Aivan vielä mökkeilyä ei voi varsinaisesti aloittaa, sillä järvessä ei ole vettä. Se on kuulemma tulossa tällä viikolla, joten jäät lähtevät hyvässä lykyssä kuun viimeiseen viikkoon mennessä. Silloin vietän synttäreitä, joita olisi aivan mukava juhlia saunomalla ja grillailemalla mökillä.
Parasta mökkeilyssä on ehdottomasti laiturilla makaaminen. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin katsella puiden latvoja ja antaa laiturin keinuttaa. Harmi vain, että luterilaisen kasvatuksen saanut vanhempi sukupolvi ei sitä tajua. Heille mökkeily on taukoamatonta puuhastelua. Tällä kertaa sain paapushkan naulittua viideksi minuutiksi laiturille, ja hän totesi, ettei olekaan ennen katsonut puita alhaalta päin. Seuraavaksi hän katselikin niitä sivusta päin, kun lensi nurin suksillaan.
Reissusta selvittiin kuitenkin suuremmitta kolhuilta, ja niin selvisi se onneton pilkkijäkin, joka ajelehti lautalla kohti 7 metrin piilopatoa. Onneksi pelastuslaitos ehti ajoissa. Nyt voisin sanoa, mitä ajattelen pilkkijöistä ja kevätjäistä ja haukien arvosta. Mutta jätänpä sanomatta. Kevät on kaunista aikaa, nautin siitä suunnattomasti. Melkeinpä jo ikävöin sitä, tämä harmaa välikausi ennen kunnon kesää on hiukan masentava, niin kuin luonto olisi hetken pausella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti