Otsikon toteamuksen poimin jostakin lukemastamme oppaasta mieleeni jo ennen matkaa. Toteamus osoittautui täydeksi todeksi. Idän vaikutteet olivat vahvasti läsnä pukeutumisessa ja ruoassa, mutta länsimaistuminen ja modernistuminen olivat ilmeisiä. Ihmiset halusivat todella kiihkeästi olla moderneja tietyissä asioissa, avaruuden kuvia ja uutta teknologiaa vilisi siellä ja täällä. Hotellihuonekin oli kuin toisesta todellisuudesta, ihan nauratti, kun emme saaneet puoleen tuntiin edes valoja päälle kaikkien kosketusnäyttöjen keskellä.
Krakovassa leijui kuitenkin kaiken länsimaistumisen ja jopa hiukan naivin trendien seurailun yllä melankolinen tunnelma. Historia henki vahvasti arkkitehtuurissa, ympäristössä ja ihmisissä. Holokausti oli edelleen kaupungin yllä -ja sitä katsomaan oli tuota varmaan useampi tusina saksalaisia koululaisia. Ihmiset olivat miellyttäviä, mutta heissä oli tuttua alakuloa, aivan tunsimme hetkittäin olomme kotoisaksi siellä alaspäin painuvien päiden ja suupielien seassa. Puolalaiset olivat ihan toista maata kuin vaikka virolaiset.
Ruoka ja juoma olivat kenties parhaita elämyksiä reissullamme. Parilla kympillä ruokaili fiinisti, neljällä kympillä jo Michelin ehdokkaassa. Tuohon jälkimmäiseen tosin eksyimme vahingossa. Yleisesti ottaen Michelin-pönötysravintolat eivät kiehdo minua, pidän bistroista enemmän, mutta tämä kokemus mielllytti, sillä iltaa siivitti klezmer konsertti. Ruoka oli ihan fine. Parasta sapukaa ja aidointa tunnelmaa kohtasimme kuitenkin aidossa maitobaarissa 1800-luvulta. Siellä ruokailivat kaikki teineistä vanhuksiin ja kiireiset keski-ikäiset hakivat ruokaa kotipakettiin, turisteja ei näkynyt. Itse tilasin vahingossa kaalia kaalilla, mutta ei se mitään, molemmat kaalit olivat hyviä. Täytyy treenata puolaa ennen seuraavaa reissua, ettei miehen tarvitse tukehtua narusta vartaaseensa toista kertaa ;) Kertokoon kuvat oman tarinansa. Kirjoittelen piipahduksesta keskitysleirille vielä erillisen postauksen, mikäli se teitä kiinnostaa.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti