Mihin mun elämä meni?

Kauheata. Ihan hirvittävän kamalaa. Loma meni. Kesä meni. Vapaus meni. Elämä meni. tai siltä ainakin tuntuu. Liian pitkät lomat on näköjään ihan vaan liian pitkiä. Tuntuu, etten enää ehdi kuin herätä ja nukahtaa -ja siinä välissä väsyttää ihan pirusti. Kakki hommat laahaavat koko ajan jäljessä. Varmaan viikon ajan olen ajatellut kuvaavani tätä sisustuspuuskan tulosta talossa, mutta aina vain huomaan, että kello on jo kymmenen ja kaikki pakolliset hommat vielä tekemättä. Niin tänäänkin. Nyt kuitenkin päätin kaiken uhallakin tulla hiukan päivittelemään. Eihän tämä blogi nyt voi tähän hetkelliseen kolmikymppisen oravanpyörässä pyörimiseen kuolla kupsahtaa ;)

Syksy tulee oikein rytinällä, mutta tänä vuonna minulta puuttuu se innostus ja energia, mikä aiempina vuosina on ollut. Olen aina puhkunut intoa kaikesta hienosta ja uudesta jännityksestä, mitä syys tuo tullessaan. Kenties se johtuu siitä, että aloitin uudessa työpaikassa nyt oikein toden teolla. Kaikkien uusien ihmissuhteiden luominen vie vain niin paljon energiaa, että haluaisin vain kotoilla.

Viikonloppuna sain kuitenkin hiukan pihajuttujakin tehtyä. Havahduin siihenkin, että nyt jos koskaan pitäisi laittaa syyslannoitteet maahan. Taidan olla jo myöhässä. Myös pihlajien leikkaamisen aika hurahti ohi...no huhtikuussa sitten. Piha alkaa muutoin näyttää aika kivalta. Mitä nyt koira repii istutuksia irti sitä mukaa, kun niitä saa maahan.

Viikonloppuna otimme hetken rennosti, mutta jotenkin olin niin stressaantunut, että melkein itketti, kun well spend. Kävimme Rovaniemen markkinoilla, niillä wanhoilla siis. Siellä oli paljon vanhaa ja paljon hippejä, mutta tunnelma auringon paistaessa oli oikein hauska. Mukavaa, että tässäkin kaupungissa tapahtuu nykyään harva se viikonloppu jotakin hauskaa. Asuni oli amerikkalaisittain tosi pop, nimittäin juoksuleggarit, värikkäät lenkkarit ja parka. No...aina ei vaan irtoa. Hauskaa loppuviikkoa ;)

Syksyn poiminnat

Syysmuoti alkoi kummasti kiinnostaa sillä hetkellä, kun helteille sanottiin heipparallaa. Näyttää siltä, että ne tosiaan nyt menivät. Juuri nyt ei tunnun pahalta, mutta veikkaan, että lämpöä tulee vielä kaivanneeksi. Lomaa ainakin kaipaan. Työ tuntuu kovin hektiseltä ja vaativalta poikkeuksellisen pitkän ja pennuntäyteisen loman jälkeen. Tosin luulenpa, että parin viikon päästä en muista lomalla olleenikaan, varsinkin, jos todella saan innostua syksystä ja syysmuodista näiden kelien myötä.

Oma varastoni alkaa olla sen verran kattava, että kovinkaan merkittäviä hankintoja en syksyksi aio tehdä. Alesta poimin jotakin syksyynkin sopivaa, mutta niiden sopivuudesta ei koskaan ole takeita. Syksyn uutuuksista silmäni sattuvat aina takkeihin, mutta koetan vastustaa mielihalujani, sillä takkikaappi on aika lailla täysi.

Tässäpä poimintoja syksyn muodista:

1. Harmaa. Syksyn ykkösväri näyttää olevan harmaa, mikä sopii minulle. Harmaa on aina, näin suomalaisena, lähellä sydäntäni ;)

kuva: flooks.net

2. Joggersit ja karvaisuus. Porkkananmalliset housut jatkavat voittokulkuaa. Tämä malli viehättää minua suuresti, tällaiset on saatava, vaikkapa tweedissä tai jossain muussa jämäkämmässä materiaalissa. Kesäisinä ohuina versioina näitä löytyykin jo muutamat. Kevättalven karvaneulelöydöt puolestaan sopivat syksyynkin, niin ikään karvaliivit, jotka viime vuonna olivatkin liian vähällä käytöllä.

kuva: www.hawtcelebs.com

3. Tweed, laatikkomaisuus ja kukat. Tweediä pidin viimeksi ylläni joskus 2000-luvun alulla. Ihan hauskaa, että se tekee paluun. Laatikkomainen takki puolestaan roikkuu kaapissa kevään jäljiltä. Silloin käyttökerrat jäivät vähiin, kun kesä puski päälle. Kukkapeltokin kaapista löytyy, tosin kukalliset colleget ovat alkaneet viehättää, sellaisen saattaisin haluta.

kuva: http://fast.swide.com/

Rannalla pennun kanssa

Huomenna kesä näyttää heittävän viimeiset paahtavat helteet näillä leveysasteilla ennen ensi kesää. Iltapäivisin tämä on ihanaa, mutta täytyy tunnustaa, että päivisin kärsin kyllä tosin paljon. Töissä hiki valuu noroina selkää pitkin ja kainalot haisevat kaalipellolle ennen puolta päivää. Aargh.... Kaikki hokivat, kuinka ihanaa tämä on. Joku totesi, että mahtavaa olla töissä tällaisella ilmalla. Silloin oli kyllä pakko puuskahtaa, että ihan berberistähän tämä on, parempi olisi työskennellä pilvipoudassa +15. Yllättäen sain puoltavia ääniä. Miksiköhän se on tabu sanoa, että helle voi olla aika hitonmoisen tuskallista välillä, vaikka olen varma, että tosiaan moni muukin niin ajattelee?

Viikonloppuisin ottaisin toki ihan mielelläni vaikka kuinka paahtavia kelejä. Silloin helteestä voi nauttia rannalla, ja viilentyä vedessä, joka on vieläkin aivan ihanan lämmintä, mutta kuitenkin virkistävää. Viime viikonloppuna vietimme monta ihanaa tuntia Kälkäjä Beachilla Kemijärvellä. Kun suljin silmäni, olin Välimerellä. Aallot tyrkskähtelivät rantaan ja aurinko paahtoi, tuuli pyyhki paahteen pois. Aivan täydellistä! Harmillista, että ensi viikonlopulle luvataan sateita.

Koiranpentu nautti sekin aivan sydämensä kyllyydestä. Se ui, mutta pelkäsi hiukan aaltoja. Olemme opettaneet sitä uimaan siten, että kannamme veteen ja se ui rantaan lyhyen matkan. Ajattelimme, ettei se oikein pidä vedestä, kun se ei ole omaehtoisesti aiemmin mennyt uimaan, kahlaillut vain. Yllättäen eilettäin se alkoi pelastamaan meitä oikein urakalla, kun menimme vesijuoksemaan läheiseen rantaan. Viimeisillä voimillaan se ponnisteli hakemaan meitä kerta toisensa perään vedestä. Lopulta luovutimme itse uimisen suhteen, eihän toista voi näännyttää.












Pennun aikuistuminenon ollut aivan huomattavaa 3 kk synttäreiden jälkeen. Se on rauhoittunut ja järkiintynyt aivan toden teolla. Se on myös oppinut monia uusia temppuja, ja alkanut jotenkin vuorostaan huolehtia meistä. Toki se myös alkaa kokeilla, ketä kannattaa uskoa ja ketä ei. Alamme olla luottavaisia siihen, että voimme jättää sen yksin kotiin eikä se täällä tee tuhoja. Toki se on lyhyempiä aikoja ollutkin yksin ilman suurempia vahinkoja. Pitkiä kahdeksan tunnin työpäiviä se ei ole kuitenkaan vielä joutunut viettämään yksin, vaan on ollut hoidossa mummolassa. Ehkäpä ensi viikolla uskallamme kuitenkin jo jättää sen siten, että käymme lounastunnilla vuoroin kurkkaamassa, mitä se touhuilee.

Tässäpä hieman kuva-aineistoa rannalta koirajuttujen kera. Aiemmin lupailin näyttää todisteita siitä, kuin 30 Day Ab Challenge toimii. Tässäpä niitä, itse havaitsen häämöttävät vatsalihakset, mikä ilahduttaa kovasti. Ryhtikin pysyy suorempana, kun pakki on kunnossa. Kotijumppa oli hauskaa, mutta aika aikaansa kutakin, nyt olen valmis palaamaan salille. Saapas nähdä, mikä ruuhka siellä koittaa, kun ilmat viilenevät....

Long Bob wit Side Bangs

Huomenna se taas koittaa, se hetki, jota odottaa jännityksellä ja innolla, jota varten valmistautuu viikkoja.... Voisin puhua arjesta. Sekin alkaa huomenna. Mutta, mitä todella odotan, on kampaajakäynti. Wihii! Vihdoin! Olen todella kyllästynyt nykyiseen pitkään kauhtuneeseen reuhkaani. Mieheni tosin itkee jo valmiiksi pituuden menetystä. Mikä siinä onkin, että miehet ihannoivat epäkäytännöllisen pitkää tukkaa....

Kuva: http://hairswomen.com/wp-content/uploads/2014/01/Long-Bob-Hairstyles-1568.jpg

Etsin kuvia kampaajaa varten viikko sitten maalta kaupunkiin asioimaan tullessamme. Käytin varmaan kolme tuntia, että löysin sopivat kuvat. Talletin ne huolellisesti tabletille ja olin tyytyväinen ja valmis. Samana iltana siivosin työhuoneen kaappeja ja löysin viime vuoden kampaajakuvat. Kappas vain, samat emännät olivat niissäkin malleina. Ei näemmä ole maku muuttunut ;) En muistanut kyllä ollenkaan käyttäneeni tuolloin hakusanaa "long bob with side bangs" eli pitkä polkka sivuetuhiuksilla. Myös "long bob wit fringe" eli pitkä polkka etuhiuksilla tuotti joitain mieleisiä tuloksia. Vuosi sitten 'long bob' -ilmiö ei vielä ollut syntynyt. Nyt polkkamitta tuntuu miellyttävät kaikkia muitakin, inspiraatiokuvia löytyi siis rutkasti.

Tässä muutamia malliksi teillekin, jotka haaveilette samanlaisesta leikkauksesta. Kenties joku säästää ansioistani sen kolme tuntia elämästään, jonka minä tuhrasin näiden löytämiseen (toistamiseen). Toivon toki, että joskus taas löytäisin kampaajan, joka leikkaisi tukkani juuri minulle sopivaksi ja minulle mieleiseksi ilman inspiskuvia. Sellaisen löysin kerran, mutta valitettavasti hän muutti Ranualle. Ranualle! Mikä menetys....ymmärtävätköhän ne siellä, mikä helmi heillä on käsissään. Nyt valmistautumaan arkeen, biss später.

Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

Kesäisiä peruspilareita

Vaatekaapin peruspilarit on saanut minut huvittumaan moneen kertaan, ärsyyntymäänkin..äh, peruspilarit. Noh, jospa sille keksittäisiin joskus parempi termi, minulle tulee pilareista mieleen Ateena ja menneisyys. Siellä näin monia peruspilareita, muun muassa demokratiamme alkukehdon. Satuin myöskin keskelle rajua mielenosoitusta, sillä vuosi oli 2011. Suosittelen Ateenaa pilareineen lämpimästi, se oli kiehtova ja jotenkin mystinen kohde kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Vaatekaapin peruspilareista sen sijaan suosittelen valkeaa paitista ja nahkaista laukkua. Niillä pääsee pitkälle. Valkea hihaton paitis on kesällä ollut yksi käytetyimpiä vaatteitani, sillä sen voi yhdistää mihin vain:  lyhyeen että pitkään alaosaan, housuihin tai hameeseen, kirjavaan tai yksiväriseen. Nahkainen laukku puolestaan on ehdoton hankinta. Itse olen karsinut valikoimista lähes kaikki tekonahkaiset kirppikselle, suurin osa tosin on karsinut itse itsensä hajoamalla lopulta käsiin.

Oma nahkainen laukkuni on talvialesta hankittu Guessin mustaruskea käsilaukku. Se on pieni tilaihme, joka
nielee sisäänsä paljon tavaraa. En koskaan ajatellut hankkivani Guessin laukkua, sillä en pidä niiden tavasta huutaa nimeään isolla. Tämän laukun kätevä väritys kuitenkin ajoi merkkinäkyvyyden yli ja kaikessa kätenyydessään se on tosi näppärä arkilaukku. Minulla on laukun ja kenkien yhdistelyssä pakkomielle siihen, että ruskea on yhdistettävä ruskeaan ja musta mustaan, muiden värien suhteen olen vapaampi. Lisäksi nahka on yhdistettävä nahkaa ja mokka mokkaan. Tämän laukun kaksivärisyys tuottaa paljon vähemmän päänvaivaa.

Kuvat on napattu Venetsian kaduilta, siellä oli paljon hyviä kuvauspaikkoja, ja jopa miehenikin innostui asukuvailusta. Erityisesti haaremihousukuvat olivat niin hyviä, että päätin joustaa periaatteestani olla näyttämättä naamaani. Jos joku nyt minut tunnistaa, niin terve vaan tutuille :) Tuskinpa kuitenkaan. Haaremihousut olivat ainoa reissussa tehty vaatehankinta. Olen niitä katsellut jo monena vuonna, ja ajatellut, että thaimaalaisista kolmen euron housuista en ole valmis maksamaan viittätoista. Nyt joustin periaatteestani, sillä niin monena vuonna olen harmitellut, etten housuja saanut. Ne ovatkin todella rakkaat, vaikkakin reissun jälkeen ne ovat olleet vähällä käytöllä, koiranpentu rakastaa kaikkea liehuvaa, en halua ottaa sitä riskiä, että pienet naskalit tuhoavat nämä housut.

Kukkashortsit puolestaan ovat niin ikään talvialelöytö, ne ovat Sisters Pointin, ja kaikessa tiukkuudessaan todellakin vaativat väljän yläosan. Valkea paita siis sopii sekä löysän että tiukan alaosan pariksi. Aiemmin olen pyrkinyt välttämään löysän yhdistämistä löysään, mutta se on itseasiassa ihan kivan näköinen yhdistelmä sekin. Lisäksi se on kesällä äärimmäisen kätevä. Kukapa ei olisi näillä helteillä hiukan pöhöttynyt! Mutta, nautitaan tästä niin kauan kuin se kestää, talvella näitä kelejä jo kaivataan. Itse palailen taas saareen muutamaksi päiväksi paistattelemaan, itse saan olla laiturilla auringossa ja pentu voi nauttia viileästä metsän varjossa, kätevää ;) Mukavia hellepäiviä! :)

Viikonloppu Venetsiassa

Toivoin kolmekymppislahjaksi matkaa Venetsiaan ja sain sen. Mies lähti pitkin hampain katsomaan "haisevia kanaaleja ja ihmisiä, joita on kuin meren mutaa". Yllätys oli suuri ja iloinen, kun löysimme kauniin kaupungin, jonka kapeilla kujilla käppäilimme ajoittain lähes yksin, kuten kuvasta näkyy.

Venetsia on yksi kauneimmista kohteista, joissa olen käynyt. Rakennukset ovat vanhoja ja valo värjää ne aamuin illoin todella komeasti. Kanaaleja on kaikkialla, ja ihania kuvia kertyin satoja. Todellisen Venetsian näkeminen ei kuitenkaan tapahdu päivässä, kuten useat ajattelevat. Kaupungista ei myöskään saa mitään käsitystä, jos jää pyörimään Rialtoon ja San Marcon aukiolle koko vierailun ajaksi. Itse välttelimme näitä päiväsaikaan viimeiseen asti, tungos oli aivan jäätävä, kun kerran vahingossa Rialton reunalle eksyimme.





Majoituimme Locanda Ca San Marcuolassa, joka oli viehättävä pieni hotelli vesibussipysäkin vieressä. Hotellimme sijainti oli täydellinen. Pääsimme vesibussilla helposti mihin tahansa, ja paljon vesibussia kulutimmekin. Itse asiassa parasta Venetsiassa oli juurikin ajella bussin kyydissä eri reittejä ja ihailla taloja. Hyppäsimme bussista ajoittain ulos, ja kävimme kävelemässä eri kaupunginosissa, sitten matka taas jatkui näppärästi seuraavalta pysäkiltä.





















Kiertelimme enimmäkseen hiukan päättömästi katuja ja ihailimme miljöötä. Ennalta olimme oppasta katsoneet, mitkä kaupunginosat kiinnostavat meitä. Kävimme myös Muranon saarella, mikä oli myös hauska elämys. Sen sijaan Buranoon emme sieltä suosittele matkaamaan, mikäli ei tykkää matkustaa ylikuormitetussa vesibussissa miljoonan muun turistin kanssa.











Kohteista näimme Peggy Guggenheimin taidekokoelman, Muranon lasinpuhalluksen ja toki San Marcon torin Hiljaisine siltoineen. Tuohon viimeiseen menimme eräänä iltana kymmenen jälkeen. Silloin tori oli hiljainen, ihmiset istuivat syömässä ja kuuntelivat klassisten ammattimuusikoiden muodostamia trioja, jotka soittivat eri puolilla toria. Se oli oikein oivallinen aika nähdä tuo paikka. Tori oli tyhjänä aivan julmetun suuri. Niin ikään kirkon kello oli hauska, kuinkahan moni tungoksessa ehtii huomata, että kelloon hakkaa kaksi "oikeaa" kellonsoittajaa.

Hintataso Venetsiassa oli yllättävän alhainen. Majoituksemme oli halvempi kuin Oulun Eden, mikä huvitti suuresti, kun tajusimme sen. Ruokakaupassa oli halvempaa, niin ikään ravintoloissa. Tosin, jos ruokailee Rialtossa tai San Marcon aukiolla, saa taatusti pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Itse etsimme ravintolaa juutalaiskaupunginosasta, jossa hotellimmekin oli ja olimme todella tyytyväisiä löytöihimme. Söimme enimmäkseen pastaa ja pizzaa. Liharuokia Venetsiassa ei harrasteta, ne eivät toisin sanoen ole hyviä. Myös kalojen tuoreus kannattaa varmistaa, se mainitaan Menun takaosassa. Usein ravintolat tarjoavat pakastettuja kaloja ja äyriäisiä. Tällä matkallamme huomasimme, että ero tuoreen ja pakastetun välillä hinnassa on lähes nolla, mutta maussa sata. Niin ikään huomasimme, että erityisesti Berlitzin oppaiden ravintolasuositukset ovat ihan osuvia, vaikka aiemmin olimme skeptisiä oppaiden suositusten suhteen.

Kuvituksena tässä rakennuksia Grande Canalin varrelta. Suuri osa on otettu hotellimme läheltä ja sen edustan laiturilta. Viihdyimmekin siinä usean tovin. Asuna monena iltana toimi Zaran vanha jumpsuit, joka huivin ja neuleen kera oli sopiva valinta viileisiin ja hiukan sateisiinkin iltoihin. Kesäistä fiilistä koleudessa toivat Ted Bakerin ihanat sandaalit. Pahoittelut varmaankynsistäni, maraton on tuhoisa harrastus.

 Vaikka iltaisin oli hiukan kylmä, päivisin 20 asteen lämpötila ja pilvisyys oli erinomainen sää Venetsian tutkimiseen. Kun aurinko hetkittäin paistoi täydellä terällä, kaduilla oli todella kuuma. En siis suosittelisi matkustamaan kaupunkiin heinä-elokuussa. Silloin Venetsiassa on paitsi julmetusti ihmisiä, myös tukahduttavan kuuma. Aiomme ehdottamasti mennä sinne uudestaan, mahdollisesti jonakin vuonna kevätlomalla helmi-maaliskuussa, jolloin kaupungissa on vähiten turisteja. Olisi hauskaa nähdä Venetsia talvellakin.