Taskuopas täydelliseen elämään

Tänään bongasin mitä mainioimman huivikriisin pelastajan All I Ever Wanted Is Here -blogista. Ainakin 4 ja 22 tulevat olemaan kesän kestosuosikkeja, jahka sinne asti päästään. Tässä mainitussa blogissa on muuten menossa huivien taittelun lisäksi mitä jännittävin loppuajan raskaus, jota itse ainakin vauvattomana vauvanhankintaikäisenä seuraan kuin jatkokertomusta ja opetustarinaa siitä, mitä on hankittava ennen kuin hankkii vauvan ;)

  

Kesän bikinikuntoon-projekti otti hiukan takapakkia taas, kun vettä sataa kuin aisaa ja sohva houkuttaa lenkkiä enemmän. Blogien lukeminen on mitä mainiointa rentoutusta pitkän päivän jälkeen ja sallin tämän repsahduksen itselleni, enhän ole täydellinen, nyt on möhörumatyhmäpäivä.  

Marianne herätti omassa blogissaan keskustelua täydellisestä elämästä, jonka moni nuori lukija uskoo hänellä olevan. Näin varmasti onkin, kauniit kuvat hämäävät. Minusta on ihanaa lukea ihmisten ihanista asupäivistä, sisustusideoista ja puutarhavinkeistä. Näin vanhempana sen toki ymmärtää, että kauniin sohvapöydän vieressä voi odottaa läjä lajittelematonta pyykkiä, mutta pöydän kuvaaminen on siinä tilanteessa mitä parhain arjen pakokeino. 

Nuoret lukijat ovat toki kehityksestäänkin johtuen vielä hiukan empatiakyvyttömiä, mutta muutoinkin kuulostaa, että bloggaajaa repiviä nettikeskusteluja saadaan aikaan aiheesta kuin aiheesta. Minusta tälle asialle pitäisi jo tehdä jotakin, netiketti on aivan selvästi hukassa ja todellisuudentaju hämärtyy pahemmin kuin mummolla Kauniita ja Rohkeita katsoessa. Kuuluukohan koulujen mediakasvatukseen blogien tarkastelua? Siinäpä olisi sitä paitsi mitä manioin mielikuvitusharjoitus nuorille; Mitä tapahtuu kuvan ottamisen jälkeen? Miten tarina jatkuu?

Puutarhaunelmia

Tämä viikonloppu on haaveiltu puutarhasta. Kiitos roimien rankkasateiden, puutarha alkaa pikkuhiljaa paljastua kinosten alta. Monenmoista pitäisi pihassa vielä tehdä, mutta ainakin autokatosvarastorakennus siirtyy ensi kesälle. Myös kiinteät muuratut kukkapenkit tehdään varmaan vasta ensi vuonna, parempi ensin makustella, mihin ne lopulta sopivat. Tällaisia unelmia sen sijaan ajattelimme toteuttaa jo tänä kesänä.

Add Brightness

Mitä voi tehdä harmaatakin harmaamapana päivänä? No lisätä kirkkautta. Tein kesän kuviini, heh. Hyisessä tuulessa kuvailin aikani ja koneelle tullessani totesin, että mustan maiseman keskellä on musta möykky, joka olisi halunnut näyttää teille hienon väriyhdistelmänsä: vaaleanpunaisen yhdistettynä khakinvihreään. Ei auttanut kuin tämän keväisen harmauden keskellä hiukan photoshopata.

En yleensä tykkää vaaleanpunaisesta, mutta nappasin tuon villatakin kirppikseltä eurolla mukaani ja ajattelin, että kokeillaan. Ei se uskottavuutta vienyt, tänäänkin täytin monta tärkeää paperia siitä huolimatta, että olin pukeutunut omasta mielestäni "bimbo-väriin". Pitäisi aina luopua kaikista väriennakkoluuloista. Vaaleanpunainen sitä paitsi sopii ihoni väriin paljon paremmin kuin pinkki, jonka olen kelpuuttanut jo jonkun vuoden. Khakinvihreä taittaa nössöväriä uskottavampaan suuntaan ja konjakki tuo kontrastia. Seuraavaksi haluan kokeilla tummansinisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmää.

Odotan kieli pitkällä nurmikkokalkin kanssa, koska pääsen tositoimiin. Totuus on se, että täällä on vielä lämpöä parhaana päivä +5c ja hyytävä tuuli puhaltaa katupölyä edestakaisin. Pihallakin on vielä viitisen senttiä lunta, kuten näette. Että ei ihan vielä pääse sitä kukkapenkkiä toteuttamaan.... Huooh. Kalkin heittelykin veisi pahinta puutarhatuskaa pois, ja toivottavasti huomenna saan levitellä sulamattomat lumet ja valmistella nurmeä uuteen tuuheaan kasvukauteen. Sanomattakin selvää, että tässä asiassa meillä on naapurin kanssa kilpailu meneillään. Minä voitin ensimmäisen erän viime kesänä ;) Mutta. Back to reality.... toppatakkikelit vielä tänään ainakin. Ja sanovat kevään tulevan kohisten. Missä kohisee? Not here.

Maalaisin jos maalin saisin

Mielessämme on pyörinyt jo tovin olohuoneen seinälle toteutettava projekti. Tarkoitus olisi maalata koko seinän halkaiseva oksa Tikkurilan Tunto Karhea -maalilla. Tänään pitkän päivän jälkeen lähdimme rautakauppaan hakemaan tarvikkeita. Kuten melkein aina, emme tälläkään kertaa saaneet rautakaupassa palvelua. Mikä ihme siinä on? Maalit jäivät ostamatta. Odottelimme puoli tuntia ja sitten olikin jo sulkemisaika. Kuinka ärsyttävää! Myyjän hienotunteinen vastaus maalitiedusteluuni oli: "sori, mä en ehi, mullon nyt asiakas, katto tuolta". No "kattoin", enkä löytäny. Kivijalkaputiikit, tulkaa takaisin.

kuva:tikkurila.fi

 

 

Me and Mona Lisa

Viikko on kulunut sadesäätä ihmetellessä. Pitkän sairastelun jälkeen myös liikunta on maistunut, ja illat olen venynyt lenkeillä ja salilla. Työmatkapyöräilyn jälkeen olen kiskon hikiset työvaatteet päältäni ja rientänyt urheilemaan. Montaa asua ei siis ole ollut kuvattavana.

Kevät tulee uskomatonta vauhtia. Viikolla tarkenin pari päivää mekossa kevytuntuvan kera. Tuollainen untuvatakki on mainio keksintö, yhtä aikaa vilpoisa ja lämmin. Guessin saappaat olivat mekon pariksi juuri sopivan lämpimät, mutta eivät vielä hiostavat. Itse asiassa kävin katsomassa, sattuisiko KooKengässä olemaan vie pois -hintaan samat saappaat vielä mustanakin, niin hyvät ne ovat. Siellä oli numeroa pienempi pari jollakulla varauksessa, maanantaina selviää, saanko -70% itselleni vielä toiset Guessit tälle talvelle. Hiukset ovat olleet ponkkarilla koko viikon: sliipatusti taakse ja häntää puuteria tuheuttajaksi, that's it, helppo ja siisti :)


Tavaran lisäystä tasapainottaakseni olen tyhjentänyt toisesta päästä, ja vienyt tänään pari säkillistä varastoon odottamaan toukokuun kirpparivuoroa. Toivottomia lumppuja vein pussillisen H&M:n Concious Collection keräykseen. Hommahan toimii niin, että pussillisesta lumppuja saa -15%etusetelin, joka on kolme kuukauttta voimassa. Kannattavaa! Lumput viedään enimmäkseen polttoaineeksi ja osa lahjoitetaan kehitysyhteistyöprojekteihin, mielestäni tämä on ekologisempaa kuin viedä Konttiin, joka hukkuu roskiin jo nyt varsinkin, jos vaatteet ovat yhtä huonossa kunnossa kuin minun viemäni.

Reppumaniaa

Se siitä ostoslakosta. Iski nimittäin reppumania. Palkkapäivän kunniaksi annoin itselleni luvan toteuttaa jo hetken mielessäni kalvaneen haaveen, kun sen nyt ei aivan kohtuuton ollut. Tilasin reppuja kesäksi. Jännää, miten 15 vuotta sitten hylkäsin reput ja uskoin, etten moista halaja muuta kuin vaellukselle. Niin se vain mieli muuttuu, kun näkee kivoja kuvia. Reppu olisi kyllä hieno muoti-ilmiö nuorten kannalta. Ei olisi toinen olkapää muutamaa senttiä alempana kuin toinen ja niskassa tension-neck jännitystila kai tästä hautaan asti niin kuin minulla, järkyttäviä kirjapinoja yhdellä olalla puoli elämääni raahanneella.

Etsiskelin reppua ensin eri liikkeistä, mutta eihän sellaista mistään löytynyt. Myöskään luottonettikauppani eivät tarjonneet kuin niittejä, ja minä ja niitit emme edelleenkään tee tuttavuutta. Sen totesin taas erään kaupan sovituskopissa, kun vahingossa otin niittisen takin sovitukseen. Se oli koominen näky se. Siispä reppu lähti lopulta matkalle Asokselta. En ollut koskaan ennen tilannut, ja ensikertalaisena hiukan jännitän, miten tämä menee. Koetan rajoittaa itselleni mahdolliset ostospaikat minimiin, jottei shoppailu riistäydy käsistä. Tiedättehän buffetpöytäilmiön? Mitä enemmän on tarjolla, sitä enemmän haluaa kaikenlaista. Noh, nyt kuitenkin kahden viikon mietinnän jälkeen tilasin pari reppua koetukseen, toivottavasti ovat soppeleita, palautukseen en nimittäin ryhdy. Sen verran huokeita olivat reput, että ei kannata maksaa neljäsosaa ostohinnasta palauttaakseen. Arvaatte varmaan, mitkä alla olevan kollaasin repuista matkustavat parhaillaan paketissa kohti Lappia. Muut reput löytyvät H&M:ltä ja Nellyltä.

Kuvat: asos.com; nelly.com; hm.com

Letti ja linnunpesä

Eilen pääsin pitkästä aikaa kampaajan käsittelyyn kampausmallina. Maria Ihalainen Rovaniemeltä loi Modan muotipäiville hurmaavia kampauksia, ja myös minä sain osani. Guessin kevätuutuudet ja Marian nuttura ylläni olisin viihtynyt pidempäänkin.

Luomus syntyis siten, että ensin tehtiin taakse ranskalainen letti, sen jälkeen huipulle ponnari, sisään valkki ja valkki piiloon. Kokonaisuus pysyi kasassa hiuspuuterin ja lakan voimalla kaksi päivää! Varmaan se olisi mennyt vielä huomisenkin, mutta töihin tämä kampaus lienee liian paljon porinaa herättävä ;)

Rovaniemeläisille vinkiksi: Maria aloittaa työt Scandinavian Beauty -kampaamossa kesän kuluessa. Se on hieno uutinen myö minulle, olenhan ollut kampaajaorpo jo jonkun aikaa. Kävin Scandinaavian Beautyssä viime vuonna hääkampauksessa ja -meikissä, ja täytyy kehua, että paikan hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdillaan. Aion ehdottomasti kokeilla myös Marian leikkaustaitoja viimeistään kesäloman jälkeen syyslookkia hakiessa.