Ajatuksia kehosta

 

 

Kuva: http://www.hautetalk.com/

"Strong is the new skinny", huudahtelevat muotilehdet kuorossa. Nuoret tytöt treenaavat salilla muodokasta perää ja pyöreää olkapäätä, ne pitää nyt olla, "must have", - ja pyykkilautavatsasta nyt puhumattakaan. Lihaksikas keho on kuulemma nykyään menestyksen ja rikkauden merkki. Niinhän se taitaa olla, vai mitä?

Kun oli yläasteelainen piti olla laiha, tosi laiha. Silloin emme tienneet sitä, mutta tämä ihanne juonsi Twiggystä, ensimmäisestä androgyynistä mallista. Lantion ihannointi syrjäytyi poikamaisen vartalon ihailun tieltä. Kaikki laihduttivat, jotkut onnistuivat...liiankin hyvin, minä mukaan lukien.

Nyt olen yrittänyt asennoitua tähän nuorten tyttöjen fiksumpaan kehonkuvaan ja innostua lihaksista itsekin. Vanha kauneusihanne istuu kuitenkin tiukassa. Lihaksikkaana näytän omasta mielestäni mieheltä ja normaalipainoisena puolestaan lihavalta. Monet pystyvät jo kolmekymppisenä hyväksymään itsensä ainakin virallisissa puheissa, mutta minä kai haaveilen yhä twiggymäisyydestä alitajuisesti. Normaalipainoinen olen ollut jo kymmenen vuotta tosin, joten enää ei pyöritä haamurajoilla. Rakastan elämään enemmän kuin laihuutta.

Kumpi onkaan ahdistavampaa? Kuihtua vai pumpata itseään salilla? En usko, että nuoret tytöt kokevat yhtään vähemmän paineita kuin minä aikoinani. Nyt vain tavoite on erilainen. Monet sanovat, että nykyinen kauneusihanne on terveellisempi. Sitä on paha sanoa ennen kuin näemme, minkälaisiksi aikuisiksi nämä nuoret kasvavat. Lihaksikkuus vaatii huomattavasti enemmän työtä ja rahaa kuin syömättä oleminen. Mitä kokevatkaan ne, jotka eivät ole laihoja eivätkä lihaksikkaita eivätkä onnistu saavuttamaan kumpaakaan?

Mikä on tämän vuodatuksen pointti? Varmaankin suurempi sanoma siitä, että pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Se on tosi vaikeaa. Jos rakastaisimme itseämme ja keskittyisimme tärkeämpiin asioihin kuin oman navan tuijottamiseen, meillä olisi aika vähän naistenlehtiä. Myydyimmät numerot käsittelevät kuitenkin edelleen laihduttamista. Toivon, että joskus, vaikkapa äitinä, voisin rakastaa omaa vartaloani ilman yhtään inhon pilkahdusta.

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle Teeman muotiviikolla esitetystä Twiggy-dokkarista. Muotiviikko alkoi eilen ja paljon hyvää ja ajatuksia herättävää on vielä luvassa. Klik, tästä linkistä katsomaan, mitä muuta on luvassa. Minua kiinnostaa ainakin sarja "Muodin kolme vuosikymmentä", 1980-2010, eli toisin sanoen meikäläisen eliniän muoti. Lisäksi aion tsekata toisen aikani ihanteen, Kate Mossin, dokkarin ensi lauantaina.