 tovin Saksassa ja hukailin aika kukkatorilla kimppujen halpuutta. Kovin montaa vuotta ei tarvinnut odotella sitä, että Suomessakin on aivan tavallista, että 20 tulppaanin kimpun saa vitosella.

Tällä kertaa laitoin tulppaanit perinteiseen pyöreään maljaan, en taitellut tai tehnyt niistä muunlaisiakaan asetelmia. Runsas kimppu on kaunis sellaisenaan. Leikkasin kukat sen verran lyhyeksi, että ne eivät nuupahtaessaankaan pääse nukahtamaan ruukun reunan yli, vaan reuna tukee niitä pysymään pystyssä koko niiden elinajan.

Yksi kukka katkesi operaatiossa ja tuikkasin sen Iittalan tuikkuun. Se näytti hauskalta mutta yksinäiseltä. Voisin ajatella tekeväni tuollaisista katkaistuista tulppaaneista jonkinmoisen asetelman asettelemalla niitä useampaa tuikkuun, vaikkapa erikokoisiin. Tosin, jotenkin en henno katkaista kaunista kukkaa ennen kuin se katkeaa tai nuupahtaa. Nuupahtaneille tulppaaneille tuikkuun asettaminen antaa kuitenkin melkein viikon lisää elinpäiviä, sillä pitkä varsi ei vie ravinteita.






Narsissit puolestaan aiheuttivat pienen dilemman, sillä en saanut juuripaakkua sopimaan nätisti mihinkään ruukkuun. Ei näytä kivalta, jos sipulit tursuilevat yli reunojen. Melkein jo kirpparille viemäni kynttilämalja kuitenkin pelasti tilanteen. Avasin kahden narsissin juuripaakut puolikkaiksi ja asetin puolikkaat vastakkain maljaan. Se oli niille juuri sopiva. Niin ikään tämä malja tukee kukkaa sillä tavoin, ettei se heti parin päivän jälkeen ala harottaa pitkin ja poikin -toisin kuin eteiseen laittamani narsissi, jota sattuneesta syystä en kuvannut, heh....


Viimeisenä mutta ei vähäisempänä ihana virkattu ruukkuni ja ikinuori joulutähti. Mitä minä tein väärin, kun se vieläkin elää? Kaikki muut ovat saaneet joulukukkansa kuolemaan jo tammikuun puolivälissä, mutta tämä sitkas sissi se vain katselee kevätaurinkoa. Olen unohtanut kastella sitä, joten siinä lienee taika. Vien sen noin kerran viikossa kodinhoitohuoneeseen saunapäivänä, lasken vettä ruukkuun ja annan sen nauttia höyryistä yön yli. Siitä se vain pörhistyy. Heh, en tosiaan tiedä, johtuuko elon pitkä tie tuosta, mutta jotenkin into hoitaa sitä kasvaa. Sillä innolla saankin sen varmaan kuukahtamaan. Hyvä merkki on kuitenkin se, että saamme nyt paremman puoliskoni kanssa viherkasvit kukoistamaan, joten uskallamme huoletta siirtyä astetta vaativampaan tehtävään, koiranhoitoon. Vauvaa harkitaan sitten vasta, kun nähdään, miten koiran kanssa onnistuu ;)


Ei kommentteja: