Korcula on My Mind

Lupaavat helteitä, mutta en usko ennen kuin näen. Viime yönä näin unta siitä, että olin takaisin Korculan kalliorannoilla pinkeissä bikineissä ja nautin, kun aurinko ja kuuma tuuli lämmittivät naamaani. Noh, kun heräsin, niin eihän siiinä mikään aurinko lämmitellyt, vaan isäntä puhalteli lämmintä nieriän hajuista ilmaa kohti naamariani. Todellisuus, oh, rakastan sinua. Nieriä oli kyllä hyvää eilen, siinä ei ole moitteen sijaa.

Korcula Town oli joka tapauksessa yksi ihannimmista aurinkokohteista, jossa olemme käyneet. Se oli pieni noin Sallan kokoinen kylä Korculan saarella. Matka sinne Dubrovnikista kesti bussilla ja lautalla noin kolme tuntia. Maisemat olivat huikeat. Tiet olivat kiemuraisia ja autot kulkivat korkealla vuoren rinteellä, en yhtään harmitellut enää bussista sitä katsoessani, ettemme vuokranneet matkalle autoa. Jätän ihan mielelläni ajamisen tiet tunteville ammattikuskeille tässä ja oikeastaan missä tahansa muussakin kohteessa. Jääpähän enemmän aikaa katsella ja mietiskellä, kun ei tarvitse keskittyä tiellä pysymiseen.

Korculassa vesi oli, jos mahdollista, vielä kirkkaampaa kuin Dubrovnikissa. Hiekkarantoja oli muutama, ja paikalliset hehkuttivat niitä saaren parhaiksi. Erehdyimme yhteen niistä, ja totesimme sen olevan sellainen massaturistiranta, joita löytyy mistä tahansa Välimeren maasta. Sen sijaan mukulakivirannat ja niiden kirkas vesi sekä väenpuute viehättivät meitä paljon enemmän. Kaipa paikalliset olivat jo niin tottuneita niihin, etteivät nähneet metsää puilta. Kävimme muutamilla mukulakivirannoilla pyöräille, kävellen ja taksiveneellä. Enimmän ajan vietimme kuitenkin kaupungin lähellä olevalla kalliorannalla. Emme ole koskaan olleet sellaisella, ja jotenkin ajattelimme, että kivet ovat kovia, mutta niiden päällä oli oikein mukavaa makoilla ja seurailla vilkasta pienpaattiliikennettä. Veteen pulahtaminen onnistui kiven päältä siinä missä tavalliseltakin rannalta. Kivien läheisyydessä näki sitä paitsi lähestulkoon yhtä paljon erilaisia kaloja kuin suomalaisessa akvaarioliikkeessä. Tunnistin monta aikanaan omassa akvaariossani uiskennellutta lajia.

Syöminen Korculassa oli hiukan halvempaa kuin Dubrovnikissa, mutta huonoja ravintoloita oli huomattavasti Adio Mare -ravintolaan. Usein oppaiden suosittelemat ravintolat eivät ole kovin erikoisia, mutta tämä oli niin hyvä, että sen löydettyämme emme enää etsiskellet. Erityisesti risotot olivat erinomaisia. Myös päivän kalaa kannattaa kokeilla. Sen saa itse valita, ja kokki paistaa sen hiiligrillissä. Ah, niin hyvää!

Ylipäänsä tsekkailimme pääasiassa ravintoloita, joissa oli aito hiiligrilli, niissä valmistettu ruoka oli poikkeuksellisen herkullista. Kaikki kansoitetut ja ylihinnoitellut merenrantaravintolat jätimme välistä. Joskus matkusteluharrastusta yhdessä aloitellessamme menimme sellaiseen romanttisen illallisen toivossa, mutta siitä on romantiikka suomalaisen mielestä kaukana, jos naapurinparin kanssa kyynärpäät kolahtelevat ja lasku on kolminumeroinen. Palvelu niissä tosin on nopeaa, pitäähän kierron olla pikainen, että mahdollisimman moni saadaan ruokailemaan auringonlaskun aikaan. Cheers vaan ja tervemenoa!
enemmän. Päädyimme Berlitzin oppaassa suositeltuun

Sellaisia ajatuksia Korculasta jäi. Matkapostauksia kirjoitellessa tulee aina kauhea matkakuume, mutta toistaiseksi matkat on tehty vähäksi aikaa. Keskitymme kotiin ja perheeseen ;) Tosin huomenna suuntaamme Kemijärvelle, sekin on tällä uudella kokoonpanolla aikamoinen operaatio. Saapas nähdä, onko uiminen synnynnäistä koiralapsellemme.