Doggy's Style

Koiravauvan kotiintulo lähenee ja viime päivät olemmekin miettineet tarvikehankintoja. Ensin ajattelimme, että varsinaista petiä ei tarvita, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että oma rauhoittumispaikka on ihan hyvä olla koiralla olemassa. Kun hän vetäytyy tyynylleen, tiedämme, että hän tarvitsee rauhaa. Jotkut käyttävät tähän tarkoitukseen häkkiä, mutta jotenkin se ei sovi meidän karmaamme. Tarvitseeko sanoa ääneen, että emmem myöskään ole innostuneita kuution kokoisesta häkistä olohuoneessa sisustuselementtinä.

Katselimme erinäisiä nettisaitteja ja löysimme toinen toistaan prameampia prinsessasänkyjä, mutta etsimme kuitenkin jotakin vähän hillitympää ja helposti pestävää ;) Lopulta sopivan näköinen petiehdokas löytyi Dog Gallerysta, jossa on myös paljon muuta koiralle tarvittavaa. Tämän tyynyn hinta ja ulkonäkö miellyttivät minua siinä määrin, että laitan tämän tilaukseen hetimiten. Tyynyä kutsuttiin sisutajan uneksi, ja sitä se kyllä hillittynä onkin. Mieheni haluaisi koiralle vielä tyynyn pään alle. Minua ajatus huvittaa, mutta on siinä varmaan jokin järki, monet koirat tykkäävät empiirisen arkitutkimukseni mukaan levätä pää tyynyllä.

Koska koiramme tulee olemaan valkoinen, aion tilata vaalea harmaan tai hiekan värisen tyynyn. Tummassa karvat näkyisivät liian paljon. Tyynyn lisäksi ostoskoriin lähtevät pelastusliivit, sillä en uskalla veneillä pienen kanssa ilman niitä. Jos hän putoaa veteen keskellä selkää, voi hukkuminen olla lähellä. En halua ottaa sitä riskiä, vaikka väitetäänkin, että koirat osaavat uida hyvin. Nekin väsyvät.






Pääosan pienemmistä koirantarvikkeista, kuten leluista, pannosita ja hihnoista, aion hankkia ensi viikolla Kroatiasta. Tasan viikon päästä nimittäin kävelle Dubrovnikin katuja. Uskon, että siellä lelupossuja ei myydä aivan yhtä järkyttävillä hinnoilla kuin täällä. Paljon perustarvikkeita meillä on mieheni edelliseltä koiralta, joten kuppeja, kynsisaksia ym. ei onneksi tarvitse hankkia. Siinä säästämme sivoisen summan. Tässäpä lopuksi vielä kuva nassikasta neliviikkoisena, eikös ole söpöliini :)

Mitä on bokwa fitness?

Pitkästä aikaa urheilupostausta.... olen kyllä urheillut, ja tehnyt paljon muutakin, mutta enpä ole ehtinyt ikuistaa. Ennen kuin syvennyn bokwaan, kerronpa kuitenkin uutiset. Hakemukseni jatkokoulutukseen eli väitöskirjatyöhön hyväksyttiin yksimielisesti professorikokouksessa. Wihii :) Siinäpä ilonaihetta ja projektia ensi vuodelle. Olen nyt ravannut kahden työpaikan väliä muutaman viikon eikä kauheasti haittaa, että uusi työpaikka on yliopiston vieressä. Nyt vain odottelen kirjettä kotiin, että pääsen siipallekin kertomaan todistusaineiston kera ;)

Tänään siis kuitenkin ehdin salille ja pääsin vihdoin kokeilemaan bokwa fitness -tuntia. Sitähän minun piti kokeilla jo syksyllä, mutta mutta.... sitten tuli elämä väliin. Nyt kokeiltuani voin sanoa, että enpä mitään menettänyt. Idea oli hyvä. Konsepti on yhdistää taistelulajeja ja tanssia. Sitähän siinä tehtiin totta vie, ajoittain pääsin jopa flow-tilaan. Mutta. Sitten tulee se iso mutta. Tunnilla tanssittiin kirjaimien muotoon. Tanssimme L-kirjaimen ja B-kirjaimen tällä kertaa. En oikein hiffannut, miten kirjaimet liittyvät tanssiin ja taisteluun. Siinä sitä kuitenkin beetä muodosteltiin jaloin ja käsin.

Koreografia oli hyvin vaativa, joten tanssimattomalle en suosittele. Tunnilla oli kuitenkin ajattelemisen aihetta niin paljon, että ainakin kaikki työhuolet unohtuivat. Väki oli vähissä, mutta mitä ehdin vilkuilla, niin yksi kolmasosa pysyi ongelmitta mukana. Itsekin tein stipluja ajoittain, ei siinä mitään, mutta vaativissa liikkeissä polvet ovat vaarassa, jos kompuroi väärässä kulmassa. Hiki kuitenkin tuli, joten tavoite täyttyi, treenasin tänäänkin. Treenissä olivat erityisesti pohkeet, sillä joka välissä baunssattiin. Jos siis on ongelmia nilkkojen kanssa, tämä laji kannattaa jättää väliin :)

Mukavaa viikon puoliväliä sinne. Täällä maistettiin hellettä, ja sain kaikki kesäkukat istutettua. Nyt ne ovat tallissa vielä, mutta varmaan loppuviikosta ne uskaltaa jo laittaa ulos. Sen ikuistan teille takuuvarmasti. Samoin tulevan viikonlopun synttärit... huooh, enää muuttama päivä armonaikaa. Sitten on kolmekymppinen... X) Videolla hiukan bokwaa.

Koiranpennun käyttöohjeet

H-heti lähestyy vinhaa vauhtia.... pentu nimittäin muuttaa kotiimme aika tarkalleen kuukauden päästä. Jos alatte laskea, miten se on mahdollista, niin totean, että emme saaneet haluamaamme pentua, koska sitä ei syntynyt. Sen sijaan löysimme suhteellisen lähellä olevasta kaupungista toisen pentueen, joka syntyi vapun alla. Sieltä saamme pennun siis heti kesäkuun puolessa välissä, mikä onkin kesälomamme ajoituksen kannalta paras mahdollinen ajankohta.

Nyt olen kiihkeästi lueskellut pentuasioita ja miettinyt, mitä kotiutuva vauva tarvitsee heti ja minkä voi hankkia myöhemmin. Onneksi on olemassa internet, sillä en olisi millään ehtinyt kirjastoon koirakirjoja lainaamaan, vaikka niitä toisaalta olisikin kivempi lukea. Mieheni on koirakonkari eikä paljon pennunkasvatusohjeista piittaa, vaikka minun mielipiteeni onkin, että olisi parempi piitata. Hänen koiransa oli aika kieroon kasvanut lellikki, jos minulta kysytään,mutta niin kai se on tässäkin tapauksessa, että omat lapset rakkahat, muiden katalat kakarat....

Naksutinta ilman en ilmeisesti pysty elämään, se on selvinnyt tähän mennessä. Myöskin kupit on tottakai oltava. Koiran pedistä olemme mieheni kanssa eri mieltä. Minusta olisi mukavaa ja turvallista, jos pennulla olisi oma pesä, mutta mieheni nauraa koiranpetikuvilleni. Mitähän mieltä tästä nyt pitäisi olla? Toisaalta olisi tietysti helpottavaa, jos selviäisin vaikkapa huovalla eikä tästä asiasta tarvitsisi stressata, mutta toisaalta haluan, että pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. Vinkeistä tässä ja muussa asiassa olen kiitollinen :)

Ruokinta-asiat tuottavat nekin päänvaivaa, mutta niissä saan varmasti apua kasvattajalta. Varmaan myöskin pentupanta lähtee mukaan sieltä. Leluja aion hankkia ulkomailta, uskon, että vinkupossu ei ole siellä kultaa kalliimpi niin kuin täällä vaikuttaa olevan.... Hohhoijaa, yleensä keväällä lasken päiviä lomaan, mutta nyt tassu on jarrupolkimella. Tuntuu, etten mitenkään ehdi tehdä kaikkea ja toisaalta tuntuu myös, että kotiin tultua väsyttää niin järjettömästi, etten edes jaksa tehdä mitään. Tässä kuvituksena on pari kuvaa pentueestamme. Emme vielä tiedä, kuka heistä on meidän koiramme, mutta viikon päästä se selviää, kun matkustamme katsomaan viikareita. Mukavaa keskiviikkoa!

Kesäkukkainspiraatiota

Kuva: www.housedecorin.com

Ulkona tulee vettä kuin sen kuuluisan Esterin hanurista. Kerrankin se ei kuitenkaan nypi yhtään, sillä pääsemme vihdoinkin tuosta lumesta eroon. Pihallamme oli oikein jäinen klöntti lunta, jota ei voinut edes hajoittaa. Jouluvalotkin olivat juuri siihen sulamattomaan klönttiin jäätyneet kiinni. Revi siitä sitten puutarhainspiraatiota...







Ensi viikko näyttää kuitenkin valoisammalta. Jospa vihdoin pääsemme haravoimaan ja tutkimaan kasvustoja. Kaniinitkin saavat jo muuta syötävää, ei tarvitse enää varjella pensaita suojien alla. Kiitos ahkeran värkkäyksen, vain pilvikirsikka kärsi vahinkoja. Senkin jänis harvensi onneksi huhtikuun alussa teräshankien aikaan ennen kuin kasvukausi oli alkanut, joten odotettavissa on vain entistä tuuheampi puu.

Kuva: www.architectureartdesigns.com

Sadetta katsellessani etsin ispiraatiokuvia kesäkukkien laittoon. Tänä vuonna haluan jotakin vähemmän perinteistä. Minua ei myöskään haittaisi, jos kaikki kukat olisivat suhteellisen lähellä toisiaan, sillä olen onnettoman huono kastelija. Haluan yhdistää erilaisia ruukkuja, tikkaat ja erilaisia kukkia. Ajatukseni on, että ruukkujen väreissä ja materiaaleissa olisi ilotulitusta, mutta kuka olisivat kaikki valkoisia. Ajattelin hankkia eri lajikkeita ja ripotella niitä pitkin tikkaita.

kuva: www.bystephanielynn.com

Tikkaiden etsiminen oli projektin haastavin osuus. Lopulta löysin Ikeasta kylppäriin tarkoitetut tikkaat, ja todella toivon, että siihen hintaan ne kestävät hiukan kosteutta. Tikkaiden olisi määrä tulla syntymäpäiväviikollani, toivotaan, että ne eivät myöhästy inastakaan, muuten suunnitelmani valmiista terassista kaatuu. Keräilin tähän postaukseen inspiskuvia siitä tyylistä, mitä tavoittelin. Monta ideaa olen saanut myös Maria Nordinin valloittavasta Keidas-puutarhaohjelmasta. Tsekatkaapas, jos ette ole vielä ehtineet nähdä.Nyt peukut pystyyn ja kisakatsomo käyntiin, Go Softnegine, uskon mahdollisuuksiimme nyt enemmän kuin moneen vuoteen, pitkästä aikaa emme ole ennakkosuosikkeja ;)

kuva: nhhigheredforum.org

Missä olet kevät?

Uskotteko, että täällä pohjoisessa vedetään vielä saappaissa? Ja auton ikkuna oli aamulla tuhannen umpijäässä? Ja sisälläkin palaelee? Missä ihmeessä se kevät nyt on.... alkaa riittää nämä yöpakkaset. Viime vuonna näihin aikoihin alettiin tuskaillan helteiden kanssa. Meninkin sanomaan jotakin kylmästä toukokuusta silloin... sitä saa, mitä tilaa.

Oukku on suljettu jo pääsiäisenä, vaikka lunta olisi edelleenkin ihan riittämiin. Aika aikaansa kutakin kuitenkin. Kävimme fiilistelemässä rinteillä kevättä. Noh, upposimme ajoittain polvia myöten sohjoon, joten se siitä keväästä. Jotkut vetivät vielä omia puolilaittomia treenejä rinteessä. Olo oli tosi surrealistinen, toukokuu voi olla näemmä tällainenkin. Sama fiilis oli vuonna 2007, jolloin olin pitkän tauon jälkeen toukokuun Suomessa. Ihmettelin äitienpäivän räntäsadetta muutaman helteisen kevään jälkeen. Silti.. tykkään Suomesta, en vaihtaisi tätä pois.

Kurjalla kelillä on aikaa temmeltää sisällä. Talvitamineiden pois vieminen on ollut jotenkin ihan loputon projekti tänä vuonna. Vieläkin muutama laatikko lojuu kodinhoitohuoneessa. Tästä kaaoksesta voisi tehdä jonkun reality week -pläjäyksen. Sellaista kuulemma suunnitellaan tässä puhtoisessa blogimaailmassa. Se olisikin hauska idea, itse voin ihan vapaaehtoisesti ilmoittautua eturivissä mukaan. Täältä löytyy tämän kevään jälkeen paljon realityä... ;)

Tämä viikko on taas ollut blogirintamalla hiljaista. Olen nimittäin tutustunut uuteen työpaikkaani. Tänään vedimme tiimipalaveria, ja täytyy sanoa, että kun lähes kaikkien ikä alkaa kolmosella, hommat vaan sujuvat paremmin. Sukupolvien välinen kuilu ja lähestyvä eläkeikä vähentävät innovaatioiden määrää...näin se on. Edessä on mahtava vuosi hyvän tiimin kanssa! Tällainen kahden työpaikan välissä oleminen on kuitenkin aika raskasta. Siihen vielä päälle kesäkuntoon projekti (juu juu, kaiken sen kehopohdinnan jälkeen, pieni ryhdistys...), niin päiviin ei paljoa muuta tarvita. Olemme illan istuneet sohvalla pökkyrässä ja tuijottaneet tv:stä ties mitä. Näitäkin päiviä tarvitaan... jospa aurinko sulattaa meidät tästä kohmeesta ensi viikolla. Kevättä on nimittäin luvattu viimein saapuvaksi. Uskon, kun näen.

Ajatuksia kehosta

 

 

Kuva: http://www.hautetalk.com/

"Strong is the new skinny", huudahtelevat muotilehdet kuorossa. Nuoret tytöt treenaavat salilla muodokasta perää ja pyöreää olkapäätä, ne pitää nyt olla, "must have", - ja pyykkilautavatsasta nyt puhumattakaan. Lihaksikas keho on kuulemma nykyään menestyksen ja rikkauden merkki. Niinhän se taitaa olla, vai mitä?

Kun oli yläasteelainen piti olla laiha, tosi laiha. Silloin emme tienneet sitä, mutta tämä ihanne juonsi Twiggystä, ensimmäisestä androgyynistä mallista. Lantion ihannointi syrjäytyi poikamaisen vartalon ihailun tieltä. Kaikki laihduttivat, jotkut onnistuivat...liiankin hyvin, minä mukaan lukien.

Nyt olen yrittänyt asennoitua tähän nuorten tyttöjen fiksumpaan kehonkuvaan ja innostua lihaksista itsekin. Vanha kauneusihanne istuu kuitenkin tiukassa. Lihaksikkaana näytän omasta mielestäni mieheltä ja normaalipainoisena puolestaan lihavalta. Monet pystyvät jo kolmekymppisenä hyväksymään itsensä ainakin virallisissa puheissa, mutta minä kai haaveilen yhä twiggymäisyydestä alitajuisesti. Normaalipainoinen olen ollut jo kymmenen vuotta tosin, joten enää ei pyöritä haamurajoilla. Rakastan elämään enemmän kuin laihuutta.

Kumpi onkaan ahdistavampaa? Kuihtua vai pumpata itseään salilla? En usko, että nuoret tytöt kokevat yhtään vähemmän paineita kuin minä aikoinani. Nyt vain tavoite on erilainen. Monet sanovat, että nykyinen kauneusihanne on terveellisempi. Sitä on paha sanoa ennen kuin näemme, minkälaisiksi aikuisiksi nämä nuoret kasvavat. Lihaksikkuus vaatii huomattavasti enemmän työtä ja rahaa kuin syömättä oleminen. Mitä kokevatkaan ne, jotka eivät ole laihoja eivätkä lihaksikkaita eivätkä onnistu saavuttamaan kumpaakaan?

Mikä on tämän vuodatuksen pointti? Varmaankin suurempi sanoma siitä, että pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Se on tosi vaikeaa. Jos rakastaisimme itseämme ja keskittyisimme tärkeämpiin asioihin kuin oman navan tuijottamiseen, meillä olisi aika vähän naistenlehtiä. Myydyimmät numerot käsittelevät kuitenkin edelleen laihduttamista. Toivon, että joskus, vaikkapa äitinä, voisin rakastaa omaa vartaloani ilman yhtään inhon pilkahdusta.

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle Teeman muotiviikolla esitetystä Twiggy-dokkarista. Muotiviikko alkoi eilen ja paljon hyvää ja ajatuksia herättävää on vielä luvassa. Klik, tästä linkistä katsomaan, mitä muuta on luvassa. Minua kiinnostaa ainakin sarja "Muodin kolme vuosikymmentä", 1980-2010, eli toisin sanoen meikäläisen eliniän muoti. Lisäksi aion tsekata toisen aikani ihanteen, Kate Mossin, dokkarin ensi lauantaina.